tässäpä ois tää osa...
kauan kesti mutta nytpä se on täällä....
(Eli kiitos ihanille lukijoinille)
NuuhkuHoney olen sulle velkaan tän...Eli tässä se tulee...
Lumikukka luku 8 (kappale A)
“Seuraavat henkilöt…” alkoi kankean kuuluinen kuulutus Tylypahkan käytävillä juuri ennen illallista, “ olkaa hyvä ja tulkaa illallisen jälkeen kirjastoon.
Sirius kuunteli kuulutusta mielenkiinnolla, se näkyi siitä, että pojan kulmakarvat olivat menneet söpösti kurttuun, ja hyväili kädellään tyttöystävänsä hiuksia.
Ennen tuollainen ele olisi saanut Jessican suuttumuksen partaalle, mutta ei enää kun hän oli tuo tyttöystävä. He istuivat rohkelikon oleskeluhuoneessa lähellä roihuavaa takkatulta.
“ Rohkelikosta: James, Sirius, Rebekka, Lily, Elisabeth, Remus ja Jessica…anteeksi myös Peter. Luihuisesta: Severus, Bellatrix, Narcissa, Lucius, Aprille, Silvia. Puuskupuhista: Aron, Lilian, Sarah. Ja Korpinkynnestä: Misha, Justin, Jed.“
Kaiuttimesta kuului laiskasti luetellen nimiä, Jessica oli yhtäkkiä aivan varma että ääni kuului sille ilkeälle miehelle haastattelusta.
“Niin…” Remus aloitti yhtäkkiä hämmentyneenä, “ oletteko varma etteivät he saanut tietää siitä kuudennella luokalla pelatusta räsypokasta?
Sirus, joka makoili laiskasti nojatuolissaan Jessica sylissään, vastasi laiskasti, “ tuskin, tämä liittyy varmasti siihen elokuvajuttuun”.
Remus ei vastannut siihen mitään, pojan ajatukset risteilivät jo takaisin Silviaan, tyttöön joka leikki sudella. Hän tuijotti nälkäisesti tuleen, miksi Sirius ei ollut vain totellut häntä?
Miksi tämän piti leikkiä Jessin tunteilla? Remus kieltäytyi yksinkertaisesti uskomasta, että poika oli tosissaan.
“ Lähdetäänkö syömään?” James kysäisi hiljaisempana kuin yleensä. Poika pystyi ajattelemaan vain ja ainoastaan Lilyä, tyttö ei ollut puhunut hänelle sanaakaan suudelman jälkeen.
James kohtasi Jessican katseen, ja ennen kuin poika edes ehti reagoida Jessica oli jo hypännyt pois Siriuksen sylistä.
Jamesin paras ystävä tuijotti tyttöystäväänsä ihmeissään, mutta Jessica kohautteli tälle olkapäitään.
Sirius mutisi jotakin puoliääneen, ja James oli melkein varma, että poika sanoi jotakin mihin liittyi voimakkaita voimasanoja.
Jessica viittasi poikia häipymään, ja kun Sirius yritti sanoa vastaan tyttö vain nauroi ja suuteli poikaa suulle.
Kun pojat olivat lähteneet, Jessica kääntyi katsomaan poikaa, joka oli melkein kuin hänen veljensä.
- Ja nyt kerrot kaiken, tyttö sanoi matalla äänellä, takkatulen monet punaiset, keltaiset ja oranssit lieskat värjäsivät tytön kasvoille varjoja.
---------------------------------------------------------------------------------------
Kirjastoon oli kokoontunut ryhmä ihmisiä, tarkalleen ottaen ne ihmiset jotka olivat kuulleet oman nimensä kuulutuksessa. Anteeksi nyt valehtelen, siellä oli myös pari ahkeraa opiskelijaa, jotka viettivät muutenkin kaiken vapaa-aikansa siellä.
Ketään aikuista ei kuitenkaan näkynyt, ja se sai kirjaston melutason nousemaan huomattavasti. Kelmit olivat perustaneet ikioman ringin, mutta kukaan ei tuntunut arvostavan heidän rinkinsä rajoja.
Kuudennen kerran kun joku yritti tunkeutua heidän rinkinsä läpi toiselle puolelle huonetta Sirius yksinkertaisesti kirosi pojan taivaan tuuliin.
- Sirius, Jessica sanoi yrittäen hillitä kikatustaan, tuo ei ollut kovin nätisti tehty. Sirius vilkaisi vain vaistomaisesti, oliko pojalle käynyt huonostikin.
- Jos haluat kiltin poikaystävän, ota Remus, Sirius mutisi pahaenteinen piruhymy huulillaan, ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
Jessica sai vaivoin peitettyä hymähdyksensä, tuo seksikäs paholainen.
Sirius hymähti kuin arvaten mitä tyttö ajatteli, hän oli sen verran itserakas, että arvasi ilman huolenhäivää olevansa itse Jessin ajatusten kohteena.
James oli sanomassa jotakin, mutta kukaan ei koskaan saanut mitä se oli, koska juuri silloin edestä kuului ääni mikä hiljensi Jamesin.
- No, niin, kun kuulette nimenne tulkaa hakemaan paperinne, kuului ohjaaja Danielin kärsimätön ääni.
Jessica katseli ohjaaja vakavin silmin, hän todellakin toivoi saamaansa pääosan - tai edes jonkun osan. Daniel ja se blondi hyytävä mies olivat kiivenneet seisomaan kirjastonhoitaja matami Prillin lainaustiskille. Peter tirskahti, hän ei todellakaan halunnut olla paikalla, kun kirjastonhoitaja saisi sen selville. Eräs luihuuspoika vilkaisi häntä murhaavasti, mikä taas pojan menemään piiloon Siriuksen selän taakse.
Daniel, joka oli jättänyt hiuksensa auki, lausui pienen loitsun (Lospers evaskerd). Yhtäkkiä ilmassa alkoi väreillä, matami Prillin työpöydän yläpuolella ilma alkoi muuttaa väriään mustaksi.
Oppilaat supattivat jännittyneinä, oliko tämä nyt sitä kauheasti mainostettua teatteri taikuutta.
Ne jotka olivat odottaneet lumoavaa teatteri taikuutta, muun muussa Remus ja James, pettyivät pahasti, musta ilma pysyi nimittäin mustana ilmana. Salista purkautui muutama turhautunut huokaisu.
- Jessica Dayton, kuului dramaattinen kuiskaus Danielin suusta.
Jessica astui ulos ringistä, lähtien kävelemään kohti työpöytää. Hänen katseensa kohtasi Rebekkan jääkylmän katseen. Hän väänsi hymyn kasvoilleen, Ree-becca ei tätä pilaisi.
Joku puuskupuh osoitti mustaa ilmaa hämmästyneenä, ja sai kaikki muutkin vilkaisemaan sitä. Jessica kohotti katsettaan, mustassa ilmassa luki kultaisilla kirjaimilla yksi sana Lyydia.
Pieni hymy nousi tytön kasvoille, hänen hahmonsa nimi taisi olla Lyydia. No, hei Lyd, meistä tulee varmasti kavereita.
Päättäväisesti hän asteli Danielin luokse ja hymyili tälle lämpimästi. Hän nappasi nivaskan paperia miehen kädestä. Hän vilkaisi niitä.
Naispääosa: Jessica Dayton
Hahmo: Lyydia
Tuuli humahti Jessican korvissa,
Naispääosa….
….Sehän tarkoitti….
Kommenttia
