Joulukalenteri 2014: Kaikelle on aina eka kertansa | K-11 | Draco/Hermione

[LillaMyy]

The Pure-Blood Princess: Tarviiko sitä aina sanoakaan niin "järkeviä"? (: Kiva kuitenkin tietää, että joku lukee ja tykkäilee näistä! (:

Syynsä kaikella, S
13.12.2014
A/N: Tällä on hieman hassu nimi, mutta en keksinyt parempaakaan...

“En oikeastikaan ymmärrä, miksi meidän pitää ostaa asuntooni uusi sänky?” Hermione voihkaisi ties kuinka monetta kertaa.
”Koska se vanha on aivan hirvittävä. En todellakaan halua joutua katselemaan sitä enää koskaan, vaikka et suostukaan muuttamaan vielä yhteen kanssani”, Draco tokaisi aivan yhtä monetta kertaa.
”Minähän olen sanonut jo vaikka ja kuinka monta kertaa, että suostun muuttamaan kanssasi yhteen vasta, kun olen tavannut vanhempasi ja sinä minun”, Hermione jatkoi jo tutuksi tullutta keskustelua.
”Eli et ikinä”, Draco voihkaisi.
”Älä ole tuollainen, eivät vanhempasi nyt niin hirveitä voi olla”, nainen sanoi, mutta mies vain katsoi tätä ’älä-ole-tyhmä’-ilmeellä ja niin asia oli loppuun käsitelty.

~*~*~

”Ahh, no nyt on hyvä!” Draco huokaisi ääneen tyytyväisyytensä, kun huonekaluliikkeestä oli saatu Hermionen asunnon uusi sänky kuljetettua paikoilleen (ja vietyä vanha pois) ja mies oli valloittanut sen tyylikkäässä x-asennossa ketarat levällään, niin ettei Hermione mahtunut tämän viereen mitenkään päin.
”Tee tilaa!” hän komensi ja Draco siirsi vasenta kättään ja jalkaansa piirun verran itseensä päin. Hermione katsoi Dracoa tympeänä, mutta kun tämä ei tajunnut selkeää vihjettä liikkua enemmän, tarttui tätä kyljestä ja kieritti tämän alas sängyltä päästäkseen itse valloittamaan sängyn vuorostaan.
”Hei!” Draco protestoi päädyttyään lattialle, mutta Hermione sulki korvansa tämän valituksilta. Niinpä Draco nousi lattialta ja hyökkäsi sängylle, niin että Hermionen oli kierähdettävä kyljelleen nopeasti, ettei jäisi tämän alle. He loikoilivat kaikessa rauhassa uudella, pehmeällä sängyllä ja tuijottelivat kattoon, kunnes Hermione ihmetteli yhtäkkiä:
”Mikä siinä vanhassa sängyssä oli muuten edes vikana?”
”Se narisi”, Draco vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Hermione katsoi tätä pitkään epäilevän näköisenä ennen kuin purskahti raikuvaan nauruun.

[LillaMyy]

Päätöksen kyseenalaistamista, S
14.12.2014

“Oletko aivan varma, ettei sinua haittaa, jos menen käymään siellä? Voin aivan hyvin jättää sen välistäkin, jos haluat niin. Tai voisithan sinä tulla mukaanikin”, Draco varmisti vielä ovensuusta tehdessään lähtöä ystävänsä Blaise Zabinin juhliin, jossa myös tuo surullisenkuuluisa Pansy Parkinson todennäköisesti tulisi olemaan paikalla.
”Ei tietenkään, Blaise odottaa sinua paikalle, joten et voi jättää sitä välistä”, Hermione sanoi. Hän ei itsekään ymmärtänyt, mistä tuo pieni valkoinen valhe oli saanut alkunsa, mutta sen päästyä lipsahtamaan hänen huuliensa välistä hän ei saanut sitä enää peruutettuakaan. Hermionea ei olisi varmaan muutoin haitannut Dracon lähteminen juhlimaan ystäviensä kanssa, mutta Pansyn paikallaolon ja vielä arpisten haavojen takia hän ei ollut varma, halusiko päästää poikaystäväänsä muiden naisten seuraan yksin.
”Enkä halua tunkea sekaan joukkoon, josta en tunne ketään muita, tuntisin oloni vain kiusalliseksi siellä. Voin aivan mainiosti viettää tämän illan itsekseni”, Hermione lisäsi vielä, kun Draco ei edelleenkään tehnyt elettäkään avatakseen ovea.
”No, jos olet varma”, Draco sanoi napaten takkinsa naulakosta. Hermione nyökkäsi vielä viimeisen kerran ennen kuin mies suikkasi suukon hänen poskelleen ja lähti. Nainen tuijotti ovea sen sulkeutuessa huultaan purren. Olikohan hän tehnyt nyt hirveän virheen? Olisiko hänen sitten kuitenkin pitänyt estää Dracoa lähtemästä? Kuitenkin auton moottorin hurinan kuullessaan hän tiesi olevansa myöhässä ajatuksineen.

[LillaMyy]

Vain paras on kyllin hyvää, S
15.12.2014
A/N: Kuuntelin Lovexin Yours to Keepiä ja sain sieltä idean tähän, joten siirappia luvassa, älkää hukkuko! (;

Hermione käveli varovaisesti Dracon opastamana ja koetti olla kavahtamatta jokaista askeltaan. Oli hirveän hankala olla rennosti, kun ei nähnyt mihin käveli. Hermione oli kyllä oppinut luottamaan mieheen uudestaan, mutta ei se silti ollut kovin miellyttävää kävellä tämän valtavassa asunnossa side silmillään ihan vain sen takia, ettei hän näkisi yllätystään liian aikaisin.
”Olemmeko me jo kohta perillä?” Hermione kysyi hermostuneena.
”Juu, ihan kohta”, Draco vastasi ties kuinka monetta kertaa.

”Nyt saat ottaa siteen pois”, Draco sanoi Hermionen mielestä jo liiankin pitkän hetken päästä, ja tämä teki nopeasti työtä käskettyä. Nainen katseli ympärilleen silmät lautasen kokoisina aiemmin sohvien täyttämässä olohuoneessa. Nyt sohvat oli kärrätty pois paikalta ja niiden tilalle oli aseteltu nätisti ruudullinen liina, jonka päällä kökötti pieni kori, aivan kuin piknikkiä varten.
”Ajattelin, että nyt kun kerta on liian kylmä mennä ulos piknikille, voisimme pitää sen sisällä”, Draco sanoi aivan kuin se olisi täysin itsestäänselvää, että piknik pidettiin sisällä heti kun ilmat viilenivät ulkona.
”Mutta...” Hermione aloitti, mutta mies vaiensi tämän ihmettelyt heti alkuunsa.
”Vain parasta naiselleni vuosipäivän johdosta!” Draco virnisti ja ojensi kätensä naiselle. Tämä tarttui ojennettuun käteen edelleen hieman hämillään ja mies ohjasi tämän istumaan liinan reunalle. Draco loihti piknik-korista esille edelleen höyryävän tarjottimellisen leivoksia ja Hermione katsoi tätä ihmeissään.
”Älä huoli, en leiponut näitä itse”, Draco naurahti saaden palkakseen heleän naurahduksen. Hän ojensi tarjotinta Hermionelle, joka nappasi erään leivoksista hymyillen leveästi. Draco kaivoi korista vielä kaksi mukia ja termospullon, joka sai naisen nostamaan toista kulmakarvaansa.
”Ei marraskuussa nyt voi skumppaa juoda!” Draco puolustautui laittaessaan seinään piilotetut stereot soimaan.

I can’t give you the world
Can’t turn hell into heaven
But I can give you all of me
And everything I’ll be

And I deserve
Nothing in return
But as long as it will beat
My heart is yours to keep

[The Pure-Blood Princess]

Oiiii, ihana tämä viimeinen, ja kappale sopii lukuun täydellisesti!
Ajattelin muutenkin tulla vain ilmoittamaan, että täällä seurailen kalenteriasi edelleen. 

[LillaMyy]

The Pure-Blood Princess: Siis voi herramunjee, kuinka nopeasti sä kommentoit! Hyvä, kun ehdin edes laittaa tuon edellisen ja kommenttia tipahti jo! Kiitoksia siis taas kerran! (:

Piinaava hiljaisuus on piinaavaa, S
16.12.2014

Hermione puristi Dracon kättä paniikinomaisesti. Pariskunta seisoi Malfoyn kartanon portinpielessä Hermionen tasatessa hengitystään. Nainen oli suorastaan kauhuissaan ajatellessaan joutuvansa kohta astelemaan sisälle kohtaamaan poikaystävänsä vanhemmat. Hän oli kuullut näistä paljon ja lukenut vielä enemmän, mutta mikään ei olisi voinut valmistaa häntä tähän. Ei sitten yhtään mikään.

He astelivat käsikkäin kohti ulko-ovea Hermionen antaessa katseensa kiertää ympäri marmoriselta näyttävää valtavaa kartanoa. Talo näytti siltä, että siellä olisi ollut tilaa vaikka pienelle armeijalle, mutta kuitenkin siellä asui tällä hetkellä vain kourallinen ihmisiä. Hermionesta se tuntui tilanhaaskaukselta, mutta hän päätti kuitenkin pitää mölyt mahassaan. Mitään niin hienoa päätöstä hän ei ollut aikaisemmin tehnytkään.

~*~*~

Hermione, Draco, Narcissa ja Lucius istuivat kahdella valtaisan takan ääressä olevalla antiikkisohvalla piinallisen hiljaisuuden vallitessa. Kaikki neljä siemailivat palvelijan hetki sitten tuomaa teetä ja Hermione yritti parhaansa ollakseen ryystämättä, ettei vain kukaan (etenkään Narcissa) nyrpistäisi nenäänsä hänelle.

Hiljaisuuden venyessä yhä pidemmälle Draco päätti yrittää rikkoa sitä:
”Niin, isä, miten bisneksesi oikein sujuvatkaan?”
”Hyvin”, oli lyhyt ja ytimekäs vastaus, joka annettiin vain hieman auenneiden huulten välistä ja jonka jälkeen hiljaisuus jatkui vähintään yhtä piinaavana kuin aikaisemminkin.

Dracon toinen hiljaisuuden rikkomisyritys ei tuottanut tulosta niinkään paljon kuin edellinen:
”Näytät äiti oikein kauniilta tänään. Onko tuo uusi mekko?” Narcissa vain tyytyi katsomaan poikaansa ilmeellä, joka kertoi keskustelun päättyneen siihen.

Noin tunnin kuluttua, kun teekin oli saatu jo juotua, Draco nousi sohvalta ja veti Hermionen ylös perässään.
”Me taidammekin tästä lähteä”, hän sanoi hieman vaivautuneen oloisena.
”Oli oikein mukava tavata...” Hermione yritti sopertaa, mutta sai vastaukseksi vain kylmät katseet, jotka sulkivat hänen suunsa nopeasti.

[LillaMyy]

Tavoitteena oma koti, S
17.12.2014

”Olemmeko me nyt ihan oikeasti tekemässä tämän?” Hermione kysyi vielä viimeisen kerran hänen seisoessaan Dracon kanssa HSBC:n rakennuksen edessä.
”Sinähän sanoit haluavasi omaan kotiin, joten me tarvitsemme asuntolainan siihen. Vai, etkö sinä enää haluakaan muuttaa yhteiseen omaan asuntoon kanssani?” Draco ihmetteli.
”Haluan, haluan tietysti, mutta...” Hermione aloitti.
”Sinua hermostuttaa lainan otto”, Draco lopetti lauseen naisen puolesta. Tämän nyökkäys riitti vastaukseksi. Oikeastaan tämän ilme olisi tehnyt sen jo ilman nyökkäystäkin.
”Se on aivan normaalia pelätä velan kertymistä, mutta yhdessä me pärjäämme kyllä”, Draco sanoi katsoen Hermionea syvälle silmiin.
”Yhdessä”, tämä sanoi ja tarttui miestä kädestä ennen kuin he astuivat yhdessä pankkiin.

[LillaMyy]

Tavoite saavutettu, S
18.12.2014

“…ja kunhan nyt vain kirjoitatte nimenne tähän, niin asian pitäisi olla sillä selvä”, mies pöydän toisella puolen sanoi, ja Hermione hymyili hermostuneesti.
”Kiitoksia, herra Macmillan, arvostamme todella paljon apuanne!” Draco sanoi suhertaessaan nimikirjoitustaan.
”Olkaa hyvät, tämän takiahan minä täällä olenkin”, virkailija vastasi Hermionenkin allekirjoittaessa paperin.
”Toivottavasti viihdytte täällä!” vaaleahiuksinen mies toivotti lisätessään vielä omankin allekirjoituksensa kauppakirjaan.
”Aivan varmasti viihdymmekin, herra Finch-Fletchley!” Draco vastasi hymyillen leveästi.

Hermione uskalsi hengittää kunnolla vasta päästyään talon pihamaalle ja kahden muun kadottua autoihinsa.
”Huh, olemmeko me nyt oikeastikin muuttamassa tänne?” nainen kysyi silmäillessään takanaan avautuvaa pihamaata.
”Kyllä me taidamme olla”, mies vastasi vetäen Hermionen kainaloonsa.

[LillaMyy]

Rentoutumista Hermionen tyyliin, S
19.12.2014

Hermione palasi pitkän työpäivän jälkeen takaisin kotiin ja heitti kenkänsä eteisen nurkkaan välittämättä vähääkään, mihin ne sattuivat lentämään. Hän kaipasi rentoutumista ja sitä varten nainen riensikin kohti kylpyhuonetta. Perille päästyään hän tarttui soikeahkon tassuammeen hanaan ja väänsi sen niin suurelle kuin vain suinkin sai. Hermione jätti veden valumaan mennessään makuuhuoneen puolelle kiskomaan ahdistavat vaatteensa. Vaatteet lensivät lattialle, koska ne eivät suostuneet osumaan sängylle, mutta häntä ei jaksanut juurikaan kiinnostaa asia sillä hetkellä.

Hermione palasi takaisin kylpyhuoneen puolelle juuri kun kuuli etuoven kolahtavan ja Dracon huudahtavan tervehdyksensä alhaalta. Nainen vastasi siihen astahtaessaan ammeen höyryävään veteen. Hän kuuli miehen selittävän jotain, muttei saanut sanoista selvää, joten hän sulki silmänsä ja upottautui syvemmälle ammeeseen.

”Täällähän sinä olet”, Draco sanoi hetken kuluttua ja Hermione avasi silmänsä huomaten tämän seisovan kylpyhuoneen oviaukossa. Mies katsoi häntä vihjailevasti päästä varpaisiin ja vaikka normaalisti Hermione olisikin tarttunut tämän sanattomaan ehdotukseen mielihyvin, nyt hän totesi lyhyesti:
”Ei tänään, kulta.”

[LillaMyy]

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, S
20.12.2014

Hermionesta tuntui koko päivän siltä kuin hän olisi unohtanut jotain, mutta hän ei saanut millään päähänsä, mitä se jotain voisi olla. Tänään ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen päivä, ja/mutta kun Dracokaan ei huomauttanut mitään Hermionen unohtelevaisuudesta, nainen antoi asian olla ajatellen, ettei se varmaan olisi mitään kovinkaan tärkeää.

Hermionen kännykän pärähtäessä yhtäkkiä soimaan jokin alkoi taas kalvaa naista, mutta tämä ei edelleenkään tiennyt mikä. Hän vastasi puhelimeen aivan tavallisesti ja toisesta päästä alkoi kuulua heti Ginnyn valitusvirsi, ja nopea vilkaisu Hermionen laukussa olevaan kalenteriin kertoi tämän unohtaneen, että oli sopinut menevänsä Dracon kanssa tuplatreffeille Harryn ja Ginnyn seuraan. Ginny murhaa minut, Hermione ajatteli pakatessaan nopeasti tavaroitaan ja huikatessaan Dracolle käskyn valmistautua.

Tuokiota myöhemmin Hermione ja Draco saapuivat ravintolaan ja tuttu tarjoilija viittasi pariskunnalle pöydän, jossa Harry ja Ginny istuivat jo. Kaksikosta jälkimmäiseksi mainittu näytti kylläkin siltä kuin yrittäisi porata silmillään reikää pöytäliinaan, mutta Hermione kiskoi Dracon kuitenkin perässään näiden luokse.

[LillaMyy]

Maailman onnellisin mies, S
21.12.2014
A/N: Ällösuperfluffya tulossa, koittakaa olla hukkumatta!

Draco pyöri hermostuneena ja odotti Hermionea. Tämän oli tarkoitus päästä töistä vasta tunnin päästä, mutta mies ei pysynyt enää paikoillaan. Pienenpieni rasia hänen taskussaan tuntui painavan ainakin kilon verran, ellei enemmänkin, vaikkei sen sisällä juuri mitään ollutkaan. Hän oli käynyt aiemmin samaisena päivänä ostamassa rasian ja kauppiaan sanomiset nousivat hänen mieleensä hänen tepastellessaan ympäri olohuonetta. ”Jokainen nainen rakastuu tähän varmasti ikihyvikseen.”

Draco toivoi miehen olleen oikeassa, koska hän ei ollut ihan varma, mitä tekisi sormuksen ollessa vääränlainen. Häntä ei ollut ikinä ennen hermostuttanut näin paljoa, ja nyt hän ravasi olohuoneen lattiaan uraa kiertäessään koko ajan yhtä ja samaa pientä ympyrää.

~*~*~

Talon etuovi kolahti ja Draco oli hypähtää suoraan kattoon innostuksesta. Hän yritti kävellä rauhallisesti etuoven suuntaan, vaikka hänen tekikin mieli ampaista sinne niin lujaa kuin jaloistaan pääsi.
”Kas, sinä olitkin kotona”, Hermione ihmetteli huomatessaan Dracon ovensuussa. Mies ei vastannut tälle mitään, tarttui vain naista kädestä ja talutti tämän perässään ruokailuhuoneeseen. Hän istutti hämmentyneen naisen tuolille edelleenkään virkkamatta mitään, kiirehti keittiöön hakemaan kaapista kuohuviinipullon sekä kaksi kuohuviinilasia ja pysähtyi sitten pohtimaan suunnitelmaansa uudemman kerran.

Kyllä se onnistuu, Draco toisti itselleen ties vaikka ja kuinka monetta kertaa, kaivoi rasian taskustaan ja tipautti sormuksen toisen lasin pohjalle varoen visusti kilistämästä sitä. Mies kaatoi laseihin vielä hiukan kuohuviiniä ennen kuin kantoi ne ja pullon takaisin ruokailuhuoneeseen, missä Hermione odotti näyttäen yhdeltä isolta kysymysmerkiltä. Draco laski ensimmäisenä pullon pöydälle ja ojensi sitten tyttöystävälleen toisen laseista (tarkistaen vielä, että se oli varmasti se sormuksellinen lasi).
”Ehdottaisin maljaa, meille!” Draco sanoi ja oli jo juomaisillaan lasistaan, kun Hermione kiinnitti huomionsa oman lasinsa sisältöön ja oli juuri tiputtamaisillaan sen. Onneksi mies oli varautunut tähän reaktioon ja ehti tarttua naisen lasiin ennen kuin se tipahti Hermionen otteesta. Draco katsoi naista syvälle silmiin ennen kuin laskeutui toisen polvensa varaan.
”Hermione Jean Granger, haluaisitko tehdä minut maailman onnellisimmaksi mieheksi tulemalla vaimokseni?”

[LillaMyy]

Jokainen voi unohtaa jotain, S
22.12.2014
A/N: Fluffyn keskelle nyt sitten vähän jotain "tasaisempaa".

Hermione odotti innoissaan kotona Dracoa saapuvaksi töistä. Hän ei ollut ikinä kuvitellutkaan voivansa olla näin innoissaan jostain näinkin pienestä asiasta, mutta ei kai kaikkea voi aina tietää. Draco kuitenkin tuli... eikä mitään ihmeellistä tapahtunut.

Koko päivän Hermione odotti jotain erikoista, jonka Draco vetäisi hihastaan. Tämä kun oli tunnettu yllätyksistään, joten nainen ei voinut uskoa tämän jättävän jotain vähänkään romanttisempaa tekemättä, kun sai siihen täydellisen mahdollisuuden. Ehkäpä tämä odotti hänen luovuttavan odotuksensa suhteen ennen kuin päättäisi yllättää hänet. Hermione päätti antaa asian olla vielä iltaan asti ennen kuin tekisi mitään.

Kuitenkin illan saapuessa, kun Draco ei ollut tehnyt elettäkään yllättääkseen häntä, Hermionea kismitti.
”Etkö sinä tiedä yhtään, mikä päivä tänään on?” Hermione vaati tietää.
”En kai, mikä päivä tänään sitten on?” Draco kysyi ihmeissään. Hermione kääntyi nopeasti ympäri ja pamautti makuuhuoneen oven visusti kiinni mennessään. Vasta alhaalla vilkaistessaan kalenteria Draco huomasi, minkä emämunauksen olikaan tehnyt. Hän oli mennyt ja unohtanut ystävänpäivän.



A/N2: Joo, tiedetään ystävänpäivä ei ehkä ole varsinainen “merkkipäivä”, mutten halunnut Dracon unohtavan mitään hirveän ‘tärkeää’, jotenjoten... Kestäkää.

[LillaMyy]

Onnelliset tähdet, S
23.12.2014
Disclaimer: Tekstissä esiintyvä ilmaisu häiden kustannuksista on The Sims 3-pelin lehtijulkaisuista lainattua materiaalia.
A/N: Varoitan tässä yltiösuperhypersiirappisesta episodista!

Päivän Tähdet, sivut 8–9

Vuoden odotetuimmat häät vihdoin täällä!

En ole varmastikaan ainoa, joka on odottanut näitä kyseisiä häitä kuin kuuta nousevaa. Kyseessä ei siis voi olla kenenkään muun kuin entisen neiti Hermione Grangerin, tulevan rouva Hermione Malfoyn ja herra Draco Malfoyn ökyhäät! Saan itse ainoana lehdistön edustajana valokuvaajani Colin Creeveyn kanssa kutsun häihin Malfoyn suvun omistamalle yksityissaarelle, jonka nimeä tai sijaintia en saa paljastaa (jos edes tietäisin ne itsekään).

Saamme kuvaajani kanssa kyydityksen yksityiskoneella isolle saarelle keskellä avomerta vailla aavistustakaan ilmansuunnista. Vastaanottomme on komea, kun pikkolot kantavat vähäiset kantamuksemme punaista mattoa pitkin kohti saaren rannalla olevaa kartanoa. Katselemme hetken aikaa ympärillemme muiden kutsuvieraiden lipuessa paikalle. Hääparista ei näy vilaustakaan odotellessamme seremonian alkua. Minulle on kuitenkin luvattu häiden jälkeen haastattelu, joten odotan kärsivällisenä.

Siirrymme pikkuhiljaa kohti rantaviivaa, missä vihkikaari ja monikymmenpaikkainen penkkirivistö odottavat hääväkeä. Istumme merkityille paikoillemme papin saapuessa paikalleen. Enää hääpari puuttuu. Odotuksemme ei ole kuitenkaan pitkä, kun sulhanen saapuu tavallistakin komeampana kalliissa Versacen mittatilauspuvussaan. Hetken kuluttua alkaa kuulua hento pianon ääni ja yleisö nousee seisaalleen katsomaan, kuinka morsian lipuu kohti vihkikaarta kauniin valkeassa höyhenmekossaan. Yleisö alkaa kyynelehtiä parin kohdatessa kaaren luona, enkä itsekään pysty estämään muutaman tirahduksen karkaamista.

Vihkivalojen vannomisen jälkeen koko yleisö itkee valtoimenaan hääparin vaihtaessa sormukset ja hennon suudelman. Pari kääntyy johdattaakseen hääväen juhlapaikalle yleisön kaivaessa kuin sanattomasta sopimuksesta yhtä aikaa nenäliinansa esille ja pyyhkiessä silmänsä ennen kuin seuraavat nuorta paria kohti kartanoa.

Kartanon pihamaalle on levitelty ympäriinsä näyttävin soihduin valaistuja pieniä pöytiä, joiden ympärille hääväki kerääntyy. Ruoka ja juoma tilataan suoraan pöytiin ja juhlaväen seurassa kiertelevät tarjoilijat tuovat annokset nälkäiselle hääkansalle. Kaikesta huomaa selvästi, että näitä häitä on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Häiden kustannusten loppusummasta ei ole tietoa, mutta sen epäillään olevan tähtitieteellinen.

Varsinainen hääparin haastattelu seuraavalla sivulla. Enemmän kuvia herra ja rouva Malfoyn häistä nähtävissä verkkosivuillamme www.paivantahdet.com.

Teksti: Romilda Vane
Kuvat: Colin Creevey

~*~*~

Päivän Tähdet, sivu 10

”Olo tuntuu epätodelliselta”

Odotan vielä hetken ennen kuin pääsen haastattelemaan vastanaineita herra ja rouva Malfoyta. Näiden saavuttua erittäin onnellisen näköisinä paikalle on pakko kysyä heti ensimmäisenä klassisesti, ’miltä nyt oikein tuntuu’.
”Olo tuntuu epätodelliselta, kun tietää, että saan herätä kauniin vaimoni vierestä elämäni loppuun saakka!” herra Malfoy vastaa ja tunnen, kuinka yksinäinen kyynel vierähtää poskelleni ja yritän pyyhkäistä sen pois huomaamattomasti.
”Aivan loistavalta, en voisi olla onnellisempi!” vastaa puolestaan tuore rouva Malfoy.
”Olen selvästikin syntynyt onnellisten tähtien alla, kun minulla on käynyt näin hyvä tuuri”, herra Malfoy jatkaa.

Kysyn myös lukijoitamme varmasti kiinnostavasta jälkikasvun tilanteesta.
”Aiomme kyllä hankkia lapsia”, herra Malfoy toteaa.
”Mutta omaan tahtiimme, ja vasta kuherruskuukauden jälkeen”, rouva Malfoy jatkaa. Herra Malfoy kääntää tuoreen vaimonsa ympäri, kaataa tämän viehkeästi käsivarsilleen ja suutelee tätä suoraan huulille intohimoisesti, joten päätämme antaa kyyhkyläisille hieman tilaa ja jatkaa haastattelua joskus paremmalla ajalla.

 

Teksti: Romilda Vane
Kuvat: Colin Creevey

[LillaMyy]

Uunituoreesta Malfoysta, S
24.12.2014
A/N: Päätänkin tämän sarjan Romildan ja Colinin uutisointiin pariskunnastamme ja tämän myötä toivotan jokaiselle teistä oikein mukavaa ja rauhallista joulua, toivottavasti saatte enemmän hengitystilaa kuin Malfoyt! (;

Päivän Tähdet, tänään otsikoissa

Tuoreet kuvat Malfoyn perheen uudesta tulokkaasta julki!

Malfoyn perheeseen syntyi viime yönä potra poika, jonka nimen spekuloiminen on alkanut jo vilkkaana vedonlyöntiyritysten verkkosivuilla. Pojan vanhemmat ovat ylpeitä pienokaisestaan.
”Poika on aivan uskomattoman suloinen!” perheen lähipiiristä kommentoidaan.

Itse vauva voi hyvin äidin ollessa edelleen hieman voipunut pitkän synnytyksen rasitusten jälkeen. Malfoyn perheestä ei suostuttu vielä kommentoimaan tuoretta lasta, mutta toimittajamme ovat silmät ja korvat tarkkoina tulevien päivien ajan jokaisen mahdollisen tiedonmurun varalta.

Lukijoidemme on myös mahdollista lähettää kuvia tai tietoja lapsesta sähköpostiimme toimitus@paivantahdet.com. Kaikista lähetetyistä tiedoista tai kuvista luvassa rahapalkkio lähettäjälle.

 

Teksti: Romilda Vane
Kuvat: Colin Creevey

A/N2: Haluaisin tähän loppuun vielä kiittää kaikkia, jotka ovat lukeneet tätä kalenteria, niin kommentoineita kuin kommentoimattomiakin! Olette ihania! (: <3 Jo pelkästään se, että olet joskus kerran lukenut edes yhden ainokaisen luukun, merkitsee minulle todella paljon, joten kiitoksia siitäkin! (: Viimeisenä haluan vielä välittää erityissuperkiitokset Picsille, joka jaksoi ihanana ihmisenä lukea nämä kaikki (ja vieläpä kahteen kertaan!) ja siten auttoi mua tämän kanssa enemmän kuin olisin ikinä kehdannut pyytääkään! (: <3 Olette kaikki superihania, ja mä kiitän ja kumarran tässä kohtaa! Ensi vuonna sitten ehkä toisenlaisella kalenterilla uusiksi?

[The Pure-Blood Princess]

Oli kyllä ihana kalenteri! Ja ensi vuonna uusiksi totta kai.
Niin, ja hyvää joulua!

[LillaMyy]

Kiitoksia jälleen, The Pure-Blood Princess! (: Mulla on jo idea olemassa ensi vuoden joulukalenteriksi, mutta katsoo nyt, jos saan sitä aikaiseksi. En siis lupaile vielä mitään, mutta aika suurella todennäköisyydellä palailen ensi vuonna takaisin astialle erityylisen kalenterin merkeissä. (:

[niiina]

Tämä oli tosi suloinen tarina!

En ole lukenutkaan aikoihin mitään saati ainakaan mitään tämän tyyppistä tekstiä, missä loikitaan paljon ja se toki toi ehkä minulle omat haasteensa kun olisin tahtonut tietää jokaisesta tilanteesta vielä enemmän, mutta eipä se tätä yhtään huonommaksi tehnyt! Olit tuonut hyvin mukaan Dracon suhteen omiin vanhempiinsa, jotka tuskin koskaan voisi hyväksyä Hermionen tapaista naista sukuunsa.

Toisaalta tekstisi tuntui mukavalta laskulta takaisin tähän ficcien maailmaan, koska luvut oli lyhyitä ja ne jaksoi kahlata läpi hetkessä. Mutta kuten ylempänä sanoin, kirjoitat niin mukavasti, että olisin vain janonnut lisää! Olit myöskin mielestäni saanut näiden kahden suhteen toimimaan suhteellisen hyvin, mikä on mielestäni tosi hieno juttu. Varsinkin kun luvut on lyhyitä, niin tunnelmaa on hankalampi luoda pienessä osassa ja onnistuit siinä.

Mieliala on hyvin väsynyt ja pää lyö tyhjää, joten kommenttini ei ole kummoinen, mutta halusin kuitenkin ilmaista lukeneeni ja pitäneeni lukemastani!

[LillaMyy]

niiina: Hei jee, kiva, että tykkäsit tästä! (: Myönnän, että tässä tuli loikittua tosi paljon, mutta se johtuu ihan tekstin tyylistä, kun kirjoitin noista ekoista kerroista... Ehkä joskus voisin kokeilla kirjoittaa ihan normijatkiksenkin tällä parituksella. (: Yritin pitää Dracon suhteen vanhempiinsa hyvin canon-maisena, vaikka tämä AU olikin, joten hyvä, että se toimi. Lukujen lyhykäisyydessä oli kyllä omat haasteensa, mutta olisi jotenkin tuntunut ainakin osan kohdalla venyttämiseltä, jos olisin yrittänyt tehdä niistä pidemmät. Ihana oli kommentti, kiitoksia siitä! ((: