Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: romance
Paritus: Draco/Ron
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Eikös se mennytkään niin, että neljäs kerta toden sanoo?
A/N: Noniin, joskos sitten vihdoin jatkoa tällekin oneshot-sarjalle. Kaksi viimeistäkin ovat jo valmiiksi kirjoitettu, mutta ne pitää tarkistella, joten tulevat tänne finiin.. joskus.
Tämän tekstin ikäraja menisi varmaan muuten alempaankin ikärajaan, mutta tässä mainitaan seksistä (siis oikeasti melkein vain sanana), joten epävarmuudessa laitoin nyt K-13. Muokkailen mikäli valvojilta tulee muuta kommenttia.
Teksti osallistuu myös haasteisiin
Se oikea ja sen haaremi ja
One True Something 20.
Teksti on osa oneshot-sarjaa
Näin koulutat itsellesi Weasleyn.
Neljäs Weasley
Joululoma oli mennyt ohitse ja Dracoa ärsytti yhä, ettei hänellä ollut poika- tai tyttöystävää. Ginnyn kanssa hommat eivät vain olleet toimineet, ehkä siksi, että kumpikaan ei ollut uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Fred ja George olivat mitä ilmeisimmin vain halunneet seksiä, eivätkä hekään olleet lämmenneet Dracolle enää uudestaan sen yhden yön jälkeen tarvehuoneessa. Ei sillä, että Draco olisi halunnut seurustella kaksikon kanssa (eikä hän tiennyt jakoivatko he kumppaninsakin), mutta seksuaalinen tyydytys silloin tällöin ei olisi pahaa tehnyt. Mitään vastakaikua ei kuitenkaan ollut tullut, joten Draco oli jo luovuttanut kaksosten suhteen. Hän silti piti yhä punatukkaisista ja yllättäen nuorin Weasleyn veljeksistä oli alkanut kiinnostaa häntä. Eikä yhtään liian myöhään, sillä VIP kokeet olivat edessä, ja Draco halusi päästä rentoutumaan mahdollisimman pian. Oma käsi kun ei aina tuntunut yhtä hyvältä kuin jonkun muun kanssa oleminen.
Dracon harmiksi Ron ei tosin tuntunut osoittavan minkäänlaista kiinnostusta häntä kohtaan. Niinpä Draco oli keksinyt mitä parhaimman tavan saada Ronin huomion. Samalla suunnitelmaa toteuttaessaan hän saattaisi harjoitella liemenkeittotaitojaan VIP kokeita varten. Hän oli tehnyt itselleen ja liemelleen oman tukikohdan tarvehuoneeseen ja parhaillaan hän hämmensi sekoitustaan, kolmatta kierrosta myötäpäivään: kierroksia pitäisi yhteensä olla seitsemän. Draco oli tutkinut kirjaston kirjoja kauan löytääkseen oikeanlaisen liemen, joka sytyttäisi himon tiettyä ihmistä kohtaan, mutta ei haihtuisi pois yhtä nopeasti kuin lemmenjuomat eikä myöskään aiheuttaisi samanlaista henkistä olotilaa. Sen tuli nimittäin olla vain fyysinen, Draco ei missään tapauksessa haluaisi peräänsä lemmenkipeää Ronia joka ei pystyisi pitämään näppejään erossa hänestä (vaikka Draco kyllä miettikin, miten se oli mahdollista nytkään - hänhän oli niin syötävän näköinen).
Niinpä Draco piti visusti huolen siitä, että liemi oli täydellisesti keitetty. Kerran hän oli jopa joutunut lähtemään tunnilta vatsakivun varjolla, koska eräs kriittinen vaihe oli vaatinut juuri tiettyä muhimisaikaa jonka jälkeen seuraava ainesosa piti lisätä, eikä liemi siis voinut odottaa välituntiin asti. Nyt Draco oli keittänyt lientä kolmen päivän ajan ja se alkoi olla pikkuhiljaa valmista. Hän tarvitsisi enää yhden ainesosan, joka löytyi niinkin läheltä kuin hänen päästään, ja seuraavana aamuna liemi olisi valmista käytettäväksi. Draco suunnitteli sujauttavansa juoman aamiaisella Ronin kurpitsamehuun. Hänellä ei toistaiseksi ollut erityisen hyvää suunnitelmaa siitä, miten saisi sen hoidettua, mutta hänen mielessään kyti jonkinlainen ajatus, että hän voisi naamioida rohkelikkopöydässä käyntinsä vaikka Harry Potterin naljailemiseen. Sitä kukaan ei osaisi edes epäillä, eikä Ron edes ehtisi huomata kun Draco livauttaisi lientä pojan mehuun.
Draco hykerteli itsekseen, lisäsi liemeen vielä viimeisen ainesosan ja jätti sen sitten hautumaan seuraavan päivän koitosta varten. Hän asteli omahyväinen hymy huulillaan takaisin luihuisten oleskeluhuoneeseen tyrmiin, piti hetken hauskaa luihuisystäviensä kanssa haukkumalla Weasleyitä, Grangeria ja Potteria, pyhää kolmikkoa, jota koko koulu tuntui palvovan. Muut luihuiset nauroivat Dracon imitoinnille sydämensä pohjasta. Lopulta Dracokin kuitenkin kyllästyi pilkkaamiseensa ja ilmoitti lähimpänä oleville luihuistovereilleen menevänsä nukkumaan. Huomenna olisi joka tapauksessa varmasti tapahtumatäyteläs päivä, joten Dracon täytyisi olla levännyt kunnolla. Ajatukset Ron Weasleyhin kohdistuen luihuinen nukahti ja uneksi taas punaisista hiuksista.
***
Aamu valkeni luihuisten tyrmiin, tai siis seinillä olevat lyhdyt syttyivät herättäen viidennen luokan luihuiset. Tyrmissä ei luonnollisestikaan ollut ikkunoita, joten lyhtyjen oli tarkoitus tuoda keinotekoista valoa aamuihin siinä missä muut tuvat saivat herätä ihan oikeaan auringonpaisteeseen. Luihuisia moinen keinotekoinen valo ei kuitenkaan haitannut, ennemminkin ehkä säilytti heidän silmiään turhalta valolta ja eräiden tiettyjen yksilöiden ihoa UV-säteilyltä.
Draco venytteli herätessään, muisti mikä päivä tänään oli ja asteli hymy huulillaan kylpyhuoneeseen peseytymään. Sitten hän riensi ulos makuusalista jättäen jälkeensä hölmistyneet Crabben ja Goylen, jotka eivät oikeastaan olleet varmoja mitä tehdä, kun heidän jenginsä johtaja oli lähtenyt yksin vaeltamaan ympäri koulua. Vielä pahempaa siitä teki se, että Draco oli jo useamman päivän ajan katoillut silloin tällöin ilman selitystä.
Nyt luihuinen oli matkalla tarvehuoneeseen, jonne oli edellisenä iltana jättänyt lähes valmiin keitoksensa muhimaan. Matkallaan hän piti huolen, ettei mennyt suoraan seitsemänteen kerrokseen vaan kiemurteli hetken ympäriinsä koulua, jotta karistaisi mahdolliset varjostajat. Häntä saattoi ehkä kutsua vainoharhaiseksi - sillä kuinka moni haluaisi seurata viidesluokkalaista luihuista aamulla ennen ensimmäisiä oppitunteja? - mutta hän ei aikonut ottaa riskejä. Niinpä hän tarkkaili ympäristöään sen varalta, että paljastuisi vakooja. Kun sellaisia ei näkynyt missään, Draco uskaltautui vihdoin tarvehuoneen ovelle ja astui sisään liemensä luokse. Tarvehuone tarjosi hänelle näppärän kokoista pientä lasiputkiloa, johon hän kaatoi hieman ainetta ja jonka hän sitten piilotti huolellisesti kaapunsa taskuun. Nyt pitäisi vain olla tarkkana, että liemi menisi oikeaan juomaan. Draco ei todellakaan halunnut, että vaikkapa Harry Potter, tai mikä pahempaa, Hermione Granger olisi kehittänyt itselleen pakkomielteen häntä kohtaan. Liemen vaikutuksien kumoamiseen olisi nimittäin vain yksi mahdollinen tapa: harrastaa seksiä liemen valmistajan kanssa. Eikä Dracoa oikeastaan kiinnostanut kolmikosta kuin punatukkainen ilmestys.
Itsekseen nerokkuudelleen hykerrellen Draco kaatoi loput liemestään lasipulloon siltä varalta, että tarvitsisi sitä vielä myöhemmin, ja sitten hän lähti kohti Suurta salia. Sinne päästessään hän suuntasi välittömästi katseensa rohkelikkopöytään. Punainen pää yhden ruskean ja yhden mustan pään vieressä oli helppo huomata, ja Draco harppoi viholliskolmikkonsa luokse kädet haastavan oloisesti lanteillaan. Hänen pitäisi pitää esityksensä niin, että kolmikko kohdistaisi ensin katseensa häneen ja sitten vasta johonkin muuhun salissa, jotta hän voisi sujauttaa liemensä Ronin juomaan.
"Hei Potter!" Draco huudahti vähän matkan päästä, vaikka hänellä ei ollut vielä aavistustakaan mitä aikoi sanoa. Potter käänsi katseensa hitaasti ja ivallisesti hymyillen Dracoon. Samalla myös puolien rohkelikkopöydässä istuvien katseet kääntyivät häneen.
"No mitä, Malfoy?" Potter kysyi ivallisella äänensävyllä nojaten leukansa käteensä, jonka taas nojasi pöytään. Draco asteli lähemmäs ja livautti samalla varovasti kätensä taskuunsa ja avasi siellä odottavan liemiputkilon valmiiksi.
"Oletko vahingossa laittanut päälle eilisen paidan? En nimittäin muista että tänään olisi aamupalalla tarjottu perunamuussia", Draco naurahti omalle nerokkuudelleen. Sen pienen hetken ajan kun puolet rohkelikkopöydästä oli luonut katseensa Harryn paitaan - joka ei ollut yhtään sen likaisempi kuin Draconkaan - Draco livautti kätensä kaapunsa taskusta esiin ja kaatoi pienen pullonsa sisällön Ronin juoman sekaan. Dracolle ei ikävä kyllä jäänyt aikaa enää sekoittaa juomaa, kun katseet kääntyivät takaisin häneen. Yhtäkkiä Harryn paita ei ollutkaan enää mielenkiintoinen ja Harry itse näytti varsin vihaiselta katsoessaan Dracoon joka virnisti löyhästi.
"Mitä? Sinähän tykkäät olla huomion keskipisteenä", Draco totesi ja täysin vastoin luonnettaan hän iski silmäänsä Harrylle, joka jäi katsomaan hänen jälkeensä hölmistyneenä. Draco itse asteli tyynen rauhallisena luihuisten tupapöytään ja asettui syömään tupatoveriensa kanssa. Salaa hän kuitenkin vilkuili silmäkulmastaan Roniin aina kun mahdollista. Ainakin poika oli jo useampaan otteeseen juonut pikaristaan, joten esityksen pitäisi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Jos ei vielä ruokailun aikana, niin ainakin heti ensimmäisen tunnin aikana liemen pitäisi alkaa vaikuttaa. Draco hykerteli itsekseen tunkiessaan loput makkarat lautaseltaan suuhunsa ja noustessaan lähteäkseen liemitunnille seuraamaan esitystä. Rohkelikot olisivat samalla tunnilla ja mahtoi olla Grangerille ja Potterille varsinainen järkytys, kun heidän ystävänsä olisikin yhtäkkiä suorastaan hulluna vuosien aikaiseen vihamieheen. Ajatus tuotti suurta mielihyvää Dracolle.
Valitettavasti homma ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin Draco oli suunnitellut - liemitunnilla ei nimittäin tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa. Granger tiesi vastauksen joka ikiseen Kalkaroksen kysymykseen, Seamusin onnistui räjäyttää keitoksensa ja Nevillen liemi näytti aivan joltain muulta kuin miltä olisi pitänyt. Eikä minkään tapahtumattomuus ollut pahinta, vaan se, että Kalkaros peräti moitti Dracoa siitä, ettei poika keskittynyt tarpeeksi. Se kismitti Dracoa suunnattomasti, mutta hän ei halunnut myöntää sitä. Sen sijaan hän piti katseensa tiukasti keitoksessaan, koko ajan odottaen sitä hetkeä kun Ron suorastaan matelisi hänen jaloissaan pyytäen häntä helpottamaan punatukkaisen tukalaa olotilaa, koska tuo kävi niin kuumana Dracoa kohtaan. Jossain vaiheessa Draco huomasi eksyneensä ajatuksiinsa ja ärtyneenä hän ravisteli päätään toivoen voivansa karistaa nuo ajatukset mielestään.
Kun liemitunti lopulta päättyi, Draco oikeastaan huokaisi helpotuksesta. Seuraava tunti ei olisi rohkelikkojen kanssa, joten hän pystyisi ehkä hetken aikaa keskittyä johonkin muuhun kuin Roniin ja siihen, miksei poika jo anellut saavansa häneltä seksiä. Draco ei ainakaan halunnut myöntää, että jokin hänen liemessään olisi voinut mennä pieleen. Se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista.
Draco päätti tyytyä odottamaan. Pahimmassa tapauksessa hän joutuisi keittämään koko liemen uudestaan, mutta koska hän oli jättänyt itselleen varmuuden vuoksi hieman ylimääräistä, hän voisi myös kokeilla sitä heti uudestaan seuraavana aamuna, mikäli sen päivän aikana ei tapahtuisi mitään. Ehkä Ron olikin vain huomannut oudon sivumaun kurpitsamehussaan, tai se oli vaihtanut väriään ja oli siksi laittanut pikarin pois eikä saanut lientä tarpeeksi.
***
Koko sinä päivänä ei tapahtunut mitään, mutta Draco oli päättänyt odottaa vielä yhden päivän ennen lisäannoksen antamista. Häntä hieman pelotti mahdolliset seuraukset, jos Ron saisikin ainetta kahteen kertaan, eli tuplamäärän suositukseen verrattuna.
Ja seuraavana päivänä Dracon ei todellakaan tarvinnut pettyä, tai niin hän ainakin luuli herätessään. Oli lauantai, ja Draco heräsi hillittömään nauruun, joka kuului alakerrasta oleskeluhuoneesta. Tai ehkä hän sittenkin oli herännyt siihen meteliin, jonka Pansy sai aikaiseksi rynnätessään herättämään Dracoa. Oli miten oli, Draco oli hyvin ärtynyt herätessään.
"Draco kuule! Et ikinä usko tätä, mutta alakerrassa on se Weasleyn poika ja se rukoilee päästä tapaamaan sinua!" Pansy kirkui melkein tikahtuen omaan nauruunsa. Draco nousi istumaan ja hieroi silmiään tajuamatta oikeastaan edes Pansyn sanoja. Kun hän sitten lopulta ymmärsi toverinsa sanojen merkityksen, hänen silmänsä rävähtivät auki ja hän oli hetkessä täysin hereillä.
"Weasley? Haluaa tavata minut?" Draco yritti parhaansa mukaan kuulostaa erittäin hämmästyneeltä. Se ilmeisesti toimi, sillä Pansy ei kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota, nyökkäsi vain ja jatkoi yhä hihittelyään.
"Tule nyt Draco, sinun on nähtävä tämä!" Pansy huudahti, nappasi Dracoa käsivarresta ja veti pojan perässään yöpukuineen kaikkineen.
Itsekseen onnistumistaan myhäillen Draco antautui Pansyn vietäväksi ja ennen kuin ehti huomatakaan, hän seisoi luihuisten oleskeluhuoneen keskellä eteensä polvistuneena Ron Weasley, joka parhaillaan piti kiinni hänen kädestään.
"Voi Draco, et uskokaan kuinka kauan olet palvonut sinua! Haluaisin seurustella kanssasi, tai mikä parempaa, viedä sinut vihille! Sallithan minun tehdä sen, rakkaani?" Ron lausui oudon runollisesti, ja Draco tunsi hennon punan nousevan poskilleen. Hän ei tosiaan ollut ajatellut mitään tällaista juomaansa tehdessään. Jokin oli mennyt erittäin pahasti pieleen ja Dracon pitäisi ensi tilassa ottaa selvää siitä, mitä oli voinut tapahtua. Hän ei mielellään olisi halunnut myöntää juonitteluaan kenellekkään, mutta professori Kalkaros tuntui olevan ainoa joka voisi tämän ongelman kanssa auttaa. Niinpä Draco yritti kuumeisesti keksiä sopivaa tekosyytä, jotta saisi Ronin pois luihuisten tuvasta ja jättämään hänet rauhaan kunnes hän tietäisi parannuskeinon.
"Öh, kuule Weasley. Taitaisi olla parempi sinulle mennä takaisin rohkelikkotupaan niin voimme keskustella tästä myöhemmin", Draco sopersi jonkinlaisen vastauksen ja toivoi, että se riittäisi Ronille. Hän virnisti kiusaantuneena luihuistovereilleen, huoneen jokainen silmäpari nimittäin tuijotti häntä ja Ronia.
"Hyvä on, ihan mitä vain rakkaani haluaa!" Ron vastasi, nousi iloisena ylös ja lähti kävelemään kohti ovea. Draco oli jo huokaista helpotuksesta, mutta viime hetkellä ennen huoneesta poistumista Ron kääntyi ja lähetti Dracolle lentosuukon. Draco muuttui yhä punertavammaksi ja vajosi mahdollisimman syvälle yhteen oleskeluhuoneen nojatuoleista.
"Mitä minä oikein teen?" Draco kysyi itseltään lannistuneena.
***
Kun Draco oli vihdoin toipunut saamastaan järkytyksestä, hän raahautui tupatoveriensa kanssa aamiaiselle Suureen saliin. Kaikeksi onneksi Ron ei ollut siellä, joten Draco sai syödä aamiaisensa täydessä rauhassa, ainakin jos ei laskettu muiden luihuisten naureskelua aamuiselle tapahtumalle. Draco saattoi sietää sitä vain siksi, ettei hänellä oikeastaan ollut järkevää vastausta kun luihuiset kysyivät miksi Ron käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Draco osasi vain sanoa, ettei tiedä ja yrittäisi ottaa siitä selvää, koska hän ei halunnut, että yksikään Weasley piirittäisi häntä
sillä tavalla.
Aamupalan jälkeen Draco melkein juoksi etsimään liemimestari Kalkaroksen, joka toivon mukaan osaisi sanoa, mikä koko hommassa oli mennyt pieleen ja miten Draco voisi perua liemen vaikutukset.
Ikävä kyllä professorin vastaus ei suinkaan ollut sellainen, mitä Draco oli odottanut. Hän oli ajatellut, että ehkä liemen vaikutukset voisi kumota jollain toisella liemellä. Mutta kuten arvata saattaa, se olisi ollut liian helppoa. Ei, professori Kalkaros oli kertonut Dracolle, että liemen vaikutukset saattaisi voida kumota joko todellisen rakkauden suudelmalla (oli se sitten Dracolta tai joltain muulta) tai vaihtoehtoisesti aiheuttamalla Ronin tuntemaan suunnatonta vihaa tai mustasukkaisuutta. Sellaiset vahvat tunteet saattaisivat onnistua herättämään pojan mielen liemen pauloista, jolloin tuon pitäisi muuttua taas normaaliksi.
Keskustelun jälkeen Draco oli vaellellut hetken pitkin koulua täysin päämäärättömästi, päätyen lopulta tarvehuoneeseen miettimään asiaa. Nyt hän makasi sohvalla, jonka tarvehuone oli hänelle luonut, ja mietti itsekseen kohtaloaan. Hän ei voinut käsittää miten oli tehnyt niin amatöörimäisen virheen liemen kanssa. Hän niiskaisi, mutta ei itkenyt tai antanut kyynelten valua silmistään. Malfoyt eivät itkeneet.
Pikkuhiljaa suunnitelma alkoi muodostua Dracon mielessä. Koko rakastumisepisodi oli sammuttanut Dracon halut Ronia kohtaan siltä päivältä, sillä vaikka tilanne olisikin ollut herkullinen käytettäväksi, se ei enää tuntunut yhtä jännittävältä. Eikä Draco halunnut herättää Ronissa vielä enempää tunteita häntä kohtaan.
Niinpä puolen tunnin kuluttua Draco löysi itsensä koputtelemasta Rohkelikon oleskeluhuoneen muotokuvaan. Lihava Leidi ei ollut lainkaan iloinen ja sätti Dracoa moisesta käytöksestä pitkään, kunnes lopulta heilahti auki kun joku sisältä päin tuli avaamaan pääsyn torniin.
"Tuota, onko Ron Weasley täällä?" Draco kysyi pienikokoiselta, ehkä ykkös- tai kakkosluokkalaiselta, joka katosi jotain pelokkaasti mutisten takaisin oleskeluhuoneeseen. Hetken kuluttua muotokuva lennähti taas auki ja punapäinen Ron astui ulos. Hänen nähdessään Dracon, silmänsä kirkastuivat ja hän suorastaan hyppäsi kohti Dracoa sulkien pojan halaukseen. Draco vilkuili nopeasti ympärilleen varmistaen, ettei kukaan ollut nähnyt tilannetta, otti Ronia kädestä ja johdatti häntä koulun halki tarvehuoneeseen, josta oli itse juuri lähtenyt.
"Minä jo luulin ettet tulisi!" Ron ilmoitti heidän liikkuessaan puolijuoksua kohti päämääräänsä. Draco vain pudisti päätään ja toivoi, ettei ketään tulisi vastaan.
Kuin onnen kaupalla he onnistuivat pääsemään tarvehuoneeseen ilman, että yksikään elävä tai sen paremmin kuollutkaan sielu näki heitä. Siellä Draco istutti Ronin sohvalle ja jäi itse seisomaan viereen. Hetken ajan hän pohti sanojaan ja muutamaan otteeseen hän avasi ja sulki suutaan saamatta kuitenkaan sanottua mitään. Lopulta hän kuitenkin löysi oikeat sanat. Ron katsoi häntä haltioituneesti, aivan kuin olisi nähnyt hänet ensimmäistä kertaa ja rakastunut ensisilmäyksellä.
"Kuule Ron. Tiedän että pidät minusta, ja haluaisit kovasti seurustella kanssani. En näe sitä ongelmana, koska minäkin pidän sinusta ja haluaisin seurustella kanssasi", Draco lateli valheita varsin sujuvaan tahtiin. "Olen kuitenkin arvostetusta velhosuvusta, enkä ole vielä uskaltanut tulla kaapista ulos. Sellainen ei sopisi Malfoylle. Joten me voimme seurustella, mutta se on pidettävä salassa. Et saa kertoa edes Harrylle ja Hermionelle, okei?"
Draco puri huultaan toivoen, että hänen selityksensä kuulostaisi tarpeeksi järkevältä ja uskottavalta. Lopulta pitkän miettimisen jälkeen Ron nyökkäsi hitaasti ja hymyili onnellisen oloisena.
"Hyvä on, en kerro kenellekkään. Edes Harrylle tai Hermionelle", Ron lausahti onnellisen kuuloisena ja hyppäsi sohvalta halaamaan Dracoa. Sitten hän painoi pusun Dracon poskelle. Harmikseen Draco ei voinut tehdä mitään, sillä hänen oli nyt tarkoitus esittää Ronin poikaystävää.
"Muista sitten, että tästä ei mainita sanaakaan jos paikalla on joku muukin kuin me kaksi. Etkä saa kutsua minua muulla nimellä kuin Malfoyksi, ihmiset voisivat alkaa epäillä jotain. Käyttäydyt kuin olisimme yhä vihamiehiä", Draco saneli sääntöjä, joita toivoi sydämensä pohjasta Ronin noudattavan. Kun Ron nyökkäili Dracon sanoille, Draco oli tyytyväinen ja asteli sen enempiä puhelematta ulos tarvehuoneesta. Hän voisi aloittaa suunnitelmansa seuraavan osan heti kun he Ronin kanssa pääsisivät tapaamaan uudestaan kahdestaan.
***
Kun VIP-kokeet lähestyivät, Draco piti opiskelua tekosyynä sille, ettei ehtinyt nähdä Ronia kahdestaan niin usein kuin Ron olisi halunnut. Pikkuhiljaa Dracoa oli alkanut ällöttää Ronin lähellä oleminen - poika kun tuntui aina haluavan pussailla ja halailla, ja oli loppujen lopuksi täysin eri maata kuin vanhemmat kaksosveljensä. Dracon mieliteko seksiinkin Ronin kanssa oli haihtunut lopullisesti jo aikaa sitten, eikä hän oikeastaan enää saanut suhteesta irti mitään. Ellei sitten Ron kutsuisi häntä kesäksi kotiinsa, jossa hän saisi varmasti tavata muita Weasleyitä. Ja silloin hän saattaisi pystyä aiheuttamaan sen pitkään kaivatun mustasukkaisuuskohtauksenkin, jolloin hän pääsisi lopullisesti eroon Ronista. Idea oli kutkutellut Dracon mielessä jo feikkisuhteen alusta asti, ja hän olikin ahkerasti vihjaillut Ronille haluavansa mahdollisesti hetkeksi pois kotoaan jonnekkin muualle, ja että hänestä olisi mukavaa nähdä millaisessa kodissa Ron asui ja millainen perhe hänellä oli.
Lopulta kuukautta ennen loman alkamista Ron oli tosiaankin kutsunut hänet kotiinsa kesäksi, ja nyt Draco ei malttanut odottaa, että pääsisi matkustamaan Weasleyiden kotiin. Siinä mahtaisi Weasleyn vanhempien naamat venähtää, kun he saisivat tietää Ronin poikaystävästä.
Draco hykerteli itsekseen viimeistä päivää ennen muodonmuutoksien koetta lukiessaan. Tästä kesästä tulisi mahtava.
