Siirretty vanhasta finistä… En ole ollenkaan varma näistä uusista jaoista, mutta josko tämä tänne kuuluisi...
Pairing: Fred/George
Author: Minä
Rating: K-11
Genre: Slash, romance ainakin
Warnings: Insesti
Beta: Imdillionen (1. osa)
(huom. Tämä versio on suoraa koneelta, betaus tehtiin vanhassa finissä, joten yritän parhaani mukaan korjailla töks -kohtia, jos semmoisia huomaat niin huomauta niistä...
)
A/N: Tämä idea syntyi viime yönä katsoessani Hair musikaalia. En tiedä yhtään miten liittyy asiaan, mutta olipahan ainakin joku selitys, että miksi idea on vähän tyhmä. Tämä on vähänkuin jatkoa ensimmäiseen F/G Ficciini, mutta ei tarvitse lukea ensimmäistä tajutakseen tätä. Toivon ainakin niin ^^ Varsinkin kun se eka nyt oli ihan kökkö ja töks töks.
// Scarlett lisäsi insestivaroituksen
___________________________________________________________
Ensimmäinen osaFred käveli pimeää käytävää pitkin kohti Lihavaa leidiä. Hän hymyili itsekseen ja virnisti mielessään ajatellessaan Georgen ilmettä, tämän kuullessa mitä uutta hän oli kehitellyt heidän pilapuotiaan varten.
Fred taputti pientä pulloa taskussaan. George tulisi aivan varmasti hyppimään kattoon. Kalkaros oli huomaamattaan antanut veljeksille oivan vihjeen lienten tunnilla, ja pari viikkoa aiemmin Fred oli alkanut kehitellä uudenlaista makeista pinnauspurtavien ja verenvuotonugaiden rinnalle. Kunhan hän vain saisi esitellä vihdoin lopputuloksen Georgelle.
Fred saapui lopulta Lihavan leidin eteen ja lausui tunnussanan. ”Krooh…” Lihava leidi kuorsasi vastaukseksi. Fred toisti tunnussanan hiukan kovempaa, mutta kuitenkin kuiskaten. Koskaan ei tietäisi mistä kolosta Voron ärsyttävä karvamakkara hyökkäisi. Ensimmäisenä he tulisivat testaamaan Norriskaan tätä ainetta, siitä voisit olla varma, Fred uhkaili mielessään.
Lihava leidi haukotteli pitkään ja katsoi tuimasti yöllistä kukkujaa ”Voisi herrakin opetella liikkumaan säädyllisiin aikoihin.” Leidi murisi ja heilautti itsensä auki. Fred kumartui oviaukosta sisälle ja astui rohkelikon punaisen kiljuvaan oleskeluhuoneeseen sisälle. Muutaman yökukkujat istuskelivat siellä täällä vielä, ja hän bongasi veljensä istumasta aivan takan vieressä. Nopeasti Fred puikkelehti tuolien ja pöytien lävitse ja istui veljeään vastapäätä.
”Mistäs naisista se veli tähän aikaan yöstä hiipparoi?” George iski silmää. ”Äsh, anna olla nyt, kävin kehittelemässä uutta hittituotettamme”, Fred vihjaili. ”Kehittelit mitä? Aah…” Georgen silmät välähtivät ymmärryksen merkiksi. George siirsi hiussortuvan pois kasvojensa edestä ja kumartui pöydän ylitse lähemmäs veljeään ja kuiskasi ”Onko se nyt siis testaus vaiheessa?” ”Hyvin paljon mahdollista rakas veljeni, mutta muistathan sääntömme, tuhoa ensin oma terveytesi ja sitten vasta muiden. Joten, kumpi testaa tätä ensimmäisenä?”
George avasi suunsa vastaukseen, mutta ei saanut sanottua mitään, kun Lee huusi häntä toiselta puolen oleskeluhuonetta. ”George! Kuuletko sinä punapäinen kävelevä katastrofi minua?!” Lee karjui. ”Kuulen, kuulen! Älä nyt hermostu!” George huusi nauraen Leelle ja ponkaisi tuolilta ylös harppoen muutamalla askeleella Leen luokse. Lee osoitti sormellaan ilmoitustaulua ja George kumartui katsomaan sitä lähempää.
”Ei ole totta!” George karjaisi. Oleskeluhuone hiljeni täysin. Muutamien päät kääntyilivät kiinnostuneena Georgen suuntaan ja tämä katsoi takaisin muita kuitenkaan näkemättä. Yhtäkkiä loisto hänen silmiinsä palasi ja Lee nauroi hänen vieressään. Muutama ekaluokkalainen käveli nopeasti omiin makuusaleihinsa nukkumaan ja yöllinen elämä palasi pikkuhiljaa takaisin oleskeluhuoneeseen. Tuli loimusi takassa ja loi pimeään tilaan tunnelmaa. George käveli takaisin Fredin luokse ja istui tällä kertaa tämän vierelle sohvalla.
”Saimme paremman, kuin hyvän tilaisuuden testata uutta tuotettasi veliseni”, George sanoi ja nappasi Fredin kainaloonsa pörröttäen tämän hiuksia. Kummallisesti öristen Fred vetäytyi veljensä otteesta ja katsoi Georgea pitkään. ”Minkä tilaisuuden? Mistä sinä nyt oikein puhut?” Fred ihmetteli. ”Juhlat!” Lee huusi kovaa. ”Juhlat?” Joku kolmasluokkalainen kysyi ihmeissään. ”Niin! Mutta eivät sinulle!” Lee nauroi pojan ilmeelle ja jatkoi ”Vain viides, kuudes ja seitsemäsluokkalaiset on kutsuttu. Ähäkutti Miles!” Lee hirnui ja iski Georgelle silmää.
”Ei kai meidän tarvitse taas pyydellä pareja, kuten joulutanssiaisissa viimevuonna?” Harry huudahti kauhuissaan. Ron nosti katseensa pojan vierestä ja laski liemiesseensä pöydälle. ”En ikinä unohda sitä kauheaa iltaa. Jos äiti taas lähettää minulle jonkun karmean pitsimekon, niin toteutan uhkaukseni ja kävelen alasti sinne!”
”No et tietenkään kävele”, Hermione puuttui kirjansa takaa aiheeseen. ”Minä autan sinua vaikka muokkaamaan sitä viimevuotista… eh.. kaapuasi?” Hermione veti taas paksun opuksensa nenänsä eteen ja Ron katsoi tätä hiljaa. ”Hmm. No ehkäpä sitten” Ronin ilme kirkastui ja tämä käänsi katseensa takaisin vanhempaan veljeensä. ”Koska nämä juhlat ovat?” Ron kysyi kiinnostuneena ja Harry käänsi samaan aikaan päätään kysyvästi kohti Georgea.
”Lee? Maestro?” George ojensi esittelevästi kätensä kohti Leetä, joka aloitti virallisesti lukemaan taululla ollutta ilmoitusta. ”Täten jokainen viidesluokkalainen, kuudesluokkalainen sekä seitsemäsluokkalainen on kutsuttu juhlimaan rakkaan rehtorimme syntymäpäivää ensi perjantaina. Ohjelmassa vapaata seurustelua kello 20 alkaen. Iltapuku. Varaudu iltaan kehittelemällä tanssitaitojasi.” Lee lopetti puheensa ja kumarsi yleisölleen, joihin lukeutui Harry, Hermionen ja Ronin lisäksi Weasleyn veljekset ja pari kolme kolmasluokkalaista toisella puolen oleskeluhuonetta.
”Se vanha partaveikko”, George ilakoi. ”Tanssia? Mahtavaa! Tulehan veliseni!” George kaappasi veljensä sohvalta ja lähti retuuttamaan tätä ympäri oleskeluhuonetta. Hermione seurasi tilannetta huidelleen taikasauvallaan tavaroita pois kaksosten tieltä.
Harry ja Ron nauroivat veljesten tanssiesitykselle ja olivat pudota tuolilta Georgen esitellessä mitä kummallisimpia tanssiaskelia. Lopulta Fred väsähti ja valahti lattialle istumaan. George jätti veljensä niille sijoilleen. ”Joko sinä huonokuntoinen kaksoisolentoni väsähdit? No jää siihen sitten mätänemään. Minä lähden nyt nukkumaan, ja näkemään unta kaikista tulevista daameistani!” George hyppi muutamalla loikalla rappuset ylös ja jätti Harryn ja Ronin naureskelemaan yhdessä Leen kanssa lattialla makaavalle Fredille.
***
Syksy pisti puiden lehdet tippuilemaan ja verotti Tylypahkan pihamaiden kasveja siihen malliin, että pystyi uumoilemaan talven saapumista.
Fred tuijotti ulos ikkunasta ja katseli lehtien liitelyä taivaalla. Häntä ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa McGarmiwan esitelmöinti pitkälle kehittyneestä transformaatiosta velhojen ruumiinosiin. Perjantain viimeinen tunti oli muutenkin aina tuskaa. Yleensä he Georgen kanssa kehittelivät sen läpeensä uusia kepposia, mutta tällä kertaa Georgen mieltä kiinnosti vain tämän iltaiset tanssiaiset.
”Weasley! Nyt pidät sen naamasi kiinni siellä perällä tai minä taion sen umpeen!” McGarmiwa huusi ties kuinka monetta kertaa Georgelle, joka istui kääntyneenä Leehen päin Fredin vieressä. Yleensä Fred olisi höpöttänyt mukana, mutta tällä kertaa hän vain tuijotteli mietiskellen ulos ikkunasta.
George tönäisi Frediä kylkeen. ”Mikä mättää veli? Tänä iltana juhlitaan!” George lausahti iloisena. ”Vaikka herraa ei voisi vähempää kiinnostaa tämä tunti, ja hän odottaa vain tätä iltaa, voisi hän yrittää edes antaa muiden opiskella!” McGarmiwa huusi naama punaisena edestä. Samassa kellot soivat ja kaikki lähtivät tunkemaan ulos luokasta.
Fred kokosi tavaransa ja heitteli ne laukkuun. George teki saman ja nousi ylös ja lähti kävelemään Leen kanssa ulos luokasta. Fred käveli heidän perässään ja huomaamattaan he olivat saapuneet takaisin rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. ”Minä käyn tarkistamassa asuni! Tuletko sinä Fred?” Vastausta odottamatta George lähti kiipeämään ylös ja Fred seurasi tätä vähemmän innokkaasti.
George heitti kaapunsa pylvässängylleen ja alkoi riisua valkoista rypistynyttä kauluspaitaa pois. Kravattia hän ei ollut jaksanut laittaa ollenkaan päälleen tänään. ”En kestä odottaa iltaan asti. Tänä iltana saan, tai en sitten koskaan!” George intoili. Fred naurahti veljelleen mutta jäi yhtäkkiä katsomaan tätä silmät selällään. Poika seisoi pelkissä boksereissa ja sukissa tämän edessä. Vaikka sinänsä näyssä ei ollut mitään uutta, Frediin iski yhtäkkiä omituinen tunne.
”Onko pesusta tulleet paidat jo täällä?” George sanoi tonkien matka-arkkuaan takapuoli pystyssä. Fred tuijotti näkyä ja yhtäkkiä hänen sydämensä alkoi lyödä tiuhempaa. ”Öh, ovat kai…” Fred änkytti ja käänsi katseensa ikkunan suuntaan. ”Aah, täällähän ne ovat!” George nosti valkoisen kauluspaidan arkusta. ”Oli muuten mahti idea käydä jästikaupasta tilaamassa iltapuvut. Erotumme takuulla kaapumassasta!” George puheli itsekseen ja heitti paidan sängylleen.
”Miksi ihmeessä sinä nyt jo puet päällesi, juhlat alkavat vasta illalla? Siihen on vielä neljä tuntia”, Fred ihmetteli ja toivoi mielessään että hänen veljensä vetäisi nopeasti jotain vaatetta ylleen. ”Minä käyn suihkussa tietysti tässä vielä, ja laitan itseni kuntoon. Ei se ole ainoastaan tyttöjen etuoikeus näyttää hyvältä”, George naureskeli ja kaappasi pyyhkeen arkustaan. ”Kannattaisi sinunkin muuten käväistä suihkussa veliseni, tytöt tykkäävät.”
George katosi ovesta ja Fred jäi paikoilleen istumaan. Hän ei kyennyt ajattelemaan mitään järkevää. Yhdestä asiasta hän kuitenkin oli varma. Hän ei takuulla menisi samaan aikaan suihkuun Georgen kanssa!
Oikein sanojensa vakuudeksi Fred riisui kaapunsa ja paitansa, otti housut jaloistaan ja riisui sukat. Kiepautti pyyhkeen lantiolleen ja lähti tepastelemaan kohti suihkuja. Että hän ei osannut pitää päätään! Jokin omituinen ääni hänen sisällään käski hänen lähteä suihkuun. Toki hän olisi sen tehnyt, mutta ei yhtä aikaa veljensä kanssa! Fred ei ymmärtänyt mikä häneen yhtäkkiä iski. He olivat kuusitoista vuotta kylpeneet ja käyneet yhdessä suihkussa. Mikä asiassa nyt oli niin erilaista?
Fred avasi suihkuhuoneen oven ja kuuma vesihöyry iski häntä kasvoille. Fred laittoi pyyhkeen naulakkoon ja käveli peremmälle ja näki veljensä hierovan shampoota päähänsä. ”Tulithan sinä! Mikä kesti?” George hymyili hänelle ja astui takaisin suihkun alle antaen veden huuhdella pesuaineen hänen hiuksistaan. Fred seurasi vaahdon matkaa pitkin Georgen rintaa ja vatsaa, aina alas asti… Fred käänsi nopeasti katseensa pois ja astui askeleen taaksepäin. ”Meinaatko pesettää bokserisikin samalla? Kai sinulla nyt jotkut puhtaat on kaapissasi?” George nauroi osoittaen Fredin jaloissa olevia boksereita. Fred oli kokonaan unohtanut ne jalkaansa. Ja nyt hänen tietysti pitäisi ottaa ne pois. Veljensä katsellessa!
Fred tunsi yhtäkkiä pakokauhua itsensä paljastamiseen Georgen edessä. George oli onneksi kääntynyt selin häneen päin, ja näytti hierovan saippuaa olkapäähänsä. Nopeasti Fred heitti bokserit tuolille ja hyökkäsi ensimmäiseen vastaan tulevaan suihkuun. Hän väänsi hanat täysille ja kiljaisi säikähtäneenä hanojen heittäessä jääkylmää vettä hänen päälleen. Fred kompuroi hetken ja liukastui lattialla makaavaan pesusieneen.
Epämääräisesti huutaen Fred kaatui kaakeloidulle lattialle, ja George kääntyi hätäisesti katsomaan veljensä ilmalentoa. ”Sattuiko?” George hihkaisi veljelleen ja käveli tämän viereen. Fred kohottautui istumaan ja hieroi selkäänsä naama irvistyksessä. ”Häntäluu…” Fred mutisi ja tarttui Georgen ojentamaan käteen. George veti veljensä maasta ja talutti tämän oman suihkunsa alle. ”Rauhoitu nyt vähäksi aikaa hyvä velhoni”, George naurahti ja ojensi shampoopullon Fredille.
Fred tuijotti mitäänsanomattomana Georgea, joka veljensä tyhmyyttä ihmetellen puristi pesuainetta käteensä ja alkoi hieroa sitä veljensä päähän, sillä tämä oli selvästi itse siihen kykenemätön. Fred seisoi paikoillaan liikkumatta. Suihku hänen takanaan piiskasi hänen selkäänsä ja hänen etupuolellaan George teki työtä sen eteen, että veljensä olisi puhdas illan tanssiaisissa.
George otti toista pesuainetta ja alkoi hinkata Fredin olkapäitä ja käsiä puhtaaksi. Vaahto valui lattialle ja suihkusta valuva vesi huuhteli sen mukanaan viemäriin. Fredin mahanpohjaa alkoi poltella omituisella tavalla. Hän ei oikeastaan tajunnut mitä oli tekeillä, mutta huomasi kuitenkin veljensä käsien pyörivän mahallaan ja niiden liikkeen laskevan koko ajan alaspäin.
”Noniin! Nyt olen puhdas!” Fred kiljaisi hysteerisenä tuntiessaan poltteen laskevan mahasta alemmas. Fred hyökkäsi nopeasti suihkusta pois ja harppoi kiihtyneenä pyyhkeelleen, nappasi sen käteensä ja katosi nopeasti suihkuhuoneesta pois. Taakseen hän jätti virnuilevan veljensä, jonka toinen suupieli nyki ja silmät loistivat tyytyväisyydestä. Tänään, George ajatteli tyytyväisenä ja astui takaisin oman suihkunsa alle.
***
Fred seisoi oman sänkynsä vieressä hiukset ojossa ja mustat suorat housut jaloissaan. Hän oikoi juuri valkoista paitaansa Georgen astuessa sisään. Veljellä oli mennyt Fredin lähdettyä vielä yllättävän kauan suihkussa. Fred päätti kuitenkin olla ajattelematta asiaa, ja käyttäytyä muutenkin normaalisti.
”Nostin muuten puvun takkisi roikkumaan tuohon sängyn pieleen, ettei se rypistyisi turhaan kaapissasi”, Fred huomautti puolihuolimattomasti peilatessaan itseään vaatekaapin ovessa olevasta peilistä. ”Oh, kiitos kovasti”, George kiitti ja heitti märän pyyhkeensä tuolin karmille kuivumaan.
Ovi kävi, ja Lee astui sisään huoneeseen. ”Oletteko jo valmiita? mennään yhtä aikaa, ja herran tähden pue jotain päällesi George!” Lee huudahti nähdessään Georgen alastomana tonkimassa puhtaita alusvaatteita arkusta. ”Odotan teitä alhaalla”, Lee huikkasi ja sulki oven.
George puki päälleen bokserit ja täysin samanlaiset mustat housut, kuin mitkä jo olivat hänen veljensä yllä. Hän napitti valkoisen paidan päälleen ja tunki sen housuihinsa. Hän vyötti housunsa mustalla nahkavyöllä ja otti kamman käteensä ja kampasi hiuksensa tyylikkäästi tehden siistin jakauksen oikealle puolelle. Fred katseli veljensä pukeutumista vähän aikaa, kunnes päätti itse viimeistellä olemuksensa.
Fred veti mustan takin päälleen ja ryhtyi sitomaan mustaa solmiota kaulallaan. Hän kiersi ja käänteli ja väänsi solmiota puolelta toiselle, mutta se ei tahtonut asettua mitenkään siististi paikoilleen. ”Voi ihme! Koeta nyt asettua!” Fred hermostui solmiolleen ja riuhtoi sitä irti. ”Älä tuhoa sitä, vaan anna kun autan” George sanoi ja käveli Fredin taakse. Hän ujutti kätensä veljensä takaa tämän eteen ja käänsi tätä peiliin päin. Fred seisoi rauhassa ja antoi veljensä näppärien sormien sitoa kravatti paikoilleen. Hän katsoi pitkään veljensä keskittynyttä ilmettä peilin kautta ja huomasi yhtäkkiä tämän katsovan häntä peilin kautta takaisin.
Fred säikähti äkillistä tunnetta, jonka Georgen katse tuotti hänessä. George silitti kravatin paikoilleen ja piti käsiään vielä hetken Fredin rintakehällä. Äkisti George tarttui Frediä olkapäistä ja käänsi pojan itseään vasten. Fred tuijotti hätäisenä veljeään jonka käsi veti poikaa lantiosta itseään kohti. ”Elämä on lyhyt veliseni, rakkaus on ikuista”, George lausui ja suuteli Frediä, joka ei hämmästyksestään saanut henkeä vaan meinasi tukehtua Georgen suudelmaan.
George päästi hänestä irti ja palasi omalle puolelleen ja veti takkinsa valkoisen paitansa peitoksi. Etiketin mukaisesti hän jätti alimman napin takistaan auki, ja asetteli valkoisen nenäliinan vasemmanpuoleiseen rintataskuunsa. Fred oli valmis jo omassa puvussaan, joten hän seisoi kuin puulla päähän lyöty paikoillaan ja tuijotti veljeään, joka taputteli partavettä naamalleen.
Fred istahti ja sitoi mustien kiiltävien nahkakenkiensä nauhat ja nousi takaisin seisomaan. George odotti häntä oven suulla ja kysyi: ”Menemmekö?” Fred nyökkäsi ja vilkaisi itseään vielä peilistä. Hän näytti aivan veljensä kopiolta. Kummallakin oli täysin samanlaiset ja samankokoiset mustat puvut päällään, valkoinen paita ja musta solmio. Tunnistaisikohan Leekään heitä enää?
Veljekset kävelivät peräkanaa oleskeluhuoneeseen, jossa muutama seitsemäsluokkalainen tyttö kikatti iltapuvuissaan. He lähtivät porukalla Leen, Harryn sekä Ronin ja muutaman muun rohkelikkopojan kanssa kohti suurta salia, jossa illanvietto tapahtuisi.
”Te todella näytätte erilaisilta”, Lee hihkaisi yhtäkkiä portaikossa osoittaen veljesten pukuja. ”Siis, ette erilaiselta, vaan toisiltanne, tarkoitan että erotutte massasta”, Lee jatkoi hämillään sekoillen sanoissaan. George iski Fredille silmää ja Fred hymyili takaisin. Heidän alkuperäinen tarkoituksensa olikin heivata vanhoja perinteitä, ja jättää kaavut kaappiin. He tiesivät näyttävänsä hyvältä, ja se riitti.
Joukko saapui suureen saliin. Salia oli koristeltu ja se oli valaistu tunnelmallisesti. Tupapöydät olivat seinillä, ja koko lattia oli täysin avoinna. Pöydille oli kasattu juotavaa sekä pientä naposteltavaa. Opettajien pöydän takana istui kruunattu Dumbledore ja hänen ympärillään iloinen joukko viihteelle vaihtaneita professoreita. George alkoi katsella paikan tarjontaa, ja Harry ja Ron hyökkäsivät ensimmäisenä pöytien tarjonnan kimppuun. Lee seisoi Fredin kanssa hetken aloillaan, kunnes tätä tultiin pyytämään tanssiin.
***
Musiikki soi koko illan ja Fred istuskeli yksikseen Georgen tanssiessa tyttöjen kanssa milloin nopeita tansseja ja milloin hitaita. Tietysti Fred olisi voinut itsekin mennä hakemaan jotakuta tanssiin, mutta häntä ei huvittanut. Ihmiset pyörivät kaavuissaan ja hamosissaan ympäri milloin minkäkin biisin tahdissa.
Kappaleen lopussa Fred näki Georgen saattelevan viimeisimmän tanssipartnerinsa ulos suuresta salista. Puolet opettajista oli kadonnut ja porukka vähentynyt. Fred vilkaisi kelloaan ja huomasi sen lyövän puolta yötä. Viimeisten hitaiden soidessa Fred vilkaisi ylöspäin ja näki jonkun puuskupuhin tytön seisovan edessään ”Tulisitko tanssimaan?” se kysyi häneltä, ja Fred suostui. Fred saattoi tytön tanssilattialle, ja tarttui tätä vyötäröltä kiinni. He huojuivat musiikin tahdissa, ja tyttö näytti nauttivan tilanteesta paljon enemmän, kuin Fred edes jaksoi ajatella hetkeä.
Fred tuijotteli muita tanssilattialla pyöriviä. McGarmiwa ja Dumbledore pyörivät hitaasti ympäri musiikin tahdissa, ja muutama muu Luihuinen ja Korpinkynsi heiluivat siellä täällä. Tyttö kerjäsi Frediltä huomiota, mutta tämä ei jaksanut keksittyä tyttöön sen enempää, sen sijaan hänen katseensa harhaili ympäri salia etsien veljeään.
”Pidot loppuivat”, joku sanoi Fredin takaa. Tyttö hänen edessään jäi katsomaan säikähtäneenä eteensä. Fred huomasikin puhujan olevan George. Weasleyn veljeksiä oli mahdoton erottaa toisistaan, ja Tyttö änkytti hetken aikaa paikoillaan. ”Olette niin samanlaisia!” Tyttö päästi älykkäästi suustaan saaden Fredin ja Georgen nauramaan tälle. Tyttö nyrpisti nenäänsä ja lähti nokka pystyssä mieltään osoittaen pois poikien luota.
”Hienoa, George, sinä karkotit ainoan tanssiparini!” Fred sanoi muka vihaisesti, ja sai Georgen hymyilemään itselleen. ”Niin taisin veliseni tehdä”, George taputti veljeään olkapäähän. ”Enkä minä enää mistään uutta löydä”, Fred sanoi ja katsoi masentuneena kengän kärkiään. ”Mutta, minäpä tiedän sinulle parhaan parin!” George lohdutti ”Hän on aivan yhtä komea ja hyvän näköinen kuin sinä, hänen olemuksensa uhkuu leijonan ylpeyttä, eikä hän ole sinua pidempi, kuten tuo edellinen tyttö!” George nauroi. ”Kenet?” Fred ihmetteli ja katsoi veljensä virnuilevaa naamaa. ”No käytä päätäsi veli hyvä, kuka muu voisi olla yhtä seksikäs mustassa puvussaan, kuin mitä sinä olet?” George tarrasi veljeään vyötäisiltä ja veti tätä itseään päin.
”Sinä omistat tämän viimeisen tanssin minulle”, George sanoi ja kiersi kätensä omistavasti Fredin lantiolle. Fred seisoi taas toistamiseen tyhmänä paikallaan. Hän oli jatkuvasti ruvennut tuntemaan itsensä tyhmäksi veljensä seurassa. George ohjasi Fredin kädet tämän niskan taakse, ja lähti johtamaan tanssia. Vähitellen Fred rentoutui ja laski päänsä Georgen rinnalle. Fred ei jaksanut ajatella mitään muuta, kuin sitä, miten turvallinen olo hänellä oli oman veljensä lähellä.
Harry ja Ron joivat viimeistä lasillistaan Suuren salin nurkassa. ”Katsos tuota Ron!” Harry osoitti tanssilattiaa. ”Mitä niin?” Ron kysyi, ja meinasi vetää juomansa väärään kurkkuun. Hän pärskäisi litkun lattialle ja köhi kauheasti, ennen kuin sai puheen taas kuulumaan. ”Mitä ihmettä he tekevät?” Ron kauhisteli katsoen veljiensä tanssia. ”Taitavat pitää hauskaa?” Harry hymyili Ronille. ”Vai etkö muka ole sitä heistä ennen huomannut?” Harry katsoi Ronia kummastuneena. ”Huomannut mitä? Mitä sinä tarkoitat?” Ron kyseli kauhuissaan. ”Unohda”, Harry sanoi ja siemaisi lasillisestaan.
”Fred?” George kuiskasi tämän korvaan veljesten huojuttua hetken aikaa lattialla. ”Mm?” Fred mutisi kysyvästi ja piti edelleen silmiä kiinni, nojaten veljensä rintaa vasten. ”Lähdetäänkö?” George kuiskasi hiljaa. Fred kohotti päänsä ja katsoi veljeään silmiin. Hän tutki pitkän aikaa kuin lukien Georgen ajatuksia. ”Lähdetään”, Fred vastasi.
Harry seurasi katseellaan Georgen tarttuessa Frediä kädestä. Mustapukuiset pojat kävelivät rinta rinnan ulos Suuren salin ovista.
”George...”
”Niin?”
”Me unohdimme testata sitä minun ainettani.”
”Tehdään se huomenna, jos jaksetaan.”
”Aah, hyvä on veli...”
________________________________
A/N 2: Pistäkää vaan kaikki palaute tulemaan. Virheitä olen yrittänyt korjailla...
