Fandomit: Harry Potter & Fullmetal Alchemist
Disclaimer: J.K. Rowling ja Hiromu Arakawa omistavat hahmot ja maailmat, minä leikin ilman mitään korvauksia.
Otsikko: Peilin toisella puolen
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Hermione/Sheska
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama
Summary: Hermione vaelteli hyllyjen väleissä, kunnes huomasi nurkkauksessa olevan korkean peilin.
A/N: Arte haastoi joskus muinoin kirjoittamaan raapaleen/raapaleita tällä parituksella. Tehtävä olikin sen verran helppo, että toteutukseen meni vain viisi vuotta. : D Sitä avitti kovasti Spurttiraapale III -haasteen 6. kierros inspiraatiosanoilla Kiirehtiä, Vaarallinen, Vuori ja Loputon. Ja vielä FF100-haasteessa sana 097. Oma valinta (Peili)(Aiheena Harry, Ron ja Hermione). Että tällaista tällä kertaa.
Peilin toisella puolen
1.
Tylypahkan käytävät tuntuivat loputtomilta Hermionen kiirehtiessä eteenpäin kirjapinoa sylissään puristaen. Harry ja Ron seurasivat häntä jonkin matkan päässä, ja tämä oli aivan typerää. Miksi ihmeessä hän ei saisi käyttää iltaa läksyihin, vaikka Rohkelikko olikin juuri voittanut Korpinkynnen huispauksessa? Hänellä oli vielä kolme jalkaa esseetä kirjoitettavana.
Hänen ystävänsä eivät olleet samaa mieltä, ja olivat päättäneet vetää hänet juhlimaan aivan väkisin.
Hän livahti kääntyvään portaikkoon juuri sopivasti ja huokasi helpotuksesta, kun Harry ja Ron eivät ennättäneet mukaan. Pojat manailivat hetken mutta palaisivat varmasti juhliin pian, olivathan he aiheellisesti niiden sankareitakin.
Nyt Hermione tarvitsi rauhallisen paikan, jossa voisi lukea ja tehdä läksyjä loppuillan.
2.
Tarvehuone oli tällä kertaa muuttunut niin miellyttäväksi lukuparatiisiksi, että Hermionen oli mahdotonta keskittyä läksyihin silkan haltioitumisen vuoksi. Lokoisan näköistä nojatuolia valaisi pehmeä maaginen lukuvalo, hän todella halusi heittäytyä siihen kirjan kanssa, mutta huone oli liian täynnä ihastuttavia kirjahyllyjä joita oli aivan pakko tutkia ensin.
Hermione vaelteli hyllyjen väleissä, kunnes huomasi nurkkauksessa olevan korkean peilin. Hän lähestyi sitä varovasti, taikapeilit olivat usein vähintäänkin kenkkuja, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta katsoa siihen. Mikään näin ihanassa ja lukemiselle pyhitetyssä huoneessa oleva esine ei voinut olla kovin vaarallinen.
Hän asteli peilin eteen ja näki sen olevan kuin ikkuna johonkin toiseen paikkaan tai ulottuvuuteen.
3.
Hermione näki vuoritolkulla kirjoja, jotka oli pinottu lattialle. Huone oli niitä niin täynnä ettei sinne mitään muuta mahtunutkaan, ja pinojen lomassa kulki kapeita väyliä joita pitkin pystyisi ehkä hivuttautumaan eteenpäin kylki edellä.
Aivan ikkunan ääressä oli pieni tyhjä tila, jossa joku istui lukemassa lattialla. Nuori nainen, joka oli täydellisen uppoutunut lukemaansa ja käänteli sivuja tahdilla jota Hermionenkin oli pakko ihastella. Kunpa hän olisi nähnyt tarkemmin – kirjan oli pakko olla todella kiinnostava. Mutta nainen oli kumartunut kirjan ylle eikä Hermione nähnyt tekstiä.
Hänen nenänsä painui peiliä vasten. Ja sitten nainen äkkiä kohotti päänsä kuin olisi aistinut tuijotuksen, ja heidän katseensa kohtasivat.
4.
Naisella oli pyöreähköt silmälasit, ja niiden takana hänen silmänsä näyttivät tummanvihreiltä ja upottavilta. Hermione katsoi niihin loputtoman tuokion.
Tuossa oli joku, joka ymmärtäisi hänen rakkautensa kirjoihin. Joku, joka ei nauraisi kun hän yritti lainata puoli kirjastoa kerralla. Joku, joka osaisi suositella kirjaa jota hän ei vielä ollut ennättänyt lukea.
Kenties joku, joka voisi hetkeksi myös ravistaa hänet todellisuuteen. Hän kuvitteli kuinka ottaisi silmälasit naisen nenältä ja nojautuisi niin lähelle, että heidän nenänpäänsä koskettaisivat toisiaan...
Hermione ravisti itsensä irti naisen silmistä ja ryhtyi koluamaan lukuhuoneen kirjahyllyjä maanisella vimmalla. Täytyi olla olemassa jokin keino kulkea peilin toiselle puolen, ja hän löytäisi sen.