Kirjoittaja Aihe: Tikkaiden ali kulkeva hevosleiri K-11 ^^Jatkoficci päiv. 23.9  (Luettu 2280 kertaa)

Larppa

  • Vieras
Kirjoittaja Syvä Miete
Ikäraja K-11
Varoitukset Angstia, läpsintää ja jatkuvaa kiroilua.
Tyylilaji Crackfic, lievä Kauhu, "H/C", Mystery
Vastuunvapaus Minä keksin idean, hahmot ja kirjoitin myöskin tarinan. En myy tätä.
Yhteenveto Koulu on loppunut, ja kesä on tuloillaan. Laura järjestää tallilleen yhden pitkän leirin, jonne tuttu yhdeksän hengen porukka ilmoittautuu keskenään. Miten leiri alkaa? Mitä siellä tapahtuu? Miten reagoidaan, kun hoitsut eivät olekaan kuin pitäisi?

A/N Tämä on siis uudelleen kirjoitettu vanha schleich-tarinani, eli ne esiintyvät tässä kuitenkin minun keksimin persoonilla. Yhteensä tässä taitaa tulla 50 lukua, mutta muistakaa että ei ole helppoa kirjoittaa uudestaan :D kun ei ole edes vanhaa näkyvillä. Mutta, teenkin ekaa kertaa trailerin no en... Ja muistakaa kommentoida! Jos siis väkisin ette halua, niin ainakin sitten :D Ja tässä on sitten puhekieltä ja yleiskieltä, koska niin me puhutaan :) Mutta jotain sanoja esim mä, sä, monikossa on sana jne. Eli ei radikaaleja muutoksia.


On se onnellista aikaa...
"Hanna odota!"
"Tule perässä!"

Kun koulu loppuu...
"Nurmeksentielle, kiitos!"
"6 euroa."

Kun pääsee taas hevostelemaan rajoituksetta...
"Aatu on suloinen! Katso nyt sitä."
"Missä Bissen satula on?"

Kaikki tuntuu niin onnelliselta...
"Saanhan Stellan saanhan?"
"Spagettia, nam!"

Mutta kun tallinomistaja yllättää...
"Ootko tosissas?"
"Älä viitsi."

Kaikki tuntuu menevän pieleen.
"Sataa. Voihan kettu."
"Loimet päälle!"

Selviävätkö leiriläiset jokaisesta tunnista päivässä?
"Kuulitko?"
"Haisee..."

Selviävätkö he nukkumisesta tallissa?
"Siirrä jalkaasi typerys!"
"Ei ole minun vikani jos ahterisi peittää koko karsinan."

Onko se maailman pahin leirikuukausi ikinä?
"Haluan kotiin..."
"Älä ruikuta."

Sen saat tietää, kun...
"Kun mitä?"
"Sitä vaan että rusinat on pahoja."

...Luet tämän ficcin...
"Minkä?"
"Noniin ala jo kirjoittamaan."

Nimeltä
"Star, Sasku, ei kai Flippan?"
"No sellaista jotain kuitenkin."

Tikkaiden ali kulkeva hevosleiri.
"Pöö!"
"Saatana! Mun suihkuvuoro!"


A/N 2 No mä ainakin nauroin kun kirjotin tota traikkua... Kommentteja ja arvailuja tulevaisuuden pohjalle?
« Viimeksi muokattu: 23.09.2014 13:41:53 kirjoittanut Syvä Miete »

Larppa

  • Vieras
Vs: Tikkaiden ali kulkeva hevosleiri K-11 ^^Jatkoficci
« Vastaus #1 : 23.09.2014 13:41:32 »
Luku 1

Sade rummutti Joensuussa suuren koulurakennuksen peltikattoja. Puut huojuivat tuulessa, kilpaillen keskenään viileydestä. Tiilirakennuksesta hehkuvat kirkkaat valot saivat osan ohikulkijoista siristelemään silmiään ulkona lepäävän pimeyden takia.
Luokkahuoneessa 6.A oli täysi metakka  päällä. Vanhemmat taputtivat lapsilleen, kun he saivat todistuksensa. Luokka hiljeni, kun kaksikymmentä oppilasta istuivat lopulta paikoillaan. Opettaja aloitti puheensa huoneen etuosassa.

”… Olen todella ylpeä teistä. Unohdukset jäivät vitosluokan puolelle, jälki-istunnoista ei tarvinnut stressata. Olitte myös todella avuliaita ykkösiä kohtaan. Kiitos”, opettaja nimeltään Minna lopetti ja antoi aplodit oppilailleen.

”Nyt voitte lähteä kesäloman viettoon. Tosin kovin kesäiseltä tuolla ei näytä… No, hyvästit vielä teille rakkaille oppilaille, siirrytte syksyllä yläasteelle emmekä näe enää opetuksen merkeissä”, huokaisi Minna ja päästi oppilaat pois vanhempiensa kanssa.
Jessi Kuusivirta, jolla oli pitkät ruskeat hiukset ja siniset silmät, juoksi ulos luokasta todistus kädessään. Hän suuntasi naulakoille ja nappasi lenkkarit jalkaansa. Ne olivat valkoiset, joissa lainehti violetteja raitoja. Tyttö juoksi portaikolle, mutta ei ehtinyt enempää edetä kun kuuli ystävänsä huudon.

”Jessi, odota!” Huusi vähän matkan päästä Hanna Metsämäki, vaaleat letit hyppien tämän selkäpuolella ja siniset silmät vilkkuen. Jessi kääntyi, odottaen Hannan saavan tämän kiinni.
”Moneltako bussi lähtee?” Hanna kysyi hieman huohottaen brunetelta, joka puri huultaan kulmahampaaltaan silmät katsoen kattoon.
”Öö, kohta. Mutta juostaan, niin ehditään, eikö?” Jessi virnisti ja lähti pinkomaan portaita temperamenttisesti alas. Hanna harppasi kolmet portaat kerralla, kunnes oli alakerrassa. Tytöt juoksivat ulos avoimista ovista ja katsahtivat linja-auton pysäkille. Porukkaa siellä oli, mutta bussi ei sentään ollut vielä saapunut. Vasta sitten Jessi huomasi sateen ja lähti pinkomaan asfalttia pitkin pysäkille blondi perässään, joka myöhemmin ohitti hänet.

Pysäkille koululta oli vain sata metriä, joten kauaa ei tarvinnut tyttöjen juosta. Jessi oli kuitenkin hitaampi juoksija kuin Hanna, joka yleensä voitti jokaisen juoksukisan mihin osallistui. Tummaverikkö oli udellut ystävältään, mikä mahtoi olla tämän inspiraatio juoksemiseen, mutta hän oli vain sanonut nopeuden tulevan luonnostaan.

”Hanna, odota!” Jessi huohotti ja jäi kävelemään. Hän kuitenkin vilkaisi rannekelloaan ja muisti bussin saapuvan varttia yli. Kello oli juuri sen verran, eli bussi tulisi hieman myöhässä. Jessi juoksi Hannan viereen pysäkille muiden joukkoon. Siellä he seisoivat suojatta. Hallitus oli päättänyt säästää rahaa uuteen uimahalliin jättämällä pysäkkisuojat pois.

Kun viimein bussi saapui vain viisi minuuttia myöhässä, jokainen kampesi itsensä kyytiin ja etsi sopivan paikan itselleen.
”Nurmeksentielle, kiitos!” Hanna hymyili yrmeän näköiselle kuljettajalle saadakseen hieman iloa naamaan.

”6 euroa”, kuljettaja vastasi kuitenkin yhä yrmeästi. Hanna tuhahti ja antoi rahat. Hän ja Jessi istuivat samalle parille sinikeltaisia penkkejä. Ne olivat mukavan pehmeitä ja jotenkin hyvin istuttavia. Jessi ryttäsi todistuksen farkkujensa takataskuunsa, Hannan taitellen sen mukavuuden vuoksi. Myöhemmin brunettekin laittoi sen nätisti mustelman tullessa.

Tytöt olivat matkalla Lauran tallille, jossa asusti monta hevosta ja ponia. Talli ei ollut ratsastuskoulu, pikemminkin yksityistalli mutta hevoset olivat silti Lauran. Hanna ja Jessi saivat ratsastaa hevosilla, miten nyt halusivat. Mutta he eivät olleet ainoita, jotka siellä kävivät. Myös heidän ystävänsä, veljekset Eero, Eetu ja Olli ratsastivat. 12-vuotiaita olivat Eero ja Eetu, kun taas Olli oli 14. Jasmin, Jessin sisko ratsasti myös. Hän oli päässyt jo eilen koulusta ja oli tallilla valmiiksi joka päivä. 14-vuotias Leena, täysi-ikäinen Riina ja 13-vuotias Roosa kävivät tallilla päivittäin edellä mainittujen kanssa. Yhdeksikkö oli siis oikein virallinen tallijengi, ainoa siellä käyvä. Jotkut satunnaiset ihmiset kävivät ratsastamassa pari kertaa vuodessa maksaen Lauralle tämän pitämästä tunnista pyyntöä vastaan.

”Nurmeksentien ensimmäinen pysäkki”, kuljettaja kuulutti mikrofonistaan avaten ovet ja päästäen ihmiset poistumaan. Toisaalta ainoat poistujat olivat Jessi ja Hanna, koska Lauran talli oli enimmäkseen syrjäisessä paikassa. Pidemmälle mentäessä asutusta näkyisi enemmän. Pysäkiltä tallille oli matkaa jonkun verran, mutta kenelläkään ei ollut kiire.

”Onkohan muut jo tallilla, kun me ollaan vähän myöhässä?” Hanna huolehti hangaten hampaitaan yhteen ja katsoen puhelintaan. Kello oli vasta puoli kaksi, mutta heti piti ottaa hirveät stressit. Jessi paiskasi kätensä Hannan selälle ja lähti kävelemään sateessa eteenpäin mutaista polkua.

Sillä aikaa tallissa

”Käyn ottamassa Stellan laitsalta”, pitkä, ruskeahiuksinen tyttö huikkasi Lauralle, joka asetteli heinäpaaleja. Tyttö pujotti itselleen oranssin ulkoliivinsä päälleen ja vetäisi vetoketjun kiinni. Hän otti punaisen salmiakkikuvioisen riimunnarun tallin kylmästä maasta ja potkaisi jalallaan hatarat ovet auki. Ne olivat menneet kiinnemmäs tuulen mukana.

Lauran tallihan sijaitsi ylämäessä, jonka takia kaksi suurta etuovea roikkuivat niin, että alapuolelta mahtui sisään ja ulos sekä lattialla veti. Mäen alapuolella olivat kaksi laidunta, ori - ja tammalaidun, niiden vieressä vähän matkan päässä ulkokenttä, jossa lepäsi estekalusteet ja kenttää vastapäätä ylämäen vieressä oli punainen maneesi. Kaiken keskeltä meni tie. Vasen laitumelta vei maastoille, oikea kaupungille.

Tyttö harppoi alamäen alas laitumelle, jossa pieni voikko shetlanninponi makasi sateessa. Poni oli Stella, hieno ravuritamma joka oli voittanut monet ravit ja saanut ravikuningattaruuden.

”Stellaa”, tyttö huusi portilta ja avasi sen. Tamma höristi korviaan ja katsahti omistajaansa päin. Kyllä, Stella oli tytön oma. Hän pujotteli märän ruohikon yli ja kiinnitti riimunnarun tamman riimuun. Hän lähti kävelyttämään sitä porttia päin eikä nähnyt lähestyviä tyyppejä.

”Hei Riina, menetkö Stellalla sateeseen ajelulle?” Jessi kysyi vitsikkäästi Hanna vierellään laitumen lähellä. Riina käänsi päänsä tyttöihin ja virnisti.
”En, kun se viimeksikin vähän rylläsi. Vien sen nyt vaan talliin nukkumaan ja odottamaan sateen ohi. Riina lähti taluttamaan tammaa eteenpäin Jessin ja Hannan seuratessa.

”Ovatko muut jo tallilla?” kysyi Hanna tallustaen eteenpäin Jessin vanavedessä.
”Ei, paitsi jos he ovat päärakennuksessa. Vain Laura on tallissa”, Riina mutisi avatessaan taas kiinni menneet ovet. Hanna piti yhtä puoliskoa auki päästäen parivaljakon sisään. Hanna ja Jessi seurasivat, kun Riina talutti Stellan karsinaansa ja otti tammalta riimun pois. Hanna katsoi ympärilleen. Talli oli aika sotkuinen. Sitä ei oltu selvästi siivottu sen jälkeen, kun hän viimeksi oli täällä. Eli päivään. Hevosista tuli paljon sotkua aikaisesti.

Niillä ajatuksilla Hanna otti lattiaharjan käsiinsä ja alkoi lakaista. Heinä ei pöllynnyt, koska oli niin märkä ilma ja ovet fuskasivat kosteaa ilmaa tallin sisään.
Jessi taas kierteli jokaisen karsinan luona katsoen ketkä ovat sisällä. Kun hän oli käynyt ainakin kaksikymmentä karsinaa, hän päätyi ruunikon tensseenwalkertamman luokse. Jessi kaivoi karsinanovessa roikkuvasta pussista porkkanan ja ojensi kätensä kaltereiden läpi.

”Ella, ota porkkana”, Jessi kuiskasi saaden tamman huomion. Se käänsi päänsä juomakupistaan Jessiin päin ja nappasi porkkanan turvallaan pehmeästi. Jessi silitti hetken hevosta kunnes meni Hannan luo.
”Menen sisään, jospa siellä olisi pullaa ja muut”, hän ilmoitti ja nappasi Hannan mukaansa. Tytöt avasivat tallin tiukan takaoven ja juoksivat pientä alamäkeä tallin takana sijaitsevaan päärakennukseen. Se oli hulppean näköinen.

Tytöt aukaisivat siistin oven nupista ja astuivat sisään jättäen kenkänsä eteiseen. He lävistivät Lauran ostamat oudot ´ötökkäverhot´ ja hyppäsivät suuren kynnyksen yli käytävään. Jessi suuntasi keittiöön pamauttaen sen oven auki ja yllättäen kaikki huoneessa olijat.
”Hui!” huusi säikähtänyt Jasmin ja tiputti sokeria täynnä olevan pullan kädestään. Jessi hymyili nähdessään kaikki puuttuvat ja istui keittiön penkille. Hanna tuli perässä.

Keittiössä olivat kaikki liedet ja ne keittiötavarat mitä sinne tarvitsi, sekä suuri pöytä johon mahtui istumaan kymmenen. Yleensä  Laura teki leivonnaisia pöydälle odottamaan tallilaisia tai osti jotain hyvää. Usein porukka söi ne yhdessä sohvalla katsoen televisiota tai pöydän ääressä katsoen ulos.

Hanna istahti Roosan viereen ja nappasi pullan itselleen ja kaatoi mehua kuppiinsa.  Jengi katsoi ulos, jossa satoi hulluna. Osa hevosista oli sisällä ja osa ulkona.
Oranssihiuksinen Eetu kahahti penkillään ja sai jokaisen katseen. Hiljaisuus oli harvinaista heidän kesken. Yleensä jokainen pälätti suunsa pois, mutta nyt ei ollut mitään mistä puhua.
Keittiön ovi aukesi taas ja Riina tunki päänsä sisään.

”Sori, en tullut heti koska hoidin Stellan. Pullaa? Nam”, hän totesi ja hyppäsi penkille paiskaten oven kiinni. Hän otti suuresta mutta jo aika tyhjästä korista pullan ja alkoi syödä.

”Jos sade lakkaa, jotkut voisi mennä ratsastamaan. Etenkin Star ja Della tarvitsevat liikuntaa. Eero ja Hanna? Kumpikin menette vielä shetlanninponeille”, Riina ehdotti. Hanna nyökäytti heti päätään.

”Mutta minä haluan Dellan…” tyttö päätti ja otti toisen pullan. Eero empi hetken.
”No… Kai minäkin voin tulla. Mutta ei mennä maastoon, siellä on kylmä sateen jälkeen. Pieni kenttäratsastus pitkästä aikaa”, poika virnisti.

Kukaan ei mennyt maneesiin sateella, sillä sen katto vuoti. Oli sama ratsastaa kentällä kuin maneesissakin. Kastui samalla tavalla.
Jessi liikahti penkillään saadakseen jalat alleen. Hän istui jonkunlaisessa kyykyssä valkoisella penkillä ja otti pullan.
”Onko Bissellä ratsastettu?” brunette kysyi toivokkaasti. Bisse oli appaloosatamma, jonka väritys nähtiin mustavalkoisina laikkuina.
”On, mutta ei tänään. Voisit silti ratsastaa sillä herran jestas, mistä tämä kaikki kireys ja epävarmuus?” Riina huudahti oikeasti kysyvänä. Jessi kohautti olkiaan.

”Kai kun kesäloma loppui, on outoa olla vapaa hevostelemaan. Mutta menen sitten maneesiin kun kenttä on varattu.”
Riina nyökkäsi ja huokaisi.

”Laura muuten puhui jostain leiristä”, hän aloitti varovasti. Koko jengi kahahti epämieluisen näköisenä.
”Ei tänne mitään leiriläisiä voi tulla! En rupea palvelemaan ja menemään niiden pyytämänä minne vaan!” Jessi aloitti protestoinnin. Hanna nyökkäsi ja Olli kohautti olkiaan.

”No, en tiedä mitä Laura suunnittelee sen paremmin, mutta saamme kai kuulla pian. Mutta nyt sade lakkasi, voimme kai mennä talliin?” Riina hymyili ja kaikki nousivat pöydän äärestä napaten vielä yhden pullan käteensä. He pääsivät juuri ulos, kun alkoi sataa uudestaan.

A/N Huomasin kuinka lapsenomainen tarina tästä tulee : D mutta kun hahmojen luonteet keksitty pienenä niin ei voi enää muuttaa.. Paljoa ainakaan. Mutta kommentteja.. ja yritin siis luoda sellaisen tarinan missä on enemmän äxöniä kuin kuvailua, olin kyllä jumissa yksissä kohdissa ja nyt tekee mieli pullaa. Joka tapauksessa toivottavasti nautitte!

Larppa

  • Vieras
Sain tokan luvun valmiiksi, mutta tämä on lyhyempi ja uusi sopii paremmin uuteen lukuun get it? Lähelle 730 sanaa tässä, alle puolet edellisen luvun määrästä mutta..

Luku 2


Tallissa oli yhdeksän henkeä valmistumassa ratsastukseen. Jokainen oli päättänyt lähteä ratsastamaan sateen loppumisen takia. Nyt maastot olivat raikkaat ja kentät märät, joten ei voinut kuin nauttia auringonvalosta ja raikkaudesta.

Lauran tallin käytävä oli kapea, mutta siitä mahtui onneksi ohittamaan toisen. Jos ajamaan halaji, joutui kiinnittämään kärryt ulkosalla.

Hanna roikkui Aatun karsinan ovella katsoen hevosta unelmoivasti. Aatu oli puoliverinen ruuna, joka oli väriltään tummanruunikko. Jessi tönäisi ohikulkumatkallaan Hannaa joka säpsähti.

"Aatu on suloinen. Katso nyt sitä", blondi ihaili. Aatu oli vaikea käsiteltävä, eikä siksi moni saanut sillä mennä. Mutta Hanna ei vain käsittänyt, miksei hän itse ollut ratsastanut sillä vaikka osasi todella hyvin. Hänelle vaan aina tyrkytettiin kaikki pienet ponit hänen kokonsa vuoksi.

"Joo, eikö sun pitänyt mennä Dellalla eikä Aatulla? Della odottaa sinua laitumella", Jessi hymähti ja jatkoi matkaansa Bissen luokse. Hanna murahti ja avasi Aatun karsinanoven.

"Eero, menenkin Aatulla maastoon", tyttö huikahti oranssihiuksiselle pojalle Starin karsinassa.
Hanna pujahti pienestä raosta karsinaan napaten riimun toiselta puolelta. Aatu naposteli rauhassa heinää nurkassa. Blondi kyykistyi ja pujotti Aatulle riimun sen syönnin liikkeiden helpottaessa sitä.

Tyttö veti ruunan karsinanovelle ja kiinnitti ruunan riimunnaruun joka roikkui karsinassa olevassa koukussa. Hanna otti harjan karsinanovessa roikkuvasta pakista ja alkoi harjaamaan Aatua. Se selvästi nautti siitä vaikka luimistelikin harventuneille kärpäsille.

Jessi avasi satulahuoneen oven ja etsi huoneesta Bissen satulan. Hän tarkisti satulan huovan, että se olisi puhdas ja nosti koko paketin käsivarsilleen. Tyttö nappasi ohimennessään tamman suitset olkapäälleen ja potkaisi oven auki.

Bissen karsinalla Jessi jätti suitset ovelle ja meni karsinaan satula yhä käsivarsillaan. Hän heitti satulan varovaisesti paikalleen, nosti sen hevosen kaulalle ja liu'utti takaisin omalle paikalleen. Tyttö suoristi satulahuovan kummaltakin puolelta ja laittoi vyön kiinni. Sitten suitset.

Bisse oli tunnetusti vaikea suitsittava, sillä se näykki ja heitti päätään ylös. Jessi kuitenkin osasi käsitellä tammaa, ja mikä ihanin apu suitsimisessa oli kuin pieni penkki. Jessi raahasi tallinovelta pienen punaisen penkin ja astui sen päälle. Blondi pujotti ohjat Bissen kaulalle ja otti riimun siltä pois. Kuolaimet, niskahihna korvien taakse. Jessi asetteli suitset hyvin tamman pureskellessa nivelkuolainta. Hihnat vielä kiinni, sitten on valmista.

Hanna oli saanut Aatulle suitset päähän, ja taluttikin jo hevosta kylmää sementtilattiaa pitkin ulos. Tyttö menisi maastoon ilman satulaa, sillä hevosen karva lämmitti uskomattomasti.

Jessi ja Hanna olivat vaihtaneet ratsastusvarusteet satulahuoneessa, jossa he säilyttivät niitä jos tulisivat suoraan koulusta tallille. Muut olivat käyneet kotona tai eivät edes olleet missään muualla kuin kotonaan.

Hanna ohjasi Aatun laitumen portille, jossa oli yksi selkäännousupenkki. Hanna vei sen ruunan vasemmalle puolelle ja totesi, ettei vieläkään ylettänyt.

"Hitto, miksi olen näin lyhyt? Hei..." Hanna äkkäsi toisen samanlaisen mutta leveydeltä kapeamman penkin ja asetti sen alimmaisen päälle. Tyttö heilautti jalkansa Aatun selän yli ja asettui mukavasti istumaan. Hanna puristi pohkeillaan ja ohjasi ruunan kohti maastoja. Hän näki pikkuruisena hevos - ja ihmishahmon edellään. Joku muukin oli lähtenyt, luultavasti Riina tai Leena.

Hiekkatie rahisi Aatun alla, ja muuttui pian metsäpoluksi. Kuuset ja männyt varjostivat polkua yömaiseksi. Hanna oli kävellyt Aatulla jo ainakin kymmenen minuuttia, ja tyttö päätti ravata. Hän painoi pohkeensa Aatun kylkiä vasten ja sai riehakkaan mutta hallitun lähdön. Ravi ilman satulaa tuntui hyvältä, hiukan pomputtavalta. Hanna näki pienen mutkan takaa sen parivaljakon, minkä oli nähnyt lähtiessäänkin. Tyttö nosti laukan ja piti Aatun hallittuna, ettei mitään sattuisi. Blondi alkoi saavuttamaan ja erottamaan ratsukkoa.

"Roosa! Ja Alex!" Hanna huudahti ratsastaessaan ravaavan parin vierelle. Roosa oli kuullut Hannan tulon hidasti.

"Joo, tulimme pienelle kävelylle. Kun on niin hyvä ilmakin nyt", Roosa hymyili ja taputti friisiläisoria kaulalle. Tytöt jatkoivat maastoiluaan yhdessä.


Koko ratsastusepisodin jälkeen yhdeksikkö kokoontui satulahuoneeseen lämmittelemään. Kesän viileä ilma oli tuonut itsensä esille. Aurinko ei paistanut, vaan tuuli. Onneksi ei enää satanut.
Laura koputti satulahuoneen oveen ja astui sisään.

"Minulla olisi pieni ilmoitus teille. Pidän leirin, jonne tulee yhdeksän osallistujaa. Olisiko teistä halukkaita? Leiri on ihan yleisleiri, mutta maastoiluun ja esteisiin painotamme kovasti. Teoriatunteja kerran päivässä korkeintaan. Ja leiri kestäisi kuukauden."

Laura oli saanut ystävällisellä puheryöpyllään kaikki hiljaisiksi.
"Leiri maksaisi teille vain parisataa", Laura kokeili palauttaa jengin puhekyvyn. Riina oli ensimmäinen joka sen sai takaisin.

"Minä tulen."
"Ja minä."
"Minä myös!" Kuului tallilaisten suista. Laura piti osallistumislappua ja kynää kädessään. Jokainen kirjoitti nimensä listaan.

"Leiristä lisää huomenna, nyt varmaan on teillä juhlat Jessin kotona tai jotain? Moikka!" Laura huudahti ja paiskasi satulahuoneen oven kiinni. Se oli täysin normaalia käytöstä häneltä, ei huolta.
Satulahuoneessa syttyi hirveä innostuksen melu. Leiri. Kuukauden pituinen. Täynnä hevosia. Kesällä.

A/N tosiaan megalyhyt luku mutta enemmän tapahtumia sopii paremmin uuteen.

Florette

  • ***
  • Viestejä: 16
Ai että kun tästä aiheesta muistui ihanasti mieleen omat ratsastusleirit sellaisen 10 vuoden takaa  :)
Vanhan hevostytön mieltä lämmitti löytää tämä jo ihan aiheen takia.
Tuun myöhemmin kommentoimaan tarkemmin. Sanon vaan tuosta kappaleesta, jossa kerrottiin "tytöt olivat matkalla Lauran tallille", niin siinä selostusta oli mielestäni  liikaa. Hidasta mielellään vähän tahtia ja yritä kertoa pikkuhiljaa, millainen talli ja hevoset ovat, tarinan edetessä. Lukijan mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun ei saa tietää kaikkea heti :)
"Ihmisen elämässä on kaksi suurta päivää — se, jona hän syntyy, ja se, jona hänelle selviää miksi."

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 219
  • the gay ships are the yay ships
Jee, kivaa lukea hevosjatkista ja sulta vielä :)
Jatkoa odotan innokkaana :) (sori en osaa ikinä kommata sun ficcejä) pilkkuvirheitä jne. pientä löytyi ja häirotsi heiman mutta joo, menkööt.

-ways

//kyllä siinä vaan on, älä yritä..
« Viimeksi muokattu: 26.09.2014 22:30:45 kirjoittanut Springways »
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Larppa

  • Vieras
Ways, ei oo mitää pilkkuvirheitä  ;D Kiitos kommentista, jatkoa tulee kunhan saan yhennentoistaluvun mun ihkuun 'titanic' storyyn jonka tänne joskus laitan.. Mutta kiitos.