Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: romance (angst)
Paritus: Sirius/Lucius
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä (paritukseen saatu idea kovanonnenpyörästä toistaiseksi nimettömältä taholta)
Varoitukset: Vihjauksia alaikäisten väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen
Tiivistelmä: Sirius kirjoittaa kuolemansa varalta Harrylle kirjettä, joka paljastaa erinäisiä asioita...
A/N: Kovanonnenpyörästä sain parikseni Sirius/Lucius. Aluksi tuntui, etten tälle paritukselle keksi mitään järkevää, mutta tulihan sieltä sitten jotain ideaa... Oletuksena tässä ficissä on, että Sirius, Lucius ja Narcissa ovat keskenään saman ikäisiä.
Teksti osallistuu myös haasteeseen
Kovanonnenpyörä.
Paljastuksia
Rakas Harry, Sirius aloitti kirjoittamisen pergamentinpalalleen, mutta sotki tervehdyksen sen kuulostaessa tyhmältä.
Hei Harry, Sirius aloitti uudestaan. Hetken mies katsoi aloitustaan, pyyhki senkin sitten yli, repi ylimääräisen pergamentin irti jotta pääsisi aloittamaan suoraan puhtaalta paperilta, ja aloitti sitten uudestaan niin kuin oli aluksi ajatellut aloittavansa. Hetken hän pohti, haluaisiko tosissaan tehdä tämän, mutta totesi sitten sen olevan välttämätöntä. Niinpä hän jatkoi kirjoittamistaan.
Tiedän, että aikani täällä saattaa olla käymässä vähiin, joten kirjoitan tämän nyt siltä varalta, etten ehdi sitä eläessäni sinulle kertoa. Pidän näitä asioita henkilökohtaisesti erittäin tärkeinä ja haluan sinun tietävän totuuden kummisedästäsi, vaikkakin ehkä vasta sen jälkeen kun olen jo kuollut.
Elämäni vuodet Azkabanissa olivat, kuten olettaa saattaa, pahimmat koskaan elämäni vuodet. Vaikka tiesin olevani syytön, en aina voinut estää sellaisia ajatuksia juoksemasta päässäni, että mitä jos en pääsekkään koskaan pois. Ajoittain se oli suurempaa tuskaa kuin tajuta, että olin menettänyt parhaan ystäväni, koska toinen ystävistäni oli kavaltanut heidät. Tuntui, että ainoa hyvä puoli Azkabanissa virumisessa oli se, että pääsin pakoon Voldemortin hirmuvallalta.
Ensimmäinen vuosi oli ehdottomasti pahin. Olin koko ajan huolissani sinusta, pienestä kummipojastani, sillä en tiennyt mitä sinulle oli tapahtunut. En tiennyt edes olitko elossa vai kuollut ja olin koko ajan vihainen itselleni siitä, etten ollut pystynyt suojelemaan sinua niin kuin kummisedän velvollisuuksiin kuuluu. Tunsin olevani täysin murtunut aina siihen asti, kunnes pelastus saapui yllättävältä taholta.
Et ehkä usko tätä, mutta toisen vuoteni aikana eräänä päivänä Lucius Malfoy astui sisään vankilaan, ei vankina vaan vieraana. Ihmettelin kenen luokseen hän saattoi olla menossa, mutta yllättäen hänen askeleensa suuntasivatkin minua kohti ja hän astui minun selliini tervehtimään vanhaa ystäväänsä.Sirius huokaisi itsekseen ja sulki silmänsä miettiäkseen sitä hetkeä, kun Lucius oli tullut käymään. Samassa hänen ajatuksensa hyppäsivät monta vuotta taaksepäin siihen hetkeen, kun hän ja Lucius olivat nähneet ensimmäisen kerran.
Sirius oli ollut vasta kuusivuotias, kun hänen äitinsä oli järjestänyt sukulaisille kahvikekkerit, joiden perimmäinen tarkoitus oli oikeasti keskustella sukujen tulevista naimakaupoista. Narcissa Musta ja Lucius Malfoy olivat molemmat myös kutsuttu paikalle perheineen. Heidät oli jo silloin sovittu naitettavan yhteen, halusivat he sitä tai eivät.
Kun Lucius ja Sirius tapasivat, heidän silmänsä lukkiutuivat välittömästi yhteen ja molemmat hymyilivät heikkoa ja ujoa hymyä. Myöhemmin samana päivänä he olivat lukittautuneet Siriuksen huoneeseen lääkärileikkien merkeissä. Eivät he vielä silloin tajunneet, mitä toisen vartalon koskettaminen tarkoitti tai että sillä edes oli syvempi merkitys, se oli vain tuntunut silloin hyvältä.
Sirius huokaisi itsekseen mietteilleen ja jatkoi kirjeensä kirjoittamista.
Minä ja Lucius olimme ystäviä jo pienestä pitäen. Tai oikeastaan se oli jotain paljon syvempää kuin pelkkä ystävyys, me olimme kuin rakastavaisia. Kun tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa kuusivuotiaina, emme vielä ymmärtäneet koko asiaa, mutta myöhemmin se valkeni meille. Sukuni takia tapasimme usein, vähintäänkin muutaman viikon välein ja joka kerta suhteemme syveni entisestään. Kun koulu alkoi, olin hyvin pettynyt, etten päässyt hänen kanssaan samaan tupaan. Olihan minulla toki silloin muut ystäväni - James, Lupin, Peter - mutta eivät he riittäneet korvaamaan sitä, mikä Lucius oli minulle ollut.
Rohkelikon ja luihuisen vihollisuuksien takia olin ikään kuin pakotettu vihaamaan entistä ystävääni, mutta en pystynyt siihen kuin kulissien ylläpitämiseksi. Aina kun opettajien ja ystävieni silmä hetkeksi vältti, olimme kiinni toisissamme, tyhjissä luokkahuoneissa ja luutakomeroissa.Sirius naurahti katkerasti. Hän muisti liiankin hyvin sen kerran, kun Lucius oli neljännen luokan alussa ensimmäistä kertaa vetänyt hänet tyhjään luokkahuoneeseen, lukinnut oven ja suudellut häntä intohimoisemmin kuin koskaan aiemmin. Sitä ennen he olivat jakaneet vain ujoja pusuja, mutta sillä hetkellä heidän suhteensa oli todellakin muuttunut paljon syvemmäksi. Sirius huokaisi mielihyvästä sitä hetkeä ajatellessaankin. Hän huokaisi uudestaan ajatellessaan, ettei sellaista enää koskaan suotaisi hänen kohdalleen, tai ainakaan hän ei uskoisi niin.
Ensimmäinen kertamme oli mitä täydellisin. Et voi kuvitellakkaan, kuinka hyvältä se tuntui, kun Lucius teki aloitteen ohjatessaan minut Tarvehuoneeseen eräänä syyskuisena iltana kuudennen lukukauden alussa. Kulissini ylläpitämiseksi minulla oli ollut muutama tyttöystävä siihen mennessä, mutta en koskaan ollut harrastanut seksiä, jota Lucius nyt tarjosi minulle.Sirius havahtui mietteistään ja luki juuri kirjoittamansa kohdan. Se oli äärimmäisen noloa ja hän repi sen kohdan irti pergamentista, jatkaen kirjettään uudelle liuskalle. Vaikka hän saattoikin kertoa Harrylle melkein mitä vaan, jossain oli mentävä raja. Hän ei missään tapauksessa aikoisi kertoa kummipojalleen omasta kouluaikojensa seksielämästä, vaikka se mitä mahtavinta olikin ollut.
Pelastus saapui siis, kuten jo sanottua, hyvin yllättävältä taholta. Vaikka olinkin tiennyt, että minun ja Luciuksen välit olivat yhä lämpimät, emme olleet tavanneet koulusta lähtömme jälkeen moneen vuoteen, joten olin yllättynyt hänen vierailustaan. Ensimmäisellä vierailulla ei tapahtunut mitään suurempaa, mutta seuraavalla vierailulla hän osoitti minua kohtaan sitä aiempaa kiintymystä, mitä oli ollut meidän välillämme kaikkien niiden vuosien ajan. Tunsin olevani suorastaan onneni kukkuloilla, eikä ankeuttajilla ollut mitään valtaa mietteisiini.
Toisen ja kolmannen, ja vielä neljännenkin vuoden ajan Lucius jatkoi minun luonani käymistään ja joka kerta hän antoi minun maistaa palan sitä taivasta, mitä olin niin monen vuoden ajan kaivannut. Meidän suhteemme lämpeni ja suorastaan kuumeni taas. Minulle ei tullut mieleenikään kysyä, miksi Lucius teki sen mitä teki. Hänellä oli vaimo, hän oli Voldemortille uskollinen kuolonsyöjä, eikä puhdasverinen velho missään tapauksessa voinut myöntää olevansa miehiin päin suuntautunut. Jossain vaiheessa aloin epäillä hänen käyttävän minua vain hyväkseen, tyydyttääkseen seksuaaliset halunsa jollain, joka ei ollut enää edes ihminen. Vaivuin takaisin siihen murheellisuuteen, missä olin elänyt ensimmäisen vuoteni Azkabanissa.
Sitten eräänä päivänä Lucius tuli taas käymään. Olin ollut Azkabanissa silloin kuuden vuoden ajan, ja aloin jo menettää toivoani päästä sieltä koskaan pois. Rituaalini Luciuksen kanssa meni samalla tavalla kuin aina ennenkin, en voinut vastustaa häntä, vaikka olikin selvää että olin siinä vaiheessa hänelle enää esine, jolla tyydyttää omat halunsa. Minullakin oli haluni, enkä oikeastaan edes halunnut taistella niitä vastaan.
Sillä kertaa Lucius ei kuitenkaan lähtenytkään heti tarpeensa tyydytettyään. Hän jäi selliini keskustelemaan kanssani. Sitten hän pudotti sen pommin. Hänellä oli poika, Draco Malfoy. Tiesinhän minä, että hän ja Narcissa olivat nykyään naimisissa, mutta en koskaan ollut ajatellut, että Lucius olisi kykeneväinen hankkimaan lapsen naisen kanssa. Vaikka puhdasverisyyden takia sukua oli tietysti jatkettava - minun mielestäni se oli täysin typerää touhua, mutta Lucius oli selkeä kantansa kanssa, eikä hänen mieltään saanut muuttumaan.
Hän kertoi minulle pitkän aikaa tarinoita pojastaan ja siitä, kuinka hänen pojastaan tulisi Harry Potterin ystävä. Silloin sain tietää, että sinä olit yhä elossa, enkä ollut isäsi lisäksi menettänyt sinuakin. Saatoin huokaista helpotuksesta ja elämäniloni palasi sinä yönä. Ja samalla toivoin, että Luciuksen sanat olisivat totta, että sinusta ja hänen pojastaan tulisi ystävät ja ehkäpä saisitte vielä kokea yhdessä jotain niin hienoa, kun minä ja Lucius saimme.Sirius katsoi hetken aikaa pergamenttiaan, joka oli täynnä hänen käsialallaan kirjoitettua tekstiä. Hän ei oikeastaan ollut edes varma, halusiko tosissaan jättää tämän kirjeen Harrylle, vai olisiko mieluummin sittenkin jättänyt sen kirjoittamatta. Siitäkin huolimatta hän päätti jatkaa sen kirjoittamista - mikäli hän tulisi myöhemmin toisiin ajatuksiin, hän voisi aina polttaa kirjeen ennen kuin se päätyisi kenenkään muun nähtäväksi.
Lucius jatkoi käymistään luonani yhä useammin ja useammin. Lopulta sain nähdä häntä ainakin kerran viikossa, joskus enemmänkin. Aina sama kaava: ensin hän tyydytti tarpeensa ja sitten hän kertoi pojastaan. Kuuntelin mielelläni, en siksi, että olisin halunnut tietää hänen jälkikasvustaan naisen kanssa, vaan siksi, että halusin kuunnella hänen ääntään. Usein makasin hänen käsivarsillaan ja hän silitteli päätäni, tai saatoin myös olla koirahahmossani hänen sylissään. Niinä hetkinä elämä tuntui täydelliseltä ja saatoin melkein unohtaa, että olin Azkabanissa.
Vuosien ajan etsin Luciuksen puheista jotain, mistä saisin tietää jotain sinusta. Vihdoin odotukseni palkittiin, nimittäin eräänä päivänä Lucius tuli käymään luonani erittäin vihaisena. Silloin saattoi ehkä olla joulu, en ollut varma, mutta lumi oli peittänyt maan. Lucius kertoi minulle, kuinka hänen poikansa ei ollut onnistunut voittamaan sinun luottamustasi, vaan kuinka sinusta oli tullut Weasleyiden ystävä. Olin hyvin harmissani - en siksi, että olisit saanut huonoja ystäviä, vaan siksi, että en voinut kuvitella sinulle parempaa ystävää kuin Draco Malfoyn. Olen iloinen siitä, että sinulla oli koulussa useita ystäviä, mutta myös osaltani harmistunut siksi, että et antanut Dracolle edes mahdollisuutta. Olen varma, että teistä olisi voinut tulla ehkä jopa niinkin läheiset ystävät kuin minusta ja Luciuksesta, ja jos olisi mahdollista, antaisin sinulle heti osan siitä onnesta jota minulla oli Luciuksen kanssa.Yhtäkkiä Sirius hätkähti kuullessaan talon seinissä kaikuvan koputuksen. Hän huusi kotitontulleen, jotta tuo kävisi avaamassa oven, ja jatkoi itse kirjeensä pohtimista. Ennen kuin hän ehti ajatuksissaan sen pidemmälle, joku koputti hänen huoneensa oveen ja välittömästi sitten avasi sen. Sirius ei nähnyt järkeä pitää huoneensa ovea lukossa, kun oli yksin talossa, joten astuja pääsi sisään ilman ongelmia.
Kun vaaleat hiukset välähtivät huoneen hämärässä laskevassa auringonvalossa, Sirius henkäisi, ja pian hänen huulensa oli painettu intohimoiseen suudelmaan. Hän tiesi, mihin tämä tulisi päättymään. Kun Lucius nosti hänet työpöydälle istumaan, mustepullo kaatui ja sotki koko pergamentin, jota Sirius oli ollut kirjoittamassa.
