Tämäpä vetää sanattomaksi.
Tykkäsin tässä todella paljon siitä, ettet missään vaiheessa nimennyt hahmoja, sopi tyyliin loistavasti. Tämän dramaattisuus jotenkin kyllä huvitti minua, onhan sentään kyseessä pieni ja söpö Neville, jolle en jotenkin oikein osaa millään mieltää näin synkkiä kielikuvia, mutta toisaalta taas inhoan tällaista kaavoihin kangistumista. Vaikeat asiat ja hankalat ihmissuhteet kuuluvat lähes jokaisen elämään, miksei siis myös Nevillenkin, joten hienoa, että Nevillestäkin on mahdollista saada luettavakseen tällaista tummasävyistä, tyylikästä angstia!
Voi johtua juuri tästä tekstin tummuudesta, mutta minulle tuli tätä lukiessa jotenkin mieleen paritus Neville/Bella. Kyseinen pari on aina vedonnut minuun, ja tämä tyyli sopisi Bellalle loistavasti. Tietysti N/B parisuhde kuulostaa aika mahdottomalta, mutta kun luin tämän uudestaan, niin en enää osannut mieltää Nevillen pariksi tässä ketään muuta.
(Lupaus)
uskotko minun rikkovan sinut?
Ainakin olet toiveikas.
Tämä oli ihan sairaan makea kohta, vaikka oli tuolla muitakin todella pysäyttäviä pätkiä. Tämä nyt kuitenkin ehkä vetosi minuun eniten, jokin siinä vain iski minun hermooni todella lujaa.
Tästä ficistä on hirveän vaikea sanoa mitään, kun tämä on jo niin runo ficiksi. Myös virkehaasteen suhteen jälki on kerrassaan upeaa, kaikki sanat taitavat olla alkuperäisissä muodoissaan ja silti ne eivät hypi silmille ollenkaan - helposti kuvittelisi, että olet lähtenyt sille tulkintapolulle, jossa kaikki sanat vääntää jo lähes tunnistamattomaan muotoon, mutta eipä sitten ollutkaan niin. Upeaa.
Joo. Hieno, hieno teksti, jonka varmasti palaan lukemaan vielä myöhemminkin.
(et muuten haluaisi kirjoittaa sataseesi Bella/Nevilleä?)
