Joulukalenteri: 24 päivää vihollisen kanssa (H/D, K-11) Prologi + 24/24 + Epilogi

[KellariKummitus]

Ficin nimi: 24 päivää vihollisen kanssa
Kirjoittaja: KellariKummitus
Beta: Ei ole
Ikäraja: K-11 luulisin
Paritus: Harry / Draco
Vastuunvapaus: Rowlinginhan kaikki, kuten hyvin tiedämme En omista kuin juonen, enkä saa tästä rahaa

Tiivistelmä
Kuinka käy kun opettajat hermostuvat Harryn ja Dracon keskinäiseen vihamielisyyteen ja päättävät että on aika yrittää saada heidät unohtamaan vihansa.

A/N:
Mitähän tästäkin tulee... No, yritetään ainakin.

Infoa Tässä ficissä Draco ja Harry ovat palanneet Tylypahkaan suorittamaan viimeisen vuotensa sodan jälkeen.

Prologi
Draco Malfoy ja Harry Potter mulkoilivat toisiaan istuen rehtorin, McGarmivan, huoneessa. Draco vihasi Harryä enemmän kuin koskaan, eikä Harry ymmärtänyt miksi. Draco kuitenkin vihasi sitä, että Harry oli pelastanut hänet vaikka hän ei olisi edes ansainnut sitä. Hän tunsi olevansa jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa Harryä kohtaan, eikä pitänyt siitä lainkaan.

Samassa McGarmiva astui huoneeseen ja tervehti poikia, jotka vastasivat kireän oloisesti. He olivat jälleen päätyneet loitsimaan toisiaan, onneksi ilman vakavia seurauksia lukuun ottamatta Dracon pinkeiksi muuttuneita hiuksia ja Harryn venynyttä nenää jotka jo oli korjattu. Hän istui poikia vastapäätä ja alkoi puhua "Toivoin, että tulisitte keskenänne paremmin toimeen nyt kun olette kuitenkin jo reilusti täysi-ikäisiä. Nyt vuosi lähestyy kuitenkin jo puolta ja joululomakin alkaa pian. Olen huomannut että tulette toimeen huonommin kuin aiemmin. Olemme muiden opettajien kanssa päättäneet että näin ei todellakaan voi jatkua."

Nyt Draco ja Harry katselivat toisiaan ja McGarmivaa lähes epäilevästi, lopulta Harry uskalsi avata suunsa ja sanoa "Eli?". McGarmiva katsoi heitä molempia tiukasti ja sanoi "Huomen aamulla te molemmat muutatte kirjaston lähellä olevaan tilaan, se on muokattu niin että teille on oleskeluhuone, kylpyhuone ja makuusali. Saatte asua siellä niin kauan kunnes tulette toimeen. Ja ei, ette voi enää perua Tylypahkaan joululoman ajaksi jäämistä. Teidän tulee viettää siellä kaikki vapaa-aikanne, saatte mennä vain kirjastoon ja sinnekin yhdessä. Taikasauvat teiltä otetaan pois muiden kuin tuntien ajaksi. Ystäviänne saatte kutsua, mutta tila on melko pieni eikä siellä saa kukaan käyttää taikoja, saan tietää heti jos taikaa käytetään siellä."

Syvä hiljaisuus laskeutuu huoneeseen Dracon ja Harryn mulkoillessa toisiaan järkyttyneen näköisinä. Dracoa näytti lähes puistattavan kun hän sai avattua suunsa, "Onko makuuhuoneita todella vain yksi?". McGarmiva luo Dracoon katseen joka kertoo että kysymys oli typerä, mutta nyökkää. Sitten hän päästää lannistetut pojat tupiinsa.

[KellariKummitus]

Luukku 1 ei nyt kovin aikaisin tänään tullut, mutta yritän myöhemmät luukut saada vähän aiemmin jo.

Luukku 1
Joulukuun ensimmäisenä aamuna kaksi poikaa oli aamupalan jälkeen ilmestynyt Tylypahkan kirjaston eteen, sillä rehtori McGarmiva oli heidät sinne määrännyt. Kummallakaan toisiaan epäluuloisesti katselevalla pojalla ei juuri nyt ollut tunteja, sillä ne alkaisivat vasta tunnin kuluttua. McGarmiva saapui pian paikalle ja näytti pojille heidän huoneistonsa oven, sitä vartioi taulu johon oli maalattu pieni tyttö. Tyttö näytti nyrpeälle nähdessään McGarmivan, Harryn ja Dracon, mutta taulu heilahti sivuun McGarmivan sanoessa salasanan ("pieni suklaasammakko").

Harry ja Draco olivat odottaneet tiloja joissa he saattaisivat olla edes suhteellisen kaukana toisistaan, mutta eivät todellakaan mitään näin pientä tilaa. Molemmat katsoivat järkyttyneinä ensin tilaan, sitten toisiinsa. Pienessä oleskeluhuoneessa oli kahden istuttava ruskea nahkasohva, velhoshakki pöytä, kirjoituspöytä (kahdella tuolilla) ja vaalea pörröinen matto. Makuuhuoneessa oli kaksi pientä kaappia ja kaksi sänkyä, joiden välissä oli vain pieni juuri ja juuri ihmisen mentävä rako. Kylpyhuoneeseen kumpikaan pojista ei uskaltautunut edes kurkistamaan. McGarmiva ilmoittaa lyhyesti, "Saatte lähteä täältä vasta juuri ennen tuntejanne. Niin, ja yhden asian unohdin mainita. Yhteisillä tunneilla teette parityöt yhdessä ja istutte vierekkäin."

Jäljellä oleva puolituntinen kului hiljaisuuden vallitessa, Harryn ollessa makuuhuoneessa järjestelemässä tavaroitaan ja Dracon lukiessa kirjaa oleskeluhuoneessa. Harry oli päättänyt purkaa laukkunsa heti, sillä arveli ettei tulisi aivan pian pääsemään pois ainakaan mikäli se hänestä ja Malfoystä riippuisi, he tuskin aivan pian tulisivat toimeen. Dracon ajatukset olivat saman suuntaisia, hän ei jaksanut keskittyä kirjaansa miettiessään kuinka voisi päästä täältä pois, sillä Potterin kanssa hän ei aikoisi ystävystyä tai edes tulla toimeen.

Sekä Harry että Draco olivat iloisia siitä että heillä ei maanantaisin ollut samoja tunteja, sillä oli aivan tarpeeksi kun he joutuivat istumaan kaiken vapaa-aikansa hiljaisuuden vallitessa pienessä asunnossaan, tai miksi sitä nyt voidaankaan kutsua. Kun tunnit loppuivat, Ron yritti tulla Harryn kanssa, mutta Draco sihahti tälle vihaisesti "Et tuo sitä Weaselia tänne!". Harry päätti että on ehkä parempi ettei Ron tule, ja kohautti tälle olkapäitään surullisena. "Ei sitten, mutta hillerikään ei sitten tuo ystäviään tänne." Samassa Draco lähes huusi "MI-NÄ EN O-LE HIL-LE-RI" ja poistui oleskeluhuoneesta makuuhuoneeseen purkamaan matka-arkkunsa sisältöä.

Harry jää oleskeluhuoneeseen ja alkaa kirjoittamaan pimeyden voimilta suojautumisen läksyksi määrättyä esseetä. Koko iltapäivä kului Dracon ja Harryn ollessa eri huoneissa hiljaisuuden keskellä, mitä nyt välillä jokin piikikäs kommentti saattoi tämän hiljaisuuden rikkoa. Illalla molemmat makasivat pitkään hereillä sängyissään ennen nukahtamista, tosin Harryn nukkumisesta ei senkään jälkeen tullut juuri mitään.

Vähän väliä Harry heräsi Dracon levottomaan liikehdintään ja omituiseen ääntelyyn. Lopulta Harry heräsi kolmen maissa Dracon huudoksi yltyneeseen ääneen eikä enää keksinyt mitään muuta ratkaisua oman unensa turvaamiseksi kuin Dracon herättämisen. Niinpä Harry nousi ylös mustassa pyjamassaan ja yritti ensin sanoa "Malfoy, herätys", mutta tämä ei todellakaan tuntunut tehoavan vaan Malfoyn ääni vain yltyi. Lopulta Harry huokaisi ja tarttui luihusenvihreän kankaan peittämään olkapäähän ravistaen Malfoytä. Samassa vaaleampi poika säpsähti hereille lähes huitaisten Harrya kasvoihin.

Draco tiesi vain että oli nähnyt unen, samanlaisen joita hän oli nähnyt jo jonkin aikaa, niissä hän oli palannut sotaan ja Voldemort painosti häntä suorittamaan tehtävänsä loppuun. Hän toivoi ettei enää milloinkaan joutuisi sanomaan, tai edes kuulemaan "Avada kedavra" ja näkemään vihreää valonväläystä jonka jälkeen uhri makaisi ilmeettömänä maassa. Ensimmäistä kertaa joku oli herättänyt hänet kesken unen, eikä Draco valittanut että se oli ollut Harry Potter. Eikä hän tiennyt miksi Potter oli hänet herättänyt.

Draco ajatteli että ehkä hän voisi edes yrittää, edes siksi että pääsisi eroon tästä typerästä järjestelystä. Niinpä hän kuiskasi pimeyteen todella hiljaa, "Kiitos", mutta Harry ei kuullut sitä, sillä hän oli jo unessa.
 

[Unetar]

Hmmm. Vaikuttaa mielenkiintoiselta näin alkujaan.

 Noh noh pojat, kyllä te pian tulette siitä toisen läsnäolosta ja läheisyydestä pitämäämään.

[Tiara]

Tosi kiva idea! Tämä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja tuo Dracon kiitos lopussa oli tosi söpö. Myös se että poika näki painajaisia sai lukijan ymmärtämään mitä kauheuksia hän oli sodan aikana kokenut. Odotan innolla miten tässä käy! Minua vain häiritsi tässä se että teksti oli ensin imperfektissä, mutta saattoi yhtäkkiä vaihtua hetkeksi preesensiksi. Mutta muuten teksti oli tosi sujuvaa.

[KellariKummitus]

Unetar // Kiitos kommentistasi

Tiara // Kiitos myös sinulle kommentista, minulla suurin ongelma kirjoittaessa yleensä onkin juuti nuo aikamuodot ja niissä pysyminen. Tässä yritin nyt keskittyä siihen erityisesti, toivottavasti onnistui paremmin

A/N En muista mitä aineita Harry on jatkanut kuudentena vuonnaan (tai missä aineissa Draco on ollut samoilla tunneilla), joten voi hyvin olla pieniä "asiavirheitä" poikien oppiaineiden suhteen Olen pahoillani, jos näin on.

Luukku 2
Aamulla sekä Draco että Harry ponnahtavat ylös sängyistään samalla hetkellä kun ilmeisesti McGarmivan pienelle pöydälle asettama herätyskello, jonka ääni on selvästi taialla vahvistettu, alkaa soimaan kuulostaen siltä kuin satapäinen torvisoittokunta olisi ilmestynyt huoneeseen. Valitettavasti tilaa on niin vähän että pojat törmäävät saman tien toisiinsa ja huomaavat makaavansa puoliksi sängyillä ja puoliksi lattialla, kaiken lisäksi osittain toistensa päällä.

Saman tien molemmat nousevat ylös ja alkavat hutkia melko päättömästi vanhanaikaista herätyskelloa, joka ei ota hiljetäkseen ennen kuin Harry ja Draco ovat jo melkein hengästyneitä ja äänen aiheuttama jumputtava päänsärky on alkanut ärsyttää Harrya. Heti kun herätyskello on saatu hiljaiseksi, Draco poistuu sanaakaan sanomatta makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen laittamaan hius suortuviaan oikeaan järjestykseen. Harry jää hämmentyneenä makuuhuoneeseen, sillä hän on odottanut vähintään muutamaa piikikästä kommenttia Dracolta. Ajatellen että jos Draco jaksaa olla, no, suoraan sanoen vittuilematta hänelle, niin hänkin jaksaa kyllä olla vittuilematta Dracolle. Pieni hymy huulillaan Harry alkaa vaihtamaan pyjamaansa koulukaapuun.

Tunnin kuluttua molemmat pojat ovat valmiita lähtemään tunneilleen, ja viettävät kaksi ensimmäistä koulutuntia eri luokissa, Dracolla on kaksi tuntia muinaisia riimuja ja Harryllä ennustusta. Sen jälkeen molemmilla on kuitenkin taikaeläinten hoitoa, missä tutustutaan tänään siivekkäisiin ratsuihin teoriassa ja Hagrid kertoo että seuraavalla kerralla jokainen ryhmäläinen pääsee kokeilemaan ratsastusta sellaisella. Useat ovat innoissaan tästä, myös Harry, vaikka hän on aiemmin ratsastanut threstalilla. Dracoa sen sijaan ei juurikaan huvittaisi lähteä minkäänlaisen lentävän eläimen selkään, eihän niistä koskaan tiedä kuinka arvaamattomia eläimet saattavat olla, etenkään ne joita Hagrid tuo tunneille.

Seuraava tunti on myös Harrylla ja Dracolla yhteinen, liemiä. Horatius Kuhnusarvio on jäänyt opettajaksi tämän vuoden ajaksi. Onneksi hän on päättänyt pitää tänään vain teoriaa, sillä seuraavalla kerralla tullaan valmistamaan erittäin haastava liemi, jonka ohjeet jokaisen on parasta osata jo etukäteen. Pareittain. Kuullessaan pareittain tekemisestä, sekä Draco että Harry päästävät pienen voihkaisulta kuulostavan huokauksen.

Loput tunnit Harrylla ja Dracolla ovat jälleen erillään, ja sen jälkeen on päivällinen. Kun pojat pääsevät omaan pieneen asuntoonsa niin Harry puhuu Dracolle ensimmäistä kertaa koko päivänä "Mennäänkö kirjastoon? Siellä on vähän enemmän tilaa kuin täällä". Draco vastaa lyhyellä nyökkäyksellä ja sanomalla "Ok." Kirjastossa Draco menee jonkun luihusystävänsä luo, ja Harrykin huomaa Hermionen mennen juttelemaan tälle samalla kun tekee Kuhnusarvion määräämää läksyä. Hetken kuluttua joku kuitenkin onnistuu pudottamaan Dracon varpaille valtaisan opuksen, joka suuttuu tästä kohtelusta ja alkaa hakkaamaan sekä pudottajaansa että Dracoa. Molemmat alkavat karjua kovaan ääneen kivusta ja tietysti myös että joku tulisi auttamaan heitä. Matami Prilli marssii luihuskaksikon luo, ottaa kirjan pois heidän kimpustaan ja ilmoittaa että heidän tulee poistua kirjastosta turhan metelin aiheuttamisen vuoksi.

Draco yrittää sanoa matami Prillille "Tuo kirja kävi päälle! Ei se ollut turhaa!", mutta nainen vain ajaa heitä kahta päättäväisemmin pois ja Harry joutuu seuraamaan Dracoa takaisin pieneen asuntoon. Harry jatkaa läksyjensä tekemistä Dracon mennessä suihkuun. Dracon on mentävä jo tähän aikaan suihkuun, sillä jos hän menee myöhemmin, hiukset ovat aamulla sekaisin eikä se kävisi Malfoylle. Harrya naurattaa jostakin syystä kovasti, mutta hän uppoutuu läksyynsä ja yrittää olla nauramatta.

Dracon tullessa suihkusta hänkin alkaa tekemään läksyjään, ja Harryn mennessä vuorostaan suihkuun ei Draco voi vastustaa kiusausta ja vakoilee, mitä Harry on kirjoittanut tehtäviinsä. Draco ajattelee, että hänen tehtävänsä ovat ehdottomasti paremmin tehdyt. Pian Harryn tultua suihkusta, molemmat menevät nukkumaan ajatellen että päivä oli sujunut yllättävän hyvin, sillä molemmat olivat jaksaneet hillitä kielenkantansa vaikka toisiaan vihaavatkin.

[KellariKummitus]

A/N Nojaa, myöhemmin vaan tulee luukut. Mutta tulevat kuitenkin

Luukku3
Dracon ja Harryn aamu alkaa jälleen sillä että molemmat heräävät samalla sekunnilla kun herätyskello käynnistyy, mutta nyt se saadaan nyt jo hiljaiseksi nopeammin kun Harry on edellisenä päivänä keksinyt mistä herätyskellon saa hiljenemään. Harry mutisee lähinnä itselleen "Tuolle rakkineelle pitää todella tehdä jotakin...", mielessään Draco myötäilee Harryn mielipidettä, mutta ei sano mitään ääneen.

Jonkin ajan kuluttua aamiaisella Harry ja Draco istuvat tupapöytiinsä, Harry istuu Ronin ja Hermionen seurassa, Draco Blaisen ja Pansyn, sillä Crabbe on kuollut ja Goyle ei palannut Tylypahkaan käymään viimeistä vuotta. Harrya alkoi epäilyttää, kun hän näki rohkelikkojen pöydästä että Draco vaikutti keskustelevan Blaisen ja Pansyn kanssa melko hermostuneen näköisesti, hän näyttää suunnittelevan jotakin.

Iltapäivällä pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla opettajana on nuori mies, jonka sukunimeä kukaan ei tunnu muistavan sillä hänellä on pitkä ja monimutkainen ulkomainen nimi. Jostakin pohjoisesta mies joka tapauksessa on muuttanut tännepäin. Tylypahkassa vaihtuu tällä hetkellä usein tämän aineen opettaja sillä sitä opettamaan ei ole saatu kuin sijaisia jotka viipyvät parhaimmillaankin vain kuukauden verran. Nykyinen sijainen on harvinaisen hyvä, ainakin jos vertaa aiempiin sijaisiin, joista yksi opetti lähinnä pimeää taikuutta, toinen oli oikeasti yrittitiedon opettaja ja loput... No, ehkä ei nyt puhuta heistä.

Pimeyden voimilta suojautumisen tunnin jälkeen on tauko, ja kun Harry pääsi asunnon ovelle, odottaa siellä häntä Draco Blaisen ja Pansyn kera. "No, mitä sinä siinä? Unohditko salasanan" Harry sanoo Dracolle viileästi. Draco ei kuitenkaan vastaa mitään, kun Harry näkee valon välähdyksen ja kaatuu kivusta maahan. Pansy ja Blaise ehtivät livistää paikalta ennen Voron sattumista paikalle, Draco sen sijaan on jäänyt epäröimään ovelle. Hän miettii että ehkä hänen sittenkin pitäisi viedä Potter sairaalasiipeen, ilmeisesti tämä on lyönyt päänsä kaatuessaan, sillä taian ei olisi pitänyt vaikuttaa näin vahvasti.

Voro huomaa välittömästi tajuttoman Harryn lattialla, mutta myös paikalta lähtemäisillään olevan Dracon. "DRACO MALFOY! Kerro heti mitä olet tehnyt!" Voro huutaa ja Draco vastaa "Mitä olisin voinut tehdä? Eihän minulla ole edes taikasauvaa." Voro katsoo poikaa epäillen ja sanoo sitten "Jotakin tekemistä sinulla silti on tämän kanssa." Samaan aikaan hetki sitten paikalle sattunut ja tilanteen nähnyt Verinen Paroni leijuu takaisin McGarmivan juosten hänen perässään.

"Noniin, Voro, minä hoidan tämän" McGarmiva sanoo ja Voro poistuu paikalta selvästi nyreissään ettei saa läksyttää enenpää Dracoa. McGarmiva sanoo Dracolle, "Seuraa minua", ja lähtee leijuttamaan Potteria kohti sairaalasiipeä. Sairaalasiivessä McGarmiva tiedustelee, mitä taikaa Potteriin on käytetty, mutta Draco ei osaa sanoa, sillä Blaisen ja Pansyn oli pitänyt tehdä vain loitsu jonka seurauksena Potter olisi muuttanut ulkonäköään jonkin verran. Hän ei kuitenkaan ollut kuullut mitä loitsua nämä olivat käyttäneet, mutta sovittu se ei todellakaan ollut. Crabbe ja Goyle eivät ikinä olisi tehneet tätä hänelle.

McGarmiva vie Dracon kansliaan ja ottaa luihuselta reippaan määrän pisteitä pois. Draco joutuu kertomaan, kuka Harryn oli kironnut, ja McGarmiva sanoo puhuvansa Pansyn ja Blaisen kanssa myöhemmin. Samaan aikaan matami Pomfrey on jo saanut Potterin virkoamaan, mutta vaatii että tämä jää yöksi sairaalasiipeen. Draco on tästä luonnollisesti todella iloinen. McGarmiva uhkaa vielä, että jos sama jatkuu niin hän tiukentaa Dracon ja Harryn yhteistä rangaistusta, ennen kuin päästää Dracon lähtemään nukkumaan.

[KellariKummitus]

A/N Tänään kirjoitin vain poikien aamusta sillä muuhun ei aikaa riittänyt, anteeksi siis jos joku tätä lukee. (Psst, jos luette, ilmaiskaa itsenne edes lyhykäisellä kommentilla). Väitettäköön vaikka että myöhemmin ei mitään erityistä tapahtunut

Luukku 4
Aamulla Draco herää jälleen herätyskellon aiheuttamaan mekkalaan, eikä meinaa millään saada sitä hiljenemään. Ensimmäistä kertaa elämässään hän toivoo että Harry Potter olisi samassa paikassa kuin hän. Potter osaa sammuttaa herätyskellon, toisin kuin Draco. Menee pitkään ennen kuin herätyskello hiljenee, tosin se tekee sen omasta tahdostaan, ei Dracon ansiosta.

Samaan aikaan sairaalasiivessä Harry herää paljon rauhallisemmin ja kävelee pian sieltä vaihtamaan kaapua ja hakemaan kirjat. Draco on samaan aikaan pienessä oleskeluhuoneessa yrittäen liiskata hiuksiaan oikeaan asentoon, hän oli ehtinyt eilen aivan liian myöhään suihkuun. McGarmivan vika se oli, mitäs oli pitänyt Dracoa niin pitkään kansliassaan!

 Dracon päivä ei siis alkanut kovin hyvin ensin herätyskellon, ja nyt tämän hirveän hiuskatastrofin vuoksi. Draco ei todellakaan voisi mennä tämän näköisenä tunneille. Loitsulla tämä olisi hoitunut helposti. Dracon hiuskriisin ollessa pahimmillaan Harry astui sisään sanoen kylmästi "Huomenta. Et sitten voinut olla keksimättä mitään ilkeää? Mikä taika se edes oli?" Draco vastaa "No, pääsin sinusta hetkeksi eroon, joten en! Taiasta sinun täytyy kysyä Pansyltä ja Blaiselta, he eivät noudattaneet sopimustamme joten en tiedä." Harry jatkaa, "Hillerillä on sitten melko epäluotettavia ystäviä." Keskustelu jatkuu samalla linjalla Dracon sanoessa omituisella äänellä "Ja arpinaamako luulee ystäviensä olevan täydellisiä? Ainiin, totta kai, kuraverinenhän osaa kaiken mitä kirjoista voi opiskella, mutta Weasel ei kyllä sitäkään vähää. Ja tietysti, te kolmehan olette koko velhomaailman jumaloinnin kohteena. Kukistitte sentään Pimeyden Lordin."

Harry ei kuitenkaan jaksa jatkaa tätä varsin typerää keskustelua ja häipyy kylpyhuoneen puolelle jättäen Dracon ajatuksineen ja hiuksineen oleskeluhuoneeseen. Draco on lähes kateellinen Harrylle, sillä Harrystä pitivät kaikki (paitsi hän itse), mutta Dracoa lähes vihaavat kaikki jotka eivät ole luihusia. Kaiken lisäksi Draco on entinen kuolonsyöjä, vaikka sitä hän ei ikinä itse halunnut.

Hetken kuluttua Harry tulee kylpyhuoneesta ja työntää Dracon käteen purkin. Draco lukee sen kyljestä "TRESemmé" ja kysyy Harryltä "Potter, mitä helvettiä tämä on?", Harry vastaa viileästi, mutta selvästi hieman huvittuneena, "Jotakin jästien hiusjuttua millä hiukset saa pysymään haluamallaan lailla, olen nähnyt sitä jossakin jästikodissa. Sitä oli kylpyhuoneessa. Kokeile?" Draco vilkuilee epäluuloisesti Harryyn, mutta päättää kokeilla kun parempaakaan ideaa ei ole.

Aivan pian Dracon taholta kuuluu ihastunut "Ooh" huokaisu, kun tämä toteaa että vaahto todella toimii. Muotovaahto purkin kyljessä ainakin luki ja jonkinmoista vaahtoa se tuntui olevankin. Kun Draco on valmis hiustensa kanssa, Harry on jo lähdössä tunnille. Juuri ennen kuin Harry on astumassa ulos, Draco sanoo "Potter?", Harry vastaa "No?" ja kuulee Dracon äänen sanovan "Tämä jästi keksintö todella toimii. Ja muuten, saat kertoa minulle, miten saat sen hullun herätyskellon hiljennettyä." Päätään pudistellen Harry lähtee, mutta ehtii nähdä kuinka Dracon toinen suupieli nousee jonkinlaiseen... Virnistykseen?

[Varjo auringossa]

Hei vaan! Huomasin tämän ihanan joulukalenterin vasta tänään kun olin selailemassa finiä. Ajattelin siis ilmoittaa itsestäni että varmasti tätä jatkat
Pidän juonesta ja odotan innolla miten Harryn ja Dracon suhde alkaa kehittyä Drarry on lempi Potter-paritukseni, joten olen todella iloinen että joku kirjoittaa juolukalenteri ficin tällä parituksella tänä vuonna 
Ööh, rakentavat kommenttini valuivat pois aivoistani, mutta ei haittaa Pointtini on että pidän tästä ja odotan innolla jatkoa ^^

[MaryBella]

Draco ja Harry on yksi mun suosikki pareista. Luin kaikki neljä lukua putkeen ja haluaisin kyllä lukea koko tarinan. Joten lisää kiitos!
MaryBella

[Unetar]

 Oukei. Koska piti kommentoida jos lukee, niin laitan sitten kommentin. En kuitenkaan lupaa sen mahtavuudesta hienoudesta rakentavuudesta Noh... Ylipäätään mistään mitään. 

 Luvut ovat olleet hyviä, viimeisestä (4) en nyt pahemmin pitänyt, muttei se mikään katastrofikaan ollut.  Olisin niin kovasti halunnut nähdä Dracon ilmeen, kun hän sai hiuksensa jästien aineilla pysymään. Tai ehkä kuitenkin Luciuksen ilme se olisi ollut minkä nähtävyydestä olisin voinut siinä tilanteessa maksaakin.

 Alku on ollut hyyyvinkin lupaava, enkä jaksa odottaa viimeisimpiä luukkuja, sillä juoni/idea on varsin mielenkiintoinen ja siitä saa varmasti tehtyä uupean ficin. 

[KellariKummitus]

Unetar // Kiitos kommentista Itsekkin kuvittelin tuota Dracon, saati Luciuksen ilmettä jästien hiustuotteisiin liittyen...

MaryBella // Kiitos kommentoinnista, parhaani yritän joka päivä jouluaattoon saakka kirjoittaa tätä (ja ehkä epilogikin...)

Varjo auringossa // Kiitos sullekkin, Drarry on myös minusta ihana paritus josta tosin on paaaljon ficcejä

A/N Sainpas julkaistua tämän päivän puolella... Juuri ja juuri  Tuli vähän kiire, mutta tässä on, ja kommenttia saa edelleen mieluusti laittaa

Luukku 5
Aamulla Harry ja Draco heräävät jälleen kerran herätyskellon ääneen, joka oli nyt muuttunut korvia vihlovaksi viulukonsertoksi. Harry nousee äkkiä ylös ja hiljentää herätyskellon. Hetken kuluttua Draco nousee myös ja sanoo "Potter! Nyt saat kyllä kertoa minulle kuinka tuon rakkineen saa hiljenemään..." Harryn mielessä käväisi että ei yhtään ystävällisemmin asiaa olisi voinut ilmaista, mutta tajuaa samassa että kyseessä on Malfoy - se, että blondi hilleri ilmaisisi itseään ystävällisesti ainakaan hänelle, Harry Potterille, ei ole mahdollista. Harry hymähtää ja sanoo "Et siis ole tajunnut? Sille tulee olla kiltti, se hiljenee kun taputat sitä, mutta ääni vain kovenee jos sitä hakkaa."

Draco pyörittelee silmiään ja häipyy kylpyhuoneeseen laittamaan hiuksiaan... Mitä se nyt taas oli? No, sillä Potterin löytämällä jästien hiustuotteella. Harry jäi vaihtamaan vaatteitaan makuuhuoneeseen ennen lähtöä aamupalalle ja sitten professori Lipetitin loitsutunnille. Ennen lähtöään hän myös huikkasi edelleen hiuksiaan asettelevalle Malfoylle "Hei Malfoy, sinulle tulee vähän kiire, tunnit alkavat tasan 23 minuutin kuluttua." Sen jälkeen Harry lähti ovesta jättäen Dracon kiroamaan hitauttaan.

Aamupalalla Harry puhelee iloisesti ystäviensä kanssa Dracon istuessa syrjemmässä muista luihusista operaatio Harryn kiroamisen epäonnistumisen johdosta. Loitsutunti sujuu rauhallisissa merkeissä. Taikajuomien tunnilla professori Kuhnusarvio käskee oppilaat tekemään pareittain monimutkaisen liemen, mutta Harry ja Draco pääsevät hädin tuskin alkuun ennen kuin alkavat tapella ohjeista ja siitä kuka sekoittaa liemen ja kuka pilkkoo inhottavalle haisevat ainesosat.

Seuraavalla tunnilla, proferrosi Verson yrittitiedon tunnilla, istutetaan siemeniä, joiden päälle täytyy laittaa täsmälleen oikea määrä maata ja täysin oikea pisaramäärä vettä jotta kasvi lähtee kasvamaan. Kaikilla on vaikeuksia etenkin maakerrosten kanssa ja muodonmuutosten tunnille päästessä jokainen yrttitietoon osallistunut on yltä päältä mullassa. McGarmivan jälkeen muodonmuutosten opettajaksi tullut kaunis nuori nainen, professori Steele, testaa tänään oppilaiden taidot pienellä pistokokeella, joka useiden harmiksi suoritetaan vain teoriassa. Harry on aivan varma että testissä juuri mikään ei ollut mennyt aivan oikein... Ainakaan tehtävä jossa kysyttiin puhvelin muuttamisesta sohvaksi, siis mitä ihmettä! Puhveli sohvaksi... Hermione kuului kuitenkin selittävän juuri innoissaan kokeen helppoudesta.

Viimeiset kaksi tuntia sekä Harrylla että Dracolla on taikaeläinten hoitoa. Harry on todella innoissaan, Draco lähinnä kauhuissaan vaikkei sitä myönnäkään. Heidän pitäisi tänään lentää niillä siivekkäillä hevosilla. Hagridin pihamaalla on kuusi siivekästä hevosta ja Hagrid aloittaa puhumisen "Mä oon hankkinu tänne kuusi siivekästä ratsuu. Nääs kun teitä on kaksitoista, niin saatte jakautuu pareiksi. Joka parille ratsu, mä käyn neuvomassa teitä sitten jokaista paria erikseen. Muut paitti Harry ja Draco saa valita itse parit. Ennen pareja katsotaan vähän ratsuja. Isot keltaruskeat on abraxaneja, suurempi niistä on ori Jock ja pienenpi kaveri tamma Ada. Harmaat on granianeja, oreja, tummempi Greo, vaaleampi Roi. Viimetteenä ruskeat on aethonan tammoja, vaaleasulkainen Arina ja toinen Nana."

Hetken ajan muut oppilaat muodostavat pareja Harryn ihaillessa hevosia ja Dracon kauhistellessa niitä, etenkin valtavia abraxaneja. Kun parit on muodostettu, Hagrid määrää pareille hevoset ja käskee parit oman ratsunsa luo odottamaan hänen ohjeitaan. "No, Harry ja Draco, menkäähän Arinan luo, te otatte se. Se on rauhallise näköne, mut vähä tuliluantone ratuna." Draco valahtaa valkoiseksi kuin lakana, mutta Harry näyttää varsin tyytyväiselle, vaikka hänelle nyt kelpaisikin mikä hyvänsä hevosista.

 Draco on tyytyväinen niin kauan kun hän saa pysyä maankamaralla, mutta tuon Arinaksi kutsutun kastanjanruskean, lähes valkosulkaisen, aethonanin selkään hän ei halua. Hetken kuluttua Hagrid sanoo koko ryhmälle "Edessänne on ne kopat, niissä on hevosten sukia. alottakaa sukimalla ratsut puhtaaksi, sitte neuvon miten laitatte niille satulat ja suitset." Harry astui rohkeasti hevosen viereen sukimaan sen pehmeää karvaa Dracon tehdessä harjalla hieman epävarmoja liikkeitä, mutta pikkuhiljaa myös pojista vaaleampi tajusi että saattaa harjata hevosta aivan rauhassa. Ainakaan tämä yksilö ei ole valtava, ehkä noin 155 sentin korkuinen. Toisin kuin nuo abraxaneja jotka Dracon nopean arvion mukaan ovat noin 250-400 sentin väliltä. Draco arvelee että Arina on kaikista kuudesta ratsusta pienin.

Sukimisen jälkeen Hagrid menee toisen abraxanin luo ja näyttää sillä kuinka satulointi sekä suitsiminen käy, sen jälkeen hän varustaa myös toisen abraxanin sillä oppilaat ovat aivan liian lyhyitä tähän. Kun muutkin neljä ratsua on varustettu (Harry varusti Arinan, Draco ei suostunut osallistumaan) tarkisti Hagrid varusteet ja tarvittaessa korjasi ne. Eräs oppilas oli laittanut ratsun satulan väärin päin ja toisella ohjakset oli sidottu turvan ympäri.

Tämän jälkeen Hagrid neuvoi avut (eteenpäin pohkeet, seis pidäte, ylöspäin "Hop", alaspäin "Alas" ja laskeutuminen "Maa") ennen kuin kävi jokaisen parin luona erikseen sopimassa kumpi parin jäsenistä ratsastaa ensin. Harryn ja Dracon kohdalla Hagrid saa hyvin selvän vastauksen, Draco olisi mieluiten ratsastamatta, sen näkee kuka hyvänsä vaikka poika yrittääkin pelkonsa piilottaa.

"Auttakaa parinne ratsaille" Hagrid sanoo kun ratsut ja ensimmäiset ratsastajat ovat valmiita. Pian Harry on jo ilmassa, hevonen etenee vauhdikkaasti, mutta totellen Harryä. Harry rakastaa tätä tunnetta liitää ilmassa elävän olennon selässä, kuten aiemmin Hiinokan ja threstalin selässä. Aivan liian pian Hagrid antaa merkin laskeutua, ja Harry laskeutuu yhä vain kalpenevan (siis jos on enää mahdollista tulla kalpeammaksi) Malfoyn viereen kasvot onnellisen hymyn peittäminä.

Auttaessaan Dracoa ratsaille, on selvää että poika pelkää kuollakseen. Harry ei tiedä edes miksi, mutta hän sanoo Arinaa kaulalle taputtaen "Ei se ole niin kamalaa, rentoudu vähän." Lentoon lähtiessään Draco ihmettelee miksi Harry on kuulostanut niin... ystävälliselle? Hän ei juurikaan muista pelätä, ja vasta ilmassa Draco muistaa mitä on tekemässä, hän puristaa silmänsä kiinni, mutta rentoutuu vähä vähältä. Lopulta Dracosta alkaa tuntua oikein mukavaltakin lentää näin, mutta silloin aika on jo lopussa ja pitää laskeutua. Pienen pieni hymy on tarttunut Dracon kasvoille tämän laskeutuessa maahan.

Kun ratsujen varusteet on purettu ja ne on suittu toistamiseen Hagrid kehuu ryhmää hyvin menneestä tunnista ennen kuin päästää nämät sisään. Vuoron perään Harry ja Draco käyvät suihkussa kuoriutuen kasvihuoneista alkaen kerätystä liasta. Dracon tullessa suihkusta tämä huomaa Pottein istuvan shakkipöydän vieressä tympääntyneen näköisenä. Hetken mielijohteesta Draco istuu shakkipöydän toiselle puolen ja kysyy "Pelataanko?" Harry katsoo toiseen yllättyneenä, mutta nyökkää sitten. Peli päättyy tiukkaan tasapeliin.

Loppu ilta sujuu hiljaisuudessa, mutta vähemmän painostavassa kuin aiemmin, kun molemmat tekevät tahollaan määrättyjä läksyjä.

[KellariKummitus]

Luukku 6
Luukku 6
Aamulla Harry ja Draco saavat nukkua pitkään, eikä herätyskello soi kuten muina päivinä. Harry ajattelee herätessään että on ihanaa kun on viikonloppu, vaikka hän onkin nukkunut . Samassa hän kuitenkin tajuaa että joutuu viettämään koko päivän Malfoyn kanssa suuren osan muista lähtiessä Tylyahoon.

Dracon ajatukset ovat hyvin saman suuntaiset kun hän nousee ylös hieman Harryn jälkeen kiroten mielessään että Harry on kylpyhuoneessa eikä hän pääse laittamaan hiuksiaan heti. Pukeuduttuaan Draco kuitenkin pääsee kylpyhuoneeseen. Tämän jälkeen Harry uppoutuu kirjoittamaan Taikajuomien esseetä loppuun Dracon lukiessa jotakin kirjaston kirjaa liittyen huispaukseen. Dracon kirja kuitenkin loppuu ja hän paiskaa kirjan lattiaan vaikka tietää että kirjaston kirjat saattavat hyvinkin suuttua tästä. Tämä kirja pysyy kuitenkin rauhallisena ja Draco sanoo, "Potter, tule." Harry, joka on yllättyneesti vilkaissut Dracoon tämän paiskatessa kirjan, vastaa "Minne?" Draco jatkaa "Minä en aio homehtua täällä. McGarmivan luo jos hän antaisi luvan mennä edes ulos."

Hetken kuluttua Harry ja Draco istuvat McGarmivan kansliassa tämän miettiessä hetken. "Saatte luvan mennä ulos ja muuallekin sisälle viikonlopun ajan, mutta tupiin ette saa mennä ja teidän on kokoajan oltava yhdessä." Harry ja Draco ovat mielissään tästä pienen pienestä vapauden rippusesta, sillä pienessä huoneistossa alkoi olla todella ahdistavaa.

Draco lähtee kävelemään käytävällä, mutta Harry pysähtyy ja kysyy tältä. "Minne olemme matkalla? Draco sanoo "Jonnekin. Ehkä huispauskentälle..." Harry vain nyökkää ajatukselle huispauksesta - hän ei ole päässyt huispaamaan koko viikolla mikä on tietysti kamalaa, sillä hän on joukkueen kapteeni. Dracolla on sama tilanne. Pojat hakevat luutansa, Harry Tulisalaman, Draco Nimbus 2001 ja kävelevät kentälle.

Molemmat nousevat luudilla maasta rauhallisesti, mutta jo hetken kuluttua pojat ovat ajautuneet hurjaan kilpalentoon lentäen luudilla täyttä vauhtia, Harryn Tulisalaman hivuttautuessa pikkuhiljaa Dracon Nimbus 2001 ohi. Poikien lennettyä jo melko pitkään, he laskeutuvat lähes samaan aikaan maahan. Molemmat värisevät ilman viileydessä, sillä heillä kummallakaan ei ole paksua ulkokaapua päällään.

Draco ja Harry lähtevät viemään luutia paikalleen, ja Harry toteaa "Minulla on nälkä. Mennäänkö käymään hakemassa keittiöstä jotakin ruokaa?" Draco nyökkää lyhyesti ja niin kaksikko livahtaa keittiöön. Kotitontut suostuvat antamaan heille voileipä lautasellisen, Harry ja Draco menevät lautasensa kanssa oleskeluhuoneeseensa. Pian leipiä ei enää ole. Kello näyttää jo reilusti iltapäivän puolta eikä kumpikaan oikeastaan halua tehdä toisen kanssa mitään.

Draco alkaa selata jälleen jotakin kirjaa Harryn maatessa sängyllään tylsistyneenä. Hetken kuluttua joku vaatii päästä muotokuva-aukosta sisään ja Draco ehtii ensin avaamaan sen. "Ai te" hän sanoo nähdessään Hermionen ja Ronin. Tässä vaiheessa myös Harry on ehtinyt ystäviensä luo ja tervehtii näitä sanoen sen jälkeen vähän ärsyyntyneen kuuloisena "Luulenpa että Malfoy ei halua teidän jäävän tänne." Kaikkien yllätykseksi Draco, joka on uppoutunut istumaan tuolille kirjaa jälleen lukien, sanookin että hänelle on aivan sama.

Iloisena Harry pyytääkin ystävänsä sisään ja istuu itse lattian matolle päästäen ystävänsä pienelle sohvalle. Hermione ja Ron antavat Harrylle tuliaisensa, Bertie Bottin jokamaunrakeita ja suklaasammakoita Hunajaherttuasta. Kolmikko juttelee aikansa niitä näitä, sillä he eivät ole koko viikkoon juuri pystyneet puhumaan kuin ruokailuissa. Pian on kuitenkin jo päivällisen aika, Harry ei kuitenkaan lähde Hermionen ja Ronin kanssa syömään sillä söi aiemmin paljon keittiöstä haettuja leipiä eikä Dracokaan suostu lähtemään.

Kello näyttää noin neljää kun Harry menee makeisineen makuuhuoneeseen lukemaan samaa huispauskirjaa, jota Draco jo aiemmin paiskoi. Yhtäkkiä makuuhuoneesta kuuluu "HYYYI" kun Harry saa suuhunsa oksennuksen makuisen jokamaunrakeen. Äkkiä hän puraisee palan suklaasammakosta saadakseen inhottavan maun pois suustaan. Hetken kuluttua Draco tulee makuuhuoneeseen, nappaa lupaa kysymättä suklaasammakon (saaden Harryn mulkaisun niskoilleen) ja sanoo kysyvästi "Ulos?" Harry nyökkää ilmeettömästi ja nappaa ulkoviittansa seuraten Dracoa ulos.

Pojat jäävät kuitenkin matkalle Dracon törmätessä pariin luihusystäväänsä ja jäädessä puhumaan näille Harryn odottaessa sivummalla jännittyneenä. Lopulta Draco sanoo ystävilleen jatkavansa matkaansa, mutta suuntaa ulko-oven sijaan kirjastoon. Harry ei jaksa vastustella vaan alkaa lukemaan ensimmäistä käteensä sattuvaa kirjaa, sen aiheena ovat ihmissudet. Draco alkaa selvästi etsimään tietoa jostakin.

Harry ja Draco ovat takaisin asunnollaan kirjastosta vasta illalla, ja Harry lähtee nukkumaan. Draco on lainannut muutaman kirjan, ja hymyilee pirullisesti. "Tämä tulee onnistumaan."

[KellariKummitus]

A/N Lukijat ilmoitelkaa taas itsestänne jooko, ehkä jaksaisin kirjoittaa nämä vähän inhimillisempään aikaan ja siten tuottaa älykkäämmän tasoista tekstiä  Mutta nyt, seitsemäs luukku!

Luukku 7
Herätyskellojen viisarien osoittaessa kymmentä sunnuntai aamuna, Draco nousee ylös. Pienen ilkeän virnistyksen käydessä hänen kasvoillaan, hän hiipii äärimmäisen hiljaa oleskeluhuoneeseen. Siellä hän menee erääseen nurkkaan ja kaivaa maton alta pienen paketin, sen hän sai eilen kenenkään huomaamatta ystäviltään. Draco hiipii takaisin makuuhuoneeseen, ottaa Harryltä jäljelle jääneen suklaasammakon ja vaihtaa sen kädessään olevaan, no, näennäisesti samanlaiseen.

Draco syö Harryltä ottamansa suklaasammakon ja asettuu sängylleen lukemaan. Aamupala on jälleen mennyt auttamatta ohi. Draco virnuilee ilkikurisesti, eikä oikein jaksa keskittyä lukemiseen odottaen vain mitä tapahtuu kun Harry herää ja huomaa että aamupala on mennyt ohi, toivon mukaan hän syö suklaasammakon. Draco päättää vauhdittaa Harryn heräämistä ja kävelee kylpyhuoneeseen, sieltä hän löytää pienen ämpärin ja täyttää sen jäätävän kylmällä vedellä.

Aivan pian Harry herää huutaen kylmän veden kaatuessa hänen kasvoilleen. Samalla sekunnilla hän tietää kuka on kyseessä karjuen "MALFOY!" Draco irvistää ja lähtee juoksemaan pakoon perässä kylmissään juuri sängystä noussutta, kiukusta kihisevää, Harryä. Lopulta Draco joutuu pysähtymään nopeasti, ettei törmää nurkan takaa ilmestyneeseen Voroon. Harry ei ehdi pysähtyä yhtä nopeasti, vaan taklaa Dracon maahan. "Mikä ongelma? Kaipasitko niin paljon että piti herättää!" Harry sanoo viha äänessään. Draco ei sano mitään vaan virnistää ilkeän näköisesti. "Aamupala jäi väliin. Ja muuten, makaat vieläkin päälläni." Harry nousee nopeasti ylös ja mulkoilee Dracoa epäluuloisesti aamupala kommentin vuoksi. Onneksi hänellä on vielä suklaasammakko, ja myöhemmin voi hakea jotakin keittiössä.

Harry lähtee vihaisesti takaisin, Dracon seuratessa tätä toivoen että aamupala huomautus on saanut Harryn ajattelemaan suklaasammakkoa, joka tällä vielä on eilisistä jäljellä. Harry menee makuusaliin ja lyö oven kuuluvasti kiinni. Draco jää oleskeluhuoneeseen.

Aivan hetken kuluttua Harry tulee ulos makuuhuoneesta ja Draco repeää nauruun. Harryä ei kuitenkaan naurata, ja tämä liiskaa Dracon seinää vasten. Harryn ääni kuulostaa lähinnä vihaiselle sihinälle, mutta se ei todellakaan kuulosta Dracosta täysin vaarattomalle tämän ollessa seinää vasten. Harry sylkee sanoja suustaan halveksuvalla äänellä. "Malfoy, sinä saastainen pieni hilleri. Puhdasverinen paska. Mitä helvettiä olet mennyt tekemään. Jos et nyt kerro, niin tulet katumaan sitä vielä. Tämä on viimeinen pisara mitä aion sietää sinulta, säikky pomppiva pikku hilleri." Harry on huomannut Dracon silmissä pienen säikähdyksen hivenen ja jatkaa. "No. Kerro!" Viimeinen sana ei ole kysymys tai pyyntö, se on käsky. Draco nielaisee ja sanoo "Vaihdoin vain suklaasammakkosi." Harry painaa Dracoa edelleen seinää vasten, vaikuttaen siltä että lyö tätä aivan pian. "Jätä minut rauhaan. Minä olen yrittänyt sietää sinua, mutta Malfoy, jos aio pelata likaista peliä, niin minäkin osaan sitä kyllä. Vaikka olen Rohkelikko." Näine sanoineen Harry tönäisee Dracoa niin että tämä kaatuu kumoon, ja menee takaisin makuuhuoneeseen.

Viimeisten sanojen aikana Draco ei ole kuin pystynyt katsomaan Harryn silmiä. Jokin niissä on kiinnittänyt hänen huomionsa, ja hän yrittää parhaansa mukaan työntää kauemmas sen ajatuksen että Potterin silmät olisivat hänen mielestään kauniit. Siinä Draco ei kuitenkaan onnistu, ja huomaa ajattelevansa pahimman vihollisensa smagardin vihreiden silmien olevan todella kauniit. Hän ei ajattele mitä tekee, vaan kävelee makuuhuoneen ovelle, avaa sen ja sanoo "Anteeksi". Harry katsoo hämmentyneenä Dracoon vihreälaikullisine kasvoineen ja sateenkaarenvärisine hiuksineen. Draco meinaa purskahtaa nauruun katsoessaan Harryä, mutta hänen silmänsä osuvat jälleen Harryn silmiin eikä hän voi. Draco tyytyy virnistämään. Lopulta Harry nyökkää ja kysyy "Miten tämän värin saa pois?" Harryn onneksi Draco kertoo että se on mahdollista saada pois yksinkertaisella loitsulla.

Harry vetää päälleen hupparin, ja hupun syvälle päähänsä lähtien etsimään ystäviään Dracon seuratessa. Pian Harry törmääkin Hermioneen joka purskahtaa nauruun, mutta suostuu taikomaan värin pois. Tämän jälkeen kaksikko päätyy jälleen kirjastoon vältellen toisiaan. Harry on edelleen vihainen, mutta myös hämmentynyt, Dracon käytöksestä. Draco sen sijaan on äärimmäisen hämmentynyt omista ajatuksistaan. Loppu päivän, lukuun ottamatta ruokailuja ja iltaa liikkumiskiellon jälkeen, Harry ja Draco ovat kirjastossa kiertäen toisensa kaukaa. Harry ei ole varmaankaan ikinä tehnyt läksyjään näin huolellisesti.

[ruususade]

Hei! Tää on tosi kiva ja toivon että jaksaisit tehä tän loppuun asti:) Ja odotan innolla jatkoa:)

[Varjo auringossa]

Pyysit ilmoittelemaan joten ilmoittelen: täällä ollaan! Pidän tästä edelleen, varsinkin nyt kun Draco alkoi tuijottelemaan Harryn silmiä. Vaikuttaa oikein lupaavalta 

[KellariKummitus]

ruususade // Kiitos kommentista

Varjo auringossa // Kiitos sinullekkin Pakko tässä jotain edistystä on keksiä jo, vaikka musta tuntuu pahasti että ideat loppuu ennen 24 päivää, kun vielä 16 päivää on jälkellä... Ehkä tästä selvitään

A/N Anteeksi suber lyhyestä luvusta, mutta tänään ei yksinkertaisesti ollut aikaa pidempään.

Luukku 8
Aamulla Draco ja Harry heräsivät herätyskellon aiheuttamaan kiljumiseen. Herätyskellon ääni tuntui vaihtuvan vähän väliä, mutta nyt kun pojat osasivat sammuttaa sen, ei herätyskello juuri haitannut kumpaakaan. Dracolla sen sijaan oli mielessä jotakin, mikä häntä todella haittasi. Koko yönä Harryn smaragdinvihreät silmät eivät olleet jättäneet häntä rauhaan.

Sinä aamuna Draco on nopeampi kuin koskaan aiemmin, edes kaikki hiussuortuvat eivät asettuneet paikalleen eikä se edes haitannut platinablondia. Draco joutui jopa odottamaan Harryä, ennen kuin saattoi viilettää tämän edellä aamupalalle vilkaisematta Harryyn. Harry on hämmentynyt toisen käytöksestä, mutta ei se Harryä haittaa, sillä mieluummin hän valitsee välinpitämättömän Dracon kuin sen eilisen hirviön.

Maanantaisin, kun yhteisiä tunteja ei ole, eivät Harry ja Draco joudu pitkäksi aikaa takaisin ennen kuin tuntien jälkeen illalla. Draco on onnistunut unohtamaan unensa, mutta muistaa ne välittömästi nähdessään Harryn. Dracon ajatukset pyörivät suunnalla "En voi ajatella näin vihollisestani, en edes hänen silmistään. Minä vihaan häntä. Ei mitään muuta kuin vihaa. Ja vaikka hänen silmänsä ehkä saattavat olla kauniit, muuta hyvää hänessä ei olekaan."

Harry ihmettelee edelleen tapaa, jolla Draco välttelee sanomasta Harrylle mitään, mutta päättää nauttia hiljaisuudesta ja alkaa huoltamaan Tulisalamaansa. Loppuilta sujuu vaivaantuneessa hiljaisuudessa läksyjä tehden ja kirjoja lukien. Kumpikaan ei halunnut sanoa toiselle mitään. Ainoa, mitä kumpikaan toiselle sanoi koko päivänä, oli pimeydessä kuiskattu, Dracon lausuma "Hyvää yötä." Mutta se lausuttiin vasta Harryn nukkuessa.

[KellariKummitus]

A/N Ei taas mikään pisin luku, mutta ehdin joka tapauksessa kirjoittaa tänään(kin).

Luukku 9
"EI! EI! KAMALA KISSA! TAI TIIKERI... MIKÄ LIENETKIN ELUKKA. TÄMÄ EI OLE MAHDOLLISTA. TÄMÄ ON UNTA" Harry herää kamalaan huutoon, tai kiljumiseen, miten sen haluaakaan luokitella. Hän vilkaisee kelloon, herätyskello ei soisi vielä ainakaan kahteen tuntiin. Harry kuitenkin pakottautuu ylös tarkistaakseen, mikä on hätänä. Harry meinaa räjähtää nauruun nähdessään tilanteen. Hurjistunut Malfoy jatkaa ympäri huonetta Herminen kissaa Koukkujalkaa, sitä mistä kissa tänne on päätynyt, ei taida kukaan tietää.

"Malfoy? Mitä ihmettä teet, kello on puoli kuusi aamulla!" Harry kysyy huvittuneesti. Draco katsoo poikaan ja vastaa "Tuo hullu kissa on tuhonnut kaikki eilen oleskeluhuoneeseen jättämämme läksy pergamentit. Kynsimällä ne palasiksi. Kenen helvetin tuo hullu edes on?" On Harryn vuoro kauhistua. "Ei... Oletko tosissasi? Se on Hermionen, se ei aina ole aivan järjissään..."

"Huomaan että se ei ole ihan järjissään. Ja kyllä, olen tosissani. Minulla jäi tänne eilen se liemiesitelmä joka pitää palauttaa tänään." Harryn ilme muuttuu kauhistuneeksi. "Minunkin liemiesitelmäni oli täällä... Enkä todellakaan usko, että professori Kuhnusarvio uskoo syyksi että kissa repi läksymme. Ei kai auta kuin tehdä uusi. Malfoy. Meidän pitäisi tulla toimeen että pääsisimme pois. Tämä on hyvä tilaisuus, tehdään esitelmät yhdessä, kirjatkin ovat täällä." Draco meinaa esittää liudan vastalauseita Potterin ehdotukselle, mutta hänen katseensa kiinnittyy Harryn unisiin silmiin, ja huomaakin mutisevansa epäselvän "Okei".

Lähes kaksi tuntia myöhemmin esitelmät ovat valmiita, eivät ehkä kovin hyviä, mutta tehtyinä. Poikien on kiirehdittävä aamupalalle ehtiäkseen. Kahden tunnin kuluttua he ovat seuraavan kerran samassa paikassa, taikaeläintenhoidon tunnilla tällä kertaa. Hagrid päästää heidät etuajassa, sillä hänen on huolehdittava eräästä sairaasta eläimestä. Hän kuitenkin sanoo, että ensi kerralla hän kertoo heidän suuresta lopputyöstään, jota tullaan tekemään pareittain koko kevätlukukausi. Viime viikon liemitunnin katastrofi ei uusiudu, vaan Harry ja Draco suostuvat, tosin hyvin vähäsanaisesti, tekemään yhteistyötä keskenään ja liemestä tulee jopa melkein onnistunut.

Tuntien jälkeen lähes koko loppuillan ajan Harry ja Draco viettävät jälleen kirjastossa Dracon vältellessä Harryä, sillä tämän katse saa Dracossa aikaan ylimääräisiä sydämen hypähdyksiä. Ja niitä hän yrittää karkottaa.

[Varjo auringossa]

Nihhihhii  Draco alkaa ihastua Harryyn Aivan mahtavaa! Jaksathan loppuun asti? Voit olla varma että ainakin minä luen jokaisen luukun vaikka en välttämättä kommentoisikaan(lahjontaa? Ei vaineskaan )

[KellariKummitus]

Varjo auringossa // Oi ihanaa, olit kommentoinut sillä välin kun kirjoitin tätä luukkua  Kyllä mä meinaan saattaa tän loppuun saakka, vaikka koulu painaakin vähän päälle. Kiva kuulla että ainakin joku lukee Eihän näitä "enää" pidäkään kirjoittaa kuin 14 + epilogi...

Luukku 10
Harry nukkui koko yön rauhallisesti, välillä kylkeä kääntäen. Viereisessä sängyssä painajaiset kuitenkin valvottavat Dracoa. Joka kerta kun pojan onnistuu vaipua jonkin asteiseen unen omaiseen tilaan, heräsi hän heti uudelleen. Draco pyörii sängyssään hermostuneesti hikoillen ja pelkää herättävänsä Potterin. Hän ei todellakaan halua Potterin tietävän hänen painajaisistaan, vaikka kyllä hän jo niistä tietää herätettyään Dracon. Draco ei kuitenkaan halua Potterin näkevän häntä tässä tilassa. Draco melkein tärisi hikoillessaan. Yhtäkkiä poika tunsi kuinka kyynel vieri hänen poskelleen. Sitä seurasi useita muita. Draco vihasi itkemistä, hänen mielestään se tarkoitti heikkoutta, niin hänelle oli opetettu.

Lopulta Draco nukahti. Aamulla Harry heräsi herätyskellon ääneen, mutta Draco nukkui todella sikeästi eikä vaikuttanut edes kuulevan herätyskellon aiheuttamaa meteliä. Harry sulki herätyskellon, mutta rupesi pian ihmettelemään sitä että Draco ei herännyt herätyskellon valtavaan meteliin. Mielessään Harry päätti, että herättää Dracon vaikka tämän vihamies onkin, kai hän voisi yrittää olla pojalle ystävällinen että pääsisi täältä joskus poiskin.

Vilkaistessaan Malfoytä, Harry hämmentyy hetkeksi. Poika on hikisen näköinen, ja tämän kasvot ovat raidalliset. Kuin Malfoy olisi... Itkenyt? Harry hätkähtää, mutta herättää silti Dracon. "Malfoy, herätyskello soi jo äsken. Et kai meinaa myöhästyä?" Draco avaa silmänsä unisen näköisenä ja hymyilee Harrylle. Harry vilkaisee hymyilevää poikaa hämmentyneesti ja kääntyy pois mennen vaihtamaan koulukaapua ylleen.

Draco herää hyvän unen jäljiltä, ja kohtaa unestaan muistamat vihreät silmät. Poika hymyilee hetken, ennen kuin ymmärtää kenelle nuo silmät kuuluvat. Hän nousee ja juoksee kylpyhuoneeseen vilkaistakseen itseään peilistä. Huomatessaan punaiset silmänsä, turvonneet juovikkaat kasvonsa ja sotkuiset hiuksensa hän kiroaa mielessään. Potter oli äsken nähnyt hänet tällaisena, ja sen jälkeen hän oli hymyillyt pojalle. HYMYILLYT Potterille (Jolla oli ne smaragdinvihreät silmät). Draco kirosi ääneen yrittäessään siistiytyä. Ei hän silti parhaimmillaan ollut päästessään viimein lähtemään aamupalalle ja siitä tunneille.
 
Koko päivä Draco pysytteli mahdollisimman kaukana Harrystä, eikä puhunut tälle kuin muutaman sanan silloin kun se oli tuntien kannalta aivan pakollista. Nekin hän sanoi tuijottaen poissaolevasti Potterin ohi ja vältellen tämän hämmentynyttä katsella. Harry totesi, että on todellakin sitä mieltä, että Draco on erittäin ailahteleva.

Vasta illalla, kun Draco istui pienessä olohuoneessa apaattisesti lattiaa tuijottaen, Harry päätti edes yrittää puhua tälle. Vaikka kyllä hän tiesi ettei se onnistuisi. "Malfoy, mikä sinulla on kun et jaksa edes kiusata minua?" Kyllä Malfoy tiesi käyttäytyvänsä oudosti, ja vain vaivoin hän sai sanottua "Ei mikään, ja jos olisikin, niin Potter, sinulle se ei todellakaan kuuluisi." Oikeastaan Draco olisi vain halunnut kertoa Potterille kaikesta kokemastaan, surusta, kauhusta ja kaikesta muusta. Mutta ei hän voinut, ei hän voinut puhua siitä kenellekään. Etenkään Potterille. Tämä ei ymmärtäisi, ei hän voisi ymmärtää.

[KellariKummitus]

A/N Anteeksi, taas suber lyhyt luku. Mutta luku kuitenkin

Luukku 11
Edellisenä iltana päästessään sänkyyn Draco oli ollut kuoleman väsynyt ja nukahti heti painaessaan päänsä tyynyyn. Harryä sen sijaan valvottivat hänen ajatuksensa, ja erityisesti paha hämmennys vaaleamman pojan erikoisesta käytöksestä. Malfoy ei todellakaan ollut aivan normaali.

Lopulta Harry kuitenkin nukahti nähden koko yön sekavia unia. Aamulla molemmat heräävät herätyskelloon, Dracon jälleen paetessa Harrya kylpyhuoneeseen Harry pudistelee päätään hämmentyneenä ja pukeutuu kaapuunsa. Kun Harry menee oleskeluhuoneeseen, Draco tulee kylpyhuoneesta ja katoaa nopeasti vaihtamaan päälleen koulukaapuaan.

Draco ei sano Harrylle koko päivänä mitään ja välttelee tätä koko ajan, myös kun he menevät kirjastoon tekemään läksyjä. Illalla Harry päättää yrittää uudelleen. "Malfoy. Mikä ikinä sinulla onkin, se kuuluu minulle, koska sen vuoksi välttelet minua. Minä edes yritän tulla kanssasi toimeen, voisit sinäkin vähän yrittää. Ihan vaikka siksi että pääset täältä joskus pois."

"Potter. Sinä et voi ymmärtää minua. En todellakaan aio kertoa sinulle." Draco on edelleen sitä mieltä, että Potter ei voisi ymmärtää häntä, saati tätä... hmm... Silmä-asiaa.