Author: Dracoslover
Beta: ~SunriseGirl~
Genre: Angst, deathfic
Rating: K-11
Summary: Miksi kukaan ei auta Frediä?
Disclaimer: Minähän en omista muuta kuin juonen.
A/N: Ehkäpä puolessa tunnissa kyhätty ficlet, oli pakko kirjoittaa Kuoleman Varjelusten tapahtumien takia. Thänksit betalle! Kommentti ois kiva =)
George katsoi kaaoksen yli, etsien katseellaan perhettään. Sitten hän näki heidät. Seisomassa puolikaaressa jonkin, tai jonkun ympärillä. Kuka se oli? Missä Fred oli?
George juoksi lähemmäs perhettään, kunnes katsoi maassa makaavaa ihmistä tarkemmin. Se oli Fred. Hän oli loukkaantunut. Mikseivät muut auttaneet? ”Mitä…Miksette te auta häntä?” George kysyi ja katsoi syyttävästi äitiään polvistuen veljensä viereen. Rouva Weasley katsoi Georgea surullisin silmin. ”Hän…hän ei enää tarvitse apua, George. Katso, hän on kuollut”, hän sanoi ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
George käänsi katseensa kaksoisveljeensä. Silmät olivat kiinni, ja hänen viimeinen hymynsä oli lasittunut kalpeille kasvoille. George ei ymmärtänyt. Hän ei halunnut ymmärtää. Hänen veljensä ei voisi olla kuollut.
”Ei. Fred, herää, minä tässä. George, korvapuoli! Herää!” George nyyhkytti ja ravisteli veljensä kylmää ruumista.
Fred ei avannut silmiään. Georgen ruumiin sisällä kulki jäätävän kylmä kauhu. Hänen kaksoisveljensä, hänen toinen puolensa… Kuollut. Ei, hän ei uskoisi sitä. Ei Fred ollut kuollut, hän vain lepäsi, lepäsi taistelusta Dolohovin kanssa. ”FRED!” George huusi kyyneleiden tunkeutuessa silmiinsä. Mitä hän tekisi, jos se olisi totta? Jos Fred ei enää heräisi?
George tunsi kevyen kosketuksen olkapäällään. Hän käänsi päätään ja näki veljensä Ronin polvistuneen viereensä ja laskeneen kätensä Georgen hartioille. ”Hän on poissa, George. Poissa”, Ron sanoi ja kosketti varovasti Fredin pitkähköjä hiuksia. Mutta George tiesi, ettei olisi. Fred eläisi hänen sydämessään, hänen muistoissaan.