A/N En ihan ehtinyt, pari minuttia myöhässä... Ehkä siihen ei kuitenkaan kuole kun lukukin on tällä kertaa vähän pidempi? Toivoisin jälleen kommentteja
Luukku 13Draco nukahti edellisenä iltana nopeasti, mutta jo muutaman tunnin unien jälkeen hän heräsi väristen vihreitä välähdyksiä ja kirkumista täynnä olevan unen jäljiltä. Draco tunsi ne ihmiset, jotka oli nähnyt unessaan. Hän muisti heidän iloiset kasvonsa kun he näkivät pojan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Hän muisti myös kauhun heidän kasvoillaan, kun he olivat ymmärtäneet, mitä Draco oli tullut tekemään. Draco muisti tuskan heidän olemuksessaan. Ja viimeiseksi Draco muisti kolme vihreää valon välähdystä, kolme kertaa lausumansa sanat sekä kolme elotonta ruumista.
Hän ei milloinkaan olisi halunnut tehdä sitä. Heidän lisäkseen Draco oli pakotettu tappamaan myös muita. Draco oli tuntenut heidät kaikki, mutta Dracolla oli ollut vain kaksi vaihtoehtoa. Tappaa tai kuolla itse. Jos Draco ei olisi tappanut, Voldemort olisi kiduttanut, jopa tappanut, myös hänen läheisiään ja ystäviä joita Dracolla kyllä oli. Oli ainakin ollut ennen koko kuolonsyöjä sotkua, jonka vuoksi Draco oli ollut lähellä Azkabaniin joutumista, mikä tavallaan olisi ollut aivan oikeutettu tuomio. Hän oli tappanut. Mutta ei vapaasta tahdostaan, ja katui sitä enemmän kuin mitään muuta elämässään.
Kello näyttää vasta kahta yöllä Dracon maatessa sängyllään ajatellen häntä toistuvasti vainoavia painajaisia. Ne eivät jätä häntä rauhaan, mutta Draco ei pian kestä niitä. Hän pelkää niitä joka kerta yrittäessään nukkua.
Jonkin ajan kuluttua Draco nukahtaa, mutta havahtuu taas pian. Viimeisen kerralla yön aikana herätessään Draco on jälleen lähes paniikin omaisessa tilassa, mutta lopulta hän on niin väsynyt että vaipuu syvään uneen. Aamulla yhdeksän maissa Harry herää ajatellen että Dracon voisi herättää jotta pääsisi pois tästä loukosta. Vilkaistuaan Dracoon Harry kuitenkin hylkää idean, Malfoy näyttää suorastaan kamalalta. Vielä pahemmalta kuin edellisellä kerralla. Nopeallakin vilkaisulla Harry ehti rekisteröidä pojan kalpean ihon, hurjan kontrastin luovat mustat silmänaluset, itkuisen näköisesti turvonneet ja juovittuneet kasvot sekä likaiset hiukset.
Ihmeissään Harry käveli oleskeluhuoneeseen ja avasi yhden koulukirjoistaan vain selaillakseen sitä mitään tekstistä ymmärtämättä. Harry vain kääntelee kirjan sivuja mietteisiinsä vaipuneena, lopulta hän paiskaa kirjan kiinni ja alkaa selaamaan kirjoja joissa saattaisi olla tietoa kultasieppelistä. Muutamia faktoja Harry saakin selville, ja jonkin verran hän tietää jo entuudestaan.
Harryn selailtua kirjoja ja pyörittyä ympäri oleskeluhuonetta hyvin tympääntyneeltä, Dravo lopulta herää kellon viisareiden osoittaessa lähes kahtatoista. Draco nousee ylös edelleen väsyneenä, ja lähes juoksee kylpyhuoneeseen Harryn ohi, tietäen näyttävänsä kamalalle. Draco yrittää siistiä kasvojaan, mutta mustia silmänalusiaan hän ei saa peittoon ilman taikasauvaansa.
Jonkin aikaa kestäneen kasvojen pelastus yrityksen jälkeen Draco alistuu näyttämään kauhealle ja kävelee oleskeluhuoneeseen istuen pienelle sohvalle. Harry sanoo "Mennäänkö jonnekin täältä? Täällä ei ole yhtään mitään tekemistä" Draco katsoo Potteriin yllättyneenä. "Mutta emmehän me saa mennä muualle kuin kirjastoon tai syömään?", Harry virnistää hieman "Sanoiko McGarmiva jotakin muista viikonlopuista kuin siitä edellisestä? Ja jos sanoikin, niin emme me kaikkea muista..." Dracon ilme kirkastuu hieman, ja hän suo Harrylle hymynpoikasen sanoen "Okei."
Hetken kuluttua Harry ja Draco ovat pukeutuneet lämpimiin viittoihin ja avaavat ulko-oven lähtien kävelemään ulos vailla päämäärää. Pojat kävelevät jonnekin Tylypahkan tilusten rajalle päin, ja Harryn yllätykseksi Draco yhtäkkiä istuu nojaten erääseen puuhun. Harry katsoo tätä kysyvästi, Draco kohauttaa olkiaan ja sanoo "Väsyttää. En minä jaksa täällä kävellä ympäriinsä." Harry pyöräyttää silmiään huomaamattomasti ja istuu puun viereen.
Molemmat ovat hiljaa ajatellen omiaan, lopulta Draco sanoo "Se mitä sanoit, että minun kannattaisi yrittää sietää sinua, vaikka vain siksi että päästään tuolta joskus pois, olen miettinyt että ehkä se on totta." Harry katsahtaa toiseen yllättyneenä. Draco ojentaa kätensä ja sanoo "Yritetään tehdä sovinto?" Harry hymyilee pienesti tarttuen Dracon käteen ja kätellen tätä. Hän ei voi olla miettimättä, olisiko elämä ollut helpompaa jos hän olisi tehnyt tämän saman jo vuosia sitten kun hän oli ensimmäistä kertaa saapumassa Tylypahkaan. Ehkä, ehkä ei, sitä hän ei milloinkaan saa tietää.
Hiljaisuus laskeutuu jälleen Harryn ja Dracon välille, molemmat vaikuttavat kuitenkin jollakin tapaa helpottuneille. Hetken kuluttua Harry sanoo "Malfoy? Oletko miettinyt sitä toista asiaani. Sitä, että se mikä sinulla ikinä onkin kuuluu minulle, sillä sen vuoksi sinä välttelit minua." Draco vilkaisee Harryyn "Jos me yritetään olla sovussa, sano Draco. Sukunimellä kutsuminen on niin..." Draco miettii hetken ja jatkaa "...outoa."
"Okei, Draco. No joka tapauksessa, luulen että kuulit loppuosankin lauseestani" Harry sanoo, mutta ei ilkeällä äänensävyllä. Draco vastaa tälle "En minä nyt kuuro ole, mutta en voi kertoa sitä, se on liian typerä asia." Harry kohauttaa olkiaan, jos Malf... Draco on kerran lopettanut välttelynsä, niin eipä sillä ole mitään väliä hänelle. Harry kysyy "Nukuitko viime yönä ollenkaan? Heräsin pari kertaa yöllä." Draco katsoo Harryyn yllättyneenä, hän ei ollut huomannut että poika olisi herännyt. Draco mutisee melko epäselvästi "En oikeastaan."
Harry on Dracon käytöksen perusteella arvannut, että tämän unet eivät ole kovin positiivisia. Tavallaan hän säälii poikaa ja haluaisi ehkä auttaa tätä. Aivan kuin Harryllä ei olisi mitään taka-ajatusta, hän alkaa kertoa "Aiemmin, ennen viimeistä taistelua, ja sen jälkeenkin, näin usein painajaisia siitä kuinka Voldemort murhasi vanhempani. En kylläkään muista siitä paljoa, vain vihreän valon, kivun ja hänen kolkon, luonnottoman, naurunsa. Näin myös muita painajaisia liittyen Voldemortiin, hänen paluuseensa ja valtaansa. Heräsin usein keskellä painajaisiin enkä niiden ollessa pahimmillaan voinut edes nukkua kunnolla."
Draco katsoo tummahiuksista poikaa hämmentyneenä. Voisiko Harry sittenkin ymmärtää Dracoa? Edes ihan vähän. "Minäkin näen painajaisia." blondi sanoo lyhyesti, Harry nyökkää "Tiedän." Draco ei vaivaudu kysymään mistä toinen voi tietää tämän. On varmasti ollut helppoa laskea yksi plus yksi. Draco tuntee silmiensä kostuvan, hän yrittää taistella kyyneliä vastaan. Lopulta hän ei enää pysty. Kyynel toisensa jälkeen vierii Dracon silmistä ripsille, siitä tummille silmänalusille ja lopulta kalpeaa poskea pitkin.
"Draco, mikä sinulla on?" Harry kysyy kääntyessään katsomaan poikaa ja huomatessaan hiljalleen maahan putoilevat kyyneleet. Draco ei enää pysty. Hänen on pakko puhua. Ihan kenelle hyvänsä. Hän ei ole koskaan voinut kertoa kenellekään, mutta hänen on pakko. Hän tuntee, ettei voi enää elää vaieten. "Minä en ansaitse sitä, että saan olla täällä. Minut olisi kuulunut laittaa Azkabaniin. Minut on pakotettu tappamaan. Muistan tuttujen ihmisten, jopa ystävieni, vääristyneet kasvot kun he ovat ymmärtäneet mitä olen tekemässä. Muistan kauhun heidän kasvoillaan kun olen lausunut ne kaksi kauheaa sanaa. Muistan vihreän valon, ja ystävieni elottomat ruumiit." Draco vuodattaa ulos kertomaansa kyynelten valuessa, välillä puhe katkeilee. "Minä en olisi halunnut tehdä sitä. Enkä olisi halunnut kuolonsyöjien tatuointia käteeni. Olisin halunnut taistella Voldemortia vastaan. Minä pelkäsin häntä. Ei hän ollut inhimillinen. Minun oli pakko tappaa, muuten hän olisi kiduttanut ja tappanut minut. Ehkä perheenikin, ehkä loput ystävänikin."
Dracon lopetettua puhumisensa, Harry oli järkyttynyt. Hän oli tiennyt, että Draco oli ollut kuolonsyöjä. Hän ei kuitenkaan ollut osannut aavistaa, ettei poika ollut sitä omasta tahdostaan. Saati että Draco olisi joutunut tappamaan. Harry tiesi, että Draco ei oikeastaan pitänyt hänestä vieläkään. Hän ihmetteli, miksi Draco oli kertonut tämän kaiken hänelle. Ainoa, mitä Harry keksi tehdä, oli halata Dracoa ja sanoa tälle "Sanoit, että sinut pakotettiin. Silloin se ei ollut sinun syytäsi." Harryn yllätykseksi Draco ei lyönyt häntä tai lähtenyt pois, hän vastasi halaukseen. "Kiitos."
Lyhyen halauksen jälkeen, molemmat nousivat ylös ja hiljaisuudessa he lähtivät kävelemään kohti Tylypahkaa. Draco piilotti itkuiset kasvonsa hupun alle.
Illalla molempien Harry meni nukkumaan vasta hieman Dracon jälkeen. Vilkaistessaan nukkuvaa Dracoa, Harryn mielessä käväisi ajatus, jolle hän meinasi nauraa. Draco näytti nukkuessaan vaaleine hiuksineen aivan haavoittuvalle enkelille.