Kirjoittaja Aihe: Taikoja vanhoja, taikoja uusia (S, Takaisin Tylypahkaan -haaste, IV-osa 27.05.2016)  (Luettu 5051 kertaa)

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
Taikoja vanhoja, taikoja uusia

Kirjoittaja: Unohtumaton
Ikäraja: S (raapalekohtaiset ikärajat, tämä saattaa vielä muuttua)
Genre: draama
Paritukset: raapalekohtaisia

Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja maailman, minä vain lainaan mielikuvitukseni iloksi.
A/N: Takaisin Tylypahkaan -haasteen innoittamia, enemmän tai vähemmän raapalemittaisia tekstejä Tylypahkan arjesta. Raapaleet eivät välttämättä liity toisiinsa ja ovat täten luettavissa itsenäisinä osina. Mukana myös Spurttiraapaleen (1.9.-7.9.) kierroksella.

Ilmestyneet osat: I - II - III - IV


I.
(S, hahmona Neville Longbottom)

Neville havahtui työhuoneessaan käytävästä kuuluvaan kolinaan ja kompuroi pollomuhkujen takaa ovelle, jota hän raotti hiukan nähdäkseen mistä johtui perjantaiaamun eriskummallinen keskeytys. Ajatuksissaan Neville kuvitteli Riesun keksineen mitä kamalampia kommelluksia hänen vaivoikseen, vaikka räyhähenki olikin vuosien varrella omaksunut itselleen myös käytöstapoja, joita se käytti hyvin valikoiden ja harkitusti.

Hän kurkisti käytävään ja ehti vilkaista vain nopeasti oikealle ennen kuin ohi lehahti valtava kyyhkysparvi, joka jätti jälkeensä vain ilmassa leijailevan höyhenvanan. Pian nurkan takaa kiiruhti punakkaposkinen professori Vahvaoja mukanaan parinkymmenen oppilaan lauma. Naurunremakka ei aivan peittänyt alleen nuoren naisprofessorin epätoivoisia huudahduksia ja Neville kiiruhti kuuntelemaan, miten yksinkertaisesta muodonmuutostunnista oli kehittynyt takaa-ajo pitkin Tylypahkan käytäviä.

"Niiden piti olla aivan tavallisia viinilaseja! Löysin niitä varastosta pari hyllyllistä, aivan pölyssä ja tomussa, mutta kaikki ehjiä ja ajattelin, että kolmosluokkalaiseni voisivat harjoitella niillä... tiedäthän, muuttaa niitä tohveleiksi ja tumpuiksi, jotka ovat tähän aikaan vuodesta paljon hyödyllisempiä kuin kasa vanhoja laseja. Mutta sitten..!" professori Vahvaoja huitaisi sauvallaan suuntaan, johon linnut olivat lentäneet ja Neville alkoi ymmärtää.

"Mutta sitten ne alkoivat poksahdella kyyhkysiksi ennen ensimmäistäkään loitsua ja voit uskoa, mikä sekasorto siitä seuraa, kun kolmenkymmenen oppilaan lasit lentävätkin yhtäkkiä kyyhkysinä pitkin luokkaa...", hän huokaisi silmiään pyöritellen ja loi ikäviä katseita maassa lojuviin höyheniin.

"Ehkä ne lentävät itsekseen ulos. Linnassa on aina avonaisia ikkunoita...", Neville lohdutti, mutta hymyntapainen levisi silti hänen parrakkaille kasvoilleen.

"Toivottavasti olet oikeassa, Longbottom, tai pistän sinut ottamaan ne kiinni omin käsin", noita uhkasi, kuitenkin vain puoliksi tosissaan.

"Ehei, minä jatkan mieluummin kasvien parissa", Neville virnisti ennen kuin siipien suhina käytävän toisessa päässä voimistui ja linnut lensivät takaisin saaden oppilaat juoksemaan alta pois. Neville hiipi kumarassa takaisin työhuoneeseensa ja istuttuaan hetken tuolissaan, hän puhkesi nauramaan.

Hän rakasti työtään.

- - - - -

Myöhemmin samana iltana Neville oli uppoutunut tutkimaan kitukasvuisen pollomuhkun tapausta, kunnes pienen ikkunan takaa alkoi kuulua tasaista koputusta. Taivas ulkona oli tummunut yönsiniseksi ja Neville erotti vain valkoisen hahmon lasin takana. Se oli pöllöksi liian pieni, mutta kun viileä yöilma lehahti sisään, sen mukana huoneeseen lennähti myös vitivalkoinen kyyhkynen, jonka jalassa komeili kiinnitettynä pieni kirje.

Kyyhkynen huhuili hiljaa Nevillen pöydänkulmalla ja uteliaisuutta täynnä professori taitteli kirjeen auki.

Hyvä professori Neville, ystäväni,

lähetin tämän kyyhkysen välittämään anteeksipyyntöni aamupäiväisen onnettomuuden vuoksi. Kun näin kyyhkyset keittiöni pöydällä tänään, olin tyrmistynyt. Ja sitten muistin, kuinka vuosia sitten veljeni ja minä olimme nousseet Pimennon mielivaltaa vastaan ja järjestimme oman kapinamme, jonka sinäkin vielä muistanet. Jätimme silloin Tylypahkan, mutta en olisi ikinä arvannut, että vanha jekkumme tulee ilmi vasta vuosien päästä. Tavallaan olen ilahtunut siitä. Me lumosimme ne viinilasit jo kauan ennen kuin päätimme lähteä, mutta vasta silloin jätimme ne paikkaan, josta joku epäonninen professori olisi ne voinut löytää. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Toivon, että professori Vahvaoja ei repinyt kaikkia kauniita hiuskiehkuroitaan juostessaan kyyhkysten perässä. Ne löysivät lopulta kotiin.

Voit pitää lähettämäni kyyhkysen siellä, jos haluat. Se on suurimman osan ajasta ihan kesy. Niin kuin minä ja Fred aikoinaan.

Kunnes näemme taas,

George Weasley

ps. Tämä yksilö inhoaa pollomuhkuja. Pidä se kaukana niistä. Niitä taisi olla huoneessasi muutama...


« Viimeksi muokattu: 29.05.2016 20:46:05 kirjoittanut Unohtumaton »

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

räiskeperäinen sisulisko

  • kamelikuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 238
Tämä on ihana :D

Oikeasti rakastuinnnnnn! Luulin ensin että tässä puhuttiin Nevillen kouluajoista mutta sitten tajusin tuon parran kohalla ettäs hetkinen ;D Vaikka tää oli tälläistä perusarkea, tai ehkä just siksi, tää on virkistävän erilainen. Ja varsinkin tuo parituksien siirtäminen valokeilasta erottaa massasta. Pahoittelen surkeaa kommenttia koska kännykkä ja laiskuus...

Jatko?

*stalkkaa alkutietoja*

Ilmeisesti tulossa? Siinä tapauksessa odotan innolla:3

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
räiskeperäinen sisulisko: Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi Pottereista kirjoittanut, ja tämän haasteen myötä siihen tuli tilaisuus, joten mukavaa, että tykkäsit! Näitä kirjoitellessa tulee sellainen keveä ja iloinen fiilis.  :D Tosiaan raapale/ficletsarjana jatkuu, mutta tuskin tulevat missään vaiheessa olemaan suoraa jatkoa toisilleen. Kiitos paljon kommentista!


II.
(S, hahmoina veljekset James ja Albus Potter)

"Onko totta, James, että pelaat vielä isäsi vanhalla Tulisalamalla? Eihän sen kanssa enää voiteta luihuisia! Hitaampaa luutaa tuskin löytyy tästä linnasta...", ärhäkkä kuudesluokkalainen rohkelikkopoika huomautti aamiaispöydässä ratkaisevan mestaruusottelun aamuna.

James loi ystäviinsä epäuskoisen katseen ennen kuin kääntyi hitaasti kasvokkain lyhyenlännän pojan kanssa, jonka hän hämärästi muisti nähneensä huispauskarsinnoissa vielä syyskuussa. Uhmakas ilme ei pukenut vanhemman rohkelikon kasvoja ollenkaan.

"Sillä luudalla on voitettu ottelut tähänkin asti, eikö? Ja kaikella kunnioituksella... minä osaan lentää sitä paremmin kuin yksikään luihuinen omia luutiaan."

Silmät pyöristyivät tuohtuneena häntä arvostelleen rohkelikon päässä.

"Mutta mestaruuspeli, James! Luulisi, että sinun taustasi huomioon ottaen rohkelikon etsijällä olisi käytössään markkinoiden uusimpia malleja ja vaikka mitä..."

"Yksikään markkinoiden luudista ei ole yhtä kallisarvoinen kuin isäni vanha Tulisalama. Sillä on voitettu pelit jo vuosia sitten ja sillä minä voitan meille mestaruuden myös tänään."

James tunsi terävän potkun nilkassaan ja hän käännähti mulkaisemaan veljeään Albusta, joka kiskaisi hänet pois vanhemman pojan viereltä.

"Jos voisit edes hiukan vähentää tuota ylimielisyyttäsi, James..."

"Hän vähätteli meidän kykyjämme! Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Kuunnella ja hymyillä kohteliaasti?" James tuhahti ja alkoi mättää suuhunsa aamupalan rippeitä.

"No, hän ei ole aivan väärässä Tulisalaman suhteen... se on ikivanha, James."

"Shhh!" vanhempi veli suhahti ja vilkuili olkansa yli, mutta riidanhaluinen rohkelikko oli jo noussut pöydästä.

"Kyllä minä tiedän itsekin, että luuta on romu, mutta sen mäntin ei sitä tarvitse tietää. Se kun on silti niin kallisarvoinen isälle. Olisitpa kuullut millaisen metelin hän nosti, kun ehdotin, että Tulisalama jäisi kotiin tämän lukuvuoden ajaksi..."

"Kyllä minä kuulin. Hän melkein itki", Albus totesi naurahtaen ja tunki viimeisen paahtoleivän palan suuhunsa.

"Eiköhän mennä, James. Lennä sitä luutaa kuin viimeistä päivää ja meillä saattaa olla mahdollisuuksia."

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

räiskeperäinen sisulisko

  • kamelikuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 238
Awwww ihanaa Harry itkemäs Tulisalaman perään<3 Pystyn kuvittelemaan:3 James oli niin James, sellanen itsepäinen ja isäänsä suuresti kiintynyt ja Albus oli kans sellainen miksi sen kuvittelen.

Muuteski söpö, harmiton, sujuva ja hauska pätkä:)

Tästäki tuli ihkutuskommentti ja häpeällisen lyhyt sellainen mutta tulinpahan ilmottamaan seurailevani.


Heeeeeeiii! HETKONEEN!! Luin äsken Kuolema  varjeluksia ja siellä sanotaan että Tulisalama tippui sieltä Hagridin moottoripyörästä ihan alussa! Pilkunnussimiseksi taitaa mennä nyt ja toi oli kyllä ihan pikkujuttu jonka tajusin itsekkin vasta tänään.
« Viimeksi muokattu: 02.09.2014 14:17:38 kirjoittanut räiskeperäinen sisulisko »

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
räiskeperäinen sisulisko: Kuten huomasitkin, niin ihan 100% uskollisia alkuperäiselle juonelle nämä eivät ole, mutta joskus on mukava kirjoittaa vähän vapaammalla kädellä.  :) Todella vähän olen uskaltanut koskea tähän uudempaan sukupolveen, joten mukavaa, että hahmot tuntuivat uskottavilta tässä kontekstissa!


III.
(S, hahmoina kelmit James ja Remus)

"Se oli jo kuudes kerta, kun sait Tällipajusta mojovan iskun, James."

"Kuinka jännittävää, että sinä olet laskenut kaikki kerrat, Kuutamo."

"En laskisi, ellen joutuisi joka kerta hoitamaan haavojasi."

James älähti äkkinäisesti, kun Remuksen karheat sormet hipaisivat nirhaumaa hänen niskassaan. Rinnassa lämmitti hyvän ystävän huolenpito, mutta samalla pieni ääni hänen takaraivossaan jatkoi muistuttamista siitä, että James ei edelleenkään livahtanut Tylypahkan äkäisimmän puun ohitse aivan yhtä sukkelasti kuin muut. Hän oli nopea myös hirven hahmossa, mutta niin isolle eläimelle se ei aina riittänyt.

"Joku päivä se puhkaisee sinulta vielä silmän. Luuletko, että Lilyä viehättää yksisilmäinen sulhasehdokas?"

"Kun olisin edes sulhasehdokas...", James virnisti ja iski silmää. Virne muuttui hetkessä takaisin irvistykseksi, kun Remus löysi toisen haavan hänen lapojensa välistä ja huokaisi liioitellun kuuluvasti.

"Kuule, James, tämän täytyy loppua. Näytät pahemmalta kuin minä täysikuun jälkeen."

"Jos keksit, miten sen pahuksen puun saa rauhoittumaan, niin sitten, mutta toistaiseksi meillä ei ole ollut onnea sen kanssa. Tosin olen varma, että jos sinä lirkuttelisit oikeille professoreille, joku voisi hyvinkin kertoa, kuinka..."

"Pää kiinni. Sitä paitsi Sirius osaa ne asiat paljon paremmin kuin minä."

"Mutta hän myös istuu jälki-istunnossa paljon useammin kuin sinä", James huomautti haukotellen. Nuorelle animaagille muuttuminen oli vielä iso rasite. Myös Remuksen kasvoilla näkyi väsymyksen jättämiä jälkiä ja vaikka ihmissusi mielellään vähätteli täysikuun jälkeistä olotilaa, James tiesi paremmin. Lopulta pahimmat arvet jäivät aina Remukselle.
« Viimeksi muokattu: 03.09.2014 23:57:26 kirjoittanut Unohtumaton »

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 278
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Nämä ovat olleet tosi ihania lueskella, toivottavasti kirjoittaminen on ollut edes puoliksi yhtä miellyttävää. Teksteissä on kutkuttavalla tavalla raotettu ovea Tylypahkan tavalliseen arkeen, joka ei tietenkään ole aivan niin tavallista kuin voisi arjen kuvitella olevan. Weasleyden kyyhkyt, veljekset ja tällipajut saavat aikaan tilanteita, joille ei voi kuin hymyillä - vaikka Tällipajun tapauksessa aikaan saadaan myös irvistelyä.

Musta oli kuitenkin tosi kivaa hymyillä näitä lukiessani. Todellisia hyvänmielentarinoita, sellaisia joita toivoisi voivan kantaa laukussa ja napostella aina silloin tällöin, kun tarvitsee piristystä tai energiaa. Taskukokoisia ilonaiheita. Otsikkokin oli jotenkin, en osaa oikein selittää, todella ihastuttava! Ei silmiinpistävä hätkähdyttävällä tavalla mutta erilainen ja mieleenpainuva. Lämmin. Kuin hyvät tumput. :D

Näissä oli ajatusta ja rakennetta ilahduttavan paljon, ja paljon dialogia, ja dialogi oli aitoa, hauskaa ja vaihtelevaa. Rekisterit muuttuivat tosi notkeasti, ja pidin myös siitä, kuinka hahmoja saatiin hyödynnettyä todella hienosti lyhyissä ja vaihtelevissa olosuhteissa: Yleensä muiden yläpuolelle nostettu James harmittelee kömpelöä animaagihahmoaan, Neville taiteilemassa Riesun ja muiden räyhänhenkien (Fredin ja Georgen!) ja opetuksen lomassa... kaikenlaista. Silti lempeän lämmin tunne välittyi joka kerralla. Myös pienet yksityiskohdat kuten omia muistojaan eteenpäin siirtävä (tai omissa kultaisissa nuoruudenmuistoissaan epätoivoisesti roikkuva, haha) Harry olivat tosi kivoja. :>

Aluksi ajattelin, että lainaisin kivoimpia pätkiä, mutta en osaa oikein katkaista näistä tekeleistä mitään. Mieluiten lainaisin aina kokonaisuuden kerrallaan, mutta se ei ihan palvele tarkoitustaan. Sanon vaan, että kivaa oli lukea!
perhosen siivenisku


Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
Renneto: Naurahdin ihan ääneen, kun vertasit otsikkoa lämpimiin, hyviin tumppuihin! Ihana.  ;D

Kyllä, näiden kirjoittaminen on ollut vähintäänkin rentouttavaa, ja voi olla, että kun jatkossa palaan kirjoittamaan Pottereista, myös näitä voisi syntyä vielä lisää. Tavoitteena olivat pienet, aidot hetket omine kommelluksineen, ja jos nämä tunteet välittyivät raapaleista eteenpäin, olen onnellinen. Kiitos hurjasti piristävästä kommentista!

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 454
  • Olen jälleen takaisin!
Jes, takaisin Tylypahkaan!

Ihana raapalesarja, ja kiehtovaa, kuinka näiden eri raapaleiden myötä luodaan kurkistuksia eri henkilöihin ja aikakausiin. Mukana on palanen opettajan elämää, kelmiseikkailuja vuosikymmenten takaa, oppilaiden ruokapöytäkeskusteluja... Jokainen on oma pieni slice of life -pätkänsä, ja ilahduttaa valtavasti!

Ensimmäinen pätkä Nevillestä oli tosi kiva, ihan ylipäätänsä siksi, että se näytti elämää Tylypahkassa opettajan silmin. Muutenkaan en ole juuri törmännyt teksteihin Nevillen professoriajoista.

Ja se kyyhkysten alkupetä, olisihan se pitänyt arvata ;). Loistavaa! Paitsi se kirje, yhhh, se meni valitettavasti aivan liian OoC-ksi minun makuuni :(. Mutta idea oli hyvä, se oli tärkeintä!

Toinen raapale ilahduttaa sujuvalla dialogillaan, ja aihekin on mitä hupaisin, Harry itkemässä vanhan tulisalamansa vuoksi... Hyvin kuviteltavissa!

Kolmas on mukava kurkistus kelmien perinteiseen elämään, joka on tiettyjen ihmissusi-kuvioiden vuoksi aika erilaista kuin muiden arki. Sopii loistavasti tänne joukkoon.

Tulisipa näitä lisää, näitä kun on niin ihana lukea! Palasia sieltä täältä, pieniä hetkiä velhokoulun eri henkilöiden elämästä eri aikakausina... Lisää, lisää :D

Mutta kiitos toki jo tästäkin lukukokemuksesta :)

-Iloinen Sipuli
Who am I? A bundle of information

**SIPULIMAA**

**AO3**

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
Iloinen Sipuli: Kiitos! Oli kiva herätellä myös tätä puolta, kun Pottereista muuten tulee nykyään kirjoiteltua varsin vähän. Tämä on myös siinä mielessä mukava raapalesarja, että tähän on helppo lisätä lukuja, jos intoutuu kirjoittamaan uusia hetkiä tylypahkalaisten elämästä. Kiitos haasteesta!  ;)

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Kaapo

  • Vieras
Kommenttikampanjasta moikkamoi! c:

Olen tässä parin viime päivän aikana löytänyt Potter-ficit uudestaan ja tätä olen tsiigaillut joskus aikasemminkin jo ja silloin mietin että onpa söpöjä ja voisinpa lukea nämä joskus oikein ajatuksella ja nyt kun kerta kommenttikampanjassa oli mahdollisuus valita tämä, niin miehän otin, jee.

Ensimmäinen on ihan äärettömän suloinen, oivoi. Olen jotenkin vasta ihan viime aikoina (lue: viimeisen kahden päivän aikana) rakastunut Nevilleen ja aikuinen Neville on vielä kivempi kuin nuori, hihii. Hymyilin kyyhkyille ja miusta oot saanut hirveän kivasti Nevilleen yhdistettyä rauhallisuuden ja ilkikurisuuden.

Lainaus
Hän rakasti työtään.
miuu, kukapa ei Tylypahkassa ♥

Ennen kuin Georgea edes mainittiin, tajusin, kenen syytä (ansiota?) linnut olivat ja no, hymyilytti vielä vähän lisää. Koko Neville-pätkän lempikohta oli tämä:

Lainaus
Ne löysivät lopulta kotiin.
Miusta tämä on jotenkin sellainen, no. Ihan älyttömän kiva, en oikein osaa selittää sitä. Miusta on ihana ajatella, että vuosien päästä George pystyy ajattelemaan Frediä hymysuin ja jotenkin tuo sanavalinta kotiin sai miut onnelliseksi. Sellainen ihana rauhallisuuden ja tyyneyden tunne miussa, Nevillessä ja toivottavasti myös Georgessa. c: Pidin tästä hirmuisesti.

En ole oikein koskaan pitänyt erityisemmin kolmosgeneraatiosta, eikä miulla myöskään ole hirveästi mitään head canoneita hahmoja kohtaan (toisin kuin esim. kaikista muista), joten miun on aika helppo upota muiden fanoneihin ja pysyä niissä ja olla ihan tyytyväinen. Niin tässäkin. Hirveän yllättävää ei ole huispaaja!James, se taitaa kulkea tuossa suvussa kuin tuo nimikin... Tulisalama hymyilytti, hohhoi, luulisi että se luuta olisi jo kuollut jonnekin. :D Ja varmaan pojatkin toivovat niin. Toisaalta ymmärrän myös Harryn tunnearvon luutaa kohtaan, eiköhän meillä kaikilla ole joku paikka sydämessä sille luudanrotiskolle.

James on tässä hyvin isänsä kaltainen ja pidän siitä. Nuorempana veljenä Albus tuntuu olevan se järjenääni, joka tietenkin on ihan jees, koska no, tuo nimi (it's been so many years and I'm still crying).

Tämä oli söpö ja kevyt ja pidin tästäkin. c:

Ja sitten, miun lemppareita, kelmejä! Tässä välissä pakko sanoa, että raksutan aika kovaa sitä, että olet saanut tähän kaikken aikajaksojen hahmoja! Kelmit ovat eeeehdottomasti miun lemppareita ikinä, joten olen aika iloinen niistä. Ja sitten, oijoijoi. Ystävyysasiat ovat miusta kaikkein kivoimpia ja Jamesin ja Remuksen väleistä kirjoitetaan aivan liian vähän! Yleensä se on joko James ja Sirius tai Sirius ja Remus, joten tämä oli kivaa vaihtelua. Molemminpuolinen huolehtiminen, aah liian suloista, miusta tuntuu että tipahdan takaisin sinne jonnekin vuoteen 2007 kun oli pahin kelmi-kauteni. :D Eipä sillä, että pitäisin pahakseni, mutta. Ystävyys on parasta ja kelmit on parhautta ja tässä oli ihana kettuilevan välittävä tunnelma, joka on miusta aika kuvaavaa, kun puhe on kelmeistä.

Lainaus
"Joku päivä se puhkaisee sinulta vielä silmän. Luuletko, että Lilyä viehättää yksisilmäinen sulhasehdokas?"
Hehe. Yksi miun lempiasioista on se, kun Jamesta kiusitaan Lilysta, joten virnistelin tälle vähän turhankin lujaa.

Miun lemppari näistä kolmesta on kuitenkin tuo ensimmäinen. c: se oli pehmoisen pörröinen ja mukava ja siitä jäi rauhallinen ja sellainen all was well -fiilis. Kokonaisuudessa myös hirveän suloinen sarja ja vaikka sellaista yhdistävää tekijää ei ollutkaan, niin miusta nämä vain olivat tosi, tosi kivoja, yhdessä ja erikseen. c: Jäi hyvä mieli ja edelleen hymyilyttää. Kiitos näistä!

- Kaapo

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
Auroora: Sarjassamme kommentteja, joihin tulee vastattua turhan myöhässä... Tulipas todella iloinen fiilis sun kommentista! Tämänkin fikin osien kirjoittamisesta on jo jonkin aikaa, mutta nyt kun näitä kaivelee niin ehkä tätäkin tulee vielä jatkettua jossakin muodossa. Pottereista ei olekaan hetkeen taas kirjoittanutkaan.  :) Kiva, että tykkäsit noinkin paljon.

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

LaraLura

  • ***
  • Viestejä: 161
Bongasin tämän nytten ja tykkäsin paljon!

Tää on kivan erilainen. Jollaintaballa jäin toivomaan, että tossa olis ollut muutama raappale lissää. :)

♥: Lara
Tofu the Tössötassu ♥ 2009-2022
Pippa aka Pipukka ❤️ 2014-

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
LaraLura: Voi hyvinkin olla, että kirjoittelen näihin vielä jotain lisää etenkin nyt, kun Potterit ovat uudelleen luettavana itsellänikin! Suurkiitos kommentista.  :D

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Illa

  • ***
  • Viestejä: 311
  • Menninkäislapsi
Oi, tykkään hirveästi tällaista pienistä arjenkuvauksista, onneksi satuin eksymään tänne!
Nämä oli mukavia hyvänmielenpätkiä, hymyilytti lukiessa. Allekirjoitan kyllä täysin Renneton kommentin tuolta aiempaa, kunpa näitä saisikin laukkuunsa pahan päivän varalle!
Vaikka näissä oli eri hahmot ja eri aikakausia niin tunnelma ja kirjoitustyyli pysyivät samoina, mikä sai nämä kuitenkin tuntumaan kokonaisuudelta. :)
Nimi oli myös tosi kiva, sen vuoksi tämän avasinkin. En myöskään panisi ollenkaan pahitteeksi jos löytäisin tällaisia joskus lisääkin ;)

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 718
Illa: Kiitos paljon! Näiden kirjoittaminen piristää omaakin päivää aina rutkasti, joten kiva kuulla vastaavanlaisia reaktioita myös lukijoissa. Lisää onkin nyt luvassa aivan näillä hetkillä!  :D


IV.
(S, hahmoina veljekset James ja Albus Potter)

Tylypahkan aamiaispöydässä kävi aina kova kuhina ja vilske syyskuun toisen päivän aamuna, kun pöllö toisensa jälkeen toi kirjeitä kotoa ja tiputteli sulkiaan epäonnekkaimpien murokulhoihin. Moni vanhempi ja sukulainen oli innoissaan tiedustelemassa, mihin tupaan heidän ensiluokkalaisensa oli lajiteltu ja miltä Tylypahka vaikutti nukutun yön jälkeen. James Potter luki läpi nuoremman veljensä Albuksen saamaa kirjettä ja vähät välitti pikkuveljensä tuimasta katseesta eikä liiemmin siitäkään, että helmenvalkea tunturipöllö näykki hänen paahtoleipäänsä tyytyväisenä.

Rakas Albus,

toivottavasti matka meni hyvin ja James malttoi pitää kielensä kurissa. Hän lähetti meille illalla pöllön ja kertoi, että sinä päädyit Rohkelikkoon, onnittelut siitä! Nyt voit raportoida Jamesin tekemisistä äidillesi helpommin, eikö näin? No, vitsi vitsinä!


James mulkoili kirjeen yli veljeään, joka tuijotti häntä autuaan tietämättömänä siitä, mitä kirjeessä sanottiin. Pöllö huhuili hiljaa.

Ihmetteletkö, miksi lähetimme kirjeen vieraan pöllön mukana? Se on sinun! En voinut vastustaa sen ostamista, kun huomasin sen kaupan näyteikkunan takana. Muistuttaa niin kovin paljon yhtä vanhaa ystävääni vuosien takaa. Keksi sille hyvä ja osuva nimi! Odotamme innolla vastaustasi ja kuulumisiasi Tylypahkasta.

Isä


"James!" Albus valitti ääneen, kun hänen veljensä piti kirjettä vieläkin otteessaan.

"En voi uskoa että sait pöllön!" James parahti vastaukseksi ja ojensi kirjeen pikkuveljelleen, joka tarttui siihen ahnaasti ja hymyili iloista, lapsekasta hymyään tajutessaan Jamesin puhuneen totta. Kirjeen loppu oli kuitenkin jäänyt jopa Jamesilta huomaamatta.

PS. Jos James ei osaa käyttäytyä, voit aina käskeä pöllön näykkäisemään jotain muutakin kuin paahtoleipää.

Eikä Jamesilla ollut sen jälkeen hajuakaan, mille Albus hihitti niin makeasti. Pikkuveli poistui salista pöllö olallaan ja jätti Jamesin tuijottamaan leipäänsä, josta oli jäljellä enää reunat. 

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus