Ficin nimi: Ken puskasta kurkistaa
Kirjoittaja: Talviomena
Oikolukija/beta: -
Fandom: The Elder Scrolls V: Skyrim
Tyylilaji/genre: huumori, (yksipuolinen) romantiikka, draama
Ikäraja Sallittu
Paritus: Delvin/Vex
Yhteenveto: Ken puskasta kurkistaa, se turpaansa saa.
Vastuunvapaus: Skyrim, kaikki hahmot ja paikat kuuluvat Bethesdalle
A/N: Pelaaja, joka tykkää Skyrimissä lueskella NPC-hahmojen viestilappuja ja kirjeita saattaa muistaa Varkaiden killan Delvin Mallorylle osoitetun varoitusviestin. Koska nauroin mahani kipeäksi ja tilanne oli suorastaan sietämättömän houkutteleva, halusin kirjoittaa oman näkemykseni siitä, mikä olisi saattanut olla tarina tuon varoituksen takana.
____________________________________________________________
Delvin istui puskassa ja katseli lehtipiilostaan Honrich-järven sameaa vettä, joka kimmelsi auringonnousun hempeässä punassa. Tähän aikaan Riften oli hiljaisimmillaan; yövartiat nuokkuivat odotellessaan vahdinvaihtoa, kaupunki valmistautui vasta heräämään ja öisten harrasteidensa parissa puuhastelleet varkaat painuivat maan alle lepuuttaakseen silmiään raskaan yön jälkeen. Mutta Delvin toivoi - ei, hän
tiesi - saavansa pian seuraa. Ei hänen muistinsa vielä niin huono ollut.
Jonkin aikaa odoteltuaan Delvin alkoi jo turhautuneena nyppiä lehdistä ruotia irti. Oliko hän mahdollisesti voinut erehtyä päivästä? Ei, tämä oli hänen säälittävän viikkonsa kohokohta. Oli ollut jo jonkin aikaa.
Odotus palkittiin, kun Delvin viimein kuuli hiljaisia lähestyviä askeleita. Mies tipautti silpuksi nyhtämänsä lehden rippeet maahan ja jähmettyi niille sijoilleen ollakseen mahdollisimman hyvin piilossa. Hänen tummat silmänsä tarkkailivat lehtien lomasta tähän pieneen suojaisaan poukamaan kävelevää naista.
Vex oli vaihtanut killan panssarin haaleansiniseen, hyvin tavanomaiseen mekkoon. Niin hän teki aina halutessaan kulkea ulkosalla herättämättä huomiota. Vex ei selvästikään ollut kotonaan vain ohuen kankaan suojaamana, eikä mekko kauan tuon päällä pysynytkään; Vex riisuutui nopeasti ja pulahti järveen.
Vexin kylpypäivä! Delvin ei uskaltanut pyyhkäistä kaljuaan kutittavaa lehteä pois päänsä päältä pelätessään tulevansa nähdyksi. Vex ei ollut koskaan suhtautunut kovinkaan positiivisesti hänen ehdotuksiinsa ja nainen ei taatusti arvostaisi tätäkään, mutta Delvin janosi nähdä sen vaalean ihon, jonka Vex piilotti panssarinsa alle. Hän janosi nähdä nuo kultakutrit, jotka märkinä liimautuivat naisen niskaan, tuon siron kehon, joka oli vuosien kenttätyön aikana muotoutunut. Nuo...
"Mitäs puuhaat, Delvin?"
Delvin hätkähti niin, että koko puska kahahti ja hän käänsi päätään nähdäkseen takanaan kyyristelevän kollegansa.
"Mit... Vipir? Ei kerp... Hus! Menetkös siitä!" Delvin sihisi hiljaa. Onneksi Vex ei näyttänyt kuulleen, sillä tuo oli painanut päänsä pinnan alle. Vipir hieraisi sänkileukaansa ja virnisti häijysti.
"Oh, ymmärrän. Pahoittelen häiriötä", Vipir hymähti huvittuneesti, mikä sai Delvinin näkemään punaista. Hän ei kuitenkaan päästänyt inahdustakaan, sillä Vex oli jälleen pinnalla ja ilmeisesti valmistautui palaamaan pian rantaan. Vipir nosti etusormen huulilleen ja perääntyi hitaasti pilke silmissään Delvinin muodostaessa huulillaan sanat "tästä ei sitten puhuta".
Räks!Vipir singahti piiloon astuttuaan poikki napsahtavan risun päälle ja Vex käännähti äkisti katsomaan taakseen tunnistaen puskasta ylös ponnistaneen kiroilevan miehen Delviniksi.
Syvä hiljaisuus laskeutui heidän välilleen ohikiitäväksi hetkeksi.
Sydän pamppaillen Delvin tuijotti rantavedessä alastomana seisovaa naista, jonka hämmennys vaihtui epäuskon kautta ärtymykseksi. Vexin murhanhimoinen katse tuntui porautuvan suoraan Delvinin paatuneeseen sieluun - naisen ääni olisi voinut kai repiä portin Oblivioniin tuon rääkäistessä:
"DELVIN!"
<><><>
"Teit sen tahallasi."
Delvin mulkoili saman pöydän ääressä istuvaa Vipiriä, joka katseli häpeämättömästi kollegansa mustaa silmää omahyväinen ilme naamallaan. Sinä päivänä kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan Delvinistä eikä liioin Vexistä, ja vasta illan laskeuduttua Delvin oli uskaltautunut ilmaantua tavanomaiselle paikalleen killan pubiin.
"En myönnä mitään, mutta jos teinkin, niin sinun kuuluisi kiittää minua!" Vipir virkkoi, saaden Delvinin murahtamaan äkäisesti:
"Ja minkähän vuoksi, jos saan kysyä?!"
"Jos et olisi tullut huomatuksi, et olisi koskaan päässyt painimaan alastoman Vexin kanssa."
Delvin kurtisti kulmiaan ja katsoi hetken tiiviisti Vipiriä vaiti silmiään siristäen. Pahinta ei ollut se, että musta silmä todisti hänen saaneen köniinsä - pahinta oli se, että Vipir oli oikeassa. Pitkin hampain hänen tulisi hyväksyä se tyly fakta, että sen lähemmäs sitä äkäpussia Delvin ei varmasti tulisi koskaan pääsemään. Pian kevyt virne levisi Delvinin kasvoille ja kaljupäinen varas kohotti simatuoppiaan kalauttaakseen sen Vipirin tuoppia vasten.
"Toivon, että lohikäärme tulee ja käyttää sinua hammastikkuna, ystävä hyvä."
