Title: Dead and Gone
Author: Kahvilarotta
Beta: Ei
Genre: Angst
Pairing: Fred/George Weasley
Rating: S
Summary: ''George oli karjunut julmia asioita. Hän oli kironnut veljensä alimpaan helvettiin ja toivonut, ettei tuo olisi koskaan syntynytkään.''
Disclaimer: Hahmot kuuluvat iki-ihanalle J.K. Rowlingille, joten en omista niitä itse. Käytän vain niitä rakkaiden aivojeni ruokkimiseksi.
Warnings: insesti, deathfic, spoilaapi DH:ta
A/N: Superheroes - Dead and Gone
----------
Sinä iltana George ei saanut unta. Niin moni asia pyöri hänen päässään ja silmät olivat jo turrat niistä kaikista kyyneleistä. Hän ei voinut tajuta sitä mitä oli tapahtunut. Hän ei voinut uskoa sitä, että nyt kun Voldemort oli viimein kukistettu ja rauhalliset yöunet ansaittu, hän joutuisi nukkumaan yksin. Yhä ilman korvaansa ja ilman rakasta kaksoisveljeään. Mikään ei tulisi olemaan ennallaan. Aluksi George oli ollut täysin ymmällään asiasta ja seuraavassa hetkessä hän oli jo ollut vihainen veljelleen. Huutanut kaikkien kuullen hurjia kirosanoja veljelleen. Miksi Fred oli jättänyt hänet?
......could you please explain me why
why you left me all alone?
and Im sleeping on your bed
but I can't sleep 'cus you are dead
no i can't...
George oli karjunut julmia asioita. Hän oli kironnut veljensä alimpaan helvettiin ja toivonut, ettei tuo olisi koskaan syntynytkään. Lisäksi nuorukainen oli väittänyt kivenkovaa, ettei kaipaisikaan typerää veljeään. Kyyneleet olivat silti valuneet vuolaasti tuon sanojen myötä. Tämä ei ollut totta. Ronin koskettaessa lohduttavasti hänen olkapäätään, hän oli vain riuhtaissut sen pois. Hän ei halunnut nähdä koko perhettä enää koskaan, ei ketään.
I never really wanted you
I never really needed you
Viimein George oli vaipunut uneen muun perheen noustessa jo ylös. Hautajaiset olisivat muutaman päivän päästä, eikä nuorukainen tiennyt kuinka hän saisi itsensä paikalle. Ihmisten kauniit sanat hänen veljelleen ja viimeiset jäähyväiset. Ei.
George pyöri levottomasti hauraassa unessaan. Hän ei halunnut nähdä unta hautajaisista. Kaikki tuli liian pian, hän ei kyennyt käsittelemään tälläistä mitenkään. George ei tiennyt valuttavansa kyyneleitä Fredin ilmestyessä hänen uneensa. Veli vilkutti hänelle n. 5 vuoden ikäisenä kukkapellolta. George meni leikkimään hänen kanssaan ja tekemään jäyniä, joita he eivät enää koskaan tekisi. Tulevaisuuden haaveet, kaikki. Tummien pilvien siirtyessä heidän ylleen George säpsähti hereille.
could you please explain me why
why you left me all alone?
nooo I can't
George tuijotti kattoa hetken huohottaen ja pyyhki sitten kosteita kasvojaan. Hän ei ollut nähnyt painajaista, vain iloisia muistoja, jotka saivat nuorukaisen olon aina vain pahemmaksi. Weasleyn Welhowitsit täytyisi pitää pystyssä yksin, eikä George tiennyt, kuinka hän saisi mitään uusia ideoita ilman veljeään. Fred oli muutenkin ollut se suurempi ideakirnu.
Ainakaan George ei enää itkenyt. Alakerrasta kantautuvat askeleetkaan eivät saaneet nuorukaista havahtamaan.
Elämällä ei ollut enää mitään väliä.
''Miksi jätit minut yksin?'', George viimein sai suustaan. Hänen ei ollut tarkoitus enää itkeä, mutta viimeinen kyynel valui alas hänen poskellaan. Hänen oli ymmärrettävä, että hän oli poissa. Hänen rakas kaksoisveljensä, hänen toinen puoliskonsa. George niiskaisi ja nosti kätensä kohti kattoa ja katseli kattoa sormiensa lävitse. Pieni hymynkare kohosi Georgen kasvoille ja käsi puristui nyrkkiin.
''Odota kärsivällisesti veljeni''