Tv-sarjat #2

[Iippa]

Tuntuu, että monet sarjat vaativat nykyään muutaman jakson ennen kuin niihin pääsee sisälle. Liittyyköhän tämä jotenkin suoratoistopalvelujen yleistymiseen vai olenko ylipäätään väärässä? Tämä on nimittäin mulle aikamoinen ongelma, koska mielestäni sarjan täytyy kiinnostaa heti, enkä jaksa tuhlata useampaa tuntia sen selvittämiseen, onko joku sarja sittenkin hyvä.

Oon huomannut vähän saman ongelman, mutta oon yleensä laittanut sen piikkiin, että ihmiset odottaa nykyään paljon hektisempää tahtia kaikessa. Kaiken pitää tapahtua heti, mutta jos katsoisi jotain vanhempia sarjoja niin olisiko niissä sama ongelma kuin nykyisissä? Tuntuu, että ainakin osaa vanhemmista sarjoista auttaa se, että niitä on tullut vain kerran viikossa, joten katsoja on pakko saada koukutettua nopeasti. Toki komppaan myös tuota suoratoistopalvelujen määrän nousua, sillä mahdollisuus katsoa useampi jakso putkeen aiheuttaa useasti sellaista kaikkien jakson yhteen liittämistä. Tuntuu, että jaksoa venytetään niin kauan, että se on yhtäkkiä kaksi jaksoa, ihan vain että saataisiin enemmän jaksoja. Lisäksi suoratoistopalveluissa on jotenkin helppoa hävittää jaksojen välinen raja kokonaan, niin tuntuu, että katsoisi ikuisuudelta kestävää yhtä jaksoa, vaikka olisikin katsonut kolme.

[Violetu]

mielestäni sarjan täytyy kiinnostaa heti, enkä jaksa tuhlata useampaa tuntia sen selvittämiseen, onko joku sarja sittenkin hyvä.

Vähän sama homma kuin nominalilla. Parasta olisi jos jo ekaan jaksoon jäisi heti kiinni (esim. Sex Education ja Everything sucks vahva suositus molemmille!), mutta kyllä viimeistään toisen kohdalla pitäisi olla koukussa.

Katsoin Juhlat (Russian Doll), ja tykkäsin. Osaltaan Natasha Lyonne varmaan vaikutti, jotenkin se näyttelijä vaan nappaa aina. Orange is the New Blackin uusin (viimeinen?) kausi taas ei ole oikein lähtenyt käyntiin, en tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin se vaan laahaa nykyään, vaikka alkupuolella oli niitä hyviä kausia. En ole tainnut päästä muutamaa jaksoa (4-6) pidemmälle tuolla viimeisimmällä kaudella. Liikaa hahmoja, kaikki ei vaan jaksa kiinnostaa yhtä paljon.

Euphoria kiinnostaisi kovasti, mutta damn, kun HBO:n ilmaiskuukausi oli ja meni jo kauan sitten, enkä todellakaan ole ottamassa sitä vielä netflixin päälle D:
Sitten haluaisin katsoa myös Good Omensin, kun sitä on koko Tumblr täynnä, mutta siis taas yksi suoratoistopalvelu lisää? Eiiiiih

Kaiken pitää tapahtua heti, mutta jos katsoisi jotain vanhempia sarjoja niin olisiko niissä sama ongelma kuin nykyisissä?

Itse olen huomannut, että vanhojakin sarjoja katsoessa nousee ihan samanlaiset ajatukset. Vaikka sarja olisi vanha ja rakaskin, jotenkin on alkanut odottaa "nopeampia" alkuja. Aika on kullannut ehkä muistot, eikä se, vaikka Siskoni on noidan tai  Frendien eka jakso ole oikeasti niin vangitseva ja nopeatempoinen kuin mitä muistoissa. 
Meninköhän ihan aiheesta ohi :'D

[Sokerisiipi]

Tuntuu, että monet sarjat vaativat nykyään muutaman jakson ennen kuin niihin pääsee sisälle. Liittyyköhän tämä jotenkin suoratoistopalvelujen yleistymiseen vai olenko ylipäätään väärässä? Tämä on nimittäin mulle aikamoinen ongelma, koska mielestäni sarjan täytyy kiinnostaa heti, enkä jaksa tuhlata useampaa tuntia sen selvittämiseen, onko joku sarja sittenkin hyvä.

Fiilaan tätä niiin paljon! Itsellä on ollut juuri se ongelma uusien, hyvien sarjojen löytämisessä, joiden eka jakso ei yksinkertaisesti nappaa, vaikka sarjoista puhuttaisiin miten paljon hyvää. Itse en todellakaan jaksa tuhlata aikaani sen selvittämisessä, onko jokin sarja vaivani arvoinen, jos se ei sitä pysty todistamaan ensimmäisellä tai viimeistään toisella jaksollaan. En tajua, miksi sarjojen tekijät ovat nykyisin siinä uskossa, ettei pilotilla niin väliä ole, koska totta kai on!

Kärsin myös siitä, miten yksiulotteisia, pinnallisia ja hengettömiä monet sarjat tuntuvat nykyisin olevan. Itse en jotenkin jaksa tätä kertakäyttöviihdekulttuuria yhtään, ja siksi mieluummin katson vanhoja sarjoja aina vain uudestaan, koska miten voisin katsoa sarjaa, joka ei saa tuntemaan mitään? Uh. En tiedä, onko mun standardit liian kovat vai muiden liian matalat, koska uusia, hyviä sarjoja en löydä sitten millään. Uskon, että muiden liian matalat, koska ainakin Netflix tehtailee ihan tahallaan paskoja sarjoja, jotka moni/kaikki katsoo kerran eikä koskaan uudelleen, mutta kun semmonen roska vetää katsojalukuja, niin mitä väliä?

No niin, jotta tämä viesti ei olisi täysin negatiivinen, tulenkin hehkuttamaan sellaista sarjaa, joka minuun vihdoin iski ja sai tuntemaan! Nimittäin Netflixin Kertomuksia kaupungista, joka pohjaa Armistead Maupinin viimeisimpiin teoksiin. Ja tämä sarja!! On niin lämmin, välitön ja autenttinen, että jumankekka! Hahmovetoisuus on mulle yleensä se tärkein juttu hyvässä teoksessa, oli se sitten kirja, sarja tai leffa, ja tässä koko hahmokaarti on aivan upea! Jokainen on kompleksi ja moniulotteinen. Lisäksi aihe ja teemat ovat itselle todella tärkeitä ja koskettavia.

Sarjan keskiössä on siis pieni lgbtq+ -yhteisö, joka elää San Franciscossa Barbary Lanella isossa, monikerroksisessa puutalossa, jossa on useampi asunto. Sarja on todella ajankohtainen ja käsittelee yhteiskunnallisia / poliittisia asioita todella terävästi ja selkeästi. Pääpaino ei kuitenkaan ole näissä asioissa vaan hahmoissa ja heidän ihmissuhteissaan. Sarjan pääjuoni on talon omistajan Annan kohtaama kiristys, että hän myisi talon tai salaisuus x paljastuu. Sarjojen muut henkilöt ja heidän suhteensa ovat myös aivan yhtä keskeisiä. Lisäksi minua ilahduttaa erityisesti se, että esimerkiksi transmies Jakea esittävä näyttelijä on oikeastikin trans. Jos näyttelijä olisi ollut cismies, se ei olisi tuonut ollenkaan samanlaista autenttisuuden ja voimaannuttamisen tunnetta, olisi hän ollut kuinka hyvä näyttelijä hyvänsä. Sama juttu esim. Pose -sarjan kanssa, joka teki historiaa (joskin minusta valitettavan myöhään) palkkaamalla kaikkiin transnaisten rooleihin oikeita transnaisia.

Suosittelen Kertomuksia kaupungista siis vilpittömästi, jos nauttii hahmovetoisista ja ihmissuhteisiin painottuvista sarjoista ajankohtaisella otteella

[ratakisu]

Mun mielestä kyse ei välttämättä standardien mataluudesta tai korkeudesta vaan kyvystä ja halusta eläytyä. Joskus ei jaksa. Toisinaan taas jaksaa paremmin. Mun mielestä sarjat ei ole aiempia pinnallisempia vaan päinvastoin. Jossain vaiheessa kaikki oli pelkkää toimintaa ja tyhjää viihdettä mutta nykyisin on jo ymmärretty sen päälle että pitää olla muutakin kuin kaunista tai komeaa pintaa.

Itsekin olen vaikeuksissa sen kanssa etten kiinnostu uusista sarjoista helposti mutta se on enemmän kiinni siitä että se vaatii tutustumista uusiin hahmoihin ja eläytymistä taas uuteen tilanteeseen ja olen siihen usein liian laiska.

[Fairy tale]

Etsin itselleni uutta katsottavaa ja huomasin että yleltä on juuri alkanut Poldarkin viimeinen kausi. Sarjaa on tullut jo sen verran, että mielestäni on hyvä ettei sitä pitkitetä enää tämän jälkeen. Minulla on myös vielä pari jaksoa Viktoriaa katsomatta.

Täällä on tullut useita sarjasuosituksia Netflixiltä ja muutama HBO:ltakin. Tuo HBO on nyt pari kuukautta "vain roikkunut" minulla tuossa mukana kun en ole ehtinyt sieltä Viikinkien jälkeen katsoa mitään. Viikingeissä oli nähtävissä pikkasen sitä samaa ilmiötä, että ensimmäiset kaudet ovat soljuvaa ja mukavaa katsottavaa ja sen jälkeen tuntuu että aletaan jo pikkasen toistaa asioita, koska ensimmäisissä kausissa oli nähty ja tapahtunut jo paljon. Silti se on yksi niitä sarjoja, jotka säväyttivät eri tavalla kuin moni muu. Se ei unohtunut katsomisen jälkeen, vaan sitä pohti ja inspiroitui vielä katsomisen jälkeenkin ja teki mieli jopa vilkaista ensimmäisten kausien jaksoja uudelleenkin.

On turhauttavaa alkaa katsomaan jotain sarjaa, jota ei sitten kuvatakaan enempää. Yksi tällainen esimerkki on Alcatraz. Ensimmäinen kausi jäi todella jännittävään paljastukseen ja sitten sarjaa ei kuvattukaan enempää. Voi turhuus. Sitten on sarjoja, jotka ovat jääneet kesken. Täälläkin aikaisemmin mainittu The hundred oli sellainen, johon ei vain mielenkiinto riittänyt kuuden tai seitsemän jakson katsomisen jälkeen. Samoin Flashforward, josta katsoin ekan kauden, mutta vain toisen kauden ekan jakson. Siitä hävisi pointti mielenkiintoisen alun jälkeen.

[Melodie]

Minun on jokseenkin vaikea katsoa sarjoja, en jotenkin saa keskityttyä niin pitkäksi aikaa kuin mitä yksi jakso kestää. Siispä ei ole tullut ihan kauheasti katsottua. Pari kiinnostavaa olisi Netflixissä: Dark ja Umbrella Academy, joista molemmista olen katsonut joitain jaksoja (ja sitten on jäänyt, erityisesti Dark oli aika... raskas. Mutta kiinnostava!). Nyt syksyltä kyllä odotan erityisesti Masterchef Australiaa. Eipä ole vapaa-ajanvietto-ongelmia kun siinä on niin pitkät jaksot.

En nyt muista oliko se tässä vai jossain toisessa ketjussa jossa joku mainitsi Nuoren Morsen! Se on niin ihana sarja. Sääli, että minulla on siitäkin ainakin yksi kausi katsomatta. Toisaalta onhan se ilokin!

[tellie]

Mä tykkään katsoa tuota [Black Mirroria]silloin kun on sellainen fiilis, että haluaa katsoa jotain mikä herättää ajattelemaan, koska sen tuo kyllä tekee.

Tää on musta jännä väite, koska tätä on kuullut niin monesta suunnasta - siskoni oli tästä aivan innoissaan, opettajaryhmissä hehkutetaan, miten tästä saa mahtavaa materiaalia oppitunneille filosofiaan ja etiikkaan, jne jne. Olen katsonut muutaman jakson (S01E02, S03E01, S04E01, S04E02, S04E06, S05E01)ja minusta niiden kunkin sanoma on ollut aika simppeli, sellaista perus YA-dystopiaa. Samanlaisia teemoja mutta ilman seksiä ja välivaltaa käsitellään esimerkiksi Miina ja Manu -kirjoissa. -- Kyllähän näitä muutaman jakson jaksaa katsoa, mutta minusta enemmänkin aivojen kuolettamiseksi kuin herättämiseksi.

Ahaha hajosin tuolle Miinalle ja Manulle Tosin olen kyllä suurelta osin samaa mieltä ja pidän sarjaa tietyllä tavalla hieman yliarvostettuna. Pointsit saa kyllä kotiin siitä, että on tehty "erilainen" sarja, siis tuollainen antologiatyyppinen vai mikä onkaan, jossa ei lähdetä rakentamaan henkilöhahmojen ympärille, vaan ennemminkin jokainen jaksonsa on oma "novellinsa". Sitten se, että tämä on saatu vielä menestymään, ei ole mikään vähäinen saavutus imho.

Olen katsonut lähes kaikki Black Mirrorit ja kyllähän se meni sellaisena mukavana iltapalan painikkeena. Osa jaksoista oli jopa suorastaan ilahduttavia. Rachel, Jack and Ashley Too onnistui ihan peräti yllättämään ja nousee suosikikseni, vaikka on saanut imdb:ssä 6/10 ja on vissiin huonoimmat pisteet saanut jakso, mitä äkkiä katsoin Toinen suosikkini Striking Vipers (imdb 6,9/10), koska modernit ongelmat vaativat modernit ratkaisut.

Umbrella Academy

Umbrella Academy katsottu. Seuraava ei spoilaa juonta, mutta laitan varmuuden vuoksi spoilerin sisään, jos joku ei halua kuulla perusteltua näkemystäni sarjan laadun kehittymisestä.

Spoiler: näytä

Siis minusta lähtökohta sarjalle oli todella herkullinen: pennut on kasvatettu siihen ajatukseen, että he ovat sankareita ja siis sellaisina tavallaan maailman napoja ja supertärkeitä ja aah oih waude. Kaikki ovat jollain tavalla itsekeskeisiä kusipäitä, mutta se käy järkeen, koska jos ihminen opetetaan olemaan maailman tärkein, niin kai nyt hänestä tulee itsekeskeinen kusipää. Porukka puhuu toistensa ohi ja riitelee tyhmistä? No kai nyt kun kaikki on kasvatettu maailman tärkeimmiksi ihmisiksi.

Loppua kohden tämä kommunikaatiotouhu ja yleinen draamailu menee kuitenkin minusta ihan suorastaan naurettavuuksiin ja lähestyy sitä, mitä joissain piireissä kutsutaan idiot plotiksi: koko juoni pysyy koossa siksi, että kaikki hahmot ovat ihan totaalisen täysiä riemuidiootteja, ja jos porukka osaisi kuunnella toisiaan 2 minuuttia, niin valtaosa ongelmista ratkeaisi siihen paikkaan.

Lopussa on myös muutama juonellinen juttu, joka saa pyörittelemään silmiä, mutta niistä ei sen enempää.

[Kelsier]

Etsin itselleni uutta katsottavaa ja huomasin että yleltä on juuri alkanut Poldarkin viimeinen kausi. Sarjaa on tullut jo sen verran, että mielestäni on hyvä ettei sitä pitkitetä enää tämän jälkeen.

Enemmän sarjan päättyminen taitaa liittyä siihen, että Rossia esittävä Aidan Turner katsoi viiden kauden heilumisen Rossina riittävän. Pohjamateriaalia olisi lisääkin, sillä käsittääkseni Winston Graham on kirjoittanut Poldark-kirjoja paljon enemmän kuin mihin sarjan juonessa ehditään pääsemän. Tosin osa niistä taitaa kertoa jo Poldarkien ja Warlegganien seuraavasta sukupolvesta, joten ei niitä tällä castillä voitaisikaan tehdä.
En ole itse siis näitä kirjoja lukenut, mutta näin olen asian kuullut ja käsittänyt.

Grantchesteristäkin alkoi uusi kausi. Aww, tykkäsin tosi paljon, varsinkin Leonard oli söpö onnellisena, kun häntä niin kovasti ahdisti viime kaudella.

[LillaMyy]

Etsin itselleni uutta katsottavaa ja huomasin että yleltä on juuri alkanut Poldarkin viimeinen kausi. Sarjaa on tullut jo sen verran, että mielestäni on hyvä ettei sitä pitkitetä enää tämän jälkeen.

Enemmän sarjan päättyminen taitaa liittyä siihen, että Rossia esittävä Aidan Turner katsoi viiden kauden heilumisen Rossina riittävän. Pohjamateriaalia olisi lisääkin, sillä käsittääkseni Winston Graham on kirjoittanut Poldark-kirjoja paljon enemmän kuin mihin sarjan juonessa ehditään pääsemän. Tosin osa niistä taitaa kertoa jo Poldarkien ja Warlegganien seuraavasta sukupolvesta, joten ei niitä tällä castillä voitaisikaan tehdä.
En ole itse siis näitä kirjoja lukenut, mutta näin olen asian kuullut ja käsittänyt.

Siis Poldark-kirjoissahan pääfocus on siirtynyt jo kauan sitten muihin hahmoihin kuin Poldarkeihin, tässä sarjan uudessa versiossa vaan haluttiin pitää heidät ehkä enemmän keskiössä kuin kirjoissa. Varsinainen syy sitten tähän vitoskauteen päättymiseen on se, että tässä kohdassa sarjaa tulisi niin iso aikahyppy, että Ross harmaantuisi ja muuta vastaavaa, ja Aidan Turner on ilmoittanut, ettei hän halua näytellä näin vanhaa hahmoa. Siispä ainakin toistaiseksi sarja päättyy vitoskauteen, vaikka sarjan tekijät ovatkin vähän väläytelleet sitä, että kuudes(ja kenties useampi)kin kausi voisi ehkä olla tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa joko samoilla, vanhentuneilla, näyttelijöillä tai sitten uusilla tapauksilla. Toistaiseksi kuitenkin vitoskausi on viimeinen. (:

[Abarat]

Siirrytään hetkeksi menneisiin aikoihin. Meinasin aloittaa erillisen Lost-keskustelun mutta en tiedä löytyykö täältä sarjan kannattajia? Kuka muistaa tän Lost-sarjan?

Koko tv-sarja tuli televisiosta uusintana aika monta kertaa. Mikä oli mielestäsi tämän mystisen sarjan paras tuotantokausi? Kuka oli suosikkihahmosi? Ajattelin katsella sitä uudestaan joku päivä kun omistan dvd-boksit.

[Fiorella]

Minäkin mietin Lostia, ei kauankaan sitten. Se oli sellainen, johon jäi aikanaan hyvinkin koukkuun, mutta sitten se vähän lässähti. Itse katsoin sitä serkkutytön kanssa aina monta jaksoa putkeen (joskus pidettiin jopa 7-8 jakson maraton-päiviä! Hyvänen aika! ) ja sellaisena se piti otteessaan, mutta minusta se oli niin hitaasti etenevä, että juoni kärsi, kun piti odottaa viikko seuraavaa jaksoa ja vuosi seuraavaa kautta. Eikö jossakin välissä mennyt pidempäänkin, ennen kuin se jatkui, koska saimme sitten käsiimme jonkin ulkomaisen dvd-boksin, josta katsoimme jo paljon ennakkoon Suomen tahtia.

Lost oli (kuten monikin sarja) sellainen, jossa sivuhenkilöt olivat kiinnostavampia kuin varsinaiset päähahmot. Jack ja Kate olivat minusta molemmat vähän ärsyttäviä ja liian itsetietoisia. Tykkäsin Sawyerista, Hurleysta, John Lockesta, Charliesta ja Desmondista.

En nyt muista tarkkaan tuotantokausittain, mutta alkukaudethan ne jännimmät olivat. Parhaina kohtina sarjasta ovat jääneet mieleen ne, missä Sawyer, Kate ja Jack olivat eläintarhassa vankina ja saivat jotain koirankeksejä ruoakseen. Ja erityisesti se "not Penny´s boat" -viesti ikkunassa, joka kyllä pisti kyyneleet silmiin. Ylipäätään jännät kohdat, joissa piileskeltiin ja mietittiin tuleeko joku "others" -tyyppi ja mitähän ne tekevät, ja monet romanttiset kohdat myös. Sitten taas takaumakohdat erityisesti Jackin ja monen muunkin kohtaan olivat usein tosi tylsiä ja tuntuivat pitkittävän ikävästi sitä, että saisi tietää, miten jännät kohdat etenevät. Osa takaumista oli kiinnostaviakin, mutta aika usein toivoin, ettei niitä olisi ollut ollenkaan. Ja mitä enemmän todellinen maailma oli esillä, sitä tylsempää oli seurata sarjaa. Aikahyppy menneisyyteen oli taas ihan mielenkiintoinen ja tykkäsin Sawyer/Juliet -kuviosta kovasti.

Minua huvitti erityisesti se, että niillä (erityisesti Jackilla) oli mieletön tarve päästä pois saarelta (joka oli oikeastaan alkuun koko juonen ideakin), mutta sitten kun lopulta pääsivät, ne vain tahtoivat sittenkin sinne takaisin! 

Ehkä se loppukausi jäi jotenkin vaivaamaan, ja ajatus elämää suuremmasta hyvän ja pahan pelistä ja kohtaloista sun muista tuntui jotenkin omituisen irralliselta yhdistettynä tähän muuhun tarinaan. Mutta olisi se kai voinut huonomminkin mennä. Loppukausissa alkoi hirvittää se irrallisten langanpäiden määrä ja pelkäsin, ettei niitä saada sidottua yhteen millään ilveellä. Siihen nähden tuo lopetus toimi odotettua paremmin.

[Abarat]

Lost todella oli koukuttava. Pitäis katsella uudestaan niin olisi tuoreemmassa muistissa. Pitäisikö erillinen Lost-keskustelu tehdä?

Pidin kaikista jaksoista, joissa oli Faradayn porukka eli Charlotte, helikopterilentäjä jne. Faraday oli kiehtova henkilöhahmo! Samoin Desmond joka yritti estää "maailmanlopun". Kamala mikä tehtävä hänelle oli jätetty, painaa nyt jotain nappulaa niin pitkään yksin.

Sarja oli aika pitkä ja pysyi joten kuten juoneltaan kasassa. Mua hämmästytti kans se, että osa palasi saarelle takaisin kun olivat kuitenkin päässeet pois sieltä.

Vincent oli ihana, pitäähän eloonjääneissä olla myös koira! Saaren aikahypyt oli kiinnostavia. Lost oli jotenkin hyvällä tavalla häiritsevä sarja, koska kaikkia vastauksia ei todellakaan saatu.

[Fiorella]

Ehkä kannattaa katsoa ensin, syntyykö aiheesta riittävästi keskustelua, ennen kuin tekee oman ketjun? Vai onkohan sellaista jo ennestään, en muista yhtään. Nyt tämäkin sarja on tainnut useimmilta jo unohtua. Lost muuten oli ensimmäinen sarja, josta kuulin (osallistumatta tosin itse) nousseen tosi ison faniliikkeen ja eräs amerikkalainen ystäväni kertoi saaneensa aktiivisesta Lost-faniryhmistä oikeita ystäviäkin. Heille oli tosi murheen päivä, kun sarja päättyi.

Olen joskus miettinyt itsekin, että olisi kiinnostava katsoa sarja uusiksi, niin näkisi, miltä se näin pitkän ajan jälkeen vaikuttaa. Ne ihan ekat kaudet taisin katsoa pariinkin kertaan mutta myöhemmät vain silloin tuoreeltaan.

Arvaapas, unohdin sanoa, että olen muuten kerran tavannut tuon Desmondin näyttelijän ihan kasvotusten, halannut ja jutellut hänen kanssaan, oli vinkeä miekkonen ihan omana itsenäänkin.

[desmond]

Mulla kävi Lostin kanssa niin, että seurasin sarjaa tosi innokkaasti ja fanitinkin sitä, mutta sitten vikan kauden loppuratkaisut (ja toisaalta ratkaisujen puutteet) ärsytti niin paljon, että ei ole tullut katsottua Lostia koskaan uudestaan, vaikka usein suosikkisarjoihin palaankin säännöllisin väliajoin. Toki näin jälkeenpäin miettien on ihan mahdollista, että Lost ei olisi koskaan voinut loppua tavalla, johon olisin ollut täysin tyytyväinen, odotukset kasvoi kausien aikana niin isoiksi, mutta silti koko "pelastetaan maailma laittamalla tulppa paikalleen" -kuvio jätti kyllä kaiken jälkeen melko meh-olon. Yleensäkin vikasta kaudesta jäi sellainen olo, että kaikkien kausien aikana sarjan tekijät on vaan heitelleet erilaisia arvoituksia ilmaan pitääkseen yleisön kiinnostuksen yllä, ja hiljaa vaan rukoilleet, että keksivät kaikelle jonkun järkevän selityksen, kunhan aika tulee. Ja sitten osa asioista jäi selittämättä ja osaan keksittiin kaikenlaisia kliseisiä hätäratkaisuja.

Tykkäsin myöskin eniten sarjan ekoista kausista. Yleensäkin sarjassa kiinnosti ehkä enemmän hahmojen väliset suhteet ja se selviytymisaspekti kuin kaikki isot mysteerit (okei, oli nekin ihan kivoja). Kutoskauteen mennessä alkoi tuntua siltä, että koko ajan vaan juostaan aseiden kanssa joka paikkaan ja ammutaan ja räjäytellään asioita, eikä se ollut enää oikein oma juttu. Kutoskauden flash sidewaysit oli kuitenkin kivoja (etenkin Charlien <3, oli ihanaa nähdä Charlie yhdessä Desmondin ja Clairen kanssa). Ja myös selityksestä flash sidewayseille omalla tavallaan tykkäsin (lähinnä koska loppukohtaus oli hieno), mutta toisaalta kyllä myös ärsytti se ajatus, että nämä ihmiset oli toisilleen muka jotenkin niin tärkeitä, että kenelläkään muulla niiden elämässä ei ollut niin suurta merkitystä. Se ei tuntunut koskaan uskottavalta.

Hahmoista oon samoilla linjoilla Fiorellan kanssa, Jack ja Kate olivat ärsyttäviä. Etenkin Jackille olin suorastaan allerginen ja inhosin Jack-keskeisiä jaksoja, sen isätraumat ja "olen parempi kuin te" -asenne oli jotain niin tylsää. Näin jälkeenpäin ajatellen Katen tarinankaari oli myös aika masentava: ensin sen tehtävä oli käytännössä pähkäillä kahden miehen välillä, ja sitten kun sarjan tekijöille tuli sellainen olo, että sille pitäisi kehitellä sarjassa jokin muukin tarkoitus, lykättiin sen niskoille vauva Mistä huomaa, että sarjan tekijät oli miehiä? Silti shippasin kyllä kovasti Katea Sawyerin kanssa, ja olin erittäin masentunut loppuratkaisusta.

Lempparihahmojani kaiken kaikkiaan oli varmaan Charlie ja Desmond. Locke sen sijaan kävi myös hermoille, samoin se Ben-tyyppi (oliko sen nimi edes Ben?) Shippejäni oli Sawyer/Katen lisäksi Charlie/Claire ja Desmond/Penny. Ja Charlien ja Desmondin bromance oli ihana! "Not Penny's boat" oli yksi sarjan parhaita kohtauksia, se kyllä itketti aikanaan. Myös aikahyppelystä vitoskaudella (oliko se vitoskaudella?) tykkäsin kovasti.

Nyt pidemmän ajan jälkeen kun ajattelee niin olihan Lostissa kyllä paljon hyvääkin, ehkä pitäisi käydä hakemassa kirjastosta ne DVD:t ja katsoa pitkästä aikaa uudestaan...

Arvaapas, unohdin sanoa, että olen muuten kerran tavannut tuon Desmondin näyttelijän ihan kasvotusten, halannut ja jutellut hänen kanssaan, oli vinkeä miekkonen ihan omana itsenäänkin

Olen tästä vähän kateellinen

[Fairy tale]

Tykkäsin myöskin eniten sarjan ekoista kausista...  Yleensäkin vikasta kaudesta jäi sellainen olo, että kaikkien kausien aikana sarjan tekijät on vaan heitelleet erilaisia arvoituksia ilmaan pitääkseen yleisön kiinnostuksen yllä, ja hiljaa vaan rukoilleet, että keksivät kaikelle jonkun järkevän selityksen, kunhan aika tulee.

Samoja ajatuksia mullakin. Sarjaa oli ehtinyt tulla jo tovin, ennenkuin pääsin siihen televisiottomana käsiksi. Lopulta päädyin ostamaan dvd-levyt, jotta pääsin seuraamaan sarjaa kaikessa rauhassa. Ensimmäiset kaksi kautta pitivät sellaista jännitystä yllä ja ilmassa oli tietyti paljon uutuudenviehätystä ja herätti hirveästi kysymyksiä.
Sarjasta jäi mieleen, että siinä oltiin vähän väliä tinttaamassa ja antamassa toisille kuonoon, siis enemmän mitä missään seuraamassani sarjassa tätä ennen. En ehtinyt kehittää hahmoista erityisiä suosikkeja tai ärsytyksen kohteita, mutta Sawyer on jääny lupsakkuudessa mieleen. Muistan kun hän sai yhdessä jaksossa silmälasit ja luki Ruohometsän kansaa jota olin itsekin juuri lukenut.  Hurley oli myös mukava hahmo.
Viimeisistä kausista on erittäin epämääräinen ja hämärä muistikuva. En helkkarissa muista mitään vauvaa! Muistan vain bunkkerit, siirtymän 70-luvulle ja kaikkea yksittäistä häröä.

Myin dvd-levyni lopulta pois kirpparilla, enkä ole kauheasti haikaillut uudelleen sarjan pariin. Mutta ei se niin huono ollut, etteikö sitä voisi katsoa uudelleen kun vielä hiukan on kulunut aikaa lisää.

[Abarat]

Jonkun kauden kohdalla kiinnitin kans huomiota sarjan väkivaltaisuuteen ja aseisiin. Sawyer oli kyllä hauska kun luki niin paljon saarella ja sai silmälasit! Mua kiehtoi kans selviytyminen saarella ja eri ihmisten välit toisiinsa. Mitä Shannonille tapahtuikaan?

Kun Miles, Faraday, Charlotte ja helikopterilentäjä heilui saarella muut tais tivata pelastajaa ja poispääsyä saarelta ja tulokkaat sanoi ettei ne tullut pelastaan. Eikös se mennyt niin? 

Ben oli jotenkin ristiriitainen henkilöhahmo. Ikinä ei tiennyt kenen puolella hän on jne. Rousseaun saarihahmon äidinkieli oli ranska ja silti puhui kaikille englantia. Muistatteko naisen ja miehen jotka sai jotain myrkkyä ja niitä luultiin kuolleeksi ja ne haudattiin elävältä? Kylläpäs muistikuvat haalistuu pitäis katsella uudestaan.

[Violetu]

Lost, ai että, siitäkin sarjasta tuntuu kuluneen ikuisuus.
Loppuun asti en tainnut koskaan edes katsoa, kun viimeisillä kausilla meni meno sen verran sekavaksi.
Omia suosikkihahmoja oli alussa Boone ,(ja sit sen siskopuoli, ja niillä oli jotain meininkejä keskenään). Myöhemmin tykästyin Julietiin ainakin jos yhtään muistan oikein. Charlie aiheutti huumeongelmansa kanssa lähinnä ahdistusta, Locke oli rasittava. Desmondista taisin tykätä.
Muistan, että netissä pyöri semmoinen video, (saattoi jopa löytyä linkattuna jostain tuhoutuneen finin "hauskoja videoita"-topasta). Jossa oli the llama song, mutta se oli the Sawyer song.
Tämä. karsea laatu, mutta hauska idea 😂

[Beatrix Bones]

Mä ajattelin tulla tänne hehkuttamaan uutta Netflixin minisarjaa, jonka katoin kahdessa päivässä. Nimeltään Unbelievable, suomeksi kai Epäuskottava. Tuo sarja oli koukuttava isolla koolla, tehty hyvin, näyttelijävalinnat precis, juoni erinomainen eikä mitään ollut liikaa tai liian vähän. Mä ahmin tän sarjan todella nopeasti ja mielenkiinnosta kertoo jotain se, että minä tapitin tuota melkein silmää räpäyttämättä ja mä kuitenkin yleensä jossain vaiheessa sarjaa/leffaa alan räplätä kännykkää jatkuvasti. Sarja pohjautuu tositapahtumiin, oikeasti tapahtuneisiin rikoksiin ja niiden selvittämiseen.

Lost-keskusteluun tulen mukaan sillä, että siitä taitaa olla kuusi tai seitsemän vuotta, kun mä olen sen katsonut kokonaan. Muistan, että tykkäsin aivan älyttömästi ensimmäisistä kausista, mutta se lopetus oli vähintäänkin outo. Voisin katsoa tuon sarjan uudestaan, jos se löytyisi jostain striimauspalvelusta. Ainakaan Netflixissä tai HBO Nordicilla ei ole sattunut silmään. Olisiko se jossain katsottavissa?

[Fairy tale]

Onko joku katsonut Viikingit-sarjaa? Mulla menny ihan ohi. Onko se kauhean väkivaltainen? Jaksoissa on soinut kuulemma Wardrunan musiikki?

Jännää että löysit sarjan kirjastosta. Itse katsoin sen tuossa keväällä ja kesän aikana yhtäsoittoa HBO:lta. Ja onhan se väkivaltainen. 98% jaksoissa on jokin tappelus. Itse en kiinnittänyt musiikkiin mitään huomiota.

Minä sen sijaan tuskailen sitä, että Merlin-sarjan ensimmäistä kautta ei näytä saavan oikein ostettua mistään (ellei sitten ehkä jostain englannikielisenä). En ole hommaamassa Netflixiä, koska ei HBOkaan pyöri kotikoneellani kunnolla. Pitäisi potkaista tuo HBO myös pois, turhaan olen maksanut siitä koko kesän, kun en ehdi katsoa tai sitten en viitsi katsoa, kun yhteydet ovat niin huonot. 

[desmond]

Meillä on kyllä ainakin pääkirjastossa tosi hyvin kaikkia tv-sarjoja DVD:llä. Toki välillä jotain suosituimpia voi joutua varaamaan, mutta ainakin monia vähän vanhempia sarjoja saa suoraan hyllystä. Veikkaan, että tässä auttaa se, että niin monella on nykyään käytössä joku suoratoistopalvelu, että harvempi jaksaa enää raahata DVD-levyjä kirjastosta Itse kuitenkin kulutan tuota DVD-hyllyä aika paljon, koska mulla sarjojen katselemisen on tosi vaihtelevaa aika rajallisesta vapaa-ajasta johtuen. Pienituloisena tuntuu turhalta maksaa mistään suoratoistopalvelusta, jos kuitenkin tuntuu siltä, ettei ehdi katselemaan kuin satunnaisesti. Kirjastosta saa kuitenkin aika hyvin sarjoja DVD:llä ilmaiseksi silloin kun tuntuu siltä, että nyt voisi katsoa jotakin vähän enemmän (ja sitten siitä ei ole mitään rahallista menetystä, jos ei ehdikään tai huvitakaan).

Hain nyt kirjastosta muutaman kauden Lostia ja rupesin katsomaan sitä uudestaan toisella silmällä samalla kun teen muita projekteja. On se kyllä vaan turhauttavan epätasaista kirjoittamista. Välillä on tosi hienoja ja koskettavia kohtauksia, mutta sitten koko juttua varjostaa se, että juoni on käytännössä täynnä asioita, joita ei vaivauduttu selittämään loppuun asti tai ollenkaan. Kauhaa haaskausta. Ja olisi tuossa hahmojen tyypittelyssäkin voinut toivoa vähän suurempaa omaperäisyyttä. On narkkari rokkari, se ainoa Lähi-Idästä kotoisin oleva hahmo on kiduttaja ja tappaja, yliopistotutkija on hajamielinen ja se kiintiöylipainoinen on hauska ja hyväntuulinen. Huoh. Mutta on siinä kyllä paljon hienojakin kohtia, ainakin kun ei ajattele liikaa kokonaiskuvaa