Verraton kakara, ässä aina hihassaan (Slice of life, humour, raapalesarja & max. S) 7/7

[tirsu]

Verraton kakara, ässä aina hihassaan

Kirjoittaja: tirsu
Beta: Word ainoastaan…
Genre: Slice of life, kirjoittajan outo huumori
Henkilöt: Tiuku perheineen
Ikäraja: S
Varoitus: Hiukan kirosanoja ja pieniä lapsia. Niin ja huumori, joka ei pakosti aukea.
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun.
Haasteet: Spurttiraapale III
A/N: Se olisi viidennen spurttiraapale-kierroksen aika. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa raapalesarjan, jossa päähenkilönä on kaksivuotias tytöntyllerö. Saa nähdä mitä tästäkin nyt tulee.
Halutessasi olet lukemisen jälkeen vapaa jättämään kommentin. Mä tuskin puren, mutta Tiuku saattaa kyllä tehdä niin.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life, humour
Henkilöt: Tiuku, Sirius, Roo ja eno
A/N: Ja tämä viides kierros korkataan tällaisella lyhyellä pätkällä päivän myöhässä, sillä eilen en sattunut olemaan koneen lähettyvillä koko päivän aikana. 
Sanoja: 100

Kerran hiekkalaatikolla

Puun varjo lankesi hiekkalaatikon ylle, jossa kolme lasta – yksi tyttö ja kaksi poikaa – leikkivät enemmän tai vähemmän yhdessä. Lasten eno istui muovisella puutarhatuolilla lukemassa Emile Zolan Naisten paratiisia, aina silloin tällöin lapsia vilkuillen.
  Mustapäinen Sirius katseli ympärilleen. >> Missä on lapio? Mä taltten lapion. >>
  Eno nosti katseensa kirjastaan. >> Tiukun ja Roon takana näyttää olevan, pyydä heiltä. >>
  >> Annatko lapion? >> Sirius pyysi kättään ojentaen.
  Tiuku vilkaisi selkänsä takana olevaa lapiota, muttei koskenut siihen. Sen sijaan hän jatkoi oman ämpärinsä täyttämistä hiekalla.
  >> Annatko lapion? >> Sirius toisti kovempaan.
  >> En anna, ota itte >>, Tiuku sanoi tiukasti. >> Äläkä pillitä! >>
  Sirius kurtisti huuliaan, kun eno taas purskahti nauruun.

[tirsu]

Ikäraja: K-7
Genre: Slice of life, humour
Henkilöt: Tiuku ja äiti
A/N: Tähän perään tulee heti tämä tän päivänen osa.
Sanoja: 200


Porteista karkaavia apinoita

>> Minä itte >>, Tiuku tokaisi ja nappasi juomalasin tiskialtaan reunalta.
  Lasin kera korkkiruuvikiharat omistava tyttö riensi vikkelästi keittiöpöydän ääreen. Hän laski lasin aivan pöydän reunalle ja veti sitten pöydän alta jakkaran, jolle kipusi ketterästi.
  Siirrettyään lasin oman paikkansa kohdalle Tiuku sattui vilkaisemaan ikkunasta ulos. Tienhaarassa sijaitseva tummansiniseksi maalattu puinen portti oli vielä auki, sillä lapset eivät olleet vielä sinä päivänä kertaakaan olleet pihalla leikkimässä.
  Tiuku kääntyi katsomaan äitiään, joka otti lautasia kaapista. >> Pootti on auki! >>
  >> Niin on. Se laitetaan kiinni, kun menemme pihalle >>, äiti selitti.
  >> Kun pootti on auki, niin mä kalkaan >>, Tiuku ilmoitti.
  >> Mihin ajattelit karata? >> äiti uteli.
  >> Kattomaan jyliä >>, Tiuku sanoi.
  >> Vai niin >>, äiti totesi hymyssä suin. >> Jospa et nyt karkaisi, kohta on ruoka-aika. >>
  >> No, ei titten. Huomenna kalkaan titten valmasti >>, Tiuku sanoi tarmokkaasti.
 >> Entä jos portti on huomenna kiinni? >> äiti kysyi.
  Tiuku mutristi huuliaan mietteliäästi. >> Titten mä en voi kalata. Mutta joku päivä mä kyllä kalkaan. Jos pootti on vaan auki. Tiedät titten! >>
  Äiti hymyili leveästi. >> Kai se sopii, kunhan vain ilmoitat karkaamissuunnitelmistasi. >>
   >> Nyt menet laittamaan poltin kiinni, etten kalkaa vahingossakaan. Minä kokkaan tillä aikaa ja ten jälkeen mä olen pilluapina >>, Tiuku komensi.
  Äiti tyrskähti uskomatta korviaan. >> Olet mikä? >>
  >> Pilluapina >>, Tiuku toisti.
  Äiti puri huuleensa, jottei alkaisi nauramaan.

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Tiuku, äiti ja isä ft. Minttu ja Arttu
A/N: Ihan vaan pidemmittä puheitta kolmas luku, jossa hahmot joutuvat kärsimään uuden asfaltin hajusta.
Sanoja: 300

Minä myös!

Tiuku makasi Autot-kuvioidulla huovalla nojaten poskeaan pikkuiseen kätöseensä. Hän oli jo yhdeksän jälkeen aamulla majoittunut odottelemaan sitä hetkeä, jolloin asfalttikoneet ja -miehet tulisivat tekemää uuden päällysteen tielle, jonka varrella heidän kotinsa oli.
  Nyt kello rupesi osoittamaan kahta ja asfalttikoneiden läheneminen kuului selvästi. Kohta koittaisi kauan odotettu hetki.
  Arttu ja Minttu olivat myös odottamassa liimapossun, jyrän ja levittäjän näkemistä. Äiti ja isäkin istuivat taaempana pitämässä lapsiaan - varsinkin Tiukua - silmällä.
  Liimapossun liimatessa tietä Minttu älähti.  >> Tuohan on ilman paitaa! >>
  >> Varmasti on, kun on näin lämmin sää ja tuo työkin on hitonmoisen kuumaa touhua >>, äiti totesi.
  Tiuku kohottautui paikallaan, kun liimapossu hävisi ja tie jäi kiiltelemään: se näytti aivan siltä kuin olisi satanut rankasti. Hän odotti kärsivällisesti seuraavan koneen tulemista.
  Tovin kuluttua, kun liimapossun kuljettaja oli käppäillyt edestakaisin, kuormuri täynnä asfalttia oli mennyt ohitse, peruuttanut takaisin ja mennyt vielä kerran ohi, tuli näkyviin pari paidatonta miestä, levittäjä, jonka kuski oli myös paidaton, ja levittäjän takana olevat lapiomiehet.
  >> Kaikki ilman paitaa >>, Minttu totesi.
  Tiuku kääntyi isänsä puoleen. >> Paata poi, paata poi! >>
  >> Paita pois? >> isä toisti.
  Tiuku nyökkäsi.
  >> Tule tänne, niin otetaan >>, isä sanoi.
  Tiuku meni isänsä luokse, joka riisui hänen paitansa. Sen jälkeen Tiuku palasi paikalleen, mutta hän ei käynyt takaisin makuulle.
  Hän katsoi ruskeat silmät suurina ja lainkaan räpyttämättä, kun levittäjä hitaasti kulki heidän ohitseen perässään jyrä, joka tarkkaavaisesti monen monta kertaa tasoitti asfaltoidun tien pinnan. Aina silloin tällöin Tiuku keikisteli itseään kuin tehdäkseen asfalttimiehille selväksi, että hänkin oli ilman paitaa.
  >> Mä menen jylällä itona kouluun >>, Tiuku ilmoitti katsellessaan jyrää silmä kovana, >> kummitäti ottaa mulle. >>
  >> Ostaa vai? >> isä kysyi nauraen.
  >> Njoo-o. Ja titten mä ajelen tillä kouluun >>, Tiuku sanoi.
  >> Se on hyvä, ettet menekään kouluun pitkään aikaa. On kummitädillä aikaa ostaa jyrä >>, isä sanoi.
 >> Ja kerätä tarpeeksi rahaa >>, äiti lisäsi hymyillen.
  Tiuku nyökytteli päätään ja laittoi kädet puuskaan. >> Nyt hiljaa ja kattotaan jylää! >>

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Tiuku ja eno ft. äiti
A/N: Tiukulla on mielenkiintoinen tapa leipoessa. Mutta ei niinkään tuulesta temmattu.
Sanoja: 200

Maista, maista, maista, aina maista

Tiukun mustia hiuksia peitti kokkihattu ja vaatteita oli suojaamassa keltavihreäraidallinen essu. Hän oli enonsa luona leipomassa suklaisia Pätkis-muffinseja.
  Eno lusikoitsi taikinaa pastellin värisiin vuokiin, kun Tiukun tehtävänä oli laittaa muffinsin keskelle Pätkiksen palanen. Työ sujui vikkelästi, kun he tekivät sen yhdessä sarjatyönä.
  >> Pätkis >>, eno sanoi sen merkiksi, että oli Tiukun vuoro.
  Tiuku otti pussista suklaan, mutta ei laittanutkaan sitä suoraan vuokaan. Ei, hän nuolaisi Pätkistä ensin ja upotti sen vasta sitten muffinsin keskelle niin, että hänen kolme pientä sormeaan peittyi suklaiseen taikinaan. Taikinaiset sormet Tiuku nuoli puhtaiksi ennen kuin hän otti jälleen uuden suklaan pussista.
  Hän toisti tempauksensa joka kerta. Meni jonkin aikaa, kunnes eno huomasi mitä hänen siskontyttärensä oikein teki.
  >> Tiuku! >> eno parkaisi. >> Ei saa nuolla! >>
  Tiuku jätti nuolematta paria suklaata (ja upottamasta sormiaan tarkoituksella taikinaan), mutta pian taas hän jo jatkoi sitä. Eno kielsi vielä kerran pari tyttöä tekemästä niin, mutta luovutti sitten, kun Tiuku vain jatkoi tempaustaan. Tiuku oli vielä niin pieni, ettei se nyt kamalasti haitannut. Ja onneksi muffinsit olivat vielä menossa paistumaan uuniin.

Kun eno Tiukua (vastaleivottujen muffinsien kera) kotiin viedessään kertoi tytön tempauksesta siskolleen, tämä nauroi.
  >> No mutta, kokithan sanovat, että joka kohdassa on muistettava maistaa. Tiuku on ottanut neuvosta vaarin ja tekee niin. >>

[tirsu]

Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Henkilöt: Tiuku, Minttu ja Arttu
A/N: Täälläkin aurinko helotti kuumana, mutta nyt se sitten katosi pilven taakse ja alkoi sataa vettä. Toivottavasti Tiukun perheen grillaus kuitenkaan keskeydy sateen takia…
Sanoja: 150

Sanopa ”aaa”

Aurinko helotti hiostavan kuumana pilvettömältä taivaalta. Arttu, Minttu ja Tiuku istuivat lapsille tarkoitetun puutarhapöydän ääressä päivävarjon alla syömässä grillattuja makkaroita ja ananaksia.
  Minttu laski haarukan ja veitsen lautaselleen ja vetäytyi kauemmas pöydästä. >> Mä en jaksa syödä. >>
  >> Olisiko sitä pitänyt miettiä ennen kuin hait lisää? >> Arttu kysyi.
   >> Älä huoli Minttu, minä voin työttää tua >>, Tiuku ilmoitti ja tarttui isosiskonsa veitseen ja haarukkaan.
  Kieli ulos työnnettynä Tiuku alkoi - tai ainakin yritti - pilkkoa Mintun makkaraa. Kun makkarasta ei kuitenkaan lopulta lähtenyt palaa irti, hän päätti siirtyä kokeilemaan ananasta. Ananas olikin helpompi pilkottava 2,5vuotiaalle taaperolle eikä aikaakaan, kun Tiuku pisti haarukan ananaspalan lävitse ja ojensi sitä siskolleen.
  >> Kat tättä >>, hän sanoi.
  Minttu kohautti olkiaan, nojautui eteenpäin ja avasi suutaan. Tiuku kuitenkin veti haarukkaa kauemmas.
  >> Ei, ei. Täytyy tanoa aaa >>, pikku taapero neuvoi. >> Tano aaa! >>
  Minttu teki, kuten käskettiin. >> Aaa. >>
  >> Hyvä, juuli noin, kiltti tyttö! >> Tiuku hymyili ojentaen haarukkaa uudelleen ja ananaspala katosi Mintun suuhun.

[tirsu]

Ikäraja: K-7
Genre: Slice of life, humour
Henkilöt: Tiuku ja eno
A/N: Jaa-a, tiedä häntä sitten mistä Tiuku on laulunsa oppinut…
Sanoja: 100


Laululintu visertää

Tiuku istui ihanan viileässä vedessä kahluualtaassa täyttämässä ämpäriä kastelukannulla. Eno kyykisteli altaan lähettyvillä piirrellen liiduilla laattoihin epämääräisiä töherryksiä.
  Tiuku lauleskeli lotratessaan vedellä ja se hymyilytti enoa. Hän ei kiinnittänyt sanoihin pahemminkaan huomiota, nappasi sanan toisen sieltä täältä.
  Sininen liitu pysähtyi kuin seinään, kun eno äkisti jähmettyi kuuntelemaan. Hän ei varmasti ollut kuullut oikein, mitä Tiuku äsken laski suustaan laulaen ulos.
  >> Juokte tinä mamma, kun pappa tahtoo panna >>, Tiuku lauloi.
  >> Tiuku! Mitä sä oikein laulat? >> eno kysyi yrittäen olla nauramatta ääneen - kaikkea se Tiuku keksikin.
  >> En mitään >>, Tiuku sanoi.
Sen jälkeen tyttö pysyi hiljaa tovin ennen kuin alkoi jälleen jatkaa laulujaan.    

[DulzGraham]

Ai että, mun on nyt pakko pistää tähän väliin kommenttia (vai ootanko sittenkin huomiseen, en ) ja kertoa, miten mä tosiaan tyksin näistä. Ihanaa, mä tiiän nämä tunteet, kun kakspuolvee päättää laittaa paremmaks kun ne hitustaki vanhemmat! On kuultu pillumehut ja kusipäät ja kaikki ihan lähipäivinäki...

Muutamia kielioppiepämääräsyyksiä tuolta löyty, mutta mitään niistä en muista enää, ja sisältö oli niin kevyen suloista, ettei tässä voi kuin hymyillä. Sellaisella surullisella tavalla, koska oma mielentila ja kaikki, mutta kommentin arvoinen tämä raapaleketju vähintäänkin on^^ Päätin siis parantaa omaa päivääni päivän hyvällä työllä, sillä eikö hyvä työ luokitella sellaiseksi joka tuo toiselle hyvää mieltä? Ainakin toivon, että sulle tulee tästä hyvä mieli :3

>> Se on hyvä, ettet menekään kouluun pitkään aikaa. On kummitädillä aikaa ostaa jyrä >>, isä sanoi.

Tässä kohtaa repesin, oli vain niin tyypillinen isä-kommentti, eipäs murskata pikkuisen unelmia, heh

Voisihan tuolta lainailla, voisihan tuolta mainita mitä tahansa, mutta mä taidan tyytyä vaan mainitsemaan miten sun kirjotustyyli sopii näihin, sellainen yksinkertaisen tehokas, ja että sä osaat kirjottaa ihan kivasti. Taitaa kokemustakin olla näistä pikkulapsista?

Kiitos joka tapauksessa^^ Näitä oli mukava lukea.

-Duzku

[tirsu]

Kiitos paljon kommentistasi DulzGram! Piristi aamu(päivää)ni todella paljon! 
On kiva tietää, että joku tykkää näistä pätkistä. Pikkulapset ovat vaan mahtavia ja niiden tempaukset ovat yleensä hulvattomia. Yritäpä siinä sitten torua - jos tempauksen tekee silloin, kun ei saisi - kun täytyy pidätellä naurua.

Kielioppiemämääräyksiä olisi kiva tietää. Että onko ne jotain todella häiritseviä ja vahingossa mukaan päätyneitä (olen kyllä lukenut nämä aina ennen kuin lähetän) vai onko ne sitten vain sellaisia, jotka ovat siellä tarkoituksellisesti. Koska mulla on vaan tapa tehdä melkein kaikki omalla tavalla - ja tietysti vaikeamman kautta.

Oih, kyllä mulle tuli tästä hyvä mieli! On aina ihanaa saada asiallisia kommenteja. Ne todellakin piristävät päivää ja nostattavat hymyn huulille.

Ei pienten unelmia saa murskata. Ei ainakaan suorilta käsin.
Juu, onhan sitä kokemusta kertynyt pikkulapsista. Tällä hetkellä mulla on kuusi aivan mahdottoman ihanaa veljenlasta, joiden tempauksia on saanut seurata. Ja on sitä muutenkin ollut oltua tekemisissä lasten kanssa koko ikäni.

Kiitos vielä kovasti kommentistasi! Toivottavsti tykkäät tästä vikasta osastakin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ikäraja: S
Genre: Slice of life, humour
Henkilöt: Tiuku, isä ja äiti ft. Arttu ja Minttu
A/N: Oho. Tästä tuli vahingossa vähän dialogipainotteinen. No jaa, eipä se mitään haittaa.
Mutta joo, tämä nyt olisi sitten tämän raapalesarjan viimeinen osa Tiukun tempauksista.
Sanoja: 200

Olisihan se pitänyt arvata

>> No niin, Tiuku rattaisiin ja sitten mennään >>, äiti sanoi.
  >> Ei lattaisiin, tahtoo kävellä! >> Tiuku ilmoitti.
  >> Jos sä saat kävellä, niin pitää laittaa valjaat >>, äiti totesi.
  >> Njoo-o. >> Tiuku nyökkäsi.
  >> Mene iskän luo, hän laittaa ne >>, äiti sanoi.
  Tiuku meni isän luokse, joka laittoi valjaat hänelle. Sen jälkeen viisikko poistui hytistä ja kulki käytäviä pitkin hissien tykö. Hissin kanssa he laskeutuivat seitsemänteen kerrokseen, jonka toisessa päässä Taxfree sijaitsi. 
  Hissistä ulos tultua Tiuku käveli hetken verran nätistään, kunnes äkisti kävi kontalleen ja jatkoi kulkuaan kontaten. >> Vuh, vuh!>>
  >> Tiuku! >> isä huudahti.
  >> Olisihan se pitänyt arvata, että Tiuku keksisi tehdä noin >>, äiti nauroi.
  >> Älä muuta sano >>, isä totesi hymyssä suin.
  >> Nyt Tiuku pystyyn ja kävelet nätisti >>, äiti sanoi.
  Tiuku ei tehnyt elettäkään noustakseen, hän vain jatkoi konttaamista ja haukahtelua. Arttu ja Minttu nauroivat makeasti. Ja heitä nauratti enempi, kun he huomasivat ihmisten katselevan Tiukua. Monet katsoivat leveästi hymyillen, jotkut hämmästyneinä ja muutama pahastuneena - kuinka joku antoi lapsensa käyttäytyä noin?
  >> Tiuku, lopeta tuo ja kävele kunnolla! >> äiti komensi.
  >> Mä olen koila >>, Tiuka sanoi vain. >> Vuh, vuh! >>
  Isä huokaisi.  >> Tiuku… >>
  >> No, kontatkoot jos haluaa, ei siitä koidu harmia kellekään >>, äiti sanoi lopulta.
  >> Totta. Ja kyllä hän viimeistään Taxfreessä lopettaa >>, isä myönsi, >> kun hän näkee kaikki ne karkit. >>

[Odo]

Hei, kommenttikampanjasta! o/ Muutaman minuutin ja 29 sekuntia myöhäistyin, pahoittelen.

Valitsin tämän oikeastaan mielenkiintoisen otsikon vuoksi, koska se pisti silmään niistä vaihtoehdoista. Tykkään siitä todella paljon, joten en sen suuremmin alkutietoja vilkuillut. En ihan ajatellut, että tässä tosiaan on kakara, mutta tulipahan rikottua hieman mukavuusrajoja. Lapset ei oo ihan mun juttu. Hyvin olit kuitenkin onnistunut pienokaisen telminnässä ja useamman raapaleen luettua sitä jollain tasolla tottui siihen lässytykseen, jota pienen lapsen suusta kuului. Olit hyvin saanut vangittua sen ja pisteet siitä, mutta itselläni jostain syystä niin puhekieli kuin lastenpuhe kirjoitettuna vain on hieman haasteellista. Ehkä haitkin sitä, ettei Tiukua aina ymmärretä (joissain kohti se tulikin itse tekstissä esille), mutta mun on myönnettävä, että jotain meni ohi. Kiitin aina vanhenpia, jos ne selvensi.

Tämä oli oikein sujuvaa luettavaa ja koska olen lukenut sulta aiemminkin tekstejä niin en vierastanut niin paljoa >-merkkien käyttöä. Siihenkin näköjään tottuu ja onhan se vain makukysymys, mikä tuntuu parhaalta. Tarina oli tosiaan verraton, kuten otsikko lupaa ja vaikkei lapset ole niin se mun juttu niin se oli kyllä ihan hauskaakin luettavaa. Tiuku tosiaan vaikuttaa oikein touhukkaalle lapselle ja kuten sanoin niin hyvin vangittu se lapsenomaisuus.

Muut hahmot jäi hieman syrjemmälle, mutta pääpaino olikin juuri vanhemmissa ja Tiukussa. Enokin oli mukavasti esillä, mutta sekin jäi hieman varjoon. Sisaruksista en oikein saanut kuvaa, mutta liian monen hahmon selittäminen näin lyhyessä sarjassa olisikin saattanut olla liikaa, joten tää oli ihan hyvä ratkaisu.

Mutta pidemmittä puheitta, kiitos tästä!

[tirsu]

Kiitos kommentistasi, Odo! Piristi päivääni mukavasti.

Heh! Tässä oli tosiaan kakara päähenkilönä. Itse tykkään lapsista - niin kauan kuin ne eivät ole omia. Ja kiva, että tykkäsit otsikosta. Jotenkin on vaan aina jotenkin upeaa, kun joku sanoo tykänneensä otsikosta. Niihin yleensä käyttää todella paljon vaivaa.

Oon ollut mun koko elämän ajan tekemisissä pienten lasten kanssa, joten siinä on sitten oppinut yhtä sun toista lapsista ja niiden käyttäytymisestä. Sitä piti sitten käyttää hyväkseen tässä (ja muissakin teksteissä), kun kirjoitti lapsista. Ja olin näyttävästi sitten onnistunut tuomaan sen lapsenomaisuuden esille (etten vain omasta mielestäni).

Kiva kuulla, että sua ei pahemmin nuo replamerkit häirinneet.  Oon yleensä koettanut niistä varoitella (tai siis huomauttanut) tekstin alkutiedoissa, että käytän sellaisia ja ne saattavat häiritä lukemista ensi alkuun, mutta kyllä niihin tottuu lopulta. Tosin tässä en olekaan niin tehnyt jostain syystä. En tiedä sitä sitten, että viekö se lukijoilta mielenkiinnon tekstejäni kohtaan pois, mutta kun en muitakaan replamerkkejä osaa enää käyttää. Nuo tulee niin automaattisesti.

Oli myös mukava kuulla, että tää oli susta hauskakin. Pelkään vähän aina tällaisissa kirjoituksissa, joissa on huumoria mukana, että onko se liian outoa muille? Mulla kun on jokseenkin outo huumorintaju, joka ei pakosti aukea kaikille.

Joo, Tiuku oli tässä se päähahmo ja muut olivat sitten vähän niin kuin statisteja. Heille en aikonut suodakaan niin suurta osaa kuin Tiukulle, heidän tarkoituksensa oli olla tässä vain "täydentämässä" kohtauksia. Vanhemmilla oli kyllä hiukan enoa ja sisaruksia isompi rooli...

Kiitos vielä kerran kommentistasi!

-tirsu

[Fiorella]

Tervehdys kommenttikampanjasta! Valitsin tämän ficin, koska se vaikutti niin hyväntuuliselta ja rakastan lapsia kaikkine höpsöyksineen. <3 Otsikko oli tosiaan piste i:n päällä.

Nämä ovat tällaisia hellyttäviä arjen tuokiokuvia. Monikin juttu juuri sellainen, jonka voi kuvitella saaneen inspiraation todellisen elämän tapahtumista. Omaksi suosikikseni näistä jäi jyräkohtaus. Pikkuisille on usein tosi iso juttu jonkin tuollaisen tapahtuman seuraaminen, varsinkin jos siihen liittyy isoja koneita ja työmiehiä!

Minunkin silmä alkaa pikkuhiljaa tottumaan noihin sinun repliikkimerkkeihisi, niin niihin ei enää kiinnitä yhtä paljon huomiota kuin ennen.

Tämä oli sellainen hyvänmielen sarja, että valintaa voi sanoa onnistuneeksi. Kiitos tästä! Tiukun pikku seikkailuista olisi lukenut mieluusti enemmänkin!

[tirsu]

Kiitos kommentistasi, Fiorella! Mukavaa, että pidit tästä. Ja lapset ovat todellakin ihania kaikkine höpsöyksineen.

Joo, jokainen raapale pohjautuu todellisuudessa tapahtuneeseen tilanteeseen. Kun on monta ihanaa ja veikeää veljenlasta, kaikennäköinen hauska on aina taattua.

Jyrät ja muutkin asfalttikoneet ovat mulle, sisaruksilleni ja veljenlapsille tuttuja olleet koko elämän, kun yllättävän moni suvusta on ollut asfalttityöntekijä. Niitä on tullut itsekin käytyä katsomassa (vaikken henk.koht. ihan välittänyt niistä, koska se haju) lapsena. Aina kun lähistöllä on joku työmaa, jossa on joko asfalttikoneita tai muita isoja koneita, niin kyllä veljenlapset käy niitä katsomassa. Kerrankin, kun meillä tehtiin tiehen uutta pintaa, niin veljenlapset kokoontuivat meille melkein kokopäiväksi tapahtumaa seuraamaan pihalle. (Tarjottiin työmiehille kahvia ja keksiä silloin.)

Tiukusta voisi hyvinkin joskus kirjoittaa lisää, joko tositapahtumien kera tai ilman.  En lupaa kuitenkaan mitään.

Kiitokset vielä kerran kommentistasi!

-tirsu