Tuntuu, että monet sarjat vaativat nykyään muutaman jakson ennen kuin niihin pääsee sisälle. Liittyyköhän tämä jotenkin suoratoistopalvelujen yleistymiseen vai olenko ylipäätään väärässä? Tämä on nimittäin mulle aikamoinen ongelma, koska mielestäni sarjan täytyy kiinnostaa heti, enkä jaksa tuhlata useampaa tuntia sen selvittämiseen, onko joku sarja sittenkin hyvä.
Fiilaan tätä niiin paljon! Itsellä on ollut juuri se ongelma uusien, hyvien sarjojen löytämisessä, joiden eka jakso ei yksinkertaisesti nappaa, vaikka sarjoista puhuttaisiin miten paljon hyvää. Itse en todellakaan jaksa tuhlata aikaani sen selvittämisessä, onko jokin sarja vaivani arvoinen, jos se ei sitä pysty todistamaan ensimmäisellä tai viimeistään toisella jaksollaan. En tajua, miksi sarjojen tekijät ovat nykyisin siinä uskossa, ettei pilotilla niin väliä ole, koska totta kai on!
Kärsin myös siitä, miten yksiulotteisia, pinnallisia ja hengettömiä monet sarjat tuntuvat nykyisin olevan. Itse en jotenkin jaksa tätä kertakäyttöviihdekulttuuria yhtään, ja siksi mieluummin katson vanhoja sarjoja aina vain uudestaan, koska miten voisin katsoa sarjaa, joka ei saa tuntemaan mitään? Uh. En tiedä, onko mun standardit liian kovat vai muiden liian matalat, koska uusia, hyviä sarjoja en löydä sitten millään. Uskon, että muiden liian matalat, koska ainakin Netflix tehtailee ihan tahallaan paskoja sarjoja, jotka moni/kaikki katsoo kerran eikä koskaan uudelleen, mutta kun semmonen roska vetää katsojalukuja, niin mitä väliä?
No niin, jotta tämä viesti ei olisi täysin negatiivinen, tulenkin hehkuttamaan sellaista sarjaa, joka minuun vihdoin iski ja sai tuntemaan! Nimittäin Netflixin
Kertomuksia kaupungista, joka pohjaa Armistead Maupinin viimeisimpiin teoksiin. Ja tämä sarja!! On niin lämmin, välitön ja autenttinen, että jumankekka! Hahmovetoisuus on mulle yleensä se tärkein juttu hyvässä teoksessa, oli se sitten kirja, sarja tai leffa, ja tässä koko hahmokaarti on aivan upea! Jokainen on kompleksi ja moniulotteinen. Lisäksi aihe ja teemat ovat itselle todella tärkeitä ja koskettavia.
Sarjan keskiössä on siis pieni lgbtq+ -yhteisö, joka elää San Franciscossa Barbary Lanella isossa, monikerroksisessa puutalossa, jossa on useampi asunto. Sarja on todella ajankohtainen ja käsittelee yhteiskunnallisia / poliittisia asioita todella terävästi ja selkeästi. Pääpaino ei kuitenkaan ole näissä asioissa vaan hahmoissa ja heidän ihmissuhteissaan. Sarjan pääjuoni on talon omistajan Annan kohtaama kiristys, että hän myisi talon tai salaisuus x paljastuu. Sarjojen muut henkilöt ja heidän suhteensa ovat myös aivan yhtä keskeisiä. Lisäksi minua ilahduttaa erityisesti se, että esimerkiksi transmies Jakea esittävä näyttelijä on oikeastikin trans. Jos näyttelijä olisi ollut cismies, se ei olisi tuonut ollenkaan samanlaista autenttisuuden ja voimaannuttamisen tunnetta, olisi hän ollut kuinka hyvä näyttelijä hyvänsä. Sama juttu esim.
Pose -sarjan kanssa, joka teki historiaa (joskin minusta valitettavan myöhään) palkkaamalla kaikkiin transnaisten rooleihin oikeita transnaisia.
Suosittelen Kertomuksia kaupungista siis vilpittömästi, jos nauttii hahmovetoisista ja ihmissuhteisiin painottuvista sarjoista ajankohtaisella otteella