Luulin olevani sanaton tämän one-shotin luettuani, mutta itse asiassa keksin jopa muutaman ajatuksen lausuttavaksi! Nimittäin tällaisiin teksteihin ei törmää usein, vaikka olenkin havainnut samankaltaista kirjoitustyyliä ennenkin, kun eräs päivä pengoin kirjaston hyllyjä. Hämmentävää kerrontaa, viittauksia, joita poimiessa sai olla tarkkana ja mielenkiintoinen tapa punoa erinäiset faktat loppujen lopuksi yhteen. Ihailtava taito saada näistä piirteistä aikaan mielenkiintoinen ja rikas tarina, jota seuratessa ei tuskastu vaikeisiin sanoihin ja sekavuuteen.
Sivujuonena toimiva Pietari oli ehkäpä huomiota herättävin ja hämmentävin aihe, mutta juurikin siksi ehdoton suosikkini. Kyseisen henkilön sormi vei teosta omalta osaltaan tehokkaasti eteenpäin, mietin, että miksi ihmeessä juuri niin mitätön ruumiinosa, mutta kaikkea ei tarvitse aina perustella logiikalla. Tajunnanvirraksi yllättävän selkeä hahmotelma näiden kaikkien aiheiden alla, ei missään nimessä loppuun vietyä, mutta silti miellyttävää lukea. Lukisin mielelläni tällaisia enemmänkin, kirjoitahan toki, jos sattuu inspiroimaan!
Tämän kommentin loppuun mun on vielä pakko nostaa esille tuo mainio lopetus.
Säädyllisenä seison Golgatan kalliolla: taskustani kaivan naurun, ristin ja Pietarin peukalon. Mihin minä stigmoja, kun on peukalo keskellä kämmentä.
Aivan loistava kohta, en voi muuta sanoa, koska etenkin tuo viimeisen lauseen nerokkuus ihastuttaa mua. Kerrankin se peukalo on nyt kirjaimellisesti "keskellä kämmentä", sananlasku menettää merkityksensä hyvällä tavalla, jos ymmärrät. :')
Kiitokset tästä tekeleestäsi, erikoinen lukukokemus kaiken kaikkiaan!
