Räntsäke: Kiitos kommentista! Kun Albus on järjestelmällisesti kiusannut Flintiä Scorpiuksen kanssa kuusi vuotta, niin voi tosiaan olla vähän vaikea niellä sitä, että Scorp yhtä-äkkiä onkin kaveri kyseisen luihuisen kanssa.
Sen verran voin spoilata, että kyllä Flint varmaan jotain suunnittelee... Emmeköhän pääse tutustumaan tähän herraan vähän paremmin, jos Scorpius edelleen jatkaa hengailua hänen kanssaan.
A/N: Ha haa, yllätinkin itseni ja rustasin uuden luvun kokoon heti koeviikon hellitettyä.
Nyt hypätään jo perjantain Tylyahon reissuun, ja what happens in Tornis, stays in Tornis (tai ainakin melkein).
P.S. Pientä tuuletusta tältä puolelta näyttöä, koska Ranskis rikkoi ihan ennätysajassa 500 lukukerran rajan. It made me so happy!! On niin siistiä kirjoittaa ficciä, jota joku oikeasti lukee.
___________________________________________________________________
Kahdeksas lukuTanssiva Tornipöllö
”En olisi oikeasti uskonut, että saisin sen ilmestymään uudelleen.”
”En oikeasti uskonut, että puhuit edes totta.”
”Hyi hitto, haisen edelleen ihan Slipperin homehtuneille sammakonjaloille!”
Seuraavana päivänä Albus, Scorpius ja Will istuskelivat tarvehuoneessa pyöreän pelipöydän ympärillä vihreillä, upottavilla nojatuoleilla, joita oli tällä kertaa ilmestynyt kolme kappaletta, aivan kuin huone olisi tiennyt, kuinka monta heitä oli ollut ovesta sisään pyrkimässä. ”Se tietääkin!” Will oli väittänyt kiivaasti nojaten tietonsa kirjaviisauksiinsa; oli kuulemma joskus lukenut
Tylypahkan historian, jossa oli ollut oma lukunsa tarvehuoneen erityisominaisuuksille. Heti huoneeseen sisälle päästyään Will olikin viettänyt puoli tuntia kierrellen ja tutkien tarkoin huoneen jokaisen sopukan välillä henkäillen vaikuttuneesti. Albus taas oli rynnännyt haltioituneena hyllyssä odottavien uutuuttaan kiiltävien huispauskirjojen kimppuun.
Nyt pojilla oli menossa tiukka korttipeli, jota Scorpius tuntui johtavan vääjäämättä. Blondilla pojalla oli kädessään enää vain kaksi korttia, kun hänen vastustajillaan oli kumpaisellakin vielä yli viisi.
”Täällähän voisi tehdä vaikka mitä”, Will sanoi ja lätkäisi Dumbledoren kuvalla varustetun kortin pöytään Taikaministeri Toffeen kortin päälle.
”Mehän voitaisiin järjestää täällä vaikka bileet. Uskon, ettei varmaankaan vaatisi Scorpiukselta hurjan harrasta toivomista, että saataisiin tämä paikka muutettua täydelliseksi bileluolaksi”, Albus kaavaili ja vastasi Willin korttiin Voldemortilla.
”Krhm... Mutta eikös tämän pitänyt olla salainen?” Scorpius muistutti ja tutkaili omaa korttipariaan kulmat kurtussa.
”Niin niin, tietysti, mutta tarkoitin vain tyttöjä”, Albus sanoi kiireesti ja tarkkaili tyytyväisenä Scorpiuksen tiukentunutta ilmettä. Voldemortille pojalla tuskin olisi tarjota vastusta.
”Tytöistä ja bileistä puheenollen...” Will aloitti ja katsoi Albusta merkitsevästi.
”Ai niin! Me ajateltiin, että lähdettäisiin perjantaina vähän juhlimaan Tylyahoon tyttöjen kanssa. Kai olet messissä?” Albus kysyi.
Scorpiuksen ilme kirkastui. ”Tietysti! Kunnon juhlat olisivatkin nyt paikallaan. Ai niin, mutta... lupasin kyllä jo Flintille tehdä sen ryhmätyön loppuun perjantaina... mutta sen ehtii kyllä varmaan tehdä torstainakin. En ainakaan usko, että siinä olisi mitään ongelmaa.”
”Vai niin...” Albus totesi mutristaen suutaan tyytymättömänä. Willin varoittava katse sai hänet kuitenkin pysymään hiljaa, vaikka hänen olisi tehnyt mieli sanoa parikin valittua sanaa Flintistä ja Slipperin ryhmätyön tärkeydestä verrattuna bileisiin Tanssivassa Tornipöllössä.
Will kiirehti keskeyttämään tilanteen, joka oli äkkiä alkanut pingottua kuin vielunkieli. ”Sinun vuorosi, Scorp”, hän sanoi ja vinkkasi kohti pojan kädessä olevia kortteja.
”Ai niin”, Scorpius sanoi hätkähtäen, ja sitten hän äkisti lätkäisi molemmat kädessään olleet kortit pöytään Albuksen asettaman kortin päälle. ”Harry Potter ja Seljasauva. Tuo combo onneksi tepsii jopa vanhaan kunnon Voldemortiin, kiitos siis Albuksen isälle”, hän myhäili voitonriemuinen virne kasvoillaan.
Albus tuijotti pöytää tyrmistyneenä. ”Tämä huone varmasti jakaa sinulle tahallaan parhaat kortitkin.”
Scorpius vain nojautui tyytyväisenä taaksepäin penkissään, maistellen makeaa voittoaan, ja oli kuin ei olisi kuullut yhtään mitään.
Hartaasti odotettu perjantai saapui onneksi yllättävän pian, eivätkä pojat enää meinanneet pysyä housuissaan viikon viimeisillä oppitunneilla. Teoriatuntien jälkeen he saivat vähän muuta ajateltavaa huispauksen valinnaiskurssilla, jossa he keskittyivät rökittämään asenteella Artemis Flintin johtamaa luihuisporukkaa. Pari tuntia kestäneen puristuksen päätyttyä Albus, Will ja Scorpius raahautuivat hikisinä, väsyneinä ja lihakset makarooneiksi muuntautuneina Rohkelikkotorniin. Makuusalissa Albus rojahti kuolleena sängylle, Will kompuroi vaikertaen vessaan juomaan vettä ja Scorpius ilmoitti, ettei kestänyt haistella itseään, ja painui niine hyvineen suihkuun.
”Mistä se repii kaiken tuon energian?” Will kysyi röhnöttäessään sängyllään pitkin pituuttaan.
Albus ei vastannut pojan kysymykseen. Hänen sängystään kantautui vieno kuorsaus.
Parin tunnin levon jälkeen kolme rohkelikkopoikaa olivat taas täydessä iskussa. Suihkussa oltiin käyty, päivällinen nautittu ja farkut ja t-paidat valittu iltaa varten. He olivat sopineet tapaavansa tytöt eteishallin salakäytävässä puolen tunnin kuluttua. Albus ja Will tutkailivat Weasleyn Welhowitsien uusinta kuvastoa makuusalin lattialla, ja Scorpius puuhaili peilin edessä. Poika siveli huolella taaksepäin suittua hopeista tukkaansa etsien vinksottavia hiussuortuvia täysin uppoutuneena projektiinsa. Välillä hän suhautti päähänsä hiuslakkaa ja jatkoi taas asettelua.
”Scorp, miten sinä oikein jaksat?” Albus kysyi, kun puuhaa oli jatkunut jo melkein tunnin.
Scorpius ei vastannut mitään. Albus vilkaisi poikaa, joka näytti sillä hetkellä keskittyvän ilmeisesti sivuhiustensa asentoon. Hän vuoroin pöyhi, vuoroin paineli ja vuoroin nyppi hiuksiaan ja näytti siltä, kuin hän ei olisi tyytyväinen mihinkään asentoon.
”Luuletko sinä, että se hiuskuontalo säilyy täydellisenä koko illan? Ei tarvitse ottaa kuin yksi askel tanssilattialla niin se on menoa”, Albus kommentoi huvittuneena.
”Mitä?” Scorpius kysyi kuin olisi vasta nyt herännyt tähän maailmaan.
”Sitä vaan, että eikös tuo tukanlaitto ole vähän tyttöjen hommaa?”
Scorpius ei vaivautunut edes katsomaan Albusta, vaan vastasi tämän huuteluun äänekkäällä tuhahduksella ja jatkoi puuhiaan kuin mitään keskustelua ei olisi käytykään. Will ja Albus virnistelivät ja pudistelivat päätään, mutta eivät viitsineet kiusata kaveriaan enempää.
Sitten Albus kumartui lähemmäs Williä ja puhui tälle matalalla äänellä. ”Minä muuten varmistelin hiukan, että ystävämme Ruttukuono pysyy poissa Torniksesta tänä iltana.”
”Aijaa. Miten?” Will kysyi kiinnostuneena.
Albus virnisti. ”Joku saattoi
ehkä mainita Riesulle, että Flintin matka-arkussa voisi olla sokeritoukkia, jos oikein penkoo...”
Will katsoi Albusta innoissaan. ”Nerokasta, Al!”
”Jos oikein arvaan, niin hänellä varmaan riittää puuhaa loppuillaksi, sillä muutamat kalsarit saattavat olla jossain niille kuulumattomassa paikassa”, Albus sanoi hekotellen. Tätä iltaa Flint ei tulisi pilaamaan.
Reilun puolen tunnin kuluttua he tapasivat tytöt salakäytävässä, josta pääsi kätevästi suoraa reittiä Tylyahoon Hunajaherttuan kellarin kautta. Vuosikaudet he olivat jaksaneet ihmetellä sitä, ettei vahtimestari Corstoy vieläkään ollut löytänyt suosittua salakäytävää, joka oli nykyisin jo oppilaiden vakiokäytössä. Heidän onnekseen kullanarvoinen kulkureitti kuitenkin oli ja pysyi salaisena.
”Taas myöhässä”, Rose kommentoi äänekkäästi nähdessään poikien viimein saapuvan.
Tyttönelikko odotteli poikia käytävän perällä. Sierra ja Camilla olivat menneet päivällisen jälkeen Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen laittautumaan Rosen ja Dominiquen kanssa. Dominiquella oli ollut tallessa Viistokujalta ostettu punaviinipullo, josta he olivat salaa tissutelleet aloittelujuomiksi.
Dominique oli pistänyt parastaan iltaa varten. Hän oli pukeutunut mustaan, polvien yläpuolelle ulottuvaan kotelomekkoon, hänen kiharat hiuksensa oli päästetty valtoimelleen, huulissaan hänellä oli sädehtivää kiiltoa ja jaloissaan mustat, kimaltavat korkokengät. Hänellä oli omia suunitelmiaan illan varalle, ja nähdessään komean valkeaan kauluspaitaan pukeutuneen Scorpiuksen saapuvan paikalle, hänen kasvoilleen nousi hitaasti tyytyväinen hymy.
Tytön panostus ei jäänytkään Scorpiukselta huomaamatta, kuten tämä oli suunnitellutkin. Kun pojan katse osui seinään nojailevaan vaaleaan tyttöön, hänen silmänsä suurenivat.
Scorpiuksen katse liukui tytön yli päästä varpaisiin ja hän vihelsi pitkään. ”Vau. Onpas puoliranskattaremme upea tänään.”
Dominique kohotti kulmiaan, muttei sanonut mitään. Sitten hän vilkaisi sivusilmällä Sierraa haastavasti ja ajatteli tahtomattaan, että tänään hänellä olisi kotikenttäetu. Sierra oli myös pukeutunut mekkoon ja korkokenkiin, mutta hän oli sitonut tummat hiuksensa poninhännälle, koska kuulemma tanssiessa ne menisivät muuten ällöttävän limaisiksi.
Scorpius sai lopulta riistettyä katseensa Dominiquesta ja kääntyi nyt katsomaan Sierraa, joka seisoskeli käytävällä odottavan näköisenä kädessään puolityhjä viinipullo.
”Eikä meidän täysiverisessä ranskattaressammekaan ole yhtään mitään vikaa”, poika sanoi ja virnisti tytölle.
Dominiquen hymy jäykistyi, kun hän katsoi Sierraa, joka hihitti pojan sanoille ja tarjosi tälle viinipulloa. ”Et itsekään näytä hullummalta. Haluatko viiniä?”
”Toki! Miksei meilläkin ollut aloittelujuomia?” Scorpius valitti ja tarttui viinipulloon innokkaasti kulauttaen kerralla koko lopun sisällön. Sitten hän nielaisi äänekkäästi ja nuolaisi huuliaan.
”Eiköhän me pojat ja tytöt nyt lähdetä?”
Niin iloinen seurue lähti yhteistuumin tepastelemaan hämärän salakäytävän uumeniin. Camilla ja Albus jättäytyivät kävelemään muiden hännille.
”Olet kaunis”, Albus sanoi hiukan ujosti ja vilkaisi tyttöä, joka oli pukeutunut tapansa mukaan farkkuihin ja mustaan toppiin.
He kävelivät käsikädessä. Albus haistoi Camillan makean hajuveden, joka sekoittui herkullisesti tytön omaan tuoksuun.
Camilla hymyili ja puristi hänen kättään. ”Ja sinä olet yhtä komea kuin aina.”
”Eli suunnilleen fletkumadon näköinen”, Albus sanoi, ja he molemmat nauroivat.
Jonkin ajan kuluttua Camilla karaisi kurkkuaan ja sanoi: ”Kuulin, että Riesu oli eksynyt tuhoamaan Flintin tavaroita tänään ruuan jälkeen.”
Albus hätkähti, mutta yritti säilyttää äänensä peruslukemilla vastatessaan: ”Voi Ruttukuono-raukkaa. Jopas sattuikin huono mäihä.” Säälivästä kommentista huolimatta hänen kasvoilleen oli levinnyt paljastava hymy.
Camilla vilkaisi poikaystäväänsä ja tuhahti paheksuvasti. Albus kuitenkin onnistui tartuttamaan hymynsä häneenkin.
”Toivotaan, ettei niin käy useammin”, Camilla totesi vähän ajan kuluttua penseästi.
”Toivotaan”, Albus hymähti.
Matka Tylyahoon sujui ongelmitta. Syyskuun alun yö oli mukavan leuto ja valoisa. Jonkin aikaa kujia kierreltyään he saapuivat kadulle, jonka päässä häämötti kirkkaasti valaistu rakennus. Talon katolla heilui taioilla loihdittu suuri, lentävä pöllö. Tanssiva Tornipöllö levittäytyi heidän edessään aivan samannäköisenä kuin viime keväänä, ja mitä lähemmäs he kävelivät, sitä voimakkaammaksi sisältä kantautuva musiikki muuttui.
Ennen baariin sisään astumista Albus kiilasi innoissaan joukkion etummaiseksi ja julisti:
”No niin, arvoisa juhlakansa! Olemme saapuneet määränpäähämme, Tanssivaan Tornipöllöön eli tutummin Tornikseen. Sinulle Scorpius haluaisin esitellä entisen eli nykyisen lempipaikkasi ja sinulle, arvon ranskalaisleidimme, haluaisin esitellä tulevan lempipaikkasi.” Hän iski silmää Sierralle, joka katseli ikkunoista erivärisinä vilkkuvia valoja pilke silmäkulmassaan.
”Halpoja juomia ja hyvää musiikkia”, tytön viereen seisahtunut Dominique vahvisti ja nosti peukkunsa pystyyn. ”Ja yleensä hyvännäköisiä miehiä”, hän lisäsi.
Sitten Albus tarttui ovenkahvaan ja päästi porukan editseen sisälle baariin. Sisällä musiikki pauhasi voimakkaana ja sai Albuksen vatsanpohjan kuplimaan. Äkkiä hänelle iski aivan hirveä jano.
”Menkää valitsemaan pöytä. Minä tarjoan ensimmäiset!” hän ilmoitti muille, kun kaikki olivat päässeet sisään. Sitten hän kiirehti innoissaan baaritiskin suuntaan.
Muut etsiytyivät isoon pöytään tanssilattian lähistölle ja istuutuivat alas. Scorpius tarjosi herrasmiehenä Sierralle tuolia ja istui sitten itse tytön viereen. He molemmat silmäilivät ympärilleen kiinnostuneina kuin lapset karkkikaupassa.
”Onpa tämä iso”, Sierra kommentoi.
”Onpa paljon naisia”, Scorpius huomasi kuikuillessaan tanssilattiaa. ”Tuonne minä menen vielä tänä iltana. Kukaan ei voi vastustaa mahtavia lantion liikkeitäni”, hän ilmoitti voittajan elkein.
”Sinun kanssasi viime vuoden joulutanssiaiset tanssineena voin ilmoittaa olevani eri mieltä”, Dominique huomautti ja virnisti.
Scorpius pukkasi tyttöä kylkeen. ”Minä en muista mitään tuollaista!”
Dominique pyöräytti silmiään. ”Yllättäen. Nytkö käytät sitä jo tekosyynä?”
”Heikkokin tekosyy on parempi kuin ei syytä ollenkaan”, Scorpius sanoi ja hymyili.
”Sieltähän se Albus vihdoin tulee”, Will sanoi ja heilutti kättään vähän matkan päässä juomia täynnä olevan tarjottimen kanssa hortoilevalle pojalle. Albus äkkäsi Willin kiivaan vilkuttelun ja kiikutti kantamuksensa heidän luokseen.
”Ja tässäpä näitä sitten olisi”, hän sanoi ja alkoi tarjoilla juomia luetellen nimiä tottuneeseen tapaan.
”Tytöille Salamanterin sihaukset, Willille ja minulle Sininen maahinen ja Scorpiukselle Pollomuhku.”
”Täh. Miksi minä sain Pollomuhkun?” Scorpius kysyi ja katsoi epäilevästi eteensä ilmestynyttä vihreää nestettä sisältävää lasia.
”Koska se on sinun lempidrinkkisi”, Albus vastasi tietäväisenä. ”Maista.”
Scorpius tarttui hitaasti lasiin ja nyrpisti nenäänsä hajulle. Juoma heilui lasissa muistuttaen vihreää limaa, eikä todellakaan näyttänyt houkuttelevalta. Jonkin aikaa epäröityään hän kuitenkin otti hörpyn lasista ja nielaisi hitaasti. Nesteen alas saatuaan hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui hetkessä, ja hän katsoi Albusta yllättyneenä. ”Tämähän
on hyvää!”
”Mitä minä sanoin?” Albus sanoi hymyillen, kohotti omaa sinistä drinkkiään ja kippisti sitä vieressään istuvan Camillan kanssa.
Rose oli ehtinyt ottaa vain yhden kulauksen juomastaan, kun hän jo pomppasi seisomaan ja kiskoi Williä käsikynkästä mukanaan.
”Ihana biisi! Nyt tanssimaan, Will”, hän vaati ja nyki poikaa ylös päättäväisesti.
Will katsoi kaihoisasti lähes täyttä juomalasiaan mutta nousi ylös kuuliaisesti. ”No okei, mennään vaan!”
Sitten kaksikko jo suuntasi kohti tanssilattian valoloistoa ja katosi ihmispaljouden sekaan. Dominique katsoi Albusta kohottaen kulmiaan.
”Ihme, että säilyivät edes noinkin kauan.”
”Niin no, ottaen huomioon, että yleensä ei ehditä edes ensimmäisiä tilata”, Albus sanoi nauraen.
”Rose ja Will ovat ihan mahdottomia parkettien partaveitsiä. He saattavat helposti kadota kahdeksikin tunniksi tanssilattialle, ja silti ne on aina takaisin tullessaan ihan hirveässä humalassa”, Dominique selitti Scorpiukselle ja Sierralle.
”Me ollaan tutkimusten perusteella todettu, että oikeasti ne varmaan notkuu puolet ajasta baaritiskillä”, Albus sanoi.
”En tunne heitä vielä kovin hyvin, mutta kuulostaa silti aika yllättävältä”, Sierra sanoi.
Dominique nyökkäili. ”Sitä se on. Mutta he alkoivat alun perin seurustellakin viime vuoden joulutanssiaisissa, joten tanssi taitaa olla se heidän juttunsa.”
Camilla katsoi pohtivasti Albusta. ”Mikähän mahtaa olla
meidän juttumme?”
Albus katsoi tyttöystäväänsä, ja nykivä hymy nousi väkisin hänen kasvoilleen. ”Seksi?” hän ehdotti ja tunsi samassa kasvojensa punehtuvan.
Albuksen sanat kuullessaan Scorpius repesi nauramaan, eikä Sierrakaan kestänyt hyvästä yrityksestä huolimatta pokkana, mutta Camillan ilme oli vertaansa vailla. Hän tuijotti poikaystäväänsä suu auki ja näytti siltä, kuin ei tietäisi itkeäkö, nauraako, raivostuako vai kaikkia yhtä aikaa.
”Sanoitko sinä oikeasti tuon ääneen?” hän kysyi järkyttyneenä.
”Ainakin mies oli rehellinen”, virnistelevä Scorpius kiirehti pelastamaan ystävänsä. Albus kohautti olkapäitään ja katsoi Camillaa hymyillen anteeksipyytävästi.
”Joo-o. Sinulta ei sitten tarvitsekaan tänä iltana kysyä enää yhtään mitään”, Camilla vastasi muka loukkaantuneena, mutta hänen kasvoistaan näki, että tyttö käytti viimeisetkin itsehillintänsä rippeet, ettei ratkennut nauramaan muiden mukana. Albuksen kainalossa hän ei kuitenkaan enää suostunut istumaan.
”Noh, miltäs se Salamanteri maistuu, neiti Ranska?” Scorpius kysyi kohta drinkkiään maistelevalta Sierralta.
”Aika makeaa. Tämä on varmaan tällainen tyttöjen drinkki”, Sierra vastasi.
”Tämä on
paras drinkki, mitä maa päällään kantaa”, Camilla vahvisti ja maiskautti huuliaan nautinnollisesti. ”Ja petollisin”, hän lisäsi viekkaasti hymyillen.
”Se nimensä mukaisesti sihahtaa päähän. Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä”, Dominique tiesi kertoa.
Scorpius hymähti ja katsoi Sierraa. ”Sittenhän meillä on kohta humalainen vaihto-oppilas keskuudessamme. Olisivatkohan ne siellä kotona ylpeitä, jos tietäisivät, että pääset tutustumaan tällaiseenkin englantilaiseen nuorison kulttuuriperinteeseen?”
”Aivan varmasti, erityisesti kun opintokokonaisuus suoritetaan näinkin esimerkillisen seuran valvonnassa”, Sierra vastasi nauraen.
”Sinulla ei ole aavistustakaan, kuinka esimerkilliseen seuraan olet päässyt. Tässä seurassa onnistuu perehdytys hyvin moneenkin opintokokonaisuuteen”, Scorpius vihjaili.
”Kuten esimerkiksi?”
”Kuten esimerkiksi itsensä nolaamiseen sekä vessanpöntön halaamiseen pilkun aikaan”, Camilla puuttui keskusteluun ja katsoi Scorpiusta suolaisesti.
Scorpius hymyili pöydän toisella puolella istuvalle luihuistytölle yli-imelästi, muttei ottanut kipinää alle tämän pisteliäästä kommentista.
”Noihin Camillan asioihin siirrytään sitten vasta aamuyön paremmalla puolella, mutta sitä ennen minulla olisi muutamia muita juttuja esiteltävänäni...” hän sanoi ja vetäisi penkkiään hiukan lähemmäs Sierraa.
Scorpiuksen toisella puolella istuva Dominique oli seurannut kaksikon höpötystä kireä ilme kasvoillaan. Nyt hän tarttui drinkkilasiinsa ja hörppäsi oranssin juoman kerralla alas. Sitten hän pyyhkäisi suutaan ja nousi ylös pöydästä tyrkäten samalla Scorpiusta muka vahingossa.
”Minä menen vessaan”, hän ilmoitti ja hävisi niine hyvineen paikalta.
Camilla ja Albus katsoivat tytön menoa huolestuneina. Scorpius ja Sierra eivät tuntuneet huomaavan mitään outoa, vaan syventyivät takaisin kevyen flirttailevaan keskusteluunsa.
Myös Camilla tyhjensi pian juomansa ja tarttui Albuksen kaulukseen. ”Mentäisiinkö mekin vaikka tanssimaan? Olisi kiva olla vähän aikaa kahdestaan...”
Albus katsoi Scorpiusta hivenen epäröiden, mutta totesi sitten mielessään, ettei poika todennäköisesti olisi tavoitettavissa vielä pitkään aikaan. Sitten hän kumartui Camillan korvan lähelle, että tyttö kuulisi hänen sanottavansa musiikin läpi. ”Mennään vaan. Tarvitsevathan Will ja Rose jotain vastusta.”
Camilla nyökkäsi pojalle. Sitten hän kääntyi Sierran ja Scorpiuksen puoleen ja ilmoitti kovaan ääneen: ”Me mennään tanssimaan!”
”Okei!” kaksikko nyökkäili vastaukseksi ja Scorpius nosti peukalonsa pystyyn.
Sitten Albus ja Camilla nousivat ylös ja poistuivat pöydästä.
”Tilaamaan”, Camilla ilmoitti ja osoitti päättäväisesti kohti baaritiskiä. Albus seurasi tyttöä tiskin reunalle, jossa roikkui jo suuri joukko janoisia noitia ja velhoja. Baari alkoi täyttyä hitaasti keskiyön lähestyessä. Ketään tuttuja ei ollut kuitenkaan vielä tullut vastaan.
Lopulta tanssimisen luovuttaneet Will ja Rose raahautuvat kevyesti huohottaen tiskin kautta pöytään, jossa Scorpius ja Sierra edelleen olivat. Scorpius oli hetki sitten käynyt tilaamassa heille molemmille Pollomuhkut. Will istahti hengästyneenä seinän viereiselle pitkälle tuolille, ja punaposkinen Rose rojahti hänen viereensä ja suoristi jalkansa Willin syliin. Molemmat näyttivät jokseenkin ryvettyneiltä, ja heidän kasvonsa kiilsivät hiestä.
Scorpius vilkuili pariskuntaa virnistellen. ”Jos en tietäisi toisin, luulisin jo, että te kaksi olisitte tulossa aivan jostain muualta kuin tanssilattialta.”
”Heko heko, Scorp”, Rose sanoi.
”Ihan tosi. Näkisit itsesi”, Scorpius väitti totisena ja osoitti punahiuksisen tytön sotkuista hiuspehkoa.
”Sinulla se ei sitten ole koskaan mikään muu mielessä.”
”Enhän minä missään vaiheessa sanonut,
mikä minulla oli mielessäni. Itse sinä olet ajatuksesi kehittänyt, senkin likainen mieli”, Scorpius sanoi ja katsoi Rosea viattomasti.
”Kaksimielisyydestä puheen ollen. Minnehän eräs rohkelikko ja se yksi luihuinen ovat kadonneet?” Will kysyi.
”Eivätkös ne tulleet sinne tanssilattialle teidän kanssanne?” Sierra kysyi kummastuneena.
Will ja Rose pyörittelivät päätään. ”Ei ole näkynyt. Tai voihan se olla, että me mentiin ristiin.”
”No, jospa he kohta ilmaantuisivat”, Sierra sanoi huolettomasti.
Rose nousi ylös pöydästä. ”Ei, mutta minun on kyllä aivan pakko päästä vessaan. Ihan kauhea pissahätä! Tulen kohta takaisin” hän sanoi, pussasi Williä nopeasti poskelle ja lähti hyppelehtimään jalat ristissä vessojen suuntaan.
Naistenhuoneeseen saavuttuaan Rose kiiruhti suoraa päätä ensimmäiseen koppiin. Nautinnollisen helpotushetken jälkeen hän pesi kätensä ja veti varovaisesti ihonväriset sukkahousunsa ja punaisen hameensa ylös. Kaksi Salamanterin sihausta oli jo tehnyt tehtävänsä, ja paikalleen pysähdyttyään hän tunsi seinien pyörivän. Hän kuivasi kätensä ja päätti vielä tarkistaa, näyttikö todella niin räjähtäneeltä kuin Scorpius oli antanut ymmärtää. Hän astui ulos vessakopista ja löysi yllätyksekseen käsienpesualtaan edestä Dominiquen, joka tuijotti peiliin ilmeettömänä.
”Domie. Kauanko olet oikein ollut täällä?” hän kysyi.
”Kauan”, Dominique vastasi, eikä edes kääntynyt katsomaan ystäväänsä.
”Mikset tule juhlimaan?”
”Totesin, että oli virhe lähteä mukaan.”
”Miten niin?”
”No, kai minä olen niin säälittävä, että en vain jaksa katsoa Scorpiuksen touhua. Se iskee sitä valloittavaa ranskatarta minkä ehtii. Vähän nakertaa juhlatuulta, meinaan”, Dominique vastasi kuivasti, ja hänen kasvonsa näyttivät siltä kuin hän olisi juuri puraissut sitruunaa.
Rose puristi huulensa yhteen alakuloisena ja astui askeleen lähemmäs tyttöä.
”En minäkään ymmärrä, mitä hän näkee Sierrassa”, Rose myönsi.
Dominique vain jännittyi entistä enemmän. ”Ei sillä ole mitään väliä. Eihän me olla yhdessä enää.”
”Jos haluat tehdä jotain asialle, sinun pitäisi ehkä olla jossain muualla kuin piileskellä vessassa”, Rose yritti ehdottaa varovaisesti.
”Mutta en minä halua!” Dominique kivahti. ”Sitä paitsi minun tapoihini ei kuulu anella.”
Rose huokaisi. ”Domie, sinun on aivan turha yrittää huijata minua, ettetkö sinä muka haluaisi. Enkä minä tarkoita, että sinun pitäisi anella. Ottaisit sen enemmänkin haasteena. Sinulla on jotain tavoiteltavaa, ja mikä olisikaan parempaa, kuin jättää vastustaja tyhjin käsin?” Rose sanoi hymyillen.
Dominique kääntyi katsomaan vieressään seisovaa punapäätä. Hänen ilmeensä oli hiukan pehmentynyt, ja hän näytti punnitsevan vaihtoehtojaan.
”Sitä paitsi”, Rose jatkoi, ”minä haluan kyllä vielä tanssia sinunkin kanssasi tänä iltana, eli et voi lähteä vielä kotiin.”
Dominiquen kasvoille nousi pieni hymy, ja lopulta hän sanoi: ”Okei. Voin jäädä sinun takiasi. Jos lupaat, että roikut vähemmän Willin kainalossa.”
Rose nauroi. ”Sovittu. Mennäänkö tilaamaan? Minä voin tarjota.”
Rose ojensi Dominiquelle kätensä, johon tyttö tarttui. Sitten he lähtivät yhdessä takaisin baarin puolelle.
Toisaalla Albus ja Camilla olivat jossain vaiheessa eksyneet yhteen miestenhuoneen ahtaista kopeista. Kummallakaan ei ollut aavistustakaan, kuinka he olivat sinne päätyneet. Camilla istui vessanpöntön vesisäiliön päällä ja oli vetänyt Albuksen jalkojensa väliin itseään vasten. He suutelivat toisiaan kiihkeästi. Tyhjä vessa täyttyi tihenevästä huohotuksesta. Albus tukisti Camillan pitkiä mustia hiuksia ja painoi tyttöä seinää vasten. Camillan kädet olivat pujahtaneet pojan paidan alle ja seikkailivat nyt hänen selkänsä iholla siirtyen koko ajan alemmas. Tytön huulet maistuivat tuliviskiltä ja tupakalta.
”Missä välissä ehdit polttaa?” Albus kysyi huohottaen.
”Joskus alkuillasta”, Camilla vastasi suudelmien välissä.
Sitten tyttö äkkiä pudottautui vessanpöntön päälle ja alkoi avata Albuksen housuja tärisevin käsin.
”Montako shottia olet ottanut?” Albus kysyi kädet edelleen tytön hiuksissa. Hän vilkuili epäröiden oven suuntaan yrittäen kuulostella, oliko joku tulossa.
”
Tarpeeksi”, Camilla henkäisi ja keskittyi saamaan vyön irti soljestaan.
Juuri, kun tyttö oli onnistunut vetäisemään Albuksen farkut alas, vessan ovi aukeni äkkiarvaamatta. Albus ja Camilla jähmettyivät paikoilleen ja yrittivät olla hengittämättä kuuluvasti, mikä oli äskeisen jälkeen helpommin sanottu kuin tehty. Sitten Scorpiuksen kirkas ja hieman humalainen ääni täytti huoneen.
”No niin, kyyhkyläiset, alkakaas tulla sieltä! Teitä odotetaan jo. Housut jalkaan ja sitä rataa”, hän kujersi oviaukosta.
Albus näki sielunsa silmin sen ilkikurisen virnistyksen, joka Scorpiuksella oli juuri silloin kasvoillaan. Vessakopissa piileskelevä kaksikko tuijotti toisiaan ilmeettömänä, mutta kumpikaan heistä ei vastannut pojalle mitään. Kohta ovi sulkeutui pamahtaen, ja he olivat jälleen kahden. Albus huokaisi syvään ja nosti housunsa ylös. Camilla nousi hitaasti seisomaan hiukan vaivaantuneena. Tilan ahtaudesta johtuen heidän piti seisoa vastakkain aivan kiinni toisissaan, ja kun heidän katseensa kohtasivat, he molemmat purskahtivat nauruun.
”Hupsista”, Albus sanoi ja suikkasi vielä yhden suudelman tytön huulille.
”Kai minä sitten joudun odottamaan valomerkkiin asti”, Camilla puuskahti pettyneenä.
Jonkin ajan päästä Albus ja Camilla palasivat pöytään, jonka ympärille kaikki muut olivat jo kokoontuneet. Will ja Rose istuskelivat lähes sylikkäin seinän vierustalla olevalla penkillä. Heidän vieressään istui vähän eksyneen näköinen Dominique puolillaan oleva juoma kädessään. Häntä vastapäätä pöydän toisella puolella istuskelivat Sierra ja Scorpius syventyneinä ilmeisesti johonkin humalan värittämään keskusteluun. Pöydällä oli tarjottimellinen shottilaseja, jotka sisälsivät kultaista, kuplivaa nestettä.
Albuksen ja Camillan saavuttua Scorpius kiinnitti huomionsa heihin.
”Sieltähän ne kullanmurut jo saapuvatkin! Ja Camilla näyttää saaneen oikein kivan uuden, pöyhitymmän kampauksen”, hän kuittaili virnistellen.
Camillan käsi lennähti vaistomaisesti tasoittelemaan hiuksiaan. Hän kumartui Albuksen korvanjuureen ja kuiskasi tälle: ”Hänestä alkaa ainakin pikkuhiljaa tulla ihan yhtä ärsyttävä kuin aina ennenkin.”
Albus hymyili tytön sanoille. Hän ei vastannut mitään, sillä ei halunnut paljastaa Camillalle, ettei hänen mielestään asiassa ollut mitään negatiivista. Albus asetti kätensä tyttöystävänsä lantiolle ja työnsi hellästi hänet istumaan tuolille Sierran viereen.
Kun he molemmat olivat istuutuneet alas, Scorpius otti jälleen ohjat käsiinsä. Hän nosti yhden shottilaseista korkealle ilmaan niin, että siitä läikkyi puolet puiselle pöydälle ja hänen syliinsä. Sitten hän katsoi ympärillään istuvia ystäviään samein silmin ja puhui juhlallisesti:
”En tiedä teistä, mutta minulla on ainakin ollut hauskempaa kuin kertaakaan sitten muistinmenetyksen. Joten kippistä sille!”
”Kippis!” kuului hänen jälkeensä yhden jos toisenkin suusta, kun shottilasit heläytettiin yhteen ja nostettiin tunnottomille huulille. Yksi toisensa jälkeen polttava tuliviski kumottiin kurkusta alas.
Rose hörppäsi shottinsa rohkeasti ja sai sen seurauksena ankaran yskänkohtauksen. Albus vilkaisi Williä merkitsevästi. Kaikki tiesivät, ettei Rosen viinapää ollut parhaimmasta päästä, ja tätä menoa Will saisi kohta uhrata loppuyönsä vertaistukena baarin vessassa, kun Rose halaisi vessanpönttöä.
Dominique nykäisi shotin kurkkuunsa ja nielaisi kuuluvasti huokaisten. Sitten hän aikailematta tarttui toiseen lasiin ja kulautti senkin menemään.
Scorpius katsoi tyttöä silmät suurina. ”Jopas nyt...”
Dominique katsoi poikaa uhmakkaasti. ”Mitä nyt? Eikö viina maistu?”
”Ei, kun minä vaan sitä, että enpä ole ennen nähnyt, että tyttö juo noin ronskilla kädellä.”
”Minä en olekaan ihan tavallinen tyttö”, Dominique sanoi ja nojautui lähemmäs pöydänreunaa.
”Oliko tuo haaste?” Scorpius kysyi pilke silmäkulmassaan valmiina tarttumaan shottilasiin.
Dominique katsoi häntä intensiivisesti, mutta vetäytyi hitaasti taaksepäin. ”Ei. Ei kai me haluta, että kauniit kasvosi kolhiintuvat, kun sitten kuitenkin humalassa kaatuilet ympäri baaria liian monen shotin jälkeen”, hän sanoi ja muikisti suutaan.
”Kehtaatkin väittää, että minä, Scorpius Malfoy, tippuisin ennen sinua!” Scorpius uhosi ja oli juuri kohottamassa kuplivaa tuliviskilasia huulilleen, mutta hänen liikkeensä pysähtyi kuin seinään, kun hän huomasi Albuksen taakse yhtäkkiä saapuneen henkilön.
Myös Sierra hänen vieressään jähmettyi nähdessään tulijan.
”
O-ou. Pulmia”, hän sanoi ja tuijotti Albuksen olan yli ilmeettömänä.
Silloin Albuksen onnellinen hymy hyytyi, kun hän järkytyksekseen kuuli takaansa tuttuakin tutumman matalan äänen toivottavan maireasti:
”Hyvää iltaa, Albus Severus Potter.”
