Ficin nimi: The Morning After
Kirjoittaja: Katharina
Oikolukija/Beta: Mariaxoxo
Ikäraja: S
Paritus:Draco ja Harry
Vastuunvapaus:Hahmot ja maailma kuuluu Rowlingille
Haasteet:Osallistuu Ficletpakka haasteeseen
A/N: Otan mielelläni risut ja ruusut vastaan
THE MORNING AFTER
Draco tiesi olevansa hereillä, muttei halunnut avata silmiään todellisuudelle. Hänen rintaansa vasten oli painautunut lämmin vartalo ja blondin omat kädet oli kiedottu tämän ympärille
Draco muisti epämääräisesti poimineensa edellisenä iltana baarista tumman komistuksen mukaansa. Kevyt hymy nousi nuorukaisen unisille huulille, sillä hän tiesi miehen näyttävän tismalleen samalta kuin kaikki aikaisemmatkin, ellei jopa paremmalta. Tällä olisi varmasti tumma sotkuinen tukka, lihaksikas vartalo sekä kirkkaat vihreät silmät. Tosin kertaakaan ei Draco ollut onnistunut löytämään juuri niitä oikeansävyisiä silmiä, ei kertaakaan sitten Tylypahkan.
Lähdettyään Tylypahkasta ja tajuttuaan, minkä näköisiä miehiä hän toi kerta toisensa jälkeen kotiin, Draco oli järkyttynyt. Hän ei olisi ikinä halunnut myöntää, että he kaikki näyttivät Harryltä. Poika, jota entinen luihuinen oli vihannut ja halveksinut lähes seitsemän vuoden ajan ei tuntunut jättävän häntä rauhaan edes sen jälkeen, kun Draco oli totaalisesti eristäytynyt velhomaailmasta ja kaikista entisistä ystävistään. Dracon miesmaun perusteella joku olisi voinut väittää, että hänellä oli pakkomielle tai jopa tunteita Potteria kohtaan ja sitähän Draco ei sallinut tapahtuvan. Nuorukainen oli yrittänyt taistella vastaan, hän oli vähentänyt juhlimistaan, tarkoituksellisesti yrittänyt valita miehiä, jotka olivat ulkonäöltään jotain aivan muuta kuin kyseinen rohkelikko, mutta lopulta hänen oli ollut annettava periksi. Draco oli järkeillyt, ettei kukaan tuntenut häntä tai “ah niin suurta” Potteria jästimaailmassa, joten hän voisi vallan hyvin nauttia elämästään.
Blondi nuorukainen keplotteli kätensä toisen alta ja nousi istumaan sängyn reunalle. Aivan kuten hän oli kuvitellutkin. Sängyllä makasi mies, jonka tummat sotkuiset hiukset valuivat kasvoille ja pitkin tyynyä. Miehen kroppa näytti siltä kuin hän olisi pelannut huispausta koko ikänsä, vaikka todellisuudessa nuorukainen oli luultavasti vain käynyt salilla ja pitänyt huolta itsestään. Huokaisten Draco käänsi katseensa pois nukkuvasta miehestä: jopa tämän kasvot muistuttivat harvinaisen paljon Harrya. Muutaman minuutin istumisen jälkeen Draco päätyi nousemaan ylös ja tallusteli haukotellen suihkuun.
Hän inhosi näitä aamuja kaikista eniten. Yleisesti hänellä ei ollut pienintäkään hajua sängyssään nukkuvan miehen nimestä, eikä tämä aamu ollut millään tavalla poikkeus. Vaikka hän kuinka yritti, muistikuvat eilisestä olivat liian hämäriä sellaisen yksityiskohdan muistamiseen. Kun toinen heräisi, olisi pakko käydä jonkinlainen keskustelu, ehkä jopa tarjota aamukahvit. Tilanne olisi kiusallinen. Draco halusi päästä miehistä eroon mahdollisimman nopeasti, mutta heillä ei koskaan tuntunut olevan kiire. Blondin eteisen lipaston laatikko oli täynnä paperilappusia, joille oli raapustettu nimiä ja numeroita. Hän ei ollut soittanut yhdellekään takaisin.
Nyt nuorukainen viivytteli kuuman suihkun alla mahdollisimman pitkään välttyäkseen kohtaamasta toista, vaikka tiesikin sen välttämättömäksi. Lähes kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Draco käänsi suihkun pois päältä ja nappasi naulassa roikkuvan vihreän pyyhkeen. Hän kietaisi sen lantiolleen ja vilkaisi kylpyhuoneessa olevaan peiliin. Nuorukainen tiesi näyttävänsä erityisen hyvältä juuri suihkun jälkeen, mikä varmasti vaikutti siihen, ettei hänen vieraillaan tuntunut olevan kiire. Hymähtäen Draco kuitenkin sammutti valot kylpyhuoneesta ja suuntasi makuuhuoneeseen.
Ensimmäinen asia, jonka Draco havaitsi, oli tyhjä sänky. Mies oli selvästi herännyt ja noussut sängystä. Nopea vilkaisu olohuoneen puolelle kuitenkin kertoi, ettei mies ollut siellä. Hitaasti Draco käveli kohti keittiötä voimatta uskoa tuuriaan. Hän oli lähtenyt Dracon ollessa suihkussa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku oli vain kadonnut. Nuorukainen huokaisi helpotuksesta todetessaan olevansa yksin asunnossaan ja käveli takaisin makuuhuoneeseen. Hän istahti sängyn reunalle, samalle paikalle, jolla oli istunut hetkeä aiemmin ja tuijottanut siinä makaavaa miestä.
Dracon huomion kiinnitti yöpöydälle taitettu lappu ja hän päästi huuliltaan väsyneen huokaisun. Toinen ei ollutkaan kadonnut aivan jälkiä jättämättä. Totta kai tämän oli ollut pakko jättää numero siinä toivossa, että blondi soittaisi takaisin. Nuorukainen nappasi paperin ja taittoi sen auki. Viesti oli lyhyt ja se sai Dracon kasvot muuttumaan valkoisiksi. Blondi ymmärsi, miten mies oli onnistunut lähtemään asunnosta huomaamattomasti ja toivoi koko sydämestään, ettei toinen ollut tunnistanut häntä.
Kiitos!
Harry