Nimi: Mies, joka myi huonoja uutisia
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama
Paritus: -
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainitaan nälänhätää, sota ja kuolema
Sanamäärä/Pituus: 378 sanaa (ficlet)
A/N: En tiedä, miten tämä teksti tuli päähäni iltatupakalla ollessani. Blokki on hieman vaivannut ja ideat päässäni ovat olleet pääasiassa ällösöpöö slashia tai fantasiaseikkailua, haha. Otsikosta kaikki kuitenkin lähti, joka on harvinaisempaa, kun yleensä tuskailen otsikoinnin kanssa. Vähän erilaisempaa tekstiä siis tällä kertaa. :')
Mies, joka myi huonoja uutisia
Vanha mies oli kiertänyt kaukaisia maita ja vuosien vaeltamisen jälkeen hän oli palannut kotiin. Hän pystytti telttansa torin laidalle ja asui siellä ilman rahaa. Mies ei tuntenut ketään kylästään, josta oli lähtenyt kauan sitten. Hänestä tuli erakko, joka istui kuumasta päivästä toiseen hiekkaisella maalla janoisena ja nälkäisenä.
Eräänä päivänä juuri miehen iän saavutanut nuorukainen saapui hänen luokseen antaen yhden kolikon, pienen ja vähäpätöisen.
"Kerro minulle uutisia maailmalta", mies pyysi.
Ja vanha mies vastasi: "Nälänhätä tappaa lapsia itäisillä rajamailla."
Nuori mies puhui kaupungilla kuulemastaan uutisesta. Seuraavaksi vanhan miehen luokse tuli nainen, joka sanoi: "Annan sinulle kolikon, jos kerrot minulle uutisia."
"Läntisellä rajalla ei ole puhdasta vettä ja monet kuolevat."
Naisen jälkeen kyläläiset tulivat yksi toisensa jälkeen tarjoten kolikkoa vanhalle miehelle uutisten toivossa kaukaisilta mailta. Heille jokaiselle vanha mies kertoi kurjuudesta, jota oli nähnyt kiertäessään maailmaa.
Vanha mies oli laittanut pienen savesta tehdyn kulhon vierelleen, johon keski-ikään tullut pariskunta pudotti kolikon sanoen: "Tahdomme tietää, millaista on etelässä, tuolla, missä aurinko paistaa, mutta ei ole aavikkoa, kuten täällä."
"Etelässä käydään sotaa", vanha mies kertoi pariskunnalle, joka poistui pettyneenä. Vanha mies oli myynyt huonoja uutisia jo lähes jokaiselle, mutta useimmat tulivat uudestaan käymään hänen luonaan. Eräänä päivänä pieni tyttö tuli vanhan miehen luokse.
"Annan sinulle kymmenen kolikkoa, joita olen säästänyt."
Vanha mies hymyili tytölle, joka pudotti rahat pieneen savikuppiin.
"Näillä kolikoilla saan ruokaa, joten olen sinulle kiitollinen, lapsi." Tyttö hymyili ja kertoi, kuinka oli katsonut jo kauan, miten yksinäinen vanha mies oli istunut omalla paikallaan nuhjuisen telttansa ääressä syöden vain pienen leivän palan ennen auringonlaskua.
Vanha mies kertoi tytölle uutisen todella kaukaisesta maasta, missä ei ollut nälänhätää tai sotia ja vesi oli kirkasta ja sitä riitti kaikille. Ihmiset siellä olivat onnellisia, eikä kukaan ollut murheissaan. Sinne vanha mies aikoi mennä, kun aika koittaisi ja tyttö pyysi, mitä kauneimmin, saisiko hän tulla mukaan.
"Ei, tyttöseni, en voi ottaa sinua mukaan."
Tytön kysyessä miksi vanha mies vastasi: "Sinä pääset sinne, kun olet elänyt yhtä vanhaksi kuin minä ja siihen asti sinun on tultava onnelliseksi tässä maassa, joka on kotisi."
Muutaman vuoden kuluttua tyttö oli kasvanut nuoreksi naiseksi ja saapui, kuten jokainen päivä vanhan miehen teltan luokse. Sinä harmaana päivänä vanha mies ei ollut siellä. Hän etsi kaikkialta, mutta hänen etsimisensä oli turhaa. Ihmiset puhuivat, että vanha mies oli nukkunut pois ja silloin tyttö ymmärsi, että vanha mies oli mennyt paikkaan, josta oli kertonut hyvän uutisen.
