Author: Zarroc
Pairing: Karita/Rebecca
Rating: S
Genre: romance, jonkinasteinen fluffy, femme
A/N. Minulla on krapula. Eli minä kirjoitan epämääräistä söpöilyfemmeä parista, joka on kaikkein epätodennäköisin. Sanoja 250, osallistuu Ficlet300:seen sanalla 214. Rakkaus, Albumihaasteeseen kappaleella numero 1. Salt in our wounds sekä Vuosi raapalehtien IV.
Erikoinen sykeLove is insane and Baby
We are too
It's our hearts little grave
And the salt in our wounds”Miksihän olen tässä vielä”, hän mietti ääneen ja minä hymähdin. Olimme käyneet tämän keskustelun satoja kertoja vuosien saatossa, eikä hän tuntunut vieläkään kyllästyvän siihen.
”Koska homous on tarttuvaa?” ehdotin kuitenkin virnistäen ja hän henkäisi sen näköisenä, että oli juuri tajunnut jotain suurta.
”Totta! Sinun syytäsi siis kaikki!”
Katsoin häntä kasvoillani kauhistunut ilme. ”No ei, vaan sinun. Minähän suunnilleen
turned to gay heti kun näin naamasi.”
Rebecca kihersi äänellä, jota en ollut koskaan ennen hänen suustaan kuullut ja kurottui painamaan suudelman huulilleni. Ihmettelin hänen käytöstään, ei hän ollut ikinä tällainen. Ei hän kuherrellut kanssani.
Meidän välimme olivat lempeät ja rakastavat, mutta me emme oikeastaan koskeneet toisiimme. Hän vastasi harvoin halaukseen tai suudelmaan kunnolla, seksiä oli jos oli ja silloinkin siinä oli erikoinen syke. Mutta me riitelimme, niin pahasti, että minun sydämeni tuntui räjähtävän kaikesta siitä onnettomasta rakkaudesta, mikä piti minut hänen luonaan.
Ajatustasolla en halunnut edes nähdä häntä, mutta kun hän oli siinä, minun oli pakko tulla niin lähelle, etten kyennyt enää edes hengittämään ilman häntä.
”No mistä nyt tuulee?” kysyin kuitenkin, huulet hänen suupielelleen jääden. Rebecan sormet sivelivät lapaluitani ja hetken ajan hän puristi minua kovempaa itseään vasten. Joskus hän tuntui suolalta haavoissani, karhealta ja kipeältä. Ja silti minä en halunnut pois, hänen kanssaan olin aina enemmän masokisti kuin koskaan.
”Lounaasta. Kovaa ja rakeita.”
Nauroin hänen huulilleen, suutelin häntä ja nautin, kun hän reagoi minuun aivan, kuin haluaisi olla siinä aina. Ja minä tunsin turvaa siitä, että joku halusi perustaa kanssani kodin, olla siinä.
Vaikka tuulisi kovaa mistä suunnasta tahansa.
Here we are
Right back where we began
Waiting for sweet love
With open arms
