Ficin nimi: Onnelliset loput ovat luusereille
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: K-11
Fandom: Death Note
Paritus: Matt/Mello
Genre: Tyylikokeilua & syy siihen, miksi kirjoittajasta ei tule ainakaan toimittajaa valmistumisen jälkeen.
Yhteenveto: Hän oli vähän kahden vaiheilla, kääntyäkö sittenkin pois, kunnes tuli vilkaisseeksi puolisilmällä taustalla olevaa sivustoa.Vastuuvapaus: Tsugumi Ohba ja Takeshi Obata omistavat hahmot, enkä saa tästä muuta korvausta kuin silkkaa hupia.
A/N: En yleensä harrasta uudelleenjulkaisuja, mutta löysin koneeltani tekeleen, jolle päätin antaa vielä yhden tilaisuuden suhteellisen rankan editoinnin jälkeen. Jos joku siis tunnustaa, että ehti lukea joskus viime kevättalvena ficin tällä idealla ja muistaa, mikä sen nimi silloin oli, tahdon tietää! Okei, todennäköisesti ficci poistui aikoinaan TU:sta niin vikkelästi, että tuskinpa se kovin suurille massoille ehti näyttäytyä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tallennettuhan tämä taideteos oli nimellä
joku paska. :'D Idea lähti siitä, että allekirjoittanut on ihan koukussa
www.cracked.com -sivustoon, jonka about jokainen artikkeli on listaus. <3 Anyway, en väitä, että olisin vielä muokkauksenkaan jälkeen kovin ihastunut tähän tekstiin, mutta tällä kertaa muoto näyttää jo siltä, että tätä kehtaa pitää just ja just esillä. Toivottavasti ilahduttaa jotakuta.
Enjoy!
***
Hakkerointitaitoisen ihmisen kanssa yhdessäolossa oli taatusti puolensa. Sen Mello oli todennut monesti esimerkiksi pyytäessään kerran jos toisenkin Mattia kalastelemaan verkosta tiedostoja, jotka eivät varsinaisesti alamaailmaan kytköksissä oleville henkilöille kuuluneet. Mellolla ei ollut aavistustakaan, kuinka Matt käytännössä katsoen teki mitäkin, sillä pääasiahan oli vain se, että onnistumisprosentti oli toistaiseksi sata.
Hakkerineron kanssa deittailussa oli kuitenkin perustavanlaatuinen varjopuoli; hakkerinerot viihtyivät tietokoneen ääressä silloinkin, kun se oli täysin tarpeetonta.
Pahimpia olivat ne kirotut päivät, kun Matt jupisi jotain ihan pakollisista ohjelmistonpäivityksistä heti iltapäivällä, eli oman näkemyksensä mukaan aamulla. Silloin ainoa asia, joka saattoi saada hänet pois työpöydän ääreltä, oli savukkeiden loppuminen. Mello seurasi ärtyneenä sohvalta, kuinka punapää hapuili ensin tupakka-askia ja ravisteli sitä testatakseen, oliko savukkeita enää jäljellä. Toisinaan vaaleaverikkö miltei hämmästeli sitä, millaisella päättäväisyydellä joku saattoi tuijottaa tietokoneen ruutua: normaali ihminen olisi sentään irrottanut katseensa hetkeksi näytöstä tarkastaakseen tupakkiensa määrän.
”Mells, olen poissa enintään kymmenen minuuttia”, Matt aloitti vääntäytyessään ylös työtuoliltaan. Mello puolestaan huomasi olevansa ihan hyväntuulinen kaikesta huolimatta, sillä kovasta kiusauksesta huolimatta hän jätti mainitsematta, miten toinen voisi teeskennellä edes vähän vähemmän harmistunutta niinkin pienestä ponnistuksesta kuin ylös nousemisesta.
”Selvä, riudun sillä välin ihan kamalasta ikävästä”, Mello tuumasi latteaan sävyyn. Hetken ajan hän oli jo harkinnut vastaavansa epämääräisellä murahduksella – juuri sellaisella, jolla Matt oli vastannut kaikkeen maan ja taivaan väliltä kuluneiden tuntien aikana. Mello oli päättänyt teeskennellä olevansa kiinnostunut puhelimestaan, vaikka todellisuudessa toinen olisi tuskin huomannut edes katon sortumista tai muuta vastaavaa. Puhelimen turha näpertäminen oli toisin sanoen enemmänkin show siltä varalta, että kärpästä katossa tai vaihtoehtoisesti asunnon torakkakantaa sattui kiinnostamaan, mitä taloudessa tapahtui.
”Älä koske tietokoneeseen sillä aikaa.”
”Voi, Matty, kyllähän sinä minut tunnet. Tahdon varastaa sinun hahmosi MMORPG-peleissä päästäkseni speed servereille. Totta ihmeessä olen koneesi kimpussa heti, kun käännät vain selkäsi”
”Sinusta ei voi kyllä koskaan mennä takuuseen”, punapää huomautti pyöritellen silmiään. Kommentti sai Mellon lähestulkoon hymähtämään.
Ulko-ovella Matt loi vielä viimeisen epäluuloisen katseen Melloon aivan kuin viestittääkseen, että tämän oli parempi pysytellä kaukana hänen kallisarvoisesta laitteestaan. Toisaalta oli ehkä myönnettävä, että toisen huoli oli vallan aiheellinen, sillä kukapa ei olisi asentanut silloin tällöin arabiaa oletuskieleksi huvin vuoksi ja urheilun kannalta, sekä ilmaistakseen vilpittömän mielipiteensä tietyistä asioista ja varmistanut sillä välin ihan piruuttaan vielä, että mitä ikinä päivitettäisiinkään, ei päivittyisi? Niinpä Mello syöksähti koneen kimppuun heti oven kolahdettua. Sitä paitsi Mattin olisi pitänyt itsekin tajuta, että suoraa kieltoa oli käytännössä katsoen ihan mahdotonta vastustella.
Mello ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt itkeä vai nauraa, kun hän huomasi elämääkin tärkeämmän latauksen olevan nimenomaan pelipäivitys. Palkki oli kuudenkymmenen prosentin kohdilla. Hän oli vähän kahden vaiheilla, kääntyäkö sittenkin pois, kunnes tuli vilkaisseeksi puolisilmällä taustalla olevaa sivustoa.
Ei ollut laisinkaan yllättävää, että Matt oli lukenut listausmuodossa kirjoitettua artikkelia, jonka otsikossa tarjottiin viittä elokuvamaista ratkaisua ongelmaan kuin ongelmaan. Jos toinen jostain piti, niin nimenomaan listauksista. Joskus Matt oli ilmaissut, että pelkkä numero väliotsikossa riitti luomaan vaivattoman ja aivotoimintaa vaatimattoman tunnelman tekstiin kuin tekstiin. Mello oli harkinnut sen jälkeen toisinaan, että alkaisi käyttää numeroita puhuessaan, sillä Matt ei ollut tunnettu ainakaan siitä, että kuunteli suurimman osan hänelle kohdistetusta puheesta verkkomaailmaan uppoutuneena.
1. Kauhu
Myy sielusi paholaiselle tien risteyksessä keskiyöllä. Anna vanhan vihtahousun selvittää ongelmat puolestasi.
Jos elät hetkessä, eikä tuonpuoleinen huoleta sinua, tämä metodi on juuri sinua varten. Sielunvihollisella on konstinsa saada mitä tahansa tapahtumaan. Muista olla kuitenkin varovainen. Marvel-kustantamon luoma ja myöhemmin esimerkiksi Mark Steven Johnsonin elokuvaksi sovittama Aaveajaja muistuttaa, ettei paholaisella ole välttämättä aikeita lunastaa lupauksiaan aivan sillä tavalla kuin toivoi. Päähenkilö, stunttimies Johnny Blaze, tekee sopimuksen pimeyden kanssa pelastaakseen isänsä keuhkosyövältä. Isäukko kyllä parantuu kuin ihmeen kaupalla, mutta kuolee silti lyhyen ajan sisään, ja Johnny-parka jää tekemänsä sopimuksen vangiksi.Mellon mielestä ensimmäinen neuvo oli siinä mielessä pätevä, että hän olisi toteuttanut sen varmasti, jos olisi vain suinkin kyennyt. Artikkelissa ainoa kyseenalaistettava asianhaara oli vain se, millainen elokuva laskettiin kauhuksi.
2. Fantasia
Tutustu vanhaan, kaikkitietävään parrakkaaseen mieheen, joka antaa sinulle viisaita neuvoja ja hoitaa ajattelun puolestasi. Hanki itsellesi ainutlaatuinen taikakalu, joka aktivoituu viime hetkillä ja syöksee ongelmasi suoraan tuhoon.
Kohdataanpa tosiasiat: fantasiagenren päähahmot ovat useimmiten aivan yhtä tietämättömiä maailman menosta kuin kuka tahansa tavallinen tallaaja. Jos pimeyden voimat uhkaavat nousta, eikä sinulla ole aavistustakaan, kuinka estää katastrofi, hanki itsellesi guru. Hän kyllä tietää, miten tuhoat mahtisormuksen tai jonkin muun vastaavan esineen. Puuttuvatko supervoimat viisauden lisäksi? Ei huolta, sillä ainahan voit ostaa itsellesi käheän amuletin eBaysta! Sen lisäksi, että kaulassa roikkuvat sudenhampaat ja kristallit ovat katu-uskottavia, elokuvien mukaan ne aktivoituvat hädän hetkillä. Lopuksi toimittaja tahtoo huomauttaa, että hän joutuisi listaamaan joka ainoan koskaan kuvatun fantasiaelokuvan, jos tahtoisi antaa yleispäteviä esimerkkejä. Ajatus velhohattuun sonnustautuneesta Rod Rossista oli vähintäänkin kiintoisa, mutta toisaalta viisaaksi vanhukseksi miehestä ei ollut.
3. Trilleri
Ratkaise ongelma aivan itse. Varoitus: tämä metodi ei sovellu tyhmille tai laiskoille!Mellon teki mieli tuhahtaa. Millainen älypää oli kirjoittavinaan mukavia, helppoja tapoja selvittää hankalia tilanteita vain töksäyttääkseen, että ongelmat oli tehty ratkaistaviksi aivan itse?
4. Komedia
Aivot narikkaan! Tyri oikein olan takaa ja anna täysin absurdien sattumusten johdattaa sinut kohti päämäärääsi.
Jos ajattelu ei houkuta, eikä elämä ole niin hirveän vakavasti otettava asia, kokeile kunnollista töpeksimistä. Olipas ongelmasi sitten kamala anoppi tai verenhimoinen terroristi, paras ratkaisu saattaa olla
Tätä metodia käyttämällä jokainen päivä tuntuu uudelta seikkailulta, eivätkä arkisetkaan asiat kyllästytä enää niin paljoa kuin ennen. Peter Howittin ohjaama Johnny English todistaa, että tuurilla täysi törppökin onnistuu silloin tällöin, vaikka ei olekaan aivan 007. Lista tuntui huonontuvan loppua kohden, koska maailmassa oli korkeintaan kourallinen ihmisiä, joiden elämä oli jotain muuta kuin säveltämistä soittamisen mukaan. Mello oli kuitenkin vihdoin ymmärtänyt, minkä vuoksi Matt piti niin paljon listaavista artikkeleista: kun sellaisen oli aloittanut, ei malttanut olla lukematta loppuun, niin pirun ärsyttävää kuin sen tosiasian myöntäminen olikin.
5. Romantiikka
Rakkaus voittaa kaiken!
Oletko rikas, mutta silti niin masentunut, että tahtoisit hypätä mereen kesken luksusristeilyn? Oletko inspiraation puutteesta kärsivä rappiotaiteilija vai ilkeästä äitipuolesta kärsivä rukka? Mikä tahansa ongelmasi onkin, se toimituksemme takaa, että se korjaantuu ruusun terälehdillä ja suurilla tunteilla. Heitä siis hyvästit sisäiselle kyynikollesi ja hemmottele sekä itseäsi että mielitiettyäsi hyppäämällä pieneen erotiikan värittämään seikkailuun. Jopa paatuneet pessimistit myöntävät maailman näyttävän rahtusen positiivisemmalta rakastuneena. Jos ongelmasi on kuitenkin rakkaus itsessään, älä masenna itseäsi ainakaan Baz Luhrmannin vuonna 1996 valmistunutta William Shakespearen Romeo ja Juliaa. Kirjasta emme vaivaudu varoittamaan erikseen, koska kukaan ei ole tiedettävästi lukenut sitä loppuun sitten renessanssin.Totta kai viimeinen neuvo oli heittäytyä irrationaaliseksi, tunteilevaksi ja sinisilmäiseksi hölmöksi.
Kaikista typerintä oli kuitenkin se että osa, joskin häviävän pieni sellainen, Mellosta tahtoi toisinaan ottaa neuvosta vaarin. Olisi ollut niin helppoa ilmoittaa Mattille, että Kira-jahti saisi luvan loppua ja että seuraava määränpää oli jossain hyvin kaukana kaikesta. Ei ollut tietenkään vaaleaverikön tapaista mennä siitä, mistä aita oli matalin, mutta toisaalta kukapa ei olisi silloin tällöin toivonut, että voisi jättää ongelmat taakseen tekemällä pienimuotoisen katoamistempun ja elää elämänsä onnellisena loppuun saakka jonkun tietyn ihmisen rinnalla?
Mello tunsi pienen puistatuksen kulkevan kehonsa läpi tiedostaessaan kunnolla ajatusketjunsa juoksun. Mistä lähtien hän oli edes haaveillut onnellisista lopuista? Sillä punaisella sekunnilla Mello teki visun päätöksen, että seuraavan kerran hän kieltäytyisi Rodin tarjoamasta jointista tai viskilasista, koska mitä ilmeisimmin maltillinenkin nauttiminen pehmensi päätä liikaa.
Ulko-oven kolahdus ja vieno tupakantuoksu kertoivat, että Matt oli tehnyt henkilökohtaisen ennätyksensä kioskilla käymisessä. Mello käännähti laiskasti ympäri yrittämättäkään näyttää viattomalta.
”Tiesitkö”, Mello aloitti, ”että sinulla on aivan uskomattoman typeriä ajanviettotapoja?”
”Eikö meillä ollut jotain puhetta siitä, että sinun piti pysyä kaukana koneesta?” Matt virkkoi laimeasti.
”Ihan niin kuin minä olisin luvannut mitään.”
”Mells, pois siitä. Nyt heti”, Matt vaati, mutta saatuaan osakseen varsin nuivan katseen, hän lisäsi perään: ”Ole niin kiltti.”
”Pelkäätkö, että kultasi pettää sinua minun kanssani, jos viivyn vielä pidempään sen äärellä?”
”Enemmänkin sitä, mitä että varastat kaikki pelihahmoni päästäksesi speed servereille.”
Mello oli salaa huvittunut kommentista, mutta päätti olla näyttämättä sitä toiselle. Sen sijaan hän nousi ylös liioitellun hitaasti ja katsahtaen samalla Mattia väheksyvästi. Toisenlainen käytös olisi voinut saada toisen luulemaan, että oli täysin hyväksyttävää viettää seuraava vuorokausi listausmuotoon kirjoitettujen artikkeleiden ja muiden luuseriharrastusten parissa. Onneksi Matt sentään tuntui tajuavan vihjauksen, sillä pian Mello tunsi toisen käsivarsien kietoutuvan ympärilleen.
”Olet niin suloinen, kun olet mustasukkainen, vaikka kieltämättä mustankipeys tietokoneelle on vähän typerää”, Matt tuumasi suikattuaan kevyen suukon Mellon poskelle.
”Sinulta on aika epäreilua pakottaa minut sellaiseen.”
”Älä viitsi. Sinulla ei ole ollut varaa puhua epäreilusta sen päivän jälkeen, kun sait päähäsi karata Wammy’sin lintukodosta ja myöhemmin, että mikseipä karattaisi saman tien toiselle mantereelle väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla ja varastetuilla luottokorteilla.”
”Ei sinun olisi ollut pakko seurata.”
”Eihän se epäreiluus siinä ollut, vaan siinä, että jouduin juoksemaan kahdesti; ensimmäisellä kerralla sinun perääsi, toisella kerralla siksi, että jonkun umpisurkean ajantajun vuoksi myöhästyimme melkeinpä lennolta.”
Mellon oli pakko naurahtaa sillä kertaa ääneen, koska vastaus oli niin tyypillinen kyyniseen sävyyn lausahdettu heitto, jota ei kuitenkaan voinut tulkita miksikään muuksi kuin vilpittömäksi tunteentunnustukseksi. Vaaleaverikön ei ollut koskaan tarvinnut tivata syytä sille, minkä takia listausartikkeleita, tietokoneita ja kaikkea muutakin neljän seinän sisällä pysyttelyyn liittyvää rakastava Matt oli ylipäätään valmis sietämään tekaistuja identiteettejä, sekä kytköksiä ties mihin puolihämärään. Asioita tarkemmin ajatellen toiselle oli ihan kohtuullista suoda pelipäivityspäivänsä.
”Arvaa mitä, luuseri?”
”Hmm?”
”Tarkemmin ajateltuna voit kuherrella tietokoneen parissa loppupäivän.”
”Mistä moinen mielenmuutos?”
”Ei mitään erityisempää syytä. Päästä irti ennen kuin muutan mieleni.”
”Mitä jos minä ehdin muuttaa mieleni jo ensin?”
Ennen kuin Mello ehti vastata, oli Matt kiepauttanut hänet ympäri niin, että heidän huulensa saattoivat vihdoinkin koskettaa. Suudelma oli pitkä ja katkeransuloisen onnen täyttämä, sillä Mattin syleilyssä Mello lähestulkoon pystyi uskomaan onnellisiin loppuihin ja siihen, ettei maailmassa ollutkaan sellaista ongelmaa, joka ei olisi ratkennut typerän, humoristisen verkkoartikkelin neuvoilla.
