Kirjoittaja Aihe: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-11)  (Luettu 3291 kertaa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-11)
« : 20.09.2014 12:24:25 »
Minerva on valmis lähtöön, mutta samalla kaikkea muuta kuin.


Nimi: Prinssin morsian
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Karvalakkirakastaja
Päähenkilöt: Minerva McGarmiwa / Eileen Prinssi
Lajityyppi: yleislätinä tunnevirroilla = PTP?
Sanamäärä: > 600
Haasteet: KOP 2
Ikäraja: K-11


KOP2-haasteeseen kirjoitettu. Alkuperäinen, Renneto:n jättämä haaste meni näin:

Paritus: Minerva McGarmiwa/Eileen Prinssi
Lajityyppi: aistikkuus ja/tai tuskaisuus ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: K-13 — K-18

Yhteenveto(ehdotus): Voi olla sekä aito että epätoivoinen, sillä mitä olisikaan vapaa tahto ilman sen tuottamia pettymyksiä?


Niin Renneto:n yhteenvetoehdotus kuin genrevaihtoehdot saivat minut hämilleen, mutta silti ei kestänyt kauaa, kun ficci alkoi jo pyöriä päässäni. Ja se teki sitä viikkokausia. Sen sijaan kirjoittaminen lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes lopulta kirjoitin tämän ficin kolme päivää sitten kertarykäyksellä. Kaikki kävi niin helposti, että on kahtiajakautunut fiilis, josko ficci on oikeasti hurmoksessa kirjoitettu vaiko tavallista peruskauraa, jollaista helposti suoltaa ulos miettimättä lainkaan. Ainakin toivoisin ensimmäistä :F

Wanhukset saattavat saada otsikosta ylimääräisiä kiksejä ;D mutta sen varsinaisen sanoman pitäisi avautua tasapuolisesti kaikille potteristeille. Jaa, niin. En muista sanottiinko Pottermoressa jotain Minervan kouluajoista, mutta jos sanottiin, niitä ei tässä ficissä oteta huomioon. Muuten voisi soveltua canoniin.

Kiitokset betalle <3 ficci tosin muuttui vielä betaamisen jälkeen, mutta joka tapauksessa kaikki vihreet ovat aina yksityisomaisuuttani!


Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Prinssin morsian




Lehden sivu kiiltää. Se tuntuu kovalta Minervan sormien alla. Hän ei katsele kuvaa, vaan sivelee sen pintaa ajatellen Eileenia ja tulevaisuutta. Portaikosta kuuluu kengänkorkojen kapse, matka-arkun ryminää. Innokkaimmat ovat jo valmiina, vaikka vaunujen lähtöön on vielä neljä tuntia.

Minerva vilkaisee omaa matka-arkkuaan. Se nököttää siististi hänen sänkynsä vierellä. Hän on valmis lähtöön, mutta samalla kaikkea muuta kuin.

"Täällähän sinä olet!" Eileen huudahtaa työntyessään sisään makuusaliin. Hän heilauttaa pitkät hiuksensa selkäänsä ja tipahtaa sängylle Minervan viereen. "Luulin että lähdit jo ulos."

Minerva pudistaa päätään. Hän kääntyy kyljelleen, kuten Eileenkin, ja kopauttaa rystysillään lehden kantta.

"Mikä tämä on?"

"Äsh, tiedän, se maksoi liikaa, mutta minun oli pakko!" Eileen sanoo nauraen. Hän kierähtää selälleen ja avaa lehden. "Katso näitä!"

Minerva ihastelee mieluummin Eileenin tasaista ihoa, aistikkaan tummia kulmia sekä ilmeikästä suuta, joka liikkuu lakkaamatta kuvaillen liehureunuksia, röyhelöitä, pitsihansikkaita, valittelee silkin hintaa ja arvioi, olisiko sweetheart-kaula-aukko liian uskalias. Innokkuus on uutta Eileenissa, mutta harmikseen Minerva ei voi ottaa siitä kunniaa. Tobias. Muusta Eileen ei ole koko vuonna puhunutkaan.

"Miksi menet naimisiin hänen kanssaan?" hän kysyy, kun Eileen vetää henkeä. "Minäkin valmistun vuoden kuluttua. Voisimme asua yhdessä, lähteä vaikka matkustamaan."

"Älä nyt hulluja puhu", Eileen tuhahtaa. "Kaksi naista keskenään? Eihän sellainen tule kuuloonkaan."

Minerva nielaisee vastalauseen. Kiistelyiden aika on ohitse. Heidän aikansa on myös ohitse, mutta viimeiset tunnit Minerva haluaa käyttää tarkoin. Hän ei myönnä vieläkään jäävänsä kaipaamaan Eileenia, koska ei tämäkään kaipaa häntä.

"Ja tiedät kyllä miksi menen hänen kanssaan naimisiin", Eileen muistuttaa. Hän heittää lehden matka-arkulle katsomatta sen perään ja kietoo kätensä Minervan ympärille. "Hän on kunnollinen mies."

"Ja hän kysyi", Minerva täydentää.

"En voi vieläkään uskoa, että hän pyysi minua vaimokseen", Eileen puuskahtaa kuulematta sarkasmia.

Minerva liu'uttaa kätensä Eileenin leveään hihaan. Hän toivoo, että Eileen lakkaisi puhumasta Tobiaksesta. Tämä on hänen hetkensä, ei kenenkään muun.

"Kerroinko jo, että hän sai paikan siitä uudesta tehtaasta?"

"Mmm", Minerva hymisee. Hänen sormensa hipovat jo alusmekon pehmeää olkainta.

"Minerva, sinä olet mahdoton", Eileen toruu vetäytyen kauemmas. "Kuka tahansa voisi nähdä!"

"Minä en ole mahdoton", Minerva sanoo topakasti ja heilauttaa kiinni sänkynsä ympärillä roikkuvat raskaat uutimet. "Minä olen päämäärätietoinen nuori nainen."

Eileen heittää verhoihin vielä vaimennouksen, ennen kuin rentoutuu Minervan käsivarsille.

"Olkoon menneeksi", hän myöntyy ja painaa huulensa Minervan huulille.

Minervan sisintä jäytää tieto siitä, että hän haluaa Eileenia enemmän kuin tämä häntä, mutta sitä hänellä on aikaa murehtia koko seuraavan vuoden ajan. Loppuiän jos niikseen tulee. Tuolla hetkellä Minerva katsoo kuitenkin parhaaksi keskittää kaiken huomionsa vierellään makaavaan naiseen, jonka koulukaavun napit hän on juuri saanut auki.

Eileenin rinta kohoilee kiivaasti hänen joululahjaksi saamansa silkkimekon alla. Minerva ujuttaa olkaimen alas, sitten toisen, kunnes hänellä on esteetön näköala sekä kulkuväylä hamuaville huulilleen. Eileenin huokailut ovat mannaa hänen korvilleen, eikä Minerva tiedä, miten päin olla, kun Eileen ujuttaa kätensä hänen reisiensä väliin.

Jälkeen päin Eileen vetää vaatteet ylleen ja vaatii Minervaakin pukeutumaan, vaikka he ovat suljettujen verhojen takana, Merlin soikoon! Hän käpertyy Minervan kylkeen ja tuoksuu seksiltä. Minervan käsi lipuu karkeaa kaapukangasta uumalta lanteille ja takaisin. Hänen sisällään polttelevat sanat karkaavat ulos, vaikka hän tietää ne turhiksi.

"Minulle tulee sinua ikävä."

"Samoin", Eileen vastaa kevyesti.

Minerva hengittää sisäänsä Eileenin lämpöä ja räpyttelee silmiään. Hän tuijottaa matka-arkun kannella lepäävää lehteä ja avautunutta aukeamaa, jossa liikkumattomat jästimorsiamet poseeraavat kameralle valkoisissa mekoissaan.

"Ehkä ensi kesänä—" Minerva aloittaa, mutta Eileen keskeyttää hänet.

"Me saamme kaksi tyttöä. Kaksi pientä prinsessaa", Eileen kuiskaa Minervan rinnalle. "Turha toivoa kultakutreja, koska Tobias on tummatukkainen ja minullakin tämmöinen. Mutta voihan heidät aina pukea vaaleaan."

"Ei mustia koulukaapuja?" Minerva kysyy katkeran huvittuneena.

"Heistä tulee jästejä", Eileen vastaa varmasti.

Minerva makaa hiljaa kuunnellen pihalta kantautuvia ääniä. Hän kääntää päänsä nähdäkseen ikkunan, kirkkaansinisen taivaan ja sen vellovat poutapilvet. Hän huomaa jo odottavansa syksyä sekä paluuta Tylypahkaan.


« Viimeksi muokattu: 04.11.2014 17:36:45 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Vs: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-13)
« Vastaus #1 : 20.09.2014 22:52:25 »
Kiva lukea taas Potteria pitkästä aikaa - tämä oli varsin hyvä ficci tahattoman tauon jälkeen. Rare-parituksiin on aina ilo tutustua, tämä oli ensimmäinen Minerva/Eileenini ikinä, mutta luen taatusti lisää, jos vain löydän. En pane pahakseni, jos aiot naputella lisää tämänkaltaista, sen verran onnistunut tekele. Renneton haaste oli mainio, en ihmettele, miksi inspiroiduit (vaikkakin hitaahkosti). Eikä toteutuskaan takkuillut, johtuiko kenties loisteliaasta genrestä PTP? :'D

Tämän tekstin kuvio oli kiehtova, en tiedä kuinka pahasti tulkkasin sen metsään, mutta ei kai sillä niin väliä. Eileen oli siis menossa naimisiin Tobiaksen kanssa, mutta hyväksyi kuitenkin epämääräisen salaisen seksisuhteen Minervan kanssa? Näin muotoiltuna juonikulku kuulostaa valitettavan kornilta, vaikkei se sitä ollutkaan missään tapauksessa! Päinvastoin samaistuin vuoroin kumpaankin naiseen, etenkin Minervan menetyksen tunne ja hienovarainen katkeruus kiehtoivat. Eileen taas oli hämmästyttävän ympäripyöreä käytöksensä suhteen, hän ei taida varsinaisesti tietää, mitä haluaa. Yhtälö on taas kerran kiinnostava ja jollain lailla uusi.

Näiden kahden käymä sananvaihto oli aikalailla loogisesti ja miellyttävästi etenevää, ehdoton suosikkini oli tämä:
Lainaus
Hänen sisällään polttelevat sanat karkaavat ulos, vaikka hän tietää ne turhiksi.

"Minulle tulee sinua ikävä."
Yksipuoliset tunteet on kieltämättä käytetty aihe, mutta tämä ei vastaa kliseisintä mahdollisinta vaihtoehtoa. Onneksi. Johdattelu varsinaiseen lopetukseen hämmensi ehkä hitusen, perinteikästä negatiivisiin tunteisiin vellomista ei toteutettu kuten odotin. :D Parempi se tietenkin näin on, kiitos ja kumarrus hienosta ficistäsi!

//Kieltämättä Renneton ilmaus toi uutta näkökulmaa asiaan, kiinnostavaa...
« Viimeksi muokattu: 26.09.2014 22:17:32 kirjoittanut Orenji »
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 277
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Vs: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-13)
« Vastaus #2 : 26.09.2014 22:05:29 »
Eileenin karkea musta koulukaapu vastaan unelmien valkoinen häämekko - todellisuuden ja kuvitelmien ristiriita on tosi raju vaikka se vain häivähtää tässä. Kurkkii sängyn alta. Katsoo ovenraosta. Pidin ratkaisusta todella paljon, se toi tilanteeseen entistä riipaisevamman tunnelman varsinkin kun sai miettiä, että kuka antoi Eileenille sen silkkisen alusvaatteen joululahjaksi?

Vaikka varjot heti alussa mainitsinkin, niin ne eivät tosiaan hyökänneet päälle, päinvastoin! Fikistähän vietetään sängyn päällä, ei sen alla. Sängyllä on lämmin, kun on kaksi ihmistä, ja hetken he nauttivat toisistaan, vaikka ehkä toinen enemmän kuin toinen. Valokeila on kohdistettu musta tosi hyvin. :> Se näkyy myös siinä, ettei lukijan sydänalaa tietenkään puristanut ainoastaan Eileenin heittäytyminen miehen mukanaan tuomaan unelmaelämäänsä ja tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Minervan kohtalo ja Minervan tulevaisuudensuunnitelmat hiersivät samaan aikaan.

Näiden kahden suhde oli jotenkin ihanan epätasapainoinen, sellaisella tavalla jota harvemmin fikeissä pääsee todistamaan. Minerva voi monella tapaa olla vahvempi ja kenties päämäärätietoisempi, mutta Eileenillä on keveydessään hirveästi painoarvoa hänelle. Totta kai molemmilla oli tunteita toisiaan kohtaan, mutta Eileenillä enemmän Tobiasta kohtaan. Tai ehkä unelma-Tobiasta kohtaan, mutta se ei tässä vaiheessa ollut vielä relevanttia. Tärkeintä oli, että Eileen oli sillä hetkellä onnellinen, huumassa.

Alku oli jo ihana. Siis jo ideana mutta vielä enemmän sytyin toteutukselle; suhtautuminen häämekkoihin, kiilteleviin sivuihin ja kaikkeen siihen ei ollut kirvelevä eikä siinä haissut katkeruus saatika tappio, mutta ei esimerkiksi Minerva tyytyväinenkään ollut. Tää tasapainoilu erilaisten tunteiden välillä ilman, että viedään megalomaanisiin taivaspasuunoihin ja muihin ääripäihin kolahti tosi kovaa.

"Minä en ole mahdoton", Minerva sanoo topakasti ja heilauttaa kiinni sänkynsä ympärillä roikkuvat raskaat uutimet. "Minä olen päämäärätietoinen nuori nainen."

Just näin!

Orenjilla oli monta hyvää pointtia ja hyvä lainaus, mutta mun huomioni kiinnittyi vain toisenlaisessa järjestyksessä:

Lainaus
"Minulle tulee sinua ikävä."

"Samoin", Eileen vastaa kevyesti.


Tarinan viimeisen virkkeen voi tulkita ihanan monella tapaa.
perhosen siivenisku


FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-13)
« Vastaus #3 : 30.09.2014 20:21:58 »
Ihana rare-paritus, Eileen on hahmo, josta haluaisin lukea lisää ja Minervan nuoruus on mielenkiintoinen niin canonissa kuin tässä ficissä. Otsikko on yksinkertainen, onnistunut. Pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa, se on monimuotoista eikä suinkaan kulunutta ja sen laatuun voi luottaa. Ei tarvitse pelätä, että minkä tasoinen teksti on tulossa vaan tietää, että siinä et voi mennä metsään, niin paljon sinulla on kokemusta. Toteutus on aina tietysti yllätys ja tästä(kin) minä pidin.

Tykkäsin kovasti siitä, ettei Eileen ollutkaan synkkä kuten tuleva poikansa. Minua muuten vähän ihmetytti se, että hän pääsi noin vain Minervan makuusaliin (olettaen, että Eileen oli luihuinen ja Minerva rohkelikko), mutta en antanut sen häiritä sen kummemmin. Eileenin keveys ja suuri unelmien määrä tietäen kuitenkin tulevaisuuden oli jopa surullista luettavaa, mutta kuten Renneto sanoikin:
Lainaus
Tärkeintä oli, että Eileen oli sillä hetkellä onnellinen, huumassa.

Oli myös koskettavaa kuinka väärässä nuori, unelmiinsa uskova nainen voi ollakaan:
Lainaus
"Me saamme kaksi tyttöä. Kaksi pientä prinsessaa"
ja
Lainaus
"Heistä tulee jästejä"

Minerva oli hyvin aito. Surullinen, muttei ylitsepursuava. Kohtaloonsa sopeutuva, mutta kuitenkin omalla tavallaan hyvin määrätietoinen. Hän ei lähtenyt taistelemaan sellaisista asioista, jotka oli jo hävinnyt. Pieni yrityksen poikanen siellä oli, mutta Eileen katkoi ehkä jopa huomaamattaan siltä siivet. En usko, että Eileen olisi tässä tilanteessa ollut millään tavalla julma, vain ihastunut. Elämä vaan menee niin, toisesta pitää, mutta toinen kosi eikä sitä saattanut uskoa edes todeksi. Minerva rukka.

Kiitos tästä lukukokemuksesta ja kirjoita ihmeessä näistä kahdesta lisää, minäkin lukisin mieluusti. :)

- Frac
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-13)
« Vastaus #4 : 01.11.2014 15:20:52 »
Orenji, tämä oli myös minun ensimmäinen Minerva/Eileenini ;D ja vaikka paritus oli tavallaan kiva, luulen että tää jää myös viimekseksi. Mutta never say never ;)

PTP on pelastus <3 ja hei, tekstin tulkinta on aina lukijan silmässä! Ei tekstiä voi tulkita väärin, ehei. Jokaisella tulkinnalla teksti avartuu aina vähän lisää, siksi ehkä olenkin niin kommenttiriippuvainen. Se on varmasti tietynlaista epävarmuutta siitä, että osaisin itse löytää edes omasta tekstistäni kaikkea tai edes mitään x)

Korni juonikulkusi summa-summaroi aika hyvin ficin pinnan ;D mä ajattelin sen niin, että Eileenille Minerva oli kouluaikojen huvitus. Se ei oikein osannut ajatella sitä suhteena, vain oheistoimintana, joka on ok koulussa kun molemmat on naimattomia naisia, mut ei mitään sellaista, jota Eileen haluaisi jatkossa tai kykenisi edes käsittämään. Minervalle kaikki oli syvempää ja minusta Minerva olisi voinut hyvinkin vaikka elää Eileenin kanssa julkisesti. Mä en kuitenkaan näe Minervaa hahmona, joka jää vellomaan menneisyyteen. Pikemminkin sellaisena, joka hyväksyy faktat, laittaa ajatuksensa järjestykseen ja antaa mennen valua menneeseen. Olisi tietysti voinut ottaa huomioon, että Minerva on tässä vasta kuudentoista ja ettei moinen kypsyys kenties ole vielä... noh, kypsynyt. Mutta ehkä se on, ei kaikki ole kuudentoista ikäisenä lapsia (kuten minä olin) :)

Renneto, silkkisen alusvaatteen Eileen sai Minervalta! Hahaa, paljastin! ;D

Joo, Minerva on päämäärätietoinen, mutta paaa-aaaljon joustavampi kuin Eileen, jonka mieli on fiksaantunut yhteen kohtaan ja sinne mennään eikä meinata — sivuvaikutuksista viis. Tuossa ylhäällä Orenjille jo selittelin omaa näkökantaani Eileenista ja suhteestaan Minervaan. Tobias on tulevaisuus, jollainen Eileenilla pitää Eileenin (ja muidenkin) mielestä olla. Kuinkas muutenkaan? Miten nyt kaksi naista voisi kulkea yhdessä, asua yhdessä, höpötystä!

Tuo viimeinen lainauksesi tai sen rajaus pikemminkin, joo, tuota hain takaa :)

FractaAnima, kiitoksia ylistyksistä <3

Itse en fiksannut Eileenin tupaa paikoilleen, koska en vain jaksanut alkaa miettiä sitä kummemmin x) mielestäni sitä ei ole virallisesti koskaan vahvistettu, siis että se olisi Luihuinen? Mutta vaikka olisikin, niin voihan eri tupalaiset vierailla toisten tupien oleskeluhuoneissa ja miksei makuusaleissakin. Kirjoissahan portaat muuttuivat liukumäeksi vain, jos väärää sukupuolta edustava yritti sisään (hahaa, konservatiiviset turvataiat, eivätpä estä tyttö-tyttösuhteita ;D)

Eileenin unelmat ja sitten se todellisuus, joka kirjoista lukijalle välittyy, ovat ristiriidassa. Koko ficin asetelma oli omassa mielessäni sellaista surullista parodiaa siitä, millaiseksi Eileenin elämä kehittyy ja millaiseksi hän on sen kuvitellut. Ehkä, jos oikein puristetaan, tulin jopa ajatelleeksi, että olisiko Eileenin ollut parempi jäädä Minervan huomaan ja jättää Tobias omaan arvoonsa. Mutta sittenhän me ei oltaisi saatu Severusta <3

Ei, julma Eileen ei ole. Ehkä vain mieltää tilanteen ja tunteet eri tasoisiksi kuin Minerva. Toiselle kevyttä hupia, toiselle vakavaa ja syvää.




Aivan mahdottoman suuret kiitokset kommenteista joka ikiselle <3 tykkään niistä ja teistä valtavasti :-*
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-11)
« Vastaus #5 : 11.01.2015 23:14:32 »
Olen tässä viime kuukausina taas missannut ämpärikaupalla fikkejä, mutta että tällainenkin kala on päässyt menemään ohi. Ääh! No, onhan tässä aikaa. Ihanat mustahiuksiset naiset.

Toiveet ja todellisuus menivät tässä tosiaan rankasti ristiin, kun Eileenin kevät oli morsiuspuvun värinen mutta lukija tietää miten pimeeksi meni joskus myöhemmin. Innokas, kepeä Eileen oli lukijalle uutta, niin kuin oli Minervallekin.

Tarina sai minut myös uteliaaksi, mikä oli Eileenin oma suhde taikamaailmaan, kokemukset ja ehkä pettymyksetkin, kun hän suunnitteli tulevaisuuttaan jästimiehen kanssa ja uskoi/toivoi heidän saavan jästityttäriä. Mulla on Eileenistä ehkä stereotyyppinen mielikuva vähän nuivana ja syrjäänvetäytyvänä, en tiedä onko kuvalle mitään muuta perustetta kuin vertailu Severukseen; mutta mä spekuloin niinkin pitkälle, että jos Eileen ei tuntenut saavansa haluamansalaista arvostusta, niin ehkä hän ikään kuin tahtoi aloittaa uudestaan ympyröissä, joissa häntä ei tunnettu... sen sijaan, että hänellä olisi velhomaailmassa lisätaakkanaan vielä naisen kanssa eläminen.

Ehkä siinä oli kaksikon ero - Minerva oli tässä tilanteessa Eileenin vietävissä ja joutui tyytymään viimeisiin syleilyihin, mutta Minerva tietää paremmin, mitä elämältä haluaa ja uskaltaa olla se joka haluaa.

Eileen ei näyttänyt oikein pitävän niistä mustista hiuksistaankaan, joista mä pidän valtavasti ja jotka ovat vähän niin kuin oikean noidan tunnusmerkki. x) Onneksi Minerva arvostaa hänen kauniita kulmiaan.

Lainaus
"Miksi menet naimisiin hänen kanssaan?" hän kysyy, kun Eileen vetää henkeä. "Minäkin valmistun vuoden kuluttua. Voisimme asua yhdessä, lähteä vaikka matkustamaan."

"Älä nyt hulluja puhu", Eileen tuhahtaa. "Kaksi naista keskenään? Eihän sellainen tule kuuloonkaan."

Eikös muuten velhoille ollut aivan tavanomaista, jos ei nyt asua niin ainakin matkustaa yhdessä ja nähdä maailmaa koulun jälkeen? No, milloinkas maailman säännöt olisivat olleet samat miehille ja naisille, ja ehkä tähän maailmanaikaan vielä vähemmän.

Minerva ja Eileen kai olivat tässä jotain 16-18 -vuotiaita eli nykynormeilla äkkiseltään aika nuoria pohtimaan avioliittoaikeita, mutta se sopi kyllä ajankuvaankin hansikkaineen ja liehukkeineen. Oikeastaan tuli vähän mieleen vanhan hyvän ajan tyttöromaanit, jommoisia luin joskus herkässä iässä kun Harry Pottereita ei vielä ollut olemassa...

Lainaus
"Minä en ole mahdoton", Minerva sanoo topakasti ja heilauttaa kiinni sänkynsä ympärillä roikkuvat raskaat uutimet. "Minä olen päämäärätietoinen nuori nainen."

Tsih.

Oli kiva lukea, kiitos!
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Prinssin morsian (Minerva/Eileen, PTP, K-11)
« Vastaus #6 : 13.01.2015 16:31:56 »
Letizia, Eileen hahmona oli antoisa kirjoittaa, koska välähdys, joka hänestä kirjoissa nähtiin, oli kovin lyhyt, pahasta tilanteesta sekä aikojen päästä kouluaikoihin nähden. Ken tietää, mitä sitä ennen on tapahtunut! ;D Mulla jotenkin vain lähti pyörimään päässä toiveikas Eileen ja sitten jonkinlainen pikkupiru kuiski olkapäältä, että tehdäänpäs suuria odotuksia, kun kuitenkin tiedetään, että lupauksia ei juuri lopulta lunasteta... :E

Mä en osaa vastata, jos nyt edes kysyitkään, tuohon, että miksi Eileen halusi lapsistaan jästejä. Ehkä hänellä oli toive jästilapsista Tobiaksen tähden, ehkä Tobias ei (vielä) tiennyt, että Eileen on noita?

Velhoilla oli tapana matkustella koulun jälkeen, ainakin tietyn yhteiskuntaluokan velhoilla, mut olettamus oli mulla tässä, että se oli enemmänkin miesten juttu. Minerva olisi tietysti haistattanut pitkät piffit moiselle sukupuolisyrjinnälle ja mennyt minne haluaa, mutta Eileen ei ihan taipunut. Ehkä Eileenin päässä suhde Minervaan oli nimenomaan kouluaikoina sallittu "tyttöjen juttu", josta kasvetaan pois viimeistään, kun astutaan avioon ja uuden miehen kainaloon.

Oi, tyttöromaanit <3 luin aika vasta (siis parin vuoden sisään) Runotytöt (aijettä haluaisin kirjoittaa Emilia/Deania joskus ;D) eikä Anna-kirjoistakaan kovin pitkästi ole. On niissä vain oma tunnelmansa, kyllä <3

Kiitos kaunis sinulle kommentista, mukavata, että pidit ficistä :-*
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain