Kuroshitsuji

[Verinen Paronitar]

No niin, nyt kun fandom-kohtaiset keskustelutopicit on sallittu, niin kokeillaan, miten pulina tästä sarjasta lähtisi käyntiin. Ficcien saralla fandom ainakin on Finissä kohtuullisen aktiivinen, joten ehkä tästä muutakin hölöteltävää löytyisi    Keskustelun aloittaminen tuntuu vähän hankalalta, mutta toivon mukaan näistä täkyistä olisi jotain apua jutustelun viriämiseen!

Anime vai manga? Vai molemmat? Jos vain toinen, niin miksi? Mikä sarjassa on hyvää, mikä ärsyttää, mitä toivoisit jatkolta?

Animen kakkoskautta tunnutaan kansainvälisellä kentällä dissattavan aika ankarasti, mitä mieltä on meikäläinen katsojakunta? Entä Book of Circus? Tai Book of Murder? Mitä mieltä olette yleisesti animen juonista tai vaikka hahmojen toteutuksesta?

Ja mitenkäs manganlukijat -- suomeksi vai englanniksi? Missä kohtaa menette? Suomi-julkaisussa ollaan sisäoppilaitos-arcin alussa, joten sitä myöhempien tapahtumien mahdollinen puiminen tapahtukoon sitten spoilereille sopivaan tapaan pienennetyllä fontilla.

Ja niin edelleen, niin edelleen... Sana on vapaa.



Jos nyt omasta Kuroilustani sanasen sanoisin, niin voi luoja miten mua edelleen jaksaa kismittää tämä päähahmojen hylkeksintäni. Aloitin Kuron lukemisen oikein suurella innostuksella, että jesjes, näin herkullisella alkuasetelmalla ei voida mennä metsään, nyt aivan varmasti keskushenkilöt (ja fandomin pääparitus) nousevat minun lemppareikseni. Niin sen on pakko mennä.

... no ei mennyt. Ei lähellekään. Tokan pokkarin alussa kiinnyin Grelliin kovasti jo sen ensimmäisen sisäkansi-piirroksen myötä (onneksi en ole pinnallinen tai mitään) ja kiroilin koko ajan, että pliiiis, antakaa tälle söpölle ujolle hovimestari-muruselle enemmän ruutuja... Olin sitten jokusen tovin varsin tyrmistynyt, kun kaveri ei ollutkaan sitä miltä oli aluksi näyttänyt, mutta onneksi aito tavara osoittautui pikapuoliin jopa ensivaikutelmaa rakastettavammaksi. Muut shinigamit seurasivatkin sitten näppärästi Grellin vanavedessä lemppareiden listalle, kun sekä hahmoryhmien sisäinen dynamiikka että kuolemasälppeet kiinnostavat kovasti, ja niin Ciel hovimestareineen menetti mun silmissä aika tehokkaasti melkeinpä kaiken kiinnostavuutensa. Siis ihan kivojahan ne on, mutta ei herätä mitään sen suurempia tunteita.

Mangaa luen scaneina sitä mukaa kuin niitä tulee. spoil Kiinnostus on kyllä tällä hetkellä melko tasan pyöreä nolla, koska nykyinen arc on musta sikatylsä ja tuntuu jatkuneen ikuisesti. Shinigameja ei ole nähty niin moneen chapteriin, että alan olla valmis heivaamaan koko sarjan seuraamisen roskikseen siihen saakka, että tumblrissa tai jossain saan signaalin siitä, että edes joku niistä olisi palannut takaisin kuvioihin. Sieglinde on kyllä musta ihan jees hahmo ja siitä voisin lukea enemmänkin, mutta voitaisko nyt viimein painua vittuun sieltä skutsista perseilemästä?! Lisäksi mua ärsyttää se, että shinigamien faneja kuitenkin kosiskellaan pysymään linjoilla jatkuvasti esiintunkevalla fanikrääsällä, kun moinen sälä ei itseäni kiinnosta yhtään... Kun hahmoja pidetään koko ajan esillä, tulee nälkä saada lisää, mutta valiettavasti varsinaiseen teokseen saakka eivät ole hetkeen päässeet /spoil

Animelle en oikein lämmennyt, kun lempihahmosta väännettiin niin kaamea comic relief, vaikka onhan sillä toki hetkensä. Book of Circus oli kuitenkin kovasti myös minun mieleeni.

Mitenkäs muut?

[ruttotohtori]

Mä arvasin tän, mä tiesin että Kuroshit on eka fandom josta tää topsu tulee. Pitäis varmaan ruveta pitään jotain meedioshowta, äksdee.

Jooh, ite tosiaan katoin Kuroshitin molemmat kaudet siinä 2011 eli fandomin puolella on tullut hilluttua jo jonkin aikaa. Se oli siihen aikoihin kaveriporukassani iso juttu, mutta en mä animen lisäksi sitten saanut mangaa luettua kuin sen viis ekaa pokkaria. Book of Circuksen myötä sitten vihdoin kahlasin mangan siihen saakka kun sitä oli ilmestynyt, ja pakko sanoa että manga vie ihan sata-nolla. Tykkäsin tosin ekojen kausien revittelyistä ihan semisti, ne enkelijutut mulla edelleen on kyllä vähän pimennossa että mikä niiden idea oli, mut Alois ja Claude oli varsin miellyttäviä hahmoja kaikessa epämiellyttävyydessään, joten mikäs siinä (ja Claude on kuuma, hitsi, pitäis kattoo noi animut uusiks joskus). Vaikka toki Book of Circus on tarinallisesti se paras, kun seuraa alkuperäisteosta - tosin sen katsominen oli paikoitellen tylsää kun animen ilmestymisaikaan luin sen sirkusarkin ja ne meni sillä tavalla päällekkäin.

Ainoa animeversion todellinen vika mulla on vaan se, kuinka halvalta se näyttää. Animointi on niin pirun kökköä että itkettää, ja kun vertaa animen kuvamateriaalia mangan ihastuttavan yksityiskohtaiseen ja nättiin taiteeseen... Mmh. Animessa tosin on loisto soundtrack ja mitä parhaat ääninäyttelijät, Daisuke Onon kanssa nyt ei voi epäonnistua ja Undertakerin hykerrys vetää polvet veteliksi täältä suunnalta. Pointseja myös Maaya Sakamotolle joka on vanginnut Cielin kärttyisen olemuksen ihan täydellisesti, ja Mamoru Miyanon Jokeri on aivan ihastuttava. En vaan animen visuaalista ilmettä kestä ollenkaan, openingit ja endingit on kivasti animoitu, mutta muuten särkee silmiä katsoa sitä jälkeä. Ja ehkä sekin vaikuttaa, kun animessa ei parhaisiin arceihin olla päästy ainakaan vielä käsiksi. Vaikka sirkusteema onkin lempijuttujani koskaan, se tarinakaari jäi jotenkin vaisuksi, ja ne koulu- ja laivatarinat iski jotenkin paljon syvemmälle. Taitaa tosin johtua siitä että noissa myöhemmissä tarinoissa Undertakerilla on isompi rooli ja no, se nyt on ultimaalinen suosikkihahmoni tästä sarjasta ja taisi jopa olla syy miksi Kuroshittiä rupesin katsomaan. Joskus muinoin kun Anime-lehdestä luin arvostelun tästä sarjasta, iski silmään hauta-arkkuja myyvä heppu jota pitää naurattaa että saa diilin tehtyä, tommonen musta huumori on just sitä mitä rakastan ja no, hahmo oli ennakkohypen arvoinen.

Haluaisin jatkolta vaan paremmin animoituja piirrettyjä (pliis tehkää sisäoppilaitosarkki ja nyt vähän isommalla budjetilla niin me gusta) ja no, mangan osalta tahtoisin lisää kuolemanjumalia, koska eipä muakaan Cielin ja Sebun välinen kemia niinkään jaksa kinostaa. Sitä paitsi mangassa on ollut niin isoja ja cooleja juttuja että harmittaa kun viimeisin arkki on hylännyt ne kokonaan, muutenkin se on ollut tappotylsä (tosin vikat kaks chapteria on vieläkin lukematta, ehkä tää arkki vihdoin loppuu, hngh, toivottavasti). Itsekin tosiaan luen sitä tahtia kun scanejä ilmestyy internettiin, kun en Suomen tahtiin ehtinyt enkä nyt enää jaksais odottaakaan uutta pokkaria joka kuukausi.

Loppukaneetti: animen paras jakso on ehdottomasti Hamlet-spesiaali koska a) Hamlet ja b) miehiä naisten vaatteissa. What's not to like? :--D

[Verinen Paronitar]

Haha, mäkin vähän arvelin tän olevan eka oman topsun saava fandom, koska kukaan muu kuin mun kaltaiseni riemuidiootti ei kehtaa olla ekana pykäämässä keskusteluja siltä varalta, että jokin menee pieleen 

Taitaa tosin johtua siitä että noissa myöhemmissä tarinoissa Undertakerilla on isompi rooli ja no, se nyt on ultimaalinen suosikkihahmoni tästä sarjasta ja taisi jopa olla syy miksi Kuroshittiä rupesin katsomaan.

Mä taas tykkään eniten Ripper Arcista, koska Grell ja madam Red. Campania on kans loisto, koska Grell. Ja muut shinigamit. Ilman sitä hahmoa olisi todennäköisesti jäänyt sarjan lukeminen sinne suht alkumetreille. Koulu-arcissa oli kyllä se kiva puoli, että siellä nähtiin vanhoja tuttuja hahmoja vähän uudenlaisissa kuvioissa (siis en olisi koskaan osannut uskoa ilahtuvani suuresti Soomasta, mutta niin vain kävi), mutta se oppilashahmojen lauma vähän puudutti mua.

Campaniaa toivoisin kyllä minäkin kovasti animeksi, ja mua ei edes kököhkö animointi jaksa niin kauheasti häiritä (vaikka tietty sata kertaa mieluummin katsoisinkin jotain, mikä muistuttaisi mangan visuaalista karkkia). Ja musta animen paras jakso on ollut grelliam- shinigami-spesiaali. Yllättäen. En edes halua tietää, miten monta kertaa olen sen nähnyt.

(tosin vikat kaks chapteria on vieläkin lukematta, ehkä tää arkki vihdoin loppuu, hngh, toivottavasti)

Siellä ne edelleen rämpii    Oon ollu jo aika monta chapteria sitä mieltä, että kyllä se ihan saletisti kohta loppuu, mutta vielä mitä -- aina tulee vielä joku nippeli tai nappeli, jolla homma venyy vielä vähän lisää. Jossain vaiheessa olin melkein valmis rukoilemaan, että Yana Toboson Kuro-musikaaleihin kirjoittamat shinigamit Alan Humphries ja Eric Slingby saataisiin mangaankin, mutta nyt alan olla siinä pisteessä, että jo pelkät Knoxin kengätkin ilahduttaisi mua hillittömästi.

[Beyond]

Hah, arvasin myös, että Kuro on ensimmäinen fandom, josta perustetaan keskustelu! Finin ennustajapiiri, anyone? Joka tapauksessa odottelin kovasti, että joku rohkenee pistämään ketjun pystyyn, joten isot kiitokset aloittajalle! <3

Olen Kuron osalta melkoinen sunnuntaiharrastelija. Tiedän suurin piirtein, missä mennään, mutta en ole vieläkään saanut mangaa luetuksi, enkä usko näin tapahtuvankaan koskaan. Koen sarjakuvat lähtökohtaisesti epämiellyttävänä esitystapana, eikä Kuro ole kolahtanut niin kovaa, että kiinnostukseni juoneen riittäisi aivan mangaan asti. Periaatteessa minusta kyllä kuullun perusteella mangan juoni hakkaa animen aivan sata-nolla, ja ymmärrän kansainvälisten kenttien ketutuksen animen 2. tuotantokautta kohtaan. Siitä jäi jotenkin hurjan irrallinen tuntuma, vaikka manga oli katsomisvaiheessa jopa vielä vähemmän tuttu kuin tätä nykyään. Sen lisäksi on todettava, etten lähtökohtaisesti pitänyt uusia hahmoja kovinkaan onnistuneina. Claudesta saa revittyä irti jotain, jos tarvitsee toistakin hovimestaria, mutta siinäpä se oikeastaan. Alois tuntui minusta harvinaisen turhanpantilta merkittäväksi hahmoksi.

Tarttumapinnasta päästäänkin siihen, että katselen toisinani animearvosteluita Youtubesta huvikseni, ja eräs lempiarvostelijoistani puhui kerran Kurosta. Videolla esitettiin pari sellaista pointtia, joita voisin käsitellä. Ensimmäinen väittämä liittyi nimenomaan hahmoihin, sillä arvostelijan mielipiteen mukaan hahmoissa ylipäätään on hyvin vähän tarttumapintaa. Periaatteessa olen valmis kirjoittamaan väittämän ainakin jollain tasolla, sillä ensivaikutelma yhdestäkään hahmosta ei ollut Huh, miten miellyttävä persoona! Toisaalta ehkäpä nimenomaan sen takia olen pitänyt hahmoja alusta asti mielenkiintoisina - sellaisina, jotka erottuvat edukseen fanitaiteessa, kun syitä heidän olemukselleen ruoditaan ihan kunnolla, minkä ainakin tähän asti näkemäni canon skippaa. Se ei ole välttämättä huono asia omasta näkövinkkelistäni, sillä useimmiten fanitaide on minulle fandomeissa The Thing. Kurossa tämä korostuu kohdallani poikkeuksellisen paljon, sillä löydettyäni fanitaiteen äärelle olen arvioinut canonia fanitaiteen perusteella, eikä suinkaan päinvastoin.

Toinen pointti, joka arvostelusta jäi käteen, oli toteamus siitä, ettei anime tiedä, milloin itsensä pitäisi ottaa vakavasti. Comic reliefien paikat ainakin ennen Book of Circusta olivat minunkin mielestäni toisinaan vähän oudoissa paikoissa, joskaan seikka ei pahemmin häirinnyt. Minulla on suhteellisen korkea toleranssi katsojana märille räteille. Joka tapauksessa jos Book of Circusia vertaa ensimmäiseen ja toiseen tuotantokauteen, on käsittelyote mielestäni parantunut huomattavasti. Oikeastaan Book of Circus tuntuu painiskelevan täysin eri sarjassa kahden ensimmäisen kauden kanssa.

Huh, jopas kuulostan negailevalta, vaikka se ei ole suinkaan tarkoitus: Kuro on silti minusta itsessään kiva fandom ja estetiikaltaan, sekä teemoiltaan täysin makuni mukainen - niin makuni mukainen, että tiesin pitäväni sarjasta jo ennen kuin olin tutustunut siihen.

[ruttotohtori]

Ensimmäinen väittämä liittyi nimenomaan hahmoihin, sillä arvostelijan mielipiteen mukaan hahmoissa ylipäätään on hyvin vähän tarttumapintaa. Periaatteessa olen valmis kirjoittamaan väittämän ainakin jollain tasolla, sillä ensivaikutelma yhdestäkään hahmosta ei ollut Huh, miten miellyttävä persoona!

Voin allekirjoittaa tän siinä mielessä, että yksikään hahmoista ei ole miellyttävä, ja tietyssä mielessä toi vie sitä tarttumapintaa pois. Ei sitä ihan hirveesti jaksa välittää hahmojen kohtaloista, jos hahmot itsessään on inhottavia. Mut tarttumapintaa onkin ihan muualla. Kuroshitsuji on semmonen sarja jonka kanssa joutuu tekemään paljon ajatustyötä, jos hahmoja haluaa ymmärtää. Tulkinnanvaraa on myös paljon, koska monet asiat jätetään kertomatta (esimerkiks kenenkään muun menneisyydestä ei oo juuri kerrottu paitsi Cielin ja palvelijoiden), ja headcanoneille löytyy sijaa. Musta on myös sinänsä kivaa seurata sarjaa jonka hahmoihin ei muodostu sillei tunnesidettä, koska yleensä se tarkottaa et sarja on juonikeskeinen, ja juoneen keskittyviä mangoja/animeja on erityisesti nykyään aika vähän. Vaikka toki Kuroshitissä hahmotkin on oleellisessa osassa, kun ne on kaikki niin omalaatuisia ja just se vastenmielisyys mikä niistä huokuu on kans aika tärkee tekijä. Tulee vähän mieleen Death Note, joka oli kans juonikeskeinen sarja ja jonka kaikki hahmot oli epämiellyttäviä ja ikäviä tyyppejä, mut silti niissä hahmoissa oli jotain mikä kiehtoi kovasti ja sai ne tuntumaan tärkeiltä.

En tiiä saiko tästä mitään kiinni, mut tl;dr: tykkään kun Kuroshitin kaikki hahmot on ikäviä, koska se saa niistä mielenkiintoisia. Harvemmin sitä kivoille hahmoille rupeaa miettimään syitä, et miks ne on kivoja, kun kivuus on sillee oletus. Ja siis kyllä mä Kuroshitin hahmoista pidän, mut onhan ne kaikki persooniltaan aika kylmiä, sillee. Jos tuntisin irl... :-DD (Ja nyt sitten unohdamme sen Sebastian-halityynyn joka piileskelee kamarissani.)

[Verinen Paronitar]

Alois tuntui minusta harvinaisen turhanpantilta merkittäväksi hahmoksi.

Haha, mä taas pidin Aloisista kovasti ja ihan diggailin siitä sen kuviosta Clauden kanssa, vaikka hiton paljon näpsäkämmässä paketissa sen setin olisi voinut esittää. Toisaalta se animen ensimmäinenkin kausi oli mulle niin totaalista wtf-kamaa, että kaikki kriittisyys oli kadonnut kakkoskaudelle ehtiessä, joten todennäköisesti olisin imaissut melkein mitä tahansa kuraa todeten, että ihan kiva. Kyllä minä siis ihan animesta olen nauttinut enkä katsonut hampaat irvessä kärsien, mutta itse koin ne niin totaaliseksi aivot-kokonaan-offilla-viihteeksi hovimestari!Grellin käsittämättömien urpoiluiden tähden, että koen pelkän mangan "oikeaksi" Kuroksi.

Musta on myös sinänsä kivaa seurata sarjaa jonka hahmoihin ei muodostu sillei tunnesidettä, koska yleensä se tarkottaa et sarja on juonikeskeinen

No tää kyllä avasi aika kätevästi mulle itsellenikin sitä, miksi en varsinaisesti "pidä" Kuroshitsujista. Olen hahmokeskeinen katsoja/lukija, juonet on mulle vähän toisarvoista kamaa -- siis tietysti hyvä, kiinnostava juoni on todella pop asia, ja parhaissa teoksissa on molemmat elementit kohdillaan, mutta jos hahmoihin on vaikea kiintyä, ei se juonen eteneminenkään mua kiinnosta hittoakaan.

Tai sitten pitää olla aivan saatanan hyvä juoni, niinku just Death Notessa. Vähän kylmäksi se kyllä loppupeleissä jätti, koska hahmojen kohtalot eivät liikuttaneet mua paljon paskaakaan, mutta siinä juonivetoisuus toimi. Kurossa on kyllä ollut loistavia arceja, mutta kokonaisuus tuntuu sen verran silppuiselta, että kaltaistani lukijaa puuduttaa.

Ei se kyllä tarkoita sitä, että hahmojen pitäisi olla minusta miellyttäviä persoonia tai millään tavalla kivoja; yksi suurimpia hahmorakkauksiani kautta aikain on kuitenkin HP:sta Severus, jota kuvailisin lähinnä tunnevammaiseksi idiootiksi ja oppilaiden kiusaamisesta kicksejä saavaksi mulkvistiksi. Tykkään kyllä pienistä kärjistyksistä ja stereotypioista hahmoissa, se auttaa ensikosketuksen nopeassa saamisessa, mutta jos ei anneta mitään syvempää, niin plääh. Sivuhahmoista diggaavana vannon kyllä myös sen nimiin, ettei yleisölle pidäkään ojentaa kaikkea valmiina ja tulkinnanvaraa on aina hyvä jättää, mutta en minä halua joutua rakentamaan jonkun muun luomaa hahmoa.

Huh, jopas kuulostan negailevalta, vaikka se ei ole suinkaan tarkoitus

Liityn tähän kerhoon    Toisaalta olen kyllä joskus sanonutkin, että suosikkiharrastukseni on dissata kaikkia lempiasioitani.

Yleisesti oon kyllä just se fani, jota kukaan ei teokselleen halua; mä valitan ja vaadin ja suollan pahimmillaan järkyttäviä määriä tekstiä omista headcanoneista, ja valitan sitten vähän lisää. Kuro on ollut mullekin sellainen fandom, että suurin anti on tullut fanitaiteen puolelta. Mangan uudet chapterit luen vähän silleen vasemmalla silmällä, samalla tavalla kuin katsotaan televisiosta ajantappona ihan-mitä-vaan. Onhan se nättiä.

Kuitenkin kun on jonkun verran tullut fandomista ficcailleeksi, on alkanut tuntua pelottavan paljon siltä, että kirjoitankin jostain ihan omista hahmoista, joilla on vaan alkuteoksesta pöllityt nimet. Myyn nää räpellykset lukijoille tällä fandomilla, vaikkei tekstissä enää ole alkuteoksesta paljon paskaakaan. Heppoisiin paperisiinkin hahmoihin voi kovasti ihastua (kuten mulle tässä fandomissa kävi), mutta pidemmän päälle headcanonit alkaa pyöriä jo niin paljon omien shittiensä ympärillä ja rakentua toinen toistensa varaan, ettei olisi mikään ihme, jos vaikka uusien canon-käänteiden myötä oikeat alkuteoksen hahmot alkaisi tuntua OoCeiltä.

[Vlad]

Mä ilmiannan itseni kanssa Kuroshitsuji-faniksi. Tosin oon tutustunut sarjaan vasta ihan äskettäin, joten en oo vielä katsonut koko animea läpi tai lukenut mangaa loppuun. Taivun kuitenkin sille kannalle, että manga-Kuro on se parempi, tykkään kyllä animestakin, vaikka en pääse millään eroon mielikuvasta, että Alois muistuttaa jollain tavalla Draco Malfoyta. Claudesta taas en oo oikeestaan saanut irti mitään, kai se on ihan kiva, mutta tässä vaiheessa se on mun mielestä vähän meh.

Mua on tavallaan kauheen helppo miellyttää kaikenlaisen viihteen osalta. Kuro ei oo siinä mitenkään poikkeus, koska kyllähän sitä animeakin katsoo, vaikka se ei niin hyvin oliskaan tehty. Ja pakko nurista, että voi vitsit Grell - oon ihan confused sen kanssa, koska en oikein tiedä, mitä siitä pitäis oikein ajatella ja Undertaker on pariin otteeseen saanut aikaan niin totaalihajoamisen, että olen myyty. Undertaker on ihana hahmo, jotenkin siinä on just oikeella tavalla mustaa huumoria ja joskus tuntuu, että katon/luen Kuroshitsujia pelkästään Undertakerin takia.

Kuroshitsuji on semmonen sarja jonka kanssa joutuu tekemään paljon ajatustyötä, jos hahmoja haluaa ymmärtää

Mä tykkään tälläsistä hahmoista tosi paljon, mutta Kuron kohdalla tuntuu, että mun aivot on niin solmussa, että ei oo tosikaan. Grell on ihan ihme tyyppi ja melkonen comic relief välillä ja muutkin hahmot osaa hämmentää välillä sen verran paljon, että ei oo tosikaan. Tavallaan pidän suunnattomasti kaikista Kuron hahmoista, joistain enemmän ja joistain ei-niin-paljon, mutta en yleensä tykkää laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Silti en voi mitään sille, että Undertaker ja sen hykerrys ja Grell (plus toki omalla tavallaan Sebastian ja Ciel) on ihan ehdottomasti huippuja - tykkään shinigameista muutenkin ehkä vähän liikaa Kurossa

[pallohai]

Joo, mäkin taivun siihen, että manga on parempi kuin anime. Ei sinällään animessa mitään vikaa oo ja tietenkin se tuntui tosi hyvältä ja mahtavalta alkuun, kun sen kautta sarjaan tutustuin, mutta jo mangan kahden ekan volumen jälkeen oli helppo myöntää, kumpi vie voiton. Animen ykköskaudessakin mennään niin paljon sivuraiteilla mangasta heti oisko ollu kahden ekan episoden jälkeen ja vieläkin jotkut asiat häiritsee vietävästi, kuten enkelijutut. Animessa tosin on joitain hyvin valloittavia yksittäisiä kohtia, joista pidän ja joita kattelen toistolla. Etenkin pidin ykköskauden viimeisestä jaksosta, kun (spoil) Ciel päästi otteensa irti siitä sillasta ja lähti tippumaan ja muistofilminauhat purkautu ja Sebastianin ah-niin-ihana hämmentyneen järkyttynyt ilme (/spoil) ja vastaavasti kakkoskaudella pidin (spoil) Cielin syntymisestä uudelleen demonina, (/spoil) vaikka juonikäänteelle itselleen pyörittelinkin hiukan silmiäni. Kakkoskausi kokonaisuutena ei hirveästi iskenyt, vaikka ihan pidin Aloisista ja Claudesta. Book of Circus ei myöskään saanut mua valloittumaan, vaikka pidinkin siitä, kuinka se seurasi mangan sirkusvolumejen juonikulkua.

Välillä tuntuu, että oon yksi niistä harvoista, jotka tykästelevät Agnia ja Somaa tosi pahasti. :'D Harvemmin kukaan kaveri ainakaan ilmoittaa niistä pitävänsä. Mun mielestä ne on ihania symppiksiä, etenkin Agnista pidän, kun ei se oo vaan sellanen ihme höperö. Kun sen menneisyys tuli ilmi kuva hahmosta muuttuu parempaan suuntaan ja musta on ihanaa kuinka se on niin vahvasti uskoutunut Somalle, vaikka suurin osa pitää sitä vain todella ärsyttävänä prinssinä. Soma nyt ottaa muakin välillä hermoille, kun on lähes koko ajan ihan sekasin, mutta silti pidän hirmu paljon, koska kyllä silläkin on luonteessaan paljon muutakin kuin joku ylienerginen ja läheisyydenkaipuinen intialaisprinssi. Sirkuksen sakista pidin kanssa paljon, ja mua jäi jopa harmittamaan, kun ei siitä jäänyt juuri pitkäaikaisempia hahmoja sarjaan. Toisaalta enpä juuri osaisi kuvitella ketään pyörimässä Snaken lisäksi enää kuvioissa.

[Beyond]

Alois tuntui minusta harvinaisen turhanpantilta merkittäväksi hahmoksi.

Haha, mä taas pidin Aloisista kovasti ja ihan diggailin siitä sen kuviosta Clauden kanssa, vaikka hiton paljon näpsäkämmässä paketissa sen setin olisi voinut esittää.

Tähän on tartuttava, koska periaatteessa Alois on sellainen hahmo, josta saattaisin pitää, sillä antagonistit herättävät minussa useimmiten mielenkiintoa. Aloisen kohdalla kuitenkin (spoil) rakkaus jäi lopulta syttymättä siksi, että hahmon motiivit selitettiin liian auki. Yleensä ottaen pidän antagonisteissa nimenomaan siitä, etteivät motiivit ole kovinkaan yksiselitteisiä. Olen oikeastaan vakuuttunut siitä, että jos Alois ei olisi osoittautunut ah-niin-traagisen-menneisyyden hahmoksi, olisin voinut oikeasti ottaa Claude/Aloisin lempiparituksekseni. Minusta Alois olisi toiminut huomattavasti paremmin oikeasti vinksahtaneena aatelispojuna kuin säälittävänä kerjäläislapsena, jolla ei ole yhyy mitään. Okei, periaatteessahan ideana oli hieman se, että Alois olisi köyhän miehen Ciel. Ehkäpä erilainen esitystapa olisi toden totta tehnyt hahmolle enemmän kunniaa, mutta toisaalta hahmosta lähti viimeinenkin hohto sillä sekunnilla, kun paljastui, ettei Alois olekaan Alois. Minusta myös tuntuu, että pohja Cieliin vertailulta lähti myös siinä samassa, mikä vei todella paljon toisen kauden lopetukselta pohjaa: minulle alkuperäinen jännite toisella kaudella syntyi siitä, että vaikutti siltä, että Cielillä oli ihan aito kilpailija. Sitten yhtäkkiä vedetäänkin matto jalkojen alta toteamalla, että: "Ähäkätti! Ei Cielillä mitään kilpailijaa ole, kun Alois oli ihan eri ryhmässä koko ajan!" - Ja täysin väärä pirukin peri sen pojan kaiken pahan kukkuraksi, mikä oli melkoinen plot-twist, mutta ei minusta kovin onnistunut sellainen. >.<

Palatakseni vielä kysymykseen hahmojen miellyttävyydestä, komppailen aiempia siinä, että Kuron vahvuus on nimenomaan se, että hahmojen motiiveja annetaan pohdiskella itse. Omakohtaisesti oikeastaan kiinnyn hahmoihin vasta sitten, kun olen aikani mietiskellyt, minkä takia joku on sellainen kuin on. Ehkäpä se on omanlaistaan tutustumista; vaikka tyyppi ei vaikuttaisi ensialkuun sydänystävältä, tutustuminen ja tahto ymmärtää voivat muuttaa mielipidettä.

Välillä tuntuu, että oon yksi niistä harvoista, jotka tykästelevät Agnia ja Somaa tosi pahasti. :'D

Haha, nämä ovat muuten hahmoja, joista en ole vieläkään osannut muodostaa kunnollista mielipidettä. Ensivaikutelma oli täydellinen WTF, enkä vieläkään tiedä, miten suhtautua. Periaatteessa minusta ainakin Soma on aika suloinen ollessaan sarjan about ainoa oikeasti ihan mukava ihminen, kun taas Agnin ja Sebastianin hovimestareilu on vaan aivan parasta yhdessä. Kaiken lisäksi Book of Circuksen jälkifiiliksissä saatoin alkaa pitää hahmoista ihan semisti. o_O

[Verinen Paronitar]

Tähän on tartuttava, koska periaatteessa Alois on sellainen hahmo, josta saattaisin pitää, sillä antagonistit herättävät minussa useimmiten mielenkiintoa. Aloisen kohdalla kuitenkin (spoil) rakkaus jäi lopulta syttymättä siksi, että hahmon motiivit selitettiin liian auki. Yleensä ottaen pidän antagonisteissa nimenomaan siitä, etteivät motiivit ole kovinkaan yksiselitteisiä. Olen oikeastaan vakuuttunut siitä, että jos Alois ei olisi osoittautunut ah-niin-traagisen-menneisyyden hahmoksi, olisin voinut oikeasti ottaa Claude/Aloisin lempiparituksekseni. Minusta Alois olisi toiminut huomattavasti paremmin oikeasti vinksahtaneena aatelispojuna kuin säälittävänä kerjäläislapsena, jolla ei ole yhyy mitään. Okei, periaatteessahan ideana oli hieman se, että Alois olisi köyhän miehen Ciel. Ehkäpä erilainen esitystapa olisi toden totta tehnyt hahmolle enemmän kunniaa, mutta toisaalta hahmosta lähti viimeinenkin hohto sillä sekunnilla, kun paljastui, ettei Alois olekaan Alois. Minusta myös tuntuu, että pohja Cieliin vertailulta lähti myös siinä samassa, mikä vei todella paljon toisen kauden lopetukselta pohjaa: minulle alkuperäinen jännite toisella kaudella syntyi siitä, että vaikutti siltä, että Cielillä oli ihan aito kilpailija. Sitten yhtäkkiä vedetäänkin matto jalkojen alta toteamalla, että: "Ähäkätti! Ei Cielillä mitään kilpailijaa ole, kun Alois oli ihan eri ryhmässä koko ajan!" - Ja täysin väärä pirukin peri sen pojan kaiken pahan kukkuraksi, mikä oli melkoinen plot-twist, mutta ei minusta kovin onnistunut sellainen. >.<

Haha, mä taas tykkäsin siitä nimenomaan noista syistä  Ehkä siitä tosiaan tehtiin vähän liiankin traaginen, se nyyhkytarina pikkubroidista kyllä meni multakin jo hitusen yli hilseen -- ehkä kaikkein eniten olisin diggaillut, jos se olisi ollut se reittä pitkin kiipinyt köyhä penska ihan vaan siksi, että se haluaa selviytyä ja VOITTAA. Mulla on kans heikko kohtani tuollaisille tyypeille, jotka ovat lähtökohtaisesti altavastaajia, mutta lähtevät sotaan silti... tosin sillon tykkään eniten siitä, että sitten kans turpaan tulee. Häpeäkseni on myös tunnustettava, että mulla on pitkä historia semitraagisen horo!Draco/Severuksen kanssa, joten... no... niin... Jotenkin tää Alois/Claudeen tykästyminen ei sitten oikein yllätä. 

Grell on ihan ihme tyyppi ja melkonen comic relief välillä

Joo, animessa. Manga on musta siinäkin mielessä paljon kivempi, että vaikka Grelliä nähdään huomattavasti vähemmän kuin animessa, sen ruutuaika on sentään laadukasta. Kyllähän se hahmo tuo mangassakin mukanaan paljon huumoria ja mun mielestä sen toiminnan seuraaminen on nimenomaan hauskaa, mutta comic reliefiksi en sitä kuitenkaan sarjiksessa sanoisi.

[pallohai]

Tähän on tartuttava, koska periaatteessa Alois on sellainen hahmo, josta saattaisin pitää, sillä antagonistit herättävät minussa useimmiten mielenkiintoa. Aloisen kohdalla kuitenkin (spoil) rakkaus jäi lopulta syttymättä siksi, että hahmon motiivit selitettiin liian auki. Yleensä ottaen pidän antagonisteissa nimenomaan siitä, etteivät motiivit ole kovinkaan yksiselitteisiä. Olen oikeastaan vakuuttunut siitä, että jos Alois ei olisi osoittautunut ah-niin-traagisen-menneisyyden hahmoksi, olisin voinut oikeasti ottaa Claude/Aloisin lempiparituksekseni. Minusta Alois olisi toiminut huomattavasti paremmin oikeasti vinksahtaneena aatelispojuna kuin säälittävänä kerjäläislapsena, jolla ei ole yhyy mitään. Okei, periaatteessahan ideana oli hieman se, että Alois olisi köyhän miehen Ciel. Ehkäpä erilainen esitystapa olisi toden totta tehnyt hahmolle enemmän kunniaa, mutta toisaalta hahmosta lähti viimeinenkin hohto sillä sekunnilla, kun paljastui, ettei Alois olekaan Alois. Minusta myös tuntuu, että pohja Cieliin vertailulta lähti myös siinä samassa, mikä vei todella paljon toisen kauden lopetukselta pohjaa: minulle alkuperäinen jännite toisella kaudella syntyi siitä, että vaikutti siltä, että Cielillä oli ihan aito kilpailija. Sitten yhtäkkiä vedetäänkin matto jalkojen alta toteamalla, että: "Ähäkätti! Ei Cielillä mitään kilpailijaa ole, kun Alois oli ihan eri ryhmässä koko ajan!" - Ja täysin väärä pirukin peri sen pojan kaiken pahan kukkuraksi, mikä oli melkoinen plot-twist, mutta ei minusta kovin onnistunut sellainen. >.<

Haha, mä taas tykkäsin siitä nimenomaan noista syistä  Ehkä siitä tosiaan tehtiin vähän liiankin traaginen, se nyyhkytarina pikkubroidista kyllä meni multakin jo hitusen yli hilseen -- ehkä kaikkein eniten olisin diggaillut, jos se olisi ollut se reittiä pitkin kiipinyt köyhä penska ihan vaan siksi, että se haluaa selviytyä ja VOITTAA. Mulla on kans heikko kohtani tuollaisille tyypeille, jotka ovat lähtökohtaisesti altavastaajia, mutta lähtevät sotaan silti... tosin sillon tykkään eniten siitä, että sitten kans turpaan tulee. Häpeäkseni on myös tunnustettava, että mulla on pitkä historia semitraagisen horo!Draco/Severuksen kanssa, joten... no... niin... Jotenkin tää Alois/Claudeen tykästyminen ei sitten oikein yllätä. 

- Ensivaikutelma mulle Claudesta ja Aloisista oli ihan wtf enkä heti päässyt kiinni niiden mukaantunkemisen syihin, kun alotin kakkoskauden kattomisen niissä "mitä hittoa tässä voi tapahtua" -tunteissa, kun Seba oli jo syömässä sitä Cielin sielua ykköskauden lopussa ja halusin vaan lisää jotain sellaista niin kahden täysin uuden hahmon ilmaantuminen mukaan kuvioon oli alkuun kulmien kurtistelua. Parin ekan jakson kelailun päätteeksi alotin kokonaan uudelleen toisen kauden ja aloin mieltää Aloisin just semmosena vähän vinkashtaneena aatelispojkkena ja aloin jopa alkuhämmenyksen jälkeen pitämään siitä, joten mullekin sen traaginen menneisyys aiheutti ristiriitaisia tunteita. Ehkä olisin pitänyt koko säädöstä enemmän, jos tuo dramaattinen menneisyys olisi kumitettu kokonaan poies tai ees se pikkuveli. Beyondin lailla mua otti päähän, kun eipä ollu missään vaiheessa Cielillä mitään kilpailijaa, kun Alois onkin köyhästä suvusta ja demonijututkin iha ihmeellistä säätöä.

[Vlad]

Joo, animessa. Manga on musta siinäkin mielessä paljon kivempi, että vaikka Grelliä nähdään huomattavasti vähemmän kuin animessa, sen ruutuaika on sentään laadukasta. Kyllähän se hahmo tuo mangassakin mukanaan paljon huumoria ja mun mielestä sen toiminnan seuraaminen on nimenomaan hauskaa, mutta comic reliefiksi en sitä kuitenkaan sarjiksessa sanoisi.

Joo, en tykkää Grellistä niin kauheesti animessa, mangassa se on paljon paremmin toteutettu mun mielessä, vaikka animessa sillä onkin enemmän ruutuaikaa. Mangassa Grellin seuraaminen on kyllä kiinnostavaa ja hauskaa, koska mangassa tuntuu, että sitä ei olla vedetty niin yli kuin ehkä animessa. Mangassa tykkään muutenkin shinigameista tosi paljon ja varsinkin Undertaker on hahmona hieno, vaikka näin Campanian jälkeen oonkin vähän wtf, koska hämmennys.

Alois ja Claude on kyllä sellasia hahmoja, joista en pidä yhtään. Spoil Yhdyn siihen mielipiteeseen, että Aloisin kohdalla olisi voinut jättää pois traagisen menneisyyden tai edes pikkuveljen. Ehkä se menneisyyden kertominen yrittää tuoda Aloisiin jotain syvyyttä, mutta imo se vei kyllä vähän jo pohjaa hahmolta ja ainakin oma kiinnostus lopahti siinä vaiheessa ihan täysin. Jotenkin koen sen vaan niin nähdyksi kuvioksi, että hahmojen taustalla on jotain traagista tai veljen menettäminen. Okei, Cielin kohdalla se toimii, mutta kun Alois ilmestyi kuvioihin eka reaktio mun suunnalta oli lähinnä vain ajatus "Ciel numero kaksi?". Lisäksi kun kaikelta tavallaan kaivetaan pohja silläkin, että Alois ei olekaan Alois, niin yyh..

[Verinen Paronitar]

Sirkuksen sakista pidin kanssa paljon, ja mua jäi jopa harmittamaan, kun ei siitä jäänyt juuri pitkäaikaisempia hahmoja sarjaan. Toisaalta enpä juuri osaisi kuvitella ketään pyörimässä Snaken lisäksi enää kuvioissa.

Muistan ehkä nyt jotain vähän hanurilleen, mutta Snake ei kai tiedä hilluvansa tätänykyä kimpassa niiden tyyppien kanssa, jotka listi sen vanhat kaverit..? 

Mitä muuten olette tykkäillyt Phantomhiven muista palvelijoista? Muistan kun ekaa volumea lukiessa kelasin niiden urpojen äärellä, että ei vittu tää onkin tällainen manga. Onneksi ne jäi aika äkkiä sivummalle. Kyseinen kööri oli animessa myös niin jäätävää kamaa, että jos ei olisi ollut manganlukua pohjalla, olisi koko sarja saattanut tulla diskattua hyvin nopeasti... Siksi on ollutkin vähän järkyttävää huomata, että hahmoihin hiljalleen tottui ja jopa vähän kiintyikin, spoil mangan uudet chapteritja yhyy vaikka valitankin meneillään olevasta arcista ihan saatanasti, tykkäsin hirveästi Finnianin ja Cielin bondailusta. Mulla kyllä vähän tuppaa edelleen palamaan käämit tän "kiitolliset uskolliset palvelijat" -kuvion jatkuvan alleviivauksen kanssa, mutta en nyt jaksa alkaa siitä enempää valittamaan.

Jossain keskustelussa törmäsin spekulaatioon siitä, että Tanaka voisi hyvinkin tietää Sebastianin todellisesta luonnosta, ja mä olisin ihan valmis uskomaan tän. Koko se äijä on musta muutenkin vähän sellainen villi kortti, josta voi paljastua vielä ihan mitä tahansa (en olisi edes yllättynyt jos se olisikin joku papa Phantomhiven valjastama yliluonnollinen olento tai vittu ihan mitä tahansa), kun se on kuitenkin hiljalleen kuoriutunut koko ajan vaan coolimmaksi ja coolimmaksi tyypiksi. Plus se on sarjan ainoa japanilainen hahmo, joten tuntuu hyvin epätodennäköiseltä ettei siitä revittäisi vielä paljonkin iloa.

Prinssi So(o)masta mun pitikin jo aiemmin sanoa, että tykästyin hahmoon itsekin jonkin verran sen koulu-arcin aikana. Ei se muistaakseni siellä mitään kauhean ihmeellistä tehnyt, mutta musta oli kivaa nähdä se hahmo uudessa paikassa, ja olin jotenkin ihmeellisen ilahtunut sen ilmaantumisesta kuvioihin. Ciel ja Sebastian on musta ihan jees hahmoja, mutta koska niiden välinen yhteispeli tuntui omaan silmään suht nopeasti jo niiiiin nähdyltä kamalta, olin koulu-arcin alussa vähän tuskastunut -- että jeejee, uusi mesta ja kokonaan uudet sivuhahmot, voi blaah miten ei vaan kiinnosta.

Periaatteessa minusta ainakin Soma on aika suloinen ollessaan sarjan about ainoa oikeasti ihan mukava ihminen

Ja niin, hahmokaarti kyllä kaipaa tätä    Tosin ei saa unohtaa Lizzietä! Sekin on oikeasti ihan mukava ihminen. spoil mangaJa siis ah, mä niin toivon, että Sieglinde Sullivan saadaan tuotua Englantiin, ja siitä voi tulla Lizzien bff, ihanat pikkuprinsessat laittamassa rusetteja toistensa hiuksiin ja olemassa Cielille loputon pain-in-the-ass, voi kyllä <3 näissä mimmeissä on kuitenkin niin paljon samaa -- Lizzie yrittää näyttää söpömmältä ja vaarattomammalta kuin on, Sieglinde taas on joutunut oppimaan olevansa sekä vaarallisempi että avuttomampi kuin luulikaan -- että mä nyt kovasti toivoisin niiden löytävän toisensa ja muodostavan tämän duon. Se olisi niin hienoa. Ja ehkä vähän hirveääkin.

[Beyond]

Mitä muuten olette tykkäillyt Phantomhiven muista palvelijoista?

Minulla ei ole kysymykseen oikein vahvaa kantaa, mutta animen ensimmäinen kausi herätteli myös vähän tarvetta pyöritellä silmiään. Tosin juonen edetessä jokaisesta palvelijasta on paljastunut paljon uudenlaisiakin piirteitä, joten ärtymys on vaihtunut suhteellisen neutraaliin suhtautumistapaan. Ylipäätään palvelusväkeä käytetään mielestäni monien muiden asioiden ja henkilöiden ohella liikaa comic reliefinä, joskin toisaalta on myönnettävä, että kun niitä vakavampia hetkiä heidän osaltaan tulee, toimivat ne aivan kympillä kaiken sen normiperseilyn jälkeen.

Jossain keskustelussa törmäsin spekulaatioon siitä, että Tanaka voisi hyvinkin tietää Sebastianin todellisesta luonnosta, ja mä olisin ihan valmis uskomaan tän. Koko se äijä on musta muutenkin vähän sellainen villi kortti, josta voi paljastua vielä ihan mitä tahansa (en olisi edes yllättynyt jos se olisikin joku papa Phantomhiven valjastama yliluonnollinen olento tai vittu ihan mitä tahansa), kun se on kuitenkin hiljalleen kuoriutunut koko ajan vaan coolimmaksi ja coolimmaksi tyypiksi. Plus se on sarjan ainoa japanilainen hahmo, joten tuntuu hyvin epätodennäköiseltä ettei siitä revittäisi vielä paljonkin iloa.

Oih, mikä teoria! <3 Oikeastaan ajatus tuntuu täysin luontevalta, sillä onhan Tanaka ollut alusta asti aika pimentoon jäävä hahmo; juuri sellainen, että otaksuu herran olevan paljon enemmän kuin aluksi näyttää, koska ikinä ei pidä luottaa harmaisiin taustavaikutajiin.

Periaatteessa minusta ainakin Soma on aika suloinen ollessaan sarjan about ainoa oikeasti ihan mukava ihminen

Ja niin, hahmokaarti kyllä kaipaa tätä    Tosin ei saa unohtaa Lizzietä! Sekin on oikeasti ihan mukava ihminen. spoil mangaJa siis ah, mä niin toivon, että Sieglinde Sullivan saadaan tuotua Englantiin, ja siitä voi tulla Lizzien bff, ihanat pikkuprinsessat laittamassa rusetteja toistensa hiuksiin ja olemassa Cielille loputon pain-in-the-ass, voi kyllä <3 näissä mimmeissä on kuitenkin niin paljon samaa -- Lizzie yrittää näyttää söpömmältä ja vaarattomammalta kuin on, Sieglinde taas on joutunut oppimaan olevansa sekä vaarallisempi että avuttomampi kuin luulikaan -- että mä nyt kovasti toivoisin niiden löytävän toisensa ja muodostavan tämän duon. Se olisi niin hienoa. Ja ehkä vähän hirveääkin.

(Saattaa spoilata) Henkilökohtaisesti myös kaipaan Lizzielle jotakuta aisaparia. Cielin kanssa hahmon potentiaali ei vain pääse täysiin oikeuksiinsa, enkä rehellisesti sanoen nyt digaile hirveästi siitä kihlauskuviosta. Tavallaan se tekee Lizziestä automaattisesti tietämättömän neidon pulassa, enkä tiedä, sopiiko Lizzie siihen muottiin. Tavallaan Lizzie toisen samanlaisen tapauksen kanssa rikoskumppanina olisi heti moninkertaisesti mielenkiintoisempi hahmo - Lizzien ei tarvitsisi jäädä Cielin varjoon.

[Verinen Paronitar]

onhan Tanaka ollut alusta asti aika pimentoon jäävä hahmo; juuri sellainen, että otaksuu herran olevan paljon enemmän kuin aluksi näyttää, koska ikinä ei pidä luottaa harmaisiin taustavaikutajiin

Sitä paitsi tän sarjan hovimestarit ei ole mitään ihan perusihmisiä; Sebastian nyt on mitä on, Angelinan hovimestari Grell osoittautui shinigamiksi, ja Agnilla on se ihmekäsi "jumalallisine" powereineen. Jo tämän perusteella olisi musta ihan odotettavissa, että Vincent Phantomhiven hovimestari Tanaka on Jotain Muuta ja sillä on hihoissaan jotain jänniä ässiä. spoil manga chapter sata tai jotain sinne päinja vaikka ihmissudet osoittautuikin bullshitiksi, Sieglinden hovimestari herra W. oli kuitenkin sitä furry-puvuissa notkuvaa porukkaa, joten eihän sekään jamppa sinänsä mikään "basic ihminen" ollut, vaan kuuluisi tuohon toiseen kategoriaan Epäilen siis, että mikäli Ciel onnistuu välttämään Sebastianin iltapalaksi päätymisen, Tanakalla tulee olemaan siinä sormensa pelissä. Ehkä muillakin hovimestareilla (tää posse olisi niin kova kombinaatio, epic shit!!!) , mutta herra T:llä nyt ainakin, onhan heebo kuitenkin varsinainen perintökalleus 


Lizzien tarpeesta saada joku arvoisensa aisapari olen tismalleen samaa mieltä! Kuro nojaa hirveän vahvasti parivaljakoihin ja hahmoryhmittymiin, joten Lizzie tuntuu olevan lähinnä tiellä yrittäessään toimia Cielin kanssa. Mä jopa ihan diggailen siitä kihlauskuviosta, koska ne pölhöt pennut on omalla tavallaan ihan somia yrittäessään jo tuossa iässä pitää keskinäisiä kulissejaan pystyssä, ja se tuo helposti myös Lizzieen hahmona vähän vakavuutta; ne on määrätty elämänkumppaneiksi, niiden pitäisi tukeutua toisiinsa, olla toistensa elämän peruspilareita. Ne ei itse valitse leikkiä aikuisia, ne on asetettu siihen hommaan. Musta on kanssa ihan kiva, että Cielissä on vielä vähän inhimillisyyttä jäljellä, ja se näkyy ainakin hetkittäin siinä, miten Lizzie edustaa kaikkea kivaa nostalgiaa.

MUTTA tämä epätasapainoinen "kumppanuus" on musta huonolla tavalla tuskalllista seurattavaa. Olen tosi tyytyväinen, että Campanian myötä hahmon ultimaattinen söpöys-höpöily sai kiinnostavaa pohjaa ja niin edelleen, mutta tosiaan sen potentiaali ei musta pääse nykyisellä ryhmädynamiikalla oikein käyttöön. Sen pääasiallinen tehtävä on roikkua Cielissä.

Toisaalta Lizzielle ja intialaisvahvistuksille voisi syntyä vielä kovasti kaunis ystävyys. Ciel ehkä haluaisi siinä vaiheessa vetää itsensä jojoon 



// öäöäöä Book of Murderin dvd-boksin ekstramanga apua anteeks mut MÄ KUOLEN <3<3<3<3<3 tiesin kyllä tästä jo, ja oon nähny ton Grell-puoliskon aikaisemmin, mutta voi herrajumala herra Spears...

[Beyond]

Epäilen siis, että mikäli Ciel onnistuu välttämään Sebastianin iltapalaksi päätymisen, Tanakalla tulee olemaan siinä sormensa pelissä. Ehkä muillakin hovimestareilla (tää posse olisi niin kova kombinaatio, epic shit!!!) , mutta herra T:llä nyt ainakin, onhan heebo kuitenkin varsinainen perintökalleus 

Tästä tulikin mieleen kysymys, jota olisikin varsin kiva puida muiden Kurosta digailevien kanssa: millaista ratkaisua odotatte itse pääjuonen kannalta?

Pohjimmainen syy Kurosta pitämiselleni piilee nimenomaan juuri siinä, että oikeasti mikään mahdollinen ratkaisu ei voi olla kaikkia osapuolia tyydyttävä. Tai siis sehän on ihan selvää, etteivät Sebastian ja Ciel halaa kaiken päätteeksi ja totea, että on ollut niin hauska seikkailu, että eiköhän unohdeta se koko sielujuttu kokonaan ja mennä sen sijaan leipomaan hymynassuisia pikkuleipiä auringonsäteistä ja sateenkaarista. Jos Ciel pelastuu, tietää se Sebastianille tuhoa, mutta jos Sebastian napostelee Cielin sielun, niin Ciel on aikalailla kuollut. Oikeastaan eniten pelkään nimenomaan sarjan suhteen kliseistä kompromissiloppua, jossa Ciel saa pitää sielunsa, Sebastian näennäistuhoutuu, mutta viimeisessä ruudussa tutut korot kopistelevatkin kadulla.. Näen tästä skenaariosta oikeasti painajaisia, koska se on liian todennäköinen.

Lizzien tarpeesta saada joku arvoisensa aisapari olen tismalleen samaa mieltä! Kuro nojaa hirveän vahvasti parivaljakoihin ja hahmoryhmittymiin, joten Lizzie tuntuu olevan lähinnä tiellä yrittäessään toimia Cielin kanssa. Mä jopa ihan diggailen siitä kihlauskuviosta, koska ne pölhöt pennut on omalla tavallaan ihan somia yrittäessään jo tuossa iässä pitää keskinäisiä kulissejaan pystyssä, ja se tuo helposti myös Lizzieen hahmona vähän vakavuutta; ne on määrätty elämänkumppaneiksi, niiden pitäisi tukeutua toisiinsa, olla toistensa elämän peruspilareita. Ne ei itse valitse leikkiä aikuisia, ne on asetettu siihen hommaan. Musta on kanssa ihan kiva, että Cielissä on vielä vähän inhimillisyyttä jäljellä, ja se näkyy ainakin hetkittäin siinä, miten Lizzie edustaa kaikkea kivaa nostalgiaa.

Periaatteessa ihan aikakauteen luonteva ratkaisuhan on, että aatelisserkut ovat kihloissa, mutta minuakin syö tässä asiassa se, että asetelma verottaa aivan hurjasti Lizzien mahdollisuutta olla juonen kannalta itsenäinen tekijä rasitteen sijaan. Kaiketi sitä voi perustella hitusen aikalaiskuvauksellakin, että sarjan merkittävimmän naishahmon ensisijainen toimenkuva on surullisenkuuluisa Päähenkilön Kihlattu, mutta siltä, äääh.. Lizziessä olisi niin paljon enempäänkin potentiaalia. Myönnettäköön tosin, että Cielin inhimmillistä puolta on ihan mukavaa nähdä, mutta kun keinoja olisi muitakin kuin se kihlattu. >.<

Taas menee näemmä marinaksi. Oh well, laji on vain liian kiva.

[pallohai]

Mitä muuten olette tykkäillyt Phantomhiven muista palvelijoista?

- Myönnän, että pidän kolmikosta aika paljonkin. Alussa tuotiin kyllä mun mielestä ihan liikaa esiin sitä, miten ne ei osaa kukaan mitään perusjuttuja ja kuin Seba joutuu korjaa niiden ongelmasotkuja ja kuinka niistä tuli sellasia huumorihahmosia, jotka tuntu olevan vaan pieni täyte Phantomhiven kartanoon. Kun niiden menneisyydet ja vakavammat puolet tuli esille niin kuva mun silmissä muuttu joo. (spoil) Kun Finny määrättiin pitämään Cielistä huolta sen ihmisusijutun jälkeen, olin mä aika aww -fiiliksissä tai jotain vastaavaa. En tiedä, oli vaan jotenkin kivaa, kun siinä todella näkyi se Finnyn suojelushalu ja kaikki, kun oli Cieliä ihan Sebaltakin suojelees. (/spoil) Tietty se kiitolliset palvelijat -kuvio on aika nähty, mutta pidän heistä silti. Tanaka ihan oma lukunsa.

Jossain keskustelussa törmäsin spekulaatioon siitä, että Tanaka voisi hyvinkin tietää Sebastianin todellisesta luonnosta, ja mä olisin ihan valmis uskomaan tän. Koko se äijä on musta muutenkin vähän sellainen villi kortti, josta voi paljastua vielä ihan mitä tahansa (en olisi edes yllättynyt jos se olisikin joku papa Phantomhiven valjastama yliluonnollinen olento tai vittu ihan mitä tahansa), kun se on kuitenkin hiljalleen kuoriutunut koko ajan vaan coolimmaksi ja coolimmaksi tyypiksi. Plus se on sarjan ainoa japanilainen hahmo, joten tuntuu hyvin epätodennäköiseltä ettei siitä revittäisi vielä paljonkin iloa.

- Hyvinkin voisi olla näin. Tanaka on mielestäni onnistunut hahmo, kun siitä ei yhtään tiedä, mitä odottaa. En kovasti ihmettelisi, vaikka se tietäisikin Sebastian todellisen luonnon. Ei sekään ihan normaali tyyppi ole. Verinen Paronitar heitti muutenkin hyvän huomion, kun ei kukaan muukaan palvelija ole sitä miltä näyttää. Mey-Rin, Finny ja Baldokin (mahd. spoil)olivat todellisuudessa sala-ampuja, koekappale ja joku erityistaidokas sotilas tai jotain sinne päin.(/mahd. spoil)

Tästä tulikin mieleen kysymys, jota olisikin varsin kiva puida muiden Kurosta digailevien kanssa: millaista ratkaisua odotatte itse pääjuonen kannalta?

- Tuntuu siltä, ettei Cielin sielu tulekaan Sebastianin välipalaksi. Tai kun siihen alusta asti on tähdätty ja se on se oletuslopetus, joka tarjottiin jo alussa, joten enpä usko, että se ihan menee niin. Ei ainakaan kovin yksinkertaisesti. Mä kyllä repisin hiukset päästä, jos loppu olisikin kunnon happyhappykamaa, koska ugh ei. Ei sellainen vaan sopisi, mutta toivon myös todella, ettei se oo mitään Cieldemonikamaa niinkuin kakkosanimessa.

//

Muistan ehkä nyt jotain vähän hanurilleen, mutta Snake ei kai tiedä hilluvansa tätänykyä kimpassa niiden tyyppien kanssa, jotka listi sen vanhat kaverit..? 

- Öö nyt pitää sanoa, että en oo ikinä aattellu syvällisemmin, joten tota. Mua saa valaista.

[Verinen Paronitar]

Oikeastaan eniten pelkään nimenomaan sarjan suhteen kliseistä kompromissiloppua, jossa Ciel saa pitää sielunsa, Sebastian näennäistuhoutuu, mutta viimeisessä ruudussa tutut korot kopistelevatkin kadulla.. Näen tästä skenaariosta oikeasti painajaisia, koska se on liian todennäköinen.

Mä oon aika vakuuttunut siitä, että suurin piirtein näin se tulee menemään >_<  Jos loppu on jotain muuta kuin tämä, niin ehdottomasti plussaa, mutta koska seuraan sarjaa lähinnä shinigamien vuoksi ja mulla on siis jo vähän mennyt maku koko touhusta muutenkin, niin ei-niin-tyylikäs-lopetus Cielin ja Sebastianin osalta ei kauheasti jaksaisi hetkauttaa. Mainittu animen kakkoskauden tyylinen lopetus olisi musta voinut olla jopa ihan jees, ellei sitä olisi jo tosiaan siellä animessa käytetty. Nyt lähinnä lollauttaisi, että jaajaa, tämähän on jo kertaalleen nähty ja hylätty ratkaisu.

Toisaalta onhan sarjassa nähty jo ihan oikeitakin aikalaisvaikuttajia, kuten kuningatar, Viiltäjä-Jack (sekä Abberline) ja Arthur Conan Doyle vai-mikä-sen-nimi-nyt-siellä-mangassa-olikaan, joten tietysti voidaan huvin ja urheilun vuoksi pohtia muitakin aikakauteen sopivien heppujen esiintymisiä. Miten olisi vaikka joku Dorian Grayn muotokuva -tyyppinen päätös? 

Taas menee näemmä marinaksi. Oh well, laji on vain liian kiva.

Haha, musta tuntuu että mä harrastan tätä fandomia lähinnä maristen, sekä satunnaisesti Grelliamin canoniutta nosebleedaten.

[Beyond]

Oikeastaan eniten pelkään nimenomaan sarjan suhteen kliseistä kompromissiloppua, jossa Ciel saa pitää sielunsa, Sebastian näennäistuhoutuu, mutta viimeisessä ruudussa tutut korot kopistelevatkin kadulla.. Näen tästä skenaariosta oikeasti painajaisia, koska se on liian todennäköinen.

Mä oon aika vakuuttunut siitä, että suurin piirtein näin se tulee menemään >_<  Jos loppu on jotain muuta kuin tämä, niin ehdottomasti plussaa, mutta koska seuraan sarjaa lähinnä shinigamien vuoksi ja mulla on siis jo vähän mennyt maku koko touhusta muutenkin, niin ei-niin-tyylikäs-lopetus Cielin ja Sebastianin osalta ei kauheasti jaksaisi hetkauttaa. Mainittu animen kakkoskauden tyylinen lopetus olisi musta voinut olla jopa ihan jees, ellei sitä olisi jo tosiaan siellä animessa käytetty. Nyt lähinnä lollauttaisi, että jaajaa, tämähän on jo kertaalleen nähty ja hylätty ratkaisu.

Itse asiassa voisin myös digailla ihan semisti toisen kauden lopetuksen kaltaisesta lopetuksesta mangassa, koska tyylikkäästi toteutettuna se voisi jopa toimia. (Spoil) Tavallaan demoni!Ciel olisi riittoisa turpaanveto Sebastianille, mutta toisaalta Cielkään ei saisi pitää sieluaan, mikä nimenomaan on se kaikkia osapuolia kismittävä ratkaisu, jollaista toivon kovasti. Toisaalta kummankaan ei tarvitsisi kuolla, eikä juonen päättyä täydelliseen turhakekliseeseen, jos toisen kauden loppu olisi ollutkin mangan loppu. Minulle sarjoilla on enemmän merkitystä, mikäli ne loppuvat kohtauksiin, jotka herättävät lähinnä tahtoa heittää läppärin ulos ikkunasta raivostuttavuutensa vuoksi. Nimenomaan epätyydyttävät ratkaisut ovat minulle fanitaiteen tuottamiseen lähestulkoon edellytys, sillä jos loppu on lempihahmojen kannalta umpisurkea, tahdon kuitenkin kuvata mahdollisimman paljon siltä väliltä lohduttautukseaan ajatuksella, ettei kaikki ollut koko ajan sentään kovin kamalaa ja väärin. <3

Taas menee näemmä marinaksi. Oh well, laji on vain liian kiva.

Haha, musta tuntuu että mä harrastan tätä fandomia lähinnä maristen, sekä satunnaisesti Grelliamin canoniutta nosebleedaten.

Paras tapa ikinä. Oma fanitukseni on muuten tämän sarjan osalta harvinaisen paskaa sekä tekijöitä, että toisia aiheesta digailevia kohtaan: marisen, pysyttelen canonin mukana laiskasti, jotta voin nautiskella ficeistä ja marista vähän lisää, minkä lisäksi tällä hetkellä olen ficcauslakossa kokonaan fandomista, vaikka inspiraatiota kirjoittaa olisi vähän - pelkään kollektiivista palautetta ja Kuro-leimaa otsaani kuollakseni, koska ensisijaiset mielenkiinnonkohteet omassa kirjoittamisessa ovat varsin muissa fandomeissa. Oi että, onneksi minulla ei ole intressejä luoda omaa canonia mihinkään, koska suoraan sanottuna varmaan ärsyttäisi kovasti, jos fanijoukossa (oletetaan toki, että sellainen olisi pointin vuoksi!) olisi kaltaisiani tapauksia enemmänkin.

[Rainbow Light]

Öäh löysin tämän viimein jee.

Mä luen itse mangaa, puuttuu kaksi osaa mitä en ole lukenut (17-18) ja animet olen katsonut. Tosin englanniksi, jouduin vähän kääntämään mutta tajusin silti ideaa. Book of murderia en ole löytänyt mistään? Mistä voi ostaa ihan animea?

Luen suomeksi mangaa tosin aion pian hankkia pari enkuksi.
Ja.. Hahmoista sen verran että kaikki ovat kivoja ja ihania omalla tavallaan toki Elizabeth on ärdyttävä, varsinkin fanonin kautta ärsyttäää vielä enemmän. Fanonin kun otin puheeksi, mulla on siihen vahva viha-rakkaussuhde. Se on aivan ihanaa. Ja siinä se ärsyttävyys onkin ettei pysty lukemaan ärdyyntymättä mangaa koska lizzie *****
Totah. En keksi nyt muuta mutta.