Epätoivoista konfliktin välttelyä, S
8.12.2014
A/N: Kaikki ei valitettavasti voi olla aina ihan ruusuista...
“Missä olit eilen, kun et tullutkaan?” Hermione kysyi.
”Olin kotona”, kuului Dracon vastaus.
”Kotona?” Hermione ihmetteli.
”Niin, isällä oli minulle jotain asiaa...” Draco selitti ja nainen oli entistä enemmän ymmällään:
”Mitä asiaa hänellä oli, ettet ehtinyt minua tapaamaan?”
”Hänen mielestään sinä et ilmeisesti ole sopiva tyttöystäväkseni...” Draco sanoi varovaisesti.
”...En ole sopiva tyttöystäväksesi? Kuinka vanhana hän sinua pitää? Viisivuotiaana, joka ei osaa päättää omista asioistaan?” nainen kivahti kaikesta varovaisuudestaan huolimatta.
”Asia ei ole aivan noin yksinkertainen”, mies yritti selittää, mutta Hermione ei kuunnellut häntä:
”Eikö? Millainen se sitten on?”
”Se on... monimutkainen”, Draco jatkoi parhaansa mukaan vältellen epätoivoisena suurempaa konfliktia.
”Monimutkainen? Millä tavalla monimutkainen?” Hermione ihmetteli.
”Me olemme eri luokista...” Draco mutisi ja hänen teki mieli kumauttaa itseään päähän huomatessaan Hermionen reaktion hänen sanomisiinsa:
”Niin, eli minä olen se tavallinen tallaaja ja sinä se kuuluisuuden tähtipoika, niinkö?”
”En minä sitä tarkoittanut...” mies puolustautui.
”Vaan?” Hermionen ääni alkoi kohota jo hieman ja Draco pohti, minkä sopan olikaan taas saanut aikaan.
”Vaan sitä, että sinä olet vapaa tekemään mitä haluat, kun taas minun pitää ajatella perheeni mainetta.”
”Eli minä siis pilaan perheesi maineen, sitäkö sinä yrität sanoa?” Hermione päätteli.
”En, vaan...” Draco yritti selittää, mutta Hermione kyllästyi kuuntelemaan tätä ja kääntyi lähteäkseen.