Nimi: Viimeinen henkäys
Kirjoittaja: Cheo
Ikäraja: Sallittu
Genre: Kaiketi jotain hymisevää tunnelmointia?
Hahmot/paritus: Tulkinnanvarainen James/Sirius
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat J.K.Rowlingille, minä vain leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Varoitus: Leffacanonia! Unohdetut kontekstit!
Yhteenveto: Sirius delaa.
Oma sana: Öhöm, aina silloin tällöin minäkin innostun jotakin kirjoittelemaan. Jos speedpaintingilla on vastike kirjoituksen maailmassa, tämä on sitä. Kärsimätön kun olen! Kirjoitin tämän ficin
piirustukseni pohjalta, jota taas Alexi Murdochin kappale
Orange Sky inspiroi. Kommentoikaa! Risut ja ruusut sallittuja.
Viimeinen henkäysViime päivät olivat olleet jokseenkin kalseita, mutta tänään aurinko paistoi koko kirkkautensa voimalla. Valollaan se maalasi kaiken syvän kultaiseksi.
Viimeistä kertaa, Sirius mietti. Hän tunsi sen luissaan ja ytimissään. Hänellä oli aina ollut taito ennustaa syksyn viimeisin aurinkoinen päivä, jonka jälkeen viimeisetkin lehdet tippuisivat puista ja kaikki muuttuisi yksiselitteisen harmaaksi. Siriuksesta se oli aina ollut kuin luonnon viimeinen henkäys ennen kuolemaa. Hetken vielä, hän ajatteli, sulki silmänsä ja käänsi kasvonsa kohti oranssia taivasta. Päivä tummui kohti iltaa mutta Sirius ei enää pelännyt loppuja. Mitä talvi, yö ja kuolema olivat ellei uusia alkuja?
Niin, kunhan James olisi hänen kanssaan. Sirius avasi silmänsä ja katsoi nuorta miestä vierellään. Tämä oli työntänyt kätensä taskuihin ja nuokkui takkinsa kaulusta vasten, pieni hymy huulillaan, lämmöstä nauttien.
Viime kerrasta tuntui olevan niin kauan aikaa, Sirius ajatteli haikeasti. Oli ollut kaikenlaista.
"Mitä sä tuijotat?" James oli avannut silmänsä ja katsoi nyt Siriusta virnuillen.
"Sitä vaan, että on kiva et oot täällä."
"No, mä tulin ihan sua varten."
Sirius tiesi sen. Sanoja ei enää tarvittu. He molemmat tiesivät, että näin se pitikin olla. Näin se oli aina ollut.
Yhdessä.
Huimaus iski Siriukseen kuin salama. Auringon valo sumeni silmissä ja maa muuttui epätasaiseksi hänen jalkojensa alla. Hän hoiperteli Jamesin luokse, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja otti tiukasti tämän takista kiinni. Hän tunsi kaatuvansa, mutta James seisoi vakaana kuin tammi.
"Tuliviski on näköjään vaatinut veronsa?"
Sirius viskasi päänsä taaksepäin, nauru kumpusi syvältä hänen sisältään. En ole nauranut näin vuosiin, hän ajatteli riemuissaan ja koko ajan hän tunsi kaatuvansa, vääjäämättä.
"Nice one, James.""Yes, I had a dream
I stood beneath an orange sky
With my brother standing by
I said, brother you know you know
It's a long road we've been walking on."
Alexi Murdoch - Orange Sky
