Juhlayöt
11th Doctor/River, S
200 sanaa
Universumin vahdituin vanki pukee punaisia stilettikorkojaan ja mustaa satiiniunelmaansa tarkoituksellisen hitaasti. Vaikka heillä on näennäisesti aina vain yö aikaa, niin oikeasti heillä on ikuisuus, kiitos Tohtorin ja TARDISin, mutta se ei estä Tohtoria olemaan kärsimätön.
”River, kiiruhda!” vaati tuo Tohtorina tunnettu ajan herra, ja ravasi ympyrää punaisia henkseleitään paukutellen.
”Rauhoitu, murunen, saat toki kurkkia jos haluat.”
Sanat kuultuaan ulkomuodoltaan nuori mies seisahtui, ähkäisi tuskastuneen oloisena ja tuli lopulta kiinnittämään iltapuvun vetoketjua, niin kuin naisen suunnitelmaan kuuluikin.
”Kiitos. Ja päämäärämme, jos sallit?”
”Ah, aivan, aivan. Menemme Maahan, tarkemmin sanottuna Amerikkaan.”
”Kuinka barbaarista!”
”Muista salakapakat, River, ja jazz!”
”Ihanan syntistä!” hihkaisi nainen ja kääntyi ympäri suoristaakseen miehensä rusettia.
-
Savuinen sisäilma ja juhlahumu imaisi heidät syleilyynsä ja villit kiharat omaava nainen oli kuin kotonaan, varsinkin kun juuri hän oli aikoinaan vahingossa salakapakat keksinytkin.
”Rakas, kerrohan, osaatko tanssia?” kuiskasi River Tohtorin korvaan johdatellessaan toista täydelle tanssilattialle.
”Toki”, oli hymyilevä vastaus, mistä kiitokseksi sai kevyen läppäisyn avokämmenellä otsalle.
”Ei, vaan oikeaa tanssia, typerys.”
Tohtorin hymy hiipui pinnallisesta vähemmän pirteäksi, mutta enemmän aidoksi.
”Ainahan voit opettaa minua.”
Nainen johdatti ajan herran hontelot kädet pyöreille lanteilleen ja kietoi omansa toisen niskan ympärille. He keinuivat hitaasti poski vasten poskea musiikin tahtiin, ja ajan huvetessa sitä käännettiin uudelleen.
