Nimi: ”Painajaiset eivät ikinä lopu”
Kirjoittaja: Minähän se eli PikkuKakara
Beta: ei löytynyt (
pitää saa pistää yksäriä jos olet kiinnostunut)
Ikäraja: max. K-11
Varoitukset: ehkä pientä ahdistusta, pusuttelua yms,
voi spoilata kolmatta kirjaa/leffaa!, lisäilen varoituksia lisää, jos tarvis
Genre: Drama
Fandom: Nälkäpeli
Paritukset: Katniss/Peeta
A/N: Tää on mun eka pitkä ficci, et en takaa mitään
Tää siis kertoo ajasta kapinan jälkeen, kun Katnissilla ja Peetalla on tytär ja poika. Ja PoV on siis Katnissin. Tekstiä on helpompi lukea, jos on lukenut Nälkäpelit tai edes katsonut. En omista mitään, kiitokset Suzanne Collinssille mahtavasta tarinasta. Kommentit parantavat päivääni
Prologi:’’Helmassa niityn, alla pajupuun nurmikon nukkaan sä vaivu uinailuun. Ummista silmäsi, levätä ne saa kunnes päivä pilvetön sulle sarastaa.
Tääll ’ on turvallista, täällä lämmin on kissankellojen soitto on vallan suruton. Täällä toteen käydä unikuvas saa, täällä luonas on se joka sua rakastaa.”Lopetin laulun ja lähdin hiljaa pois lasteni huoneesta. Kävin peittelemässä 8-vuotiaan tyttäreni Rosen ja 2-vuotiaan poikani Jackin. Kohta menisin itsekin nukkumaan rakkaan mieheni Peetan kainaloon.
”Äiti,” kuului Rosen ääni takaani.
”Kerro kulta,” vastasin ja käännyin ympäri.
”Halusin sanoa vain, että minä rakastan sinua,” Rose sanoi ja halasi minua.
”Niin minäkin sinua,” vastasin ja suukotin tytärtäni otsalle, ja peittelin hänet uudestaan. Pian Rose nukahti ja menin alakertaan, jossa Peeta odotti jo minua.
”Oli ikävä,” Peeta sanoi ja suuteli minua.
”Niin minullakin sinua,” vastasin ja kaadoin Peetan sängylle.
1.Luku”Huomenta!” Rose huudahti ja juoksi pöydän ääreen.
”Huomenta ilopilleri,” vastasin väsyneesti.
”Mitä on aamupalaksi?” Rose kysyi.
”Samaa kuin aina, kananmunia, pekonia ja leipää,” Peeta vastasi puolestani.
”Namii!” Rose tokaisi ja nuolaisi huuliaan.
”Oliko Jack hereillä?” Peeta kysyi Roselta.
”Ei vielä.”
”Hakisitko hänet Peeta,” sanoin ja toin kananmunat pöytään.
”Juu,” Peeta vastasi ja nousi pöydästä.
Pian Peeta tuli takaisin itkevä Jack sylissään ja laittoi tämän istumaan syöttötuoliin.
”Voisin lähteä tänään metsälle, jos ei haittaa?” ehdotin Peetalle.
”Siitä vaan, kyllä me pärjätään kotona ilman sinuakin välillä. Eikö niin Jack?” Peeta vastasi ja silitti Jackin poskea.
”ÄITIIII!!!! Jack huusi ja minä purskahdin nauruun.
”Siltä näyttää,” tirskahdin ja istuin pöydän ääreen syömään.
2. LukuKävelin pusikossa hiljaa kuin tuuli. Ainoa ääni minkä kuulin, oli oman sydämeni lyönnit. Se löi tasaista tahtia. Pu-pum, pu-pum, pu-pum.
Yhtäkkiä oikealla puolellani maassa olevan risun päälle astuttiin. Minulta ei mennyt kuin sekunti jännittää jouseni ja tähdätä nuoli suoraan äsken vierelläni kävelleeseen peuraan. Peura luhistui maahan ja sätki vielä hetken, kunnes sen rintakehä lopetti kohoilemisen. Irrotin nuolen sen lavasta, puhdistin nuolen sammaleeseen ja laitoin sen muiden nuolien joukkoon. Lähdin kantamaan peuraa harteillani. Kävelin Kedolle kunnes takaani tuleva ääni pysäytti minut.
”Catnip,” ääni sanoi. Käännyin ympäri ja tipautin peuran maahan.
”Gale,” vastasin niin jäätävästi kuin vain osasin. Muistin ikuisesti Galen sanomat sanat:
”Katniss valitsee sen, jota ilman ei luule pärjäävänsä.” Miten kohtuutonta! En ikinä ollut luullut Galea noin töykeäksi, hän kuitenkin tunsi minut läpikotaisin. Tai ehkä ei tuntenutkaan, muuten hän ei olisi sanonut sitä Peetalle, luulleessaan ettei Katniss kuulisi.
”Kiva nähdä pitkästä aikaa,” Gale sanoi.
”Painu kuuseen Gale,” vastasin hänelle ja nostin peuran olalleni ja jatkoin matkaa. Pian kuulin juoksu-askeleita takaani.
”Catnip,” Gale huokaisi ja tiputti peuran olaltani.
”Minulla oli ikävä sinua,” hän jatkoi ja käänsi minut ympäri lähelle itseään.
”Minulla ei sinua,” vastasin ja tuijotin häntä syvälle silmiin. Yhtäkkiä Gale sulki silmänsä ja suuteli minua.
//yritän julkaista aina pari lukua kerralla, kun ne tuppaavat olemaan niin lyhyitä.