takkuinen: Salakavalaa, awws, olen otettu ^^ Vihdoin luotetaan ja saman tien sitä koetellaan, se on pelin henki. Taneli nyt vähän viivästyy. Päätin käsitellä sitä ennen tätä Eetun varasidentiteettiä. Kiitos kommentista!
Orenji: Kuten jo tuossa takkuiselle sanoin, Taneli ei tule ihan vielä, kun keskityn nyt tähän varasjuttuun. Ja nyt sitä maailmankatsomusta tosiaan raotetaan. Haha, saas nähdä :> Kiitos kommentista!
A/N: Mulla meinasi jo kehkeytyä aivan valtava draama, mutta päätin säästää ne kaksi raapaletta (mahdollisesti) tuonnemmaksi :'D
70. Millaisena sä mua pidät?
K-11
fluffy, draama
97. Sydäntalvi ja 242. Tavoite
350 + 100 + 350
Eetu
Isännöitsijä lupasi vaihtaa patterin toimivampaan, mutta ei pitänyt sen kanssa mitään kiirettä. Mun kämppä oli niin kylmä, ettei siellä voinut elää – se ainakin oli Jooan virallinen mielipide, ja siksi mun poikaystävä oli majoittanut mut luokseen, kunnes asia korjaantuisi. Mua hiukan hirvitti ajatus olla 24/7 Jooan seurassa kuka tietää miten kauan, ja varasuunnitelmana mulla olikin pujahtaa Hannan nurkkiin, mikäli hermot sanoisivat naps.
Ei mun kuitenkaan tarvinnut turvautua siihen. Jooa oli edelleen mua aktiivisempi ja vilkkaampi, mutta talvi näytti silti hidastaneen ja rauhoittaneen sitä. Kylmä ja pimeys saivat jopa Jooan kaltaisen säntäilijän nautiskelemaan rauhallisista koti-illoista, jolloin me laitettiin yhdessä ruokaa, keitettiin teetä ja maattiin sängyllä Netflixiä töllöttäen. Pahvilaatikkokaan ei ollut millänsäkään. Olin ilmeisesti ihan yhtä hyvä nukkuma-alusta kuin Jooakin.
Oli helmikuun ensimmäinen viikko, se katsottiin varmaan joksikin sydäntalveksi, vaikka ei se siltä näyttänyt. Lunta oli vain pari hassua senttiä, mutta pakkanen oli sen verran napakka ja ilma kuiva, että sekin vähä pysyi. Jooa oli laittanut mulle viestiä, että se aikoi mennä kavereidensa kanssa baariin parille ja pyysi muakin mukaan, mutta mä en oikein tykännyt Jooan kavereista. Ne olivat aina niin olevinaan, niin helvetin fiksua ja sivistynyttä yliopistokansaa. Ehkä ne eivät itse edes tiedostaneet sitä, mutta mä skippasin mieluusti illan niiden yhteiskunnallisesti kunnostautuneiden kanssa.
Olin sanonut Jooalle, että olo oli vähän kipeä. Se oli saanut Jooan tulemaan hetkeksi kotiin, ihan vaan mua moikatakseen. Siitä oli seurannut lämmin lupaus, ettei Jooa aikonut viipyä pitkään. Me oltiin pussailtu eteisessä niin kauan, että Jooan kännykkä ehti soida useampaankin kertaan ja se näytti jättävän mut hyvin vastahakoisesti.
Hautasin kasvoni hetkeksi sen kaulaan, ja me halattiin vielä pitkään ja perusteellisesti. Lopulta mun piti töniä se pihalle ennen kuin Jooan kaverit tulisivat ja repisivät miehen väkisin mukanaan. Ne olivat jo suurin piirtein hakanneet summerin hajalle.
"Rakastan sua", Jooa kuiskasi vähän käheästi ja edelleen hämillään kuin ei voisi uskoa etuoikeuttaan sanoa se mulle ääneen. Se oli vielä niin uutta ja ihanaa meille molemmille. Me oltiin niin onnellisia, että hyvä, kun ei seottu.
"Mäkin sua", vastasin ja Jooa sädehti. Mun oli pakko vetää ovi meidän välistä kiinni, koska muuten Jooa ei lähtisi koskaan. Nojasin otsaani ovea vasten. Oli jo ikävä.
*
Jooa tuli naurettavan aikaisin kotiin. Ajattelin vähän kuittailla sille huolestuttavasta eroahdistuksesta, mutta sit mä näin, että Jooalla oli mieli maassa.
"Mikä hätänä?" kysyin huolissani. "Sattuiko siellä jotain?"
"Ei tässä mitään", Jooa mutisi välttelevästi. "Ootko sä ruokkinu Pahviksen?"
"Ruokin. Jooa, kerro mulle", sanoin niin lempeästi kuin ikinä osasin. Jooa meni keittämään teetä ja mä menin perässä.
"Muru?" hellittelin enkä sanonut muuta. Ehti siinä kai minuutti mennä ennen kuin Jooa reagoi. Se oli varmasti ennätys.
"Aagh", Jooa älähti ja mun helpotukseksi se alkoi hymyillä, "sä et saisi käyttää tuota sanaa. Ei musta ole ollenkaan vastusta."
Hymyilin leveästi ja nojasin tiskialtaaseen. Tavoite saavutettu.
*
Me istuttiin pöydässä teemukiemme kanssa ja Jooa halusi ensin kuulla, mitä mä olin tehnyt ja millainen olo mulla oli. Se aihe oli nopeasti käsitelty ja Jooan oli pakko siirtyä omiin asioihinsa.
"Mulla tuli riitaa mun kavereiden kanssa", Jooa huokaisi sormet mukin korvalla leikkien. "Niiden mielestä mä en oikein osaa hoitaa mun miesasioita."
Mä tyrskähdin.
"Mitä asioita?" ihmettelin. "Taneliko?"
"Sekin", Jooa myönsi, "ja myös sä. Elina sanoi, että sen kaveri tuntee sut – se oli jo aika humalassa, kun se otti asian puheeksi – ja se puhui susta tosi rumasti. En ottanut sitä kovin hyvin."
"Aika törkeää Elinalta puhua sulle sellaisia", sanoin pahastuneena Jooan puolesta. Se hämmästytti sitä.
"Onks sulle muka samantekevää, että mitä se sanoi?" Jooa epäili.
"Aikalailla", vastasin. "Tässä kaupungissa on roppakaupalla ihmisiä, jotka ei tykkää musta. Ei yllätä, että joku sun kavereista tuntee jonkun niistä."
"Kuka ei voisi tykätä susta?" Jooa ihmetteli. Hymyilin säälivästi Jooan naiiviudelle.
"Osaan olla aika inhottava ihmisille, joista en välitä tai jos ne käy mun hermoille. Ja mulla on ollut huonoja vaiheita elämässä, joista muut ovat saaneet osansa, toiset ansaitusti ja toiset ei niinkään", kerroin. "Monien mielestä mä olen kamala ihminen ja onhan siinä perää – "
"Eikä ole!" Jooa kiisti niin lujasti, että mä hätkähdin. "Mä
tunnen sut. Sä olet ihana, hyvä ja välittävä ihminen. Vaikka sä varastelet ja ties mitä muuta, uskon, että sulla on jonkinlainen etiikka kaiken takana – "
"Ties mitä muuta?" toistin kylmästi. Pakotin itseni hymyilemään, vaikka se, mitä Jooa jätti sanomatta, tuntui puukoniskulta sekä rintaan, että selkään. Ja tietysti millä tavalla se sanoi, mitä sanoi. Sitä ei voinut tulkita väärin. "Ai niinku mitä? Huoraan itseäni tuolla kaduilla, vai?"
Jooa hätkähti ja näytti järkyttyneeltä.
"Ryöstän vastaantulevia ihmisiä?" sanoin kovemmalla äänellä. "Käyn putsaamassa vanhusten rahakätköt aina viikonloppuisin? Niin millainen rikollinen mä sulle tarkalleen ottaen olen? Tarpeeksi jännittävä pieneen suhdekokeiluun? Oon aina ottanut vain sen, mitä oon tarvinnut ja pitänyt huolen, ettei se ole jotain, mitä jäädään liiaksi kaipaamaan. Ja ihan tiedoksesi – en ole varastanut mitään sitten viime talven!"
"Eetu, nyt rauhoitut ja kuuntelet mua", Jooa sanoi tyynesti. En halunnut totella, mutta jokin Jooassa sai mut nielemään satuttamaan tarkoitetun vastauksen.
