Kapteeni Amerikka: Joulu vuosia myöhemmin, k-11, Steve/Bucky (Joulukalenteri 25/25)

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Joulu vuosia myöhemmin
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Kapteeni Amerikka
Genre: Draama, romance ja lällynlällyn-fluff
Paritus: Steve/Bucky
Ikäraja: Tämä voisi olla k-11

A/N: Päätin ensi kertaa inspiroida itseäni joulukalenterificin tekoon ja projekti eteni ihan mukavasti. Alun perin tarkoituksena oli tehdä luukuista tuplaraapaleen mittaisia, mutta monessa kohtaa toimi huomattavasti paremmin hieman pidempi mitta. Näin ollen jokaisesta löytyy 250 sanaa.

Otsikko on kopio Leevi and the Leavingsin mainiosta kappaleesta. Ajallisesti tässä ei ole hypätty montaa vuotta Winter Soldierin tapahtumista, ehkä pari kolme. Asiat ovat ainakin muuttuneet iloisemmiksi. Ei kai tässä paljoa muuta, hyvää joulukuun alkua kaikille!

1

Herätyskellon piipitys porasi tiensä Buckyn alitajuntaan kiskoen hänet epämiellyttävästi unimaailmasta. Hitaasti hän nosti päänsä tyynystään ja tähysi hämärässä huoneessa eteensä.

”Sammuta se kello”, hän mumisi juuri, kun Steve napsautti vekottimen kiinni.

Vaaleahiuksinen mies kääntyi hänen puoleensa ärsyttävän pirteästi. Siinä suhteessa heillä ei ollut koskaan ollut mitään yhteistä: Steve nousi usein vapaapäivinäkin kukonlaulun aikaan energisenä kuin villivarsa, kun taas hänelle herääminen ennen aamuyhdeksää oli kirosana.

”Huomenta, aurinkoinen”, hänelle toivotettiin.

”...menta.” Bucky painoi kasvonsa takaisin tyynyyn jaksamatta enää kannatella päätään.

”Nukahdat uudestaan, jos pötkötät noin”, tämä huomautti tönien häntä lempeästi.

”Ei haittaisi”, Bucky murahti ja hätisti Steven käden leikkisästi tiehensä, kun se laskeutui rapsuttamaan hänen pörrössä sojottavia hiuksiaan.

”Tiedätkö muuten, mikä päivä tänään on?”

”Tavallinen ankea työmaanantai?”

”Nyt on joulukuun ensimmäinen”, Steve sanoi iloisesti.

”Entä sitten?” Bucky mutisi tyynyynsä. Päivässä ei hänen tietääkseen ollut mitään poikkeuksellista.

”Pian on joulu, neropatti.”

”Siihen on yli puoli kuukautta aikaa, jos ollaan tarkkoja”, tummatukka huomautti haukotuksensa läpi ja aavisti, kuinka Steve pyöräytti silmiään.

”Kyse onkin ilmapiiristä, jonka kuun vaihtuminen saa aikaan. Kaikesta tulee jännittävämpää.”

”Vai sellaista”, Bucky sanoi hymyillen. Steven innostus oli aina yhtä veikeää ja etenkin joulun aikaan tämä oli täpinöissään samalla tavalla kuin penskana. ”Minä olen vielä kiitospäivätunnelmissa.”

”Kiitospäivä on joulunajan alkusoittoa”, Steve tuumasi ja venytteli viimeisiä unenrippeitä. ”Kaikki mahtava alkaa kuun ensimmäisestä päivästä.”

”Taianomaista.”

”Niin on” toinen virnisti takaisin ja ponkaisi reippaasti vuoteesta. ”Valitettavasti velvollisuudet kutsuvat.”

”Onko pakko?”

”Keitän kahvin valmiiksi. Ehdit käydä suihkussa sillä välin”, Steve virkkoi ja asteli ovelle.

”Olet aika ihana”, Bucky hymyili unisena.

”Näin on. Jollakulla on käynyt säkä.”

[Tomsessed]

Hihihihihi
Kaikki, mitä musta saa tällä hetkellä irti ihanat hömelöt :*******
Kalenteri, jolle voi peukuttaa satasella ♥

[Maissinaksu]

Tomsessed: Ahihi, kiitos iloisesta palautteesta. Eihän tässä sinänsä juonellisesti mitään maata mullistavaa välttämättä tapahdu, mutta pienetkin arkipäivän asiat ovat herttaisia tällä parituksella. <3

2

”Hemmetin kylmä”, Bucky puuskahti verrytellessään jäseniään juoksulenkkiä varten. Aamusta alkaen hän oli saanut hytistä lähes koko päivän, mutta oli silti ollut halukas lähtemään Steven kanssa ulkoilmaan illansuussa. ”Tällä säällä yleensä sataa lunta.”

Steve veti takkinsa vetoketjun kiinni ja asetteli hanskojaan paremmin. ”Lumi kyllä piristäisi maisemaa, mutta voi olla, että sitä saa odottaa.”

”Entä jos saadaan lumeton joulu?”

Steve pudisti epäuskoisena päätään. ”Enpä usko.”

Bucky venytteli hiljalleen pohjelihaksiaan ja katsahti vaaleahiuksista miestä otsa rypyssä. ”Olemmeko oikeasti niin pitkäveteisiä, että puhumme säästä?”

Steve vastasi virneeseen. ”Sinä aloitit keskustelun aiheesta, tylsimys.”

”Minä vain valitin kylmää keliä”, tummatukka huomautti ja pukkasi toveriaan hartiaan. ”Siinä on vissi ero”, hän huomautti ja kirmasi hölkkään.

”Miten vain”, Steve naurahti ja kipaisi perään. He juoksivat rinnakkain tutun reittinsä ja pysähtyivät lopulta puistoalueelle hieman keskustan ulkopuolelle.

”Otitko aikaa?” Bucky kysyi hengitellen syvään. Kirpeä ulkoilma oli saanut tummatukan posket punoittamaan terveen näköisesti ja muutenkin tämä vaikutti paljon aiempaa pirteämmältä.

”En ottanut minkään sortin kelloa mukaan”, Steve naurahti. ”Joka tapauksessa tavallisella ihmisellä matka Brooklynistä Manhattanille veisi autollakin luvattomasti aikaa.”

”Hyvä, ettemme ole tavallisia ihmisiä”, Bucky tuumasi takaisin.

”Niinpä”, Steve sanoi ja ajatuksissaan vilkaisi tummatukan takin peittämää metallikäsivartta. ”Se tuo mukavaa vaihtelua”, hän totesi ja veti keuhkonsa täyteen viileää ilmaa. Aurinko oli lähes painunut mailleen ja maalasi horisonttiin kultaisen hehkun. Tuuli oli tyyntynyt ja ilmassa tuoksui lähestyvä talvi.

Steve vilkaisi kumppaniaan. Bucky seisoi silmät kiinni näyttäen autuaan rauhalliselta ja mahdottoman suloiselta. Kapteeni hymyili itsekseen ja pukkasi tummatukkaa kevyesti hartiaan herättäen tämän transsistaan.

”Juostaanko kotiin?”

Bucky katsahti häntä velmusti. ”Ota kiinni jos saat.”

[Maissinaksu]

3

Steve painoi kasvonsa märkiin, omenantuoksuisiin hiuksiin ja kietoi vahvat käsivartensa tiiviimmin sylissään lepäilevän miehen ympärille. Hän rakasti tapaa, jolla Bucky kiemurteli hänen kosketuksestaan, kun hän suukotti kujeillen tämän korvanlehteä ja niskaa.

Bucky nojautui häntä vasten raukeasti ja laski päänsä hänen rinnalleen. ”Tämä on niin täydellistä.”

”Olen samaa mieltä”, Kapteeni vastasi. He olivat ottaneet vapaaillasta kaiken ilon irti ja järjestäneet yhteisen kylpytuokion, joka oli siihen mennessä kestänyt ainakin tunnin. Kaakelille asetetut muutamat kynttilätuikut olivat palaneet jo lähes puoleen väliin.

”Meidän olisi pitänyt tehdä tämä eilenkin”, Bucky sanoi muistellen kylmää tuulta ja puhalsi kylpyvaahdosta ilmaan muutaman saippuakuplan. ”Toisaalta, mitä sitä enää eilistä miettimään.”

”Ylipäätään meidän pitäisi kylpeä yhdessä useammin”, Steve tuumasi ja sai Buckylta hyväksyvän katsahduksen olan yli.

”Totta. Oletko huomannut, että meillä on kausia, jolloin emme edes kylve pitkään aikaan saati että tekisimme sen yhdessä?”

”Kenties meidän pitäisi tehdä asiaan parannus?”

”Talvisaikaan etenkin”, tummatukka myhäili ja kääntyi tilavassa ammeessa niin, että he kykenivät katselemaan toistensa kasvoja himmeässä kynttilänvalossa. ”Kesähelteillä lämpöisessä vedessä lilluminen on karseaa.”

”Entä jos käyttäisimme kylmää vettä?” Kapteeni ehdotti ja sai Buckyn irvistämään.

”Kuka haluaa vapaaehtoisesti kylmään kylpyyn?”

Steve naurahti ja suikkasi suukon tummatukan suupieleen. ”Se on yllättävän rentouttavaa, usko pois.”

”En kyllä usko”, Bucky totesi otsa rypyssä enne kuin nojautui suutelemaan häntä. Steven kurkusta karkasi pieni hämmästynyt mumahdus, kun hänet painettiin tiiviisti vasten ammeen reunaa tummatukan istuessa hajareisin hänen syliinsä. Kaakeli painoi hänen niskaansa hieman tukalasti, mutta Buckyn hellät suudelmat olivat omiaan kiinnittämään huomion tehokkaasti muualle.

”Suihkun kautta sänkyyn?” hänen onnistui henkäistä väliin. Vastaukseksi hän sai hyväksyvän virnistyksen.

[Maissinaksu]

4

Bucky irrotti katseensa kirjastaan ja tähyili epäluuloisena eteiseen kuullessaan merkillistä rymistelyä. ”Steve? Mitä sinä touhuat?”

Hetken kuluttua Kapteeni asteli esiin valtava pahvilaatikko sylissään ja laski kantamuksensa olohuoneen matolle. ”Joulukoristeita!”

”Täh?” Tummatukka toljotti laatikkoa otsa rypyssä. ”Eikö nyt ole pikkuisen liian aikaista?”

”Hain minä varastosta muutakin”, Steve sanoi iloisesti ja ryhtyi repimään paksua teippiä laatikon suulta. ”Tämä vain osui sattumalta silmiini ja ajattelin kantaa sen mukana samalla vaivalla.”

Vai muka sattumalta. Toisaalta koristeet olisivat löytäneet tiensä varastosta ennen pitkää. ”Mitä täältä sitten löytyy?” hän tokaisi ja laskeutui sohvalta matolle. Nyt kun koristelu oli kerran muuttunut ajankohtaiseksi, miksei hänkin olisi osallistunut? Lisäksi häntä itse asiassa kiinnosti nähdä, mitä kaikkea Steve oli laatikkoon kerännyt.

”Tätä on ihan käsittämättömästi”, Kapteeni sanoi vetäessään muovipussista hopeista koristenauhaa.

”Ja nähtävästi aivan solmussa”, tummatukka totesi ja tarttui toiseen päähän avatakseen muutaman mutkaisen kohdan. ”Entä tuo kultainen?”

Steve nosti pussista paksua nauhaa. ”Näitä on ainakin kolme. Olen laittanut niitä kuusen ympärille.”

”Onko sinulla joulukuusikin varastossa?” Bucky virnisti. ”Mikset tuonut sitäkin mukanasi?”

”Minulla on vain kaksi kättä”, Steve hymähti. ”Sitä paitsi se on hautautunut parin muun laatikon alle sen verran hyvin, että se kannattaa etsiä paremmalla ajalla.”

Bucky nyökkäsi ja selvitteli pitkän valosarjan loppuun. ”Voimme sitten aloittaa muualta.”

Ennen pitkää he olivat ripustaneet olohuoneen ikkunoihin valkeana hohtavan valosarjan sekä vaihtaneet punaiset verhot. Steve levitti joulukuvioisen pöytäliinan keittiöön loppusilauksena. ”Näyttää heti paremmalta.”

”Pienellä muutoksella saa ihmeitä aikaan”, Bucky sanoi hyväksyvästi. ”Voisin melkein jopa jo toivottaa hyvää joulua.”

”Etuajassahan tämä vähän on.”

”No, vältymme vaivannäöltä myöhemmin toimimalla hyvissä ajoin”, tummatukka totesi olankohautuksella.

[Maissinaksu]

5

Iltavuoroissa parasta oli se, että päivällä saattoi saada aikaan yhtä ja toista. Bucky nukkui tapansa mukaan myöhään, kun taas Steve oli noussut kahdeksan aikaan. Sinä aamuna hän oli nauttinut kiireettömästä joutilaisuudesta ja saanut äkillisen inspiraation koskien lähestyvää joulua. Hän oli tarttunut lankaan ja puikkoihin ja istahtanut olohuoneen nojatuoliin.

Neulominen oli sekä mukavaa että terapeuttista. Steve oli oppinut taidon kauan sitten ja vaikka siinä oli oma feminiininen konnotaationsa, hän oli aina lukenut sen samanlaiseksi harrastukseksi kuin lukeminen tai piirtäminen. Kunnia neulomisen oppimisesta kuului hänen äidilleen. Heikon kuntonsa ja sairastelunsa vuoksi raisuimmat leikit olivat häneltä poissuljettuja aktiviteetteja, joten niiden sijaan Steve oppi kokkaamaan ja käsitöitä. Ne olivat osoittautuneet vain hyödylliseksi vuosien varrella. Buckya hän ei ollut koskaan saanut innostumaan puikkojen kääntelystä: tällä riitti pinnaa moneen asiaan, mutta neulominen ei lukeutunut niihin.

Steve uppoutui ajatuksiinsa ja antoi puikkojen elää omaa elämäänsä. Indigonsinisestä langasta muodostui tuota pikaa villasukan varsi, jota somisti valkoisella langalla taituroitu tähti. Oman alter egonsa mainostaminen oli kieltämättä aika kornia, mutta Bucky oli usein halukas pukeutumaan Kapteeni Amerikkaa kannattaviin vaatteisiin näkemättä siinä mitään vaivaavaa. Bucky ihastuisi sukkiinsa.

Kapteeni hätkähti puolivalmis työ käsissään, kun makuuhuoneen ovi avautui. Hän piilotti neulomuksen sohvatyynyn alle ja otti pöydälle jääneen kirjan käteensä kuin olisi lukenut sitä koko ajan. Sellainen salailu oli varmasti hölmöä, mutta yllätyslahja oli aina paras.

”Huomenta!” Steve huikkasi makuuhuoneen suuntaan.

Tummatukka laahusti haparoiden keittiöön. Kapteeni kuuli veden kohinaa ja lasin kalahduksen. Arvatenkin Bucky oli vain aikeissa juoda vettä ja painua takaisin peiton alle. Mikäs siinä, hän sai siinä tapauksessa jatkaa salamyhkäistä puuhasteluaan häiriöittä.

[Tomsessed]

Nyt mä kyllä lykkään kommentin tähän väliin, ennenku unohdan kokonaan - vaikka joka päivä tätä luenki

Elisiis, söpöä edelleen ja vaan niin... Tuitui :33 *kuvittele tähän loputtomasti kolmosia*
Bucky ja Steve ei lukeudu mun lempiparituksiin, mut kyllä mä niistä silti tykkään ja siks jamitan myös tätä kalenteria :]

Steve veti takkinsa vetoketjun kiinni ja asetteli hanskojaan paremmin. ”Lumi kyllä piristäisi maisemaa, mutta voi olla, että sitä saa odottaa.”

Bucky irrotti katseensa kirjastaan ja tähyili epäluuloisena eteiseen kuullessaan merkillistä rymistelyä. ”Steve? Mitä sinä touhuat?”

Hetken kuluttua Kapteeni asteli esiin valtava pahvilaatikko sylissään ja laski kantamuksensa olohuoneen matolle. ”Joulukoristeita!”

”Täh?” Tummatukka toljotti laatikkoa otsa rypyssä. ”Eikö nyt ole pikkuisen liian aikaista?”

”Hain minä varastosta muutakin”, Steve sanoi iloisesti ja ryhtyi repimään paksua teippiä laatikon suulta. ”Tämä vain osui sattumalta silmiini ja ajattelin kantaa sen mukana samalla vaivalla.”

Oman alter egonsa mainostaminen oli kieltämättä aika kornia, mutta Bucky oli usein halukas pukeutumaan Kapteeni Amerikkaa kannattaviin vaatteisiin näkemättä siinä mitään vaivaavaa.

Lempikohtani kolmesta edellisestä <''3 tuituitui ja miljoonasti tui, olettepas pojat söpösiä
Tui

Heikon kuntonsa ja sairastelunsa vuoksi raisuimmat leikit olivat häneltä poissuljettuja aktiviteetteja, joten niiden sijaan Steve oppi kokkaamaan ja käsitöitä

Tossa mua vähän mietityttää se, et ehkä tekemään käsitöitä ilmaisis asian paremmin, kun ainaki mun silmiin toi vähän töksähti. Ei mulla muuta huomautettavaa :}

[Maissinaksu]

Tomsessed: Kiitoksia kommentista! Jäin itsekin miettimään, onko tuo käsityökohta ok tuollaisenaan. Toki se yksi tehdä-sana sopisi joukkoon, mutta kyllä se ihan pätevä lienee noinkin. Loppuu sanat kesken, kun jokaiseen vain 250. xD


***

6

Laiskat lauantaiaamut olivat Buckyn mieleen. He olivat nukkuneet myöhään ja makoilivat vuoteessa. Sinä päivänä mikään taho ei velvoittanut heitä ottamaan kontaktia, joten luultavasti vuorokauden suuritöisimpiin aktiviteetteihin lukeutuisi ruokakaupassa käynti. Illemmalla he kai voisivat käpertyä mukavasti sohvalle elokuvaa katsomaan. Ajatus kuulosti enemmän kuin mainiolta.

”Kuuletko?” tummatukka kysyi hiljaa käpertyessään lähemmäs kumppaniaan. ”Sataa maahan asti.”

Steve sulki silmänsä. ”Sateen äänellä on kyllä oma rentouttava vaikutuksensa."

”Etenkin, jos ei ropise niskaan”, hän kommentoi takaisin. ”Tekisi melkein mieli jäädä koko päiväksi petiin.”

”Käsittääkseni meillä ei olekaan sen kummempia menoja”, Steve tuumasi ja kietoi käsivartensa tummatukan ympärille.

”Tavallinen lauantai tiedossa”, Bucky vastasi. Hänestä pieni kiire teki päiviin hieman jännitystä, muttei hän siltikään ymmärtänyt ihmisiä, jotka täyttivät joka hetken jollain aktiviteetilla. Steve oli aina välillä lipsumassa maaniseen aikataulunoidankehään ja silloin hänen tehtävänsä oli käskeä tätä ottamaan hieman rennommin.

Steve oli aina ollut heistä se hyysääväisempi ja vastuuntuntoisempi. Buckylla oli paljon opittavaa, mutta yhtä lailla huolettomamman asenteen omaksuminen ja rentoutumiseen kykeneminen olivat asioita, joita Steve lupasi harjoitella enemmän.

”Mitä syötäisiin illalla?”

Buckyn ajatukset keskeytyivät kysymykseen. Jos hän olisi kyljellään maatessaan kyennyt, hän olisi kohauttanut olkiaan. ”Tilataan pizzaa?”

”Kelpaa. Lounaaksi onkin jäljellä eilistä keittoa.” Steven puheesta sai hädin tuskin selvää tämän mutistessa hänen hiuksiaan vasten. ”Täytyy muistaa tehdä kauppalista ja pukea paksummat hanskat.”

”Kuulostat ihan eläkeläiseltä.”

”Minusta kuulostan ihmiseltä, joilla on edessään kiireetön päivä”, Steve tuumasi ja kietoutui irti syleilystä. ”Menen keittämään teetä.”

”Älä vielä”, Bucky protestoi.

”Äh, olemme makoilleet jo tarpeeksi.”

”Vielä vähän aikaa. Kuunnellaan sadetta”, tummatukka ehdotti. Vaaleatukkainen mies hymähti ja suukotti häntä otsalle.

”Vähän aikaa."

[SuklaaKissa]

Aww... Vaikka tämän parivaljakkon taistelut (sekä toisiaan vastaan että samalla puolella kamppaillen) ovat eeppistä seurattavaa, arkisöpöilylläkin on paikkansa! Joulukalenteriin tällainen leppoisa meininki sopii loistavasti. Ei mua näin lukijana haittaisi, vaikka venähtäisi ylikin tuon 250 sanan...

Nämä on jotenkin tosi naiiveja ja söpöjä, mikä on tavallaan kauheaa, koska ainakin mulle tulee mieleen kaikesta jokin uhkakuva :'D Ikärajan takia uskallan tuudittautua turvallisuudentunteeseen. Muuten odottaisin koko ajan jotain kauheaa tapahtuvaksi, mutta ei K-11:n rajoissa voi mitään kovin surullista sattua. Onneksi.

Steve ja Bucky ovat tässä kummatkin oman itsensä oloisia ja tykkäsin siitä, miten olet vertaillut heitä melkein joka luukussa, mutta samalla tuonut esiin yhteenkuuluvuutta ja sitä, miten miehet ymmärtävät toisiaan. Kun viittasit Steveen sanalla Kapteeni, näin hänet aina mielessäni täysi Kapteeni Amerikka -univormu päällä, mikä viihdytti aika paljon : D

Kapteeni hymyili itsekseen ja pukkasi tummatukkaa kevyesti hartiaan herättäen tämän transsistaan.

Ajatukseni: se puku päällä nukkuminen ei varmaan ole kovin miellyttävää.

Seurailen tätä, vaikka en saisikaan kommenttia aikaan. Kiitos näistä!

[Maissinaksu]

SuklaaKissa: Kiitoksia kommentista! Tämä kalenteri on tosiaan tällaista arkielämän pieniä söpöilyä esittelevä - nimenomaan naiivi kuvaa myös hyvin. Steve ja Bucky kelpaavat mainiosti sellaiseenkin. Ja kieltämättä tuo kapteeni-nimitys tekee sellaisen "tättärätää"-fanfaarifiiliksen (...?), mutta eipä Steve itsekään kovin helposti pääse imagostaan henkisesti eroon.


***

7

Steve piti itseään hyvin järjestelmällisenä ihmisenä. Piirre oli tarttunut häneen jo nuorella iällä ja johan sen käytäntökin toi esiin, kuinka hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty. Jouluun liittyi muiden juhlapyhien tapaan valtavasti hoidettavia asioita, kenties kaikista eniten. Oli siivottava, laitettava ruokaa, koristeltava – se oli hoitunut palavalla innolla käden käänteessä – ja ennen kaikkea joululahjojen jakaminen aiheutti ylimääräistä päänvaivaa.

Steve oli alkanut tehdä listaa hyvissä ajoin ja merkannut siihen ne kymmenen henkilöä, joita hän oli aikeissa muistaa. Aikaiseen toimintaan oli kaksi syytä: hänen jouluinnostuksensa pakotti häntä tarttumaan asiaan varhaisessa vaiheessa ja ennen kaikkea jouluruuhkat saivat hänet tolkuttoman stressaantuneeksi. New Yorkin jokainen asukas etsi läheisilleen lahjoja kuun puolivälin jälkeen ja siksi hän halusi saada asian mahdollisimman nopeasti pois omasta päiväjärjestyksestään.

”Näytetäänpäs sitä keskittyneeltä”, kuului hilpeä ääni. Kapteeni kohotti katseensa paperistaan. Bucky istahti häntä vastapäätä keittiön pöydän ääreen.

”Kirjoitan listaa joululahjoista.”

”Minunkin pitäisi”, Bucky tuumasi. ”Siitä tulikin mieleeni: mitä sinä haluat?”

”Minä?” Steve miltei häkeltyi kysymyksestä. ”Miten niin?”

Bucky rypisti otsaansa hienoisesti. ”Yllättääkö se muka, että sinäkin saat lahjoja?”

Totuuden nimissä Steve ei ollut edes ajatellut asiaa. Hänestä joulussa parasta oli ennen kaikkea antaminen, mutta nyt kun Steve mietti Buckyn kysymystä, hän saattoi rehellisesti sanoa, ettei välttämättä tarvinnut mitään. Niin ällöttävän siirappiselta kuin se kuulostikin, hänellä oli jo kaikki.

”Pystyt kyllä parempaan”, tummatukka irvisti kuultuaan hänen vastauksensa.

”Ihan totta”, Kapteeni naurahti. ”Olen onnellinen juuri näin.”

”Ei kelpaa minulle tässä asiassa”, tummatukka tokaisi ja nousi ylös poistuakseen. ”No, kun et kerran keksi, voit jättää asian minun huolekseni.”

”Sopii minulle”, Steve hymähti. ”Jos välttämättä vaadit.”

”Ehdottomasti vaadin."

[Maissinaksu]

8

”Se siis onnistuu Tonylle?” Steve kysyi ja samalla merkitsi kalenteriinsa jouluaattoa koskevia asioita.

”Se oli hänen ideansa alun perinkin.” Bucky kuuli Natashan syvän äänen puhelimen toisesta päästä. Steven kännykästä kuului joskus liiankin hyvin läpi. ”Ei halunnut kuulemma viettää joulupyhiä yksin.”

”Hän varmaan toi asian esiin tarpeettoman dramaattisesti”, Kapteeni sanoi ohimennen.

”Kyllä sinä Tonyn tiedät”, Natasha tuumasi vastaukseksi. ”Joka tapauksessa meitä on paikalla ainakin viisi. Voi olla, että Clint ja minä hieman myöhästymme, mutta en maalaile vielä piruja seinille.”

”Entä Bruce?”

”Uskoisin, että hän pääsee myös. Thorista en tiedä, mutta tässä on vielä monta päivää aikaa suunnitella.”

”Olet oikeassa. Soitellaan lisää lähempänä”, Steve sanoi ja sulki kalenterinsa.

”Nähdään myöhemmin”, kuului Natashan ääni ja sitten puhelu katkesi. Steve laski kännykkänsä kalenterin päälle ja nojautui taaksepäin sohvalla.

”Hyviä uutisia?” Bucky kysäisi kirjansa yli.

”Tony kuulemma kutsui meidät viettämään jouluaattoa tornille.”

”Kai sanoit, että me tulemme?”

”Taisin minä niin sanoa.”

Bucky laski romaaniaan ja tutkaili Kapteenia. ”Miksi kuulostat noin aneemiselta?”

”Enpäs”, Steve tuhahti. ”Toki minä olen tarjouksesta hyvilläni.”

”Et vain arvosta Tonya juhlaseurana?” tummatukka arvasi.

Merkillinen syyllisyys hehkui Kapteenin kasvoilta. ”En minä niinkään sanonut.”

”Myönnetään, hän on kännissä rasittava ja tavallistakin äänekkäämpi”, Bucky tokaisi olkiaan kohauttaen. Steve oli kiitollinen, ettei joutunut sanomaan sitä ääneen itse. ”Joka tapauksessa minä ainakin kannatan yhteistä illanviettoa.”

Kapteeni nyökkäsi. ”Täytyy aikataulusta ja muista yksityiskohdista puhua vielä lisää.”

”Muista, että jos Tony käy hermoille, minä olen myös paikalla”, tummatukka sanoi hilpeästi. Steve loi tähän huvittuneen silmäyksen.

”Sinä olet joskus ihan yhtä paha humalassa kuin Tony.”

”Ihmekös me tulemme hyvin toimeen.”

[Tomsessed]

Ei voi muutaku peukuttaa - edelleen

”Sataa maahan asti.”

Luin et mahaan

Ylipäätään nää on söppänöitä, tuituitui :333 osaat kirjottaa niin söpösti että mä leijun, vaikkei ihan otp-zonella olla. Thihi.

”Sinä olet joskus ihan yhtä paha humalassa kuin Tony.”

”Ihmekös me tulemme hyvin toimeen.”

EIH

Rakentava sai potkut, anteeks

[Merkurius]

Moikka! 

Meikäläinen repi kyllä pelihousut niin pahasti, kun oikeasti sisäistin, että meillä on täällä Marvel-aiheinen joulukalenteri! Steve/Bucky ei ehkä itsellä lukeudu ihan niihin ylimpiin lemppareihin (näin Stony shippaajana), mutta miksei vaihteeksi tätä paritustakin. Ja edelleen, Marvel plus joulu, ehkä täydellisyys juuri edellä mainitun juhlan edellä ja sitä odottaessa.

Jokainen luukku on ollut tosi mukavaa jouluista arkifluffya. Mahtavaa, miten olet saanut dialogin toimimaan sujuvasti. Teksti on muutenkin mukavalukuista ja selkeää (muutamat sekaan piilotetut sivistyssanat kuten konnotaationsa tuovat myös kivaa maustetta). Tuntuu, että jokaisesta luukusta on paistanut lämminhenkisyys ja hyvä mieli. Ehdottomasti miellyttävää seurailla näiden kahden joulunodotusta.

Viidennessä luukussa Steven neulominen osasi yllättää! Tuollaisista yksityiskohdista on kiva huomata, että vaikkei kalenterilla olekaan (ainakaan vielä ilmestynyt) mitään suurempaa ja dramaattisempaa suurta juonta, niin on silti mahdollista yllättää lukija silloin tällöin. Oli myös mahtavaa, kun perustelit tätä harrastusta hieman, eikä toinen vain randomisti kutonut jotain, koska se on joulutyylistä. Kiitos näistä jo julkaisuista luukuista ja meikäläinen asettuu taka-alalle odottamaan seuraavaa.

-Merkurius

ps. Hei, sieltä saatiin kuvioihin muitakin hahmoja uusimmassa luvussa! Mahtavaa!

[Maissinaksu]

Tomsessed: Kiitoksia, tästä jatkuu. Meni vähän myöhäiselle ysiluvun kanssa, mutta saman vuorokauden puolella oltiin, hehheh. :3

Merkurius: Kiitosta kommentista ja ihanaa, että tämä on iskenyt! Stucky on kyllä yksi mun suosikkiotp:istä (WinterBonesin lisäksi). Stonyyn en kummakseni ole retkahtanut ainakaan toistaiseksi, se on pieni sääli. Mutta joo, Steven kutominen ja muut rauhalliset harrastukset ovat pyörineet mielessäni headcanonina pitkään ja nyt sain tilaisuuden laittaa ajatuksia ylös. Joulun aikaan moni tosiaan neuloo (minä en, en osaa D:), ja sinänsä olisi ollut tönkköä laittaa se perustelemattomasti hahmon tekemiseksi. Pidemmänkin pätkän olisin voinut kirjoittaa aiheesta, mutta sanamäärä kävi liian suureksi... Pyh ja pah.

9

Se päivä oli alkanut väärällä jalalla ja jatkunut sellaisena pitkälle iltaan asti. Kotiin viimein palatessaan Steve ei todellakaan olisi välittänyt nähdä sotkua, jonka Bucky oli keittiöön jättänyt. Arvatenkin tälle oli tullut hirmuinen kiire television eteen oikeaan aikaan.

”Bucky”, Steve huikkasi keittiön puolelta. Vastausta ei kuulunut. Kapteeni huokaisi syvään ja kurkisti olohuoneeseen. ”Buck!”

Nimeltämainittu laski television äänenvoimakkuutta selkeästi kummastuneena hänen tympääntyneestä sävystään. ”Mitä?”

”Arvostaisin suuresti, jos keittiö ei näyttäisi kaatopaikalta, kun tulen kotiin.”

”Joo”, tummatukka vastasi sävyyn, joka kuulosti äkkiseltään hyvin rasittavalta. ”Siivoan hetken päästä.”

”Ei, vaan nyt heti”, Steve ärähti kyräillen tummatukkaa kulmiensa alta.

”Höllää nyt vähän.”

”Ihan kuin jonkun ipanan kanssa asuisi.”

”Steve, jumaliste”, Bucky huokaisi ja mulkaisi häntä kuin jotain sekopäätä. Tämä ei selkeästikään tajunnut. Katseen lisäksi Steveä risoi joka kerran, kun joku manasi Jumalan nimeä, vaikka hän olikin yrittänyt päästä siitä pinttyneestä ominaisuudesta eroon. Kapteeni heilautti käsiään turhautuneena ja paineli raivoissaan kylpyhuoneeseen.

Steve sulki silmänsä ja nautiskeli vaahtokylvystään työntäen ärsyttävän sottapyttykumppaninsa mielensä taka-alalle. Hän todella oli ansainnut siihen iltaan jotain muuta kuin naurettavaa suukopua.

Ilmeisesti kylpy oli saanut hänet liiankin rentoutuneeksi, sillä Kapteeni hätkähti äkisti hereille pikku horroksestaan. Vesi oli alkanut jo haalistua ja hänen sormenpäänsä muistuttivat rusinoita. Ajankulusta hänellä ei ollut käsitystä, mutta saattoi hyvinkin olla jo aika käydä yöpuulle.

Keittiön ohi kulkiessaan Steve totesi itsekseen, että hänen moitteensa olivat menneet perille: pinnat suorastaan kiilsivät.

Bucky tuli häntä vastaan makuuhuoneen ovella. Tummatukalla oli kädessään peittonsa ja tyynynsä. Jokin Stevessä käski sopia riidan ennen nukkumaanmenoa, mutta väsymys painoi liiaksi päälle.

”Yötä”, hän mumisi taakseen, muttei saanut vastausta.

[Violetu]

Jep, täällä yksi hiljaisempi seuraaja myös Stucky<33
Tämän päivän luukku suorastaan pakotti kommentoimaan, ihan liian suloinen tuo mielikuva Buckysta peitto ja tyyny kainalossa. Meneekö Bucky-kultsi nyt sohvalle nukkumaan :<
Tykkäsin myös hirveästi siitä, miten "jumaliste" sopi Buckyn suuhun, jotenkin se teki tekstin heti ihan hillittömän eläväksi. Tässä melkein kaipasikin jo jotain draamaa, kun niin kauan on mennyt pojilla niin hyvin 
Seuraavia luukkuja odotellessa, voisi koittaa aktivoitua tällä kommentointipuolella taas...^^

(ja ihan hillittömän törkeää mainostusta, mutta itsellä on kokonaisjuoneton runokalenteri, jossa myös esiintyy näitä kahta Thorin ja Lokin lisäksi eli jos ja kun stucky-lukemista joskus kaipaa, itse kaipaan koko ajan...)

[Maissinaksu]

Violetu: Hyvää iltaa ja kiitos kommentista! Sitä ei voi kiistää, etteikö näitä kahta olisi Kohtalo luonut toisilleen, mutta joskus paratiisissa näkyy vähän sadepilviä. Yksi riitaficin ideanpoikanen on kerännyt pölyä päässäni jo kesästä lähtien... Inspiroiva aihe. Hahmot eivät liene pitkävihaista sorttia, mutta Bucky tosiaan osoitti mieltään painumalla sohvalle yöksi, raukka. xD Ja itsekin rakastan tuota "jumalistea", pakko sanoa. Alun perin se oli muodossa "jumalauta", mutta päätin sitten muuttaa vähän.

Pitääpä tutustua runoihin, kiitos kun mainitsit! Thorkia ja Stuckya ei voi koskaan olla liikaa.

10

”En voi edelleenkään uskoa, että meillä on aikaa johonkin tällaiseen”, Bucky sanoi ja kaatoi lasillisen jäävettä. Steve nielaisi haarukallisen salaattia ja pyyhkäisi kohteliaasti suupielensä ennen kuin vastasi mitään.

”Furyn poissaolossa hyvää on ainakin se, että säännöllinen lounastunti on sallittua viettää”, Kapteeni hymähti.

”Kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni”, tummatukka totesi kuulostaen aivan entiseltä teini-ikäiseltä itseltään.

Äkkiseltään Steve ei edes muistanut, koska he olivat viimeksi syöneet ulkona lounasta muuten kuin vain pikaisesti kääntyen tuli hännän alla. Luonnollisestikin he saisivat haukut, jos kupeksisivat liian pitkään, mutta pieni ja tavallisesti piilossa pysyttelevä kapinallisuus kupli Kapteenin mielessä saaden hänet miltei ylpeäksi jollain merkillisellä tavalla. Fury sikseen, hän ja Bucky todella olivat ansainneet rauhallisen ruokahetken Shieldin kiireiden vastapainoksi.

”Anteeksi se eilinen”, Bucky sanoi odottamatta. ”Olin aika ääliö.”

He eivät olleet sopineet eilistä riitaansa sinä päivänä sen kummemmin, mutta eivät kuitenkaan olleet murjottaneet toisilleen missään vaiheessa. Steve oli käsittääkseen antanut olettaa leppyneensä, sillä herättäessään Buckyn aamulla hän oli lempeän tönimisen lisäksi antanut otsalle muutaman suukon. Mikäli hän olisi yhä ollut näreissään, hän olisi voinut antaa tummatukan nukkua pommiin.

Tarkemmin ajatellen hänen omatuntoaan olisi luultavimmin alkanut kolkutella ja hän olisi joka tapauksessa herättänyt tämän.

”Kaikki kunnossa”, Kapteeni myhäili ja haukkasi yrttileipäänsä. ”Loppujen lopuksi sinähän teit mitä käskettiin.”

Bucky tuhahti pieni virne kasvoillaan. ”Se koko juttu oli aika naurettava.”

”Emme me kyllä usein tappele mistään. Ja kun joskus, sekin johtuu sinun jääräpäisyydestäsi.”

Bucky kohotti kulmiaan huvittuneena. ”Siksi pidätkin minusta. Elämäsi on tylsää ilman minua.”

Heitto oli harmittoman humoristinen, mutta Bucky ei olisi voinut paremmin osua naulan kantaan.

[Merkurius]

Jeii, kaksi uutta luukkua! 

Nyt saatiin ensimmäistä kertaa näköjään vähän riidanpoikasta paratiisiin (ihan hyvä vaan. kun välillä riitelee, niin arvostaa taas enemmän kaikkea, kun ristiriidat sovittu). Jotenkin helppo kuvitella, että pojille voisikin tulla jostain vastaavanlaisesta riitaa. Juuri jotain tuollaista pientä, mikä vähän paisuu, mutta silti saadaan sovittua nopeasti. Itsellä voisi todella hyvin toimia headcanonina Steve tuollaisena pienenä siivousfriikkinä. Ja ääh, voi Bucky parkaa, kun joutui nukkumaan yönsä sohvalla.  x)

Tässä uusimmassa luvussa oli taas sitä suloisempaa arkea (välillä mietin, miten oikein eksyin lukemaan jotain näin pirteää :/ ). Molemmat jousti vähän ja arki saatiin takaisin kohdalleen.  Täytyy sanoa, että sulla on aina välillä mahtavia sanoja tai sanontoja kuten sottapyttykumppaninsa! Edelleenkin teksti on sujuvaa ja ei ainakaan meikäläisen silmiin osunut virheitä.Meitsi jää jälleen odottamaan uutta ja kiittää vanhasta.

-Merkurius

ps. Stucky on kyllä mahtava paritus, mutta täytyy myöntää etten ole koskaan oikeasti kunnolla tutustunut WinterBonesiin...

[Maissinaksu]

Merkurius: Kiitoksia taasen! Pitkän ja analysoivan palautteen saaminen lämmittää mukavasti näinä sateisina öinä. ^.^ Steve toden totta vaikuttaa hyvin käytännölliseltä ja siistiltä henkilöltä, miehen asunnossa ei canoninkaan kohdalla näkynyt pahempaa epäjärjestystä. Bucky sitten vaikuttaa vähän huolettomammalta sen suhteen ja tuskin välittää, vaikka likaiset sukat lojuvat lattialla muutaman päivänkin (Steve tosin siivonnee ne pois aika nopeasti xD). WinterBonesiin kannattaa ehdottomasti tutustua! Jollain tasolla uskallan jopa väittää, että pidän siitä vielä Stuckya enemmän. Sitä on tarjolla valitettavan vähän, mutta kun löytää helmen, se jaksaa ilahduttaa pitkään. Tarinat sen parin kohdalla ovat tosin synkkää materiaalia (itse rakastan sellaista) ja ei tietenkään ole kivaa, jos Buckylla menee huonosti, mutta se ja Rumlow, uaaah. <3 Sellainen ficci kuin Five times through the Fallout on mestariteos. Sai minut nyyhkimään. TvT

11

Joulukuun edetessä Steve oli yllättänyt itsensä hyräilemästä joululauluja aina vain useammin. Suurimmaksi osakseen hän sai syyttää siitä ympäristöä, sillä kaupungilla missä tahansa liikkeessä asioidessa radiosta raikasi lähes poikkeuksetta jokin jouluklassikko tai vaihtoehtoisesti nykyajan musiikkiteollisuuden tuotos, jota ei olisi edes tunnistanut joululauluksi, ellei kappaleessa olisi laulettu lumesta ja joulupukista. Hänestä löytyi sen verran avointa mieltä, että hän saattoi kuunnella sellaisia joululauluja, jotka poikkesivat vahvasti tutusta kaavasta. Bucky taas oli sanonut tulevansa hulluksi alta aikayksikön, jos joutuisi kuuntelemaan sellaisia epileptisiä renkutuksia.

Steve avasi ulko-oven ja laski kauppakassin parkettilattialle. ”Bucky?” Ei kuulunut mitään merkkiä siitä, että talossa asui toinenkin ihminen. Olohuoneessa häntä kohtasi mielenkiintoinen näky. Bucky makoili sohvalla korvalappustereot päässään ja oli niin autuaan keskittynyt musiikkiinsa, ettei edes huomannut hänen saapuneen samaan tilaan.

”Buck?” Steve hymyili ja tuuppasi kevyesti toista jalkaan. Tummatukka hätkähti välittömästi ja melkein iski häntä metallikäsivarrellaan.

”Hitto, minä säikähdin”, Bucky puuskahti ja nousi istumaan.

”Ei ollut tarkoitus”, Steve pahoitteli. ”Ihmettelin vain, kun en kuullut mitään, joten tulin katsomaan.”

”Joo, unohduin kuuntelemaan tätä”, Bucky sanoi ja näytti CD-koteloa. Levy ei sisältänytkään rockia, kuten Steve oli vahvasti olettanut.

”Kauneimmat jouluklassikot?”

”Hankin toissapäivänä. Mieluummin nuo kuin ne järkyttävät, mitä kuulee kaikkialla.”

”Siinä olet kyllä oikeassa”, Kapteeni sanoi. ”Kuunnellaanko stereoista?”

”Mikä ettei. Virkistää ruoanlaittoa”, Bucky virkkoi.

Kurkkujen pilkkominen todella tuntui mukavammalta rauhallisen musiikin soidessa taustalla. ”Tällaisista joululauluista minä pidän”, Steve kommentoi.

”Minäkin alan hiljalleen päästä joulutunnelmaan”, Bucky vastasi kattaessaan pöytää.

”Nyt vasta?” Steve virnisti. ”Parasta olisikin, sillä kaikki muuttuu pahemmaksi päivien kuluessa.”

”Olen varautunut siihen henkisesti. Muuten olisin seonnut sinun kanssasi jo ajat sitten.”

[Maissinaksu]

12

Shieldin päämajan huoneet ja käytävät loistivat samanlaista pitkäveteistä harmautta kuin aina ennenkin. Missään ei näkynyt merkkiä siitä, että pian olisi edessä vuoden suurin juhlapyhä. Steve ei totta puhuakseen ollutkaan olettanut poikkeusta tavalliseen, mutta pieni tunnelmallisuus olisi tehnyt töistä viihtyisämpiä. Väistämättä hänen mieleensä juolahti, että jos hän ja Bucky olisivat työskennelleet eri tahon kanssa, he takuulla olisivat päässeet kunnolla osaksi siihen imelään kulttuuriin, jonka koko Amerikka rakensi joulun ympärille.

Steve istui yksin siemailemassa kahviaan, kunnes sai seuraa agentti Hillistä.

”Hei, Steve”, tummahiuksinen nainen tervehti ja istui häntä vastapäätä.

”Agentti Hill”, Kapteeni nyökkäsi takaisin. ”Mitä kuuluu?”

”Sano vain Maria”, tämä naurahti. ”Muuten hyvää, mutta on vähän vaikeuksia keskittyä työhön joulun lähestyessä.”

”Sinäkin olet jouluihmisiä?” Steve hymähti.

”Ehdottomasti”, agentti Hill nyökkäsi. ”Itse asiassa heti kuun vaihtumisen jälkeen minun täytyi kaivaa varastosta esiin joulukoristeita. Hieman hulluahan se niin aikaisin oli alkaa puuhastella, mutten mahtanut itselleni mitään.”

”Tuttu tunne”, Kapteeni tuumasi huvittuneena. ”Pieni koristelu piristää kummasti.”

”Täällä sellainen ei näköjään ole tarpeen saati suotavaa”, nainen virkkoi luoden silmäyksen ympärilleen. ”Olen ehtinyt jo saada haukut asian tiimoilta.”

”Niinkö?” Steve sanoi otsaansa rypistäen. ”Mitä sitten tapahtui?”

Agentti Hillin huulilla kareili virnistys. ”Otin vapauden piristää hieman Philin ja Furyn toimistoja joulun kunniaksi.”

”Kuulostaa pahalta.”

Nainen kohautti olkiaan. ”Phil ei pannut pahakseen, mutta Fury ei riemastunut lainkaan ja käski keskittyä olennaisempiin asioihin. Hauskinta tässä on kuitenkin se, ettei hän ole ottanut koristeita poiskaan.”

Steve kuvitteli Furyn saarnaamaan prioriteeteista koristellussa toimistossaan. ”Tuskin hänkään voi kiistää niiden positiivista vaikutusta.”

”Sitä minäkin sanoin ennen kun hän ajoi minut ulos”, agentti Hill naurahti.

[Merkurius]

Minäpä minä täällä taas! Eilen oli loppui aika kesken, mutta nyt meikäläinen saapui taas raapustelemaan jotain kommentin tapaista

Yhdestoista luukku oli taas sitä suloista joulumieltä. Löytyihän se Buckyn kuorenkin sisältä kauneimpia jouluklassikoita arvostava jouluhenki! Tuntuu ihan luonnolliselta, että pojat eivät välttämättä mitään nykyistä teknoa joululauluissa arvosta ylikaiken. Olit onnistunut piilottamaan muutamia pieniä yksityiskohtia tuonne tekstiin, kuten: "...Steve avasi ulko-oven ja laski kauppakassin parkettilattialle..." Parkettilattialle! Omalla tavallaan vain pieni kuvaileva sana, mutta lukijalle antoi täysin uuden näkökulman tuosta Steven ja Buckyn kämpästä!

Kahdennessatoista luukussa taas saatiin taas vähän uutta hahmoa peliin! Vaikkei Hill ehkä ole näkyvin hahmo, on hänet silti helppo kuvitella jouluihmiseksi... Tai sitten itse ollessani jouluihmisiä kuvittelen vain kaikki sellaisiksi ensisilmäyksellä  Olisi tosiaan ollut mielenkiintoista nähdä Fury, kun hän astui joulukoristeiden sisään! Luukun alussa jäi ehkä vähän häiritsemään tuo sanan Amerikka-käyttö... Amerikkahan tarkoittaa kuitenkin kahta maanosaa sinällään, kun Yhdysvallat (jne.) tarkoittaa itse USAa. Eihän tuo mikään virhe ole, mutta ajattelin kirjoittaa nyt siitäkin, kun kuitenkin mietin asiaa lukiessani. (Ja mistä minä tiedän vaikka olisit tarkoittanutkin juuri maanosia  )

Kuitenkin, kaksi mahtavaa luukkua jälleen! Kiitän näistä ja jään odottelemaan seuraavia!
ps. Saatanpa hyvin ottaa neuvostasi vaarin ja lukaista tuon suosittelemasi ficin!

-Merkurius