Ooh, kommentteja!
Medianoche: Jee, ensimmäinen lukija! Tässäpä nyt on tämä ensimmäinen luku. (:SpringRose: Ääh, mä punastelen täällä! Mutta tervetuloa seurailemaan. :>Mariaxoxo: Heh, tässä on nyt jatkoa! :-)Renneto: Aivan oikein ymmärsit. Kiitos kommentista! (:A/N: Ääk, tämän ekan luvun kirjoittaminen venähti, kun en löytänyt inspiraatiota. Tänä aamuna oli kuitenkin hyvä aika kirjoittaa kun olen kipeä, enkä kouluun mennyt, joten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kirjoittaa.
Ei ole betattu, mutta pian saan tämän betauksesta ja vaihdan oikoluettuun versioon. Ensimmäinen luku, olkaa hyvä!
Ensimmäinen luku
- Laatikkolöytö -
James Potter istui hiljaa Rohkelikon oleskeluhuoneen tummanpunaisella sohvalla, vilkuillen samalla takan yläpuolella tikittävää antiikkista kelloa, jonka viisarit alkoivat jo hitaasti lähennellä kello yhdeksää illalla. Tuo kellonaika saattoi olla monelle Tylypahkan oppilaalle aivan tavallinen asia, mutta Jamesille se merkitsi seuraavan kuukauden ajan jälki-istunnon alkamista. Eihän se hänen vikansa ollut, jos Vorolla ei ollut minkäänlaista huumorintajua. Vanhan vahtimestarin pääkoppa kun ei vain voinut suvaita oman kissansa pahoinpitelyä. Käytännössä Voro laittoi jo Norriskan mulkoilustakin jälki-istuntoon, mutta James ei ollut vain tyytynyt yrittämään kissan murhaa katseella. Hän oli nimittäin halunnut kokeilla, tulivatko kissat todella jalat edellä maahan. Niinpä James oli kaapannut Norriskan leijutusloitsulla ilmaan ja pudottanut sen kolmannesta kerroksesta alas.
Käytännössähän se oli kuin itsemurhan yrittäminen, sillä jos joku opettajista ei olisi sattunut paikalle Voron aloitettua kamalan kuuloista saarnaamista, vietettäisiin nytkin Suuressa salissa Jamesin muistotilaisuutta. Ja Voro olisi varmasti sinetöinyt pääsylippunsa Azkabanin velhovankilaan tuomittuna murhasta.
Hymy huulillaan James kuvitteli päänsä sisällä toisten oppilaiden iloiset riemuhuudot, kun koulun vahtimestari olisi teljetty Azkabaniin. Monet olisivat varmasti pitäneet Jamesia sankarina, mutta samalla surreet hänen kuolemaansa. Mitäpä Tylypahka olisi ilman James Potteria? Ei mitään.
“Mitä sinä vielä täällä kykit?” kysyi hämmästynyt ääni tyttöjen makuusalin portaista. James kääntyi katsomaan puhujaa, jonka tunnisti serkukseen Roxanneksi.
“En mitään, odotan vain pääsyä Voron jälki-istuntoon”, James virnisti vastaukseksi. Roxanne heitti hieman toruvan katseen serkkuunsa, mutta kysyi lopulta, mitä tämä oli tehnyt.
“Heitin Norriskan alas kolmannesta kerroksesta. Olisit nähnyt Voron ilmeen, kun hän ilmestyi nurkan takaa. Melkein kuulin, miten hänen ohimosuonensa sykki vaarallisesti!” James hihkaisi ja vilkaisi kelloa. Viittä vaille yhdeksän. Hän alkoi jo hitaasti valua alas sohvalta, päätyen nukkaantuneelle matolle. Se oli ennen ollut kermanvalkea, mutta James oli oksentanut siihen, eikä edes kotitontut olleet pystyneet siivoamaan sotkua.
“Saanen muuten itse kysyä, mitä sinä täällä teet?” James kysyi hieman kummastuneena vaikka tiesikin, että Roxanne oli yöeläjä. Hän oli aina rakastanut esimerkiksi lukea muiden mentyä nukkumaan, joten ei olisi mitenkään tavatonta, jos tyttö nytkin piilottelisi paksua kirjaa selkänsä takana.
“Tulin vain lukemaan tätä”, Roxanne sanoi ja viskasi kirjan Jamesille. Poika katsoi kirjan kantta ja tajusi sen olevan espanjaa.
“Prinsessa Ruusunen?” James kysyi hieman huvittuneena kohottaessaan katseensa serkkuunsa. Hän oli itsekin joskus opiskellut espanjaa ihan vain äitinsä mieliksi. Albus taas oli valinnut kielekseen ranskan ja Lily parhaillaan opiskeli italiaa. Ginnyn mielestä ne kaikki olivat hyödyllisiä kieliä, sillä he kuulemma tarvitsisivat niitä vielä joskus. James kuitenkin piti sitä aivan turhana. Olettiko Ginny, että jostain kumman syystä Iso-Britannian kieli vaihdettaisiin espanjaan, ranskaan tai italiaan?
“Niin. Minä tykkään lukea eri kielillä”, Roxanne selitti. Hän ei viitsinyt edes kysyä, mistä James arvasi kirjan nimen, sillä hän tiesi Ginny-tädin kieliriippuvuudesta. Täti oli itse asiassa itsekin opiskellut espanjaa ja sen lisäksi kreikkaa, latinaa ja islantia.
Kun James vilkaisi uudestaan kelloa, se näytti kahta minuuttia vaille. Hän ei halunnut myöhästyä Voron jälki-istunnosta, sillä parin sekunninkin myöhästyminen saattoi tuottaa kuukauden lisää jälki-istuntoa. Vanhan vahtimestarin tuntien hän oli taas kehitellyt jotain iljettävää tekemistä. Viime jälki-istunnossa James oli joutunut lajittelemaan salamanterin silmiä niiden värin perusteella. Se oli vielä hirveämpää kuin Fleurin tekemä lihamuhennos.
Tällä kertaa James kuitenkin halusi olla ajoissa, joten hän hyvästeli Roxannen ja pyyhälsi sitten kohti alimpia kerroksia. Jokaisella porrastasanteella ilma vain kylmeni ja Jamesin saavuttua Voron työhuoneen eteen, hän oli varma, että vahtimestari oli jäädyttänyt koko paikan ihan vain Jamesia varten. Päästäkseen nopeasti pois poika koputti puiseen oveen. Hetken hiljaisuuden jälkeen sisältä kuului äkäinen komento tulla sisään ja James työnsi raskaan tammioven auki helpottuneena. Työhuoneessa oli paljon lämpimämpi kuin ulkopuolella, sillä Jamesin astuttua kynnyksen yli, hänen kehonsakin lopetti pikkuhiljaa vapinan.
Silmien totuttua hämärään poika näki nurkassa keskikokoisen pöydän ja sen takana ilkeän näköisen Voron. Pöydällä oleva lyhty valaisi pelottavasti vahtimestarin kasvoja ja kaikki hänen naamansa uurteet tulivat näkyviin. Mies näytti paljon vanhemmalta lyhdyn takia ja James meinasi jopa ehdottaa sen siirtämistä pois, mutta piti suunsa kuitenkin kiinni. Lisää hankaluuksia hän ei kaivannut.
“Tänään sinä saat siivota nuo vanhat arkistokaapit”, Voro murahti. Hän viittasi alimmaisiin auki oleviin lokeroihin ja nousi sitten seisomaan. Norriska oli ilmeisesti koko ajan ollut miehen sylissä, mutta nyt se hypähti lattialle ja naukaisi hiljaa.
“Olen pitänyt huolen, että ne ovat todella likaisia. Sinulla kyllä menee aikaa, mutta kun tuo tiimalasi on valunut loppuun, saat lähteä. Uusi jälki-istuntosi on huomenna samaan aikaan”, Voro sanoi ja hänen kasvoilleen levisi todella vahingoniloinen ilme. Jopa Norriskan silmät näyttivät loistavan ilkeästi ja James onnistui vain vaivoin hillitsemään halunsa kirota kissan ja sen omistajan. Lopulta hän nyökkäsi ja Voro laahusti hitaasti käytäville Norriska perässään.
James sääli niitä kaikkia oppilaita, jotka tänä yönä jäisivät kiinni Vorolle jostakin luvattomasta. Varmasti heitäkin odottaisi loputtomalta tuntuvat jälki-istunnot Voron seurassa.
James vilkaisi tiimalasia nopeasti ja tajusi sen jo valuvan. Hän käveli turhautuneena arkistokaapeille ja alkoi penkomaan niitä. Vanhat pergamentit ja kansiot kertoivat Tylypahkan historiasta ja muista tärkeistä tapahtumista. Yhteen kansioon oli kirjoitettu kurpitsajuhlien jälkeiset tanssiaiset, joissa Jameskin oli ollut silloisen tyttöystävänsä, Jane Parkerin, kanssa. He olivat kuitenkin eronneet seuraavana päivänä, sillä Janen mielestä James oli liian lapsellinen. Ei hän kuitenkaan tahallaan ollut räjäyttänyt kasvihuonetta.
Ajan kuluessa tiimalasi oli ehtinyt jo valua puoleenväliin ja James oli löytänyt vaikka mitä mielenkiintoista. Esimerkiksi hänen isänsä jälki-istuntokansiot olivat mielenkiintoisia, sillä niissä luki, että Harry oli joutunut ensimmäisellä luokalla Kiellettyyn metsään oltuaan oleskeluhuoneen ulkopuolella liian myöhään. James ei uskonut jälki-istunnon olleen kovin paha, koska Tylypahkan riistanvartija, Hagrid, oli pitänyt sen. Puolijättiläinen oli aina ollut hyvissä väleissä Harryn kanssa, joten James pystyi melkein kuvittelemaan Hagridin tarjoamassa teetä ja kivikovia keksejä keskellä Kiellettyä metsää.
Hän naurahti hieman näylle ja jatkoi sitten siivoamista. Jamesin kättä kuitenkin hipaisi jokin esine, joka näytti pudonneen arkiston pohjalle. Se oli myös tarttunut hieman irrallaan olevaan ruuviin ja Jamesilla meni pari minuuttia, ennen kuin hän sai sen irti.
Esine irtosi ruuvista hieman kilahtaen ja oli vähällä pudota uudelleen pergamenttien sekaan. James pystyi pelastamaan sen kuitenkin viime hetkellä ja nosti sen sitten silmiensä eteen. Esine näytti aluksi jonkinlaiselta korulta, sillä pitkä ketju oli ruostunut. Tarkemmin katsottuaan James tajusi sen olevan ajankääntäjä, joista oli kuullut serkultaan Roselta. Tämä ajankääntäjä kyllä näytti yhtä vanhalta kuin Tylypahkan edesmennyt rehtori Albus Dumbledore. Ketjun päässä oleva pieni tiimalasi oli pölyinen ja sen sisällä oleva hiekka paakkuuntunutta. Kokonaisuudessaan se näytti sodan käyneeltä, sillä ketjukin saattaisi pian katketa.
Jamesin onneksi aika oli juuri loppumassa ja arkistokaapit oli melkein siivottu. Hän ei olisi saanut käyttää taikoja siivoamiseen, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus. James kaivoi kaapunsa sisästä sauvansa ja mutisi oikean loitsun. Kansiot ja pergamentit järjestyivät paikoilleen ja näyttivät hyvin siivotuilta. Hän laski sauvansa ja nappasi ajankääntäjän mukaansa. Se oli pakko näyttää muille, sillä esimerkiksi Rose saattaisi olla kiinnostunut siitä.
***
James saapui oleskeluhuoneeseen väsyneenä. Nopea vilkaisu kelloon kertoi kellon olevan pian jo viisitoista yksitoista. Ajankääntäjä hänen taskussaan tuntui painavan paljon, eikä poika olisi jaksanut odottaa aamuun saadakseen kertoa muille ajankääntäjästä. Siksi hän siis päätti herättää kaikki sukulaisensa, jotka Tylypahkassa tällä hetkellä olivat.
Ensiksi herätyksen saivat Rohkelikon tornin pojat. James huomasi iloisena, että Hugo, Fred ja Louis heräsivät nopeasti ja olivat heti innokkaasti kyselemässä herätyksen syytä.
Koska James tai kukaan muukaan poika ei päässyt tyttöjen makuusaliin, pyysi hän pöllöään Klausia menemään sinne herättämään tytöt. Pian hieman vihaisen näköiset Roxanne, Rose, Lily, Molly, Lucy ja Dominique astelivat oleskeluhuoneeseen.
“Ja viitsisikö herra Herättelijä kertoa syytä tähän ilkeään temppuun?” Dominique tivasi myrtyneenä. Hän ei selvästikään nauttinut olostaan, eikä James voinut olla virnistämättä tytölle.
“Odota vain hetki. Olen varma, että haluat kuulla tämän.”
Lopuksi Jamesin vielä piti herättää Albus ja Scorpius, jotka eivät olleet Rohkelikossa. Koska vain Fred Scorpiuksen hyvänä ystävänä tiesi Luihuisen oleskeluhuoneen salasanan, lähetti James hänet suorittamaan herätystehtävää.
Muutaman minuutin päästä myös Albus ja Scorpius tulivat Rohkelikon torniin kuulemaan Jamesin kerrottavan.
James odotti hetken ennen kuin kaikki oli hiljaa. Hän itsekin piti dramaattisen hiljaisuuden, jonka aikana Rose aikoi jo avata suunsa kärkkäästi. James kuitenkin viittilöi hänet vaikenemaan ja kaivoi kaapunsa sisältä löydöksensä.
“Katsokaa mitä löysin Voron laatikosta!” James sanoi ja esitteli hieman ylpeänä ajankääntäjää.
“Mikä se on?” Lily kysyi hieman epäileväisenä muiden kerääntyessä Jamesin ympärille katsomaan oudosti hehkuvaa esinettä.
“Ajankääntäjä. Ainakin luulisin niin”, hän sanoi ja tutki muiden reaktioita. Dominique, joka hetki sitten oli vielä ollut valmis lyömään Jamesia, katsoi nyt ajankääntäjää innokkaasti. Muidenkin ilme kieli kiinnostuksesta. Kaikkien paitsi Rosen. Hän tuijotti serkkuaan hieman äkäisesti ja yritti sitten napata ajankääntäjän itselleen.
“Anna se tänne. Se voi olla vaarallinen”, Rose sanoi käskevästi. Jamesin pituudesta oli kuitenkin hyötyä, eikä tyttö ylettänyt niin korkealle. Rose katsoi Jamesia tuimasti ja hyökkäsi sitten kaikkien yllätykseksi pojan kimppuun. Molly kirkaisi järkyttyneesti, kun kaksikko paini punakeltaisen kokolattiamaton päällä. Vaikka James oli selvästi vahvempi, oli hänellä kova työ pitää Rose kaukana ajankääntäjästä. Tyttö potki ja riuhtoi Jamesia yrittäen saada esineen itselleen samalla kun Albus ja Scorpius kokeilivat irrottaa serkuksia toisistaan.
Scorpiuksen irrotusloitsu kuitenkin osui vahingossa ajankääntäjään, jonka tiimalasi alkoi pyöriä. Kaikki oleskeluhuoneessa olijat huomasivat sen ja jopa James ja Rose rauhoittuivat. He katsoivat ajankääntäjää järkyttyneinä ja vain Rose tajusi mitä oli tapahtumassa.
“Varokaa, se aikoo siirtää meidät toiseen aikaan”, hän huusi peloissaan. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä oleskeluhuoneeseen levisi silmiä sokaiseva valo. Ajankääntäjän tikittävä ääni kuului kauhistuneiden huutojen läpi, kun se nielaisi kaikki elävät olennot mukaansa.
James tunsi pyörivänsä painottomuudessa, eikä poika nähnyt mitään. Hän pelkäsi kirkkaan valon tehneen hänet sokeaksi, mutta luulo osoittautui vääräksi, kun hän iskeytyi maahan. James tunsi kätensä murtuvan ja päänsä iskeytyvän kovaa maahan.
Sitten kaikki pimeni.