Kiinniotto (Charlie/Harry, yleistä lätinää, S)

[Beelsebutt]

Charlie harppoo ajatuksissaan, eikä Harry pysy perässä.


Nimi: Kiinniotto
Kirjoittaja: Beelsebutt
Esilukija: sieerra
Päähenkilöt: Charlie/Harry
Lajityyppi: yleislätinä
Sanamäärä: < 1000
Sarja: Rahiseva gramofoni
Haasteet: FF100 (15. Sininen)
Ikäraja: S


Tää lähti liikkeelle satassanasta "Sininen", joka toi mieleen Charlien. Sitten luontevana jatkona verselle tuntui olevan skenaario, jossa Charlie kohtaisi Raoulin. Zetan jälkimainingit antoivat syyn matkustaa Romaniaan ja presto, ficci syntyi. Vaan olihan tää takkuamista... :E Toivottavasti ei näy enää editoinnin jälkeen! Täs on jotain hämmentävää. Charlie lähti elämään vähän eri suuntaan kuin alunperin ajattelin. Odotan jännityksellä ihmisten tulkintoja hahmosta (oli ne perehtyneet verseen tahikka eivät)!

Kuriositeettina mainittakoon, että vietin Googlemapsin parissa useammankin tunnin rollaillen ympäri Romaniaa. Paikat ovat autenttisia ja voin linkittää kartalta paikan, jonka tienoilla polku kulkee

Kiitos Jollelle — taas <3

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Kiinniotto

Porttiavainasema on hiljainen. Charlie kertoo sen johtuvan vuodenajasta ja että kaikkina muina aikoina vapaasta penkistä joutuu taistelemaan. Harry katselee ympärilleen nälkäisenä, mutta Charliella on kiire pois Cluj-Napocasta.

"Kaikkoonnutaan Belișiin, sieltä lähtee polku leiriin", Charlie sanoo ja kietoo kätensä Harryn harteille.

Kutsu Romaniaan tuli yllätyksenä. Harryn ponnistelut Etelä-Amerikassa ovat poikineet kokonaisen järjestön ajamaan orpojen noita- ja velholasten oikeuksia. Romania on ensimmäinen monista, jotka haluavat hänet avajaisiin.

Harry haluaa nähdä samalla leirin, eikä Charlie kieltäydy, sillä ajatus Raoulin tapaamisesta kiehtoo vaikka myös kauhistuttaa. Enää hän ei viskaisi ketään lohikäärmeelle, mutta tilit on silti tasattava.

Charlie harppoo ajatuksissaan, eikä Harry pysy perässä. Hän seisahtuu odottamaan ja pyyhkii sateen Harryn kasvoilta.

"Katso, Someșul Cald", hän kuiskaa ja kääntää Harryn ympäri. Niemenkärjestä näkee vain metsää ja vettä, jonka sinisyys häikäisee. Sade saa veden pinnan kiehumaan, ja pilvenraosta lankeava auringonvasama raikastaa musteensinisen läikkeen. Näkymä mykistäisi paatuneimmankin kaupunkilaisen, ja Harryn silmäkulmatkin vettyvät. Hän rutistaa Charlien sormia.

Leiriin päästyään Harry on hikinen. Hän istuu nuotiopaikalle pölkyn päähän ja nyörittää kenkänsä auki. Hän hieroo punaisena ärhöttävää jalansyrjää. Charlie osti hänelle oikeat vaelluskengät, mutta ne ovat vielä kesyttämistä vailla.

Charlie hengittää sisään kotiseutuaan. Hän katselee arvostelevasti parakin auringossa paahtunutta maalipintaa ja nyökkää hyväksyvästi käännetylle kompostille. Asiat hoituvat ja ovat hoitumatta, vaikka hän ei enää asukaan täällä.

"Ensikertalainen?" Charlien selän takaa kuuluu, ja hän kääntyy ympäri. "Onkohan kovin viisasta tuoda ummikko näin lähelle lohikäärmeitä?"

"Tom", Charlie jättää vastaamatta ja nyökkää. "Miten Raoul jakselee?"

Tom hymyilee vinosti ja seisahtuu Charlien eteen. Hän on leirin kokki, suomalainen ja oikealta nimeltään Touko, mutta kukaan ei osaa lausua sitä. Hän on myös Raoulin nykyinen poikaystävä.

"Raoul jakselee mainiosti. On kierroksella — kävellen", Tom vastaa ja hänen hymynsä syvenee. "Jäättekö syömään?"

Charlie vilkaisee Harrya, joka on saanut kengän takaisin jalkaansa ja lähestyy heitä uteliaana.

"Ehkä. Mutta me tultiin vain käväisemään."

Tom hymähtää ja siirtää pistävän katseensa Harryyn. Hän mittaa tätä kiireestä kantapäähän kädet rinnalle ristittyinä, ennen kuin nyökkää. "Paras pysyä lähellä asutusta."

Harry jää katsomaan Tomin heiluvia rastoja, kun tämä poistuu kohti keittiöparakkia.

"Mikäs sitä vaivasi?"

"Se on Raoulin uusi hoito", Charlie selittää ja kietoo jälleen kätensä Harryn ympärille. Pilvet repeävät, ja aurinko alkaa haihduttaa kosteutta ilmasta. "Ehkä tää ei ollut hyvä ajatus."

"Mun mielestä oli", Harry sanoo vakaasti ja taputtaa Charlieta takamukselle. "Kai me jäädään syömään? Mulla on kauhea nälkä."



Tunnin kuluttua nuotiopaikalla on viisi velhoa ja yksi noita. Charlie on juuri lohkaissut loimulohta itselleen ja Harrylle ja on noukkimassa hiillosperunoita nuotion lämmöstä, kun taivas värjäytyy hetkellisesti punaiseksi. Harry tiputtaa peltimukinsa, koska vie kätensä taskulleen, mutta ei vedä sauvaa ulos. Tom tirskahtaa toiselta puolen liekkejä.

"Oletpa säikky. Se on vain Raoul", Tom selittää Harrylle kuin pikkulapselle. "Turvataikoja uusimassa."

Harry häpeää reaktiotaan ja noukkii mukin maasta sanomatta sanaakaan. Onneksi hän ei nostanut kilpeä tavallisen suojaustaian takia.

"Kaikki on okei", Charlie sanoo hiljaa istuessaan Harryn viereen. Mutta sitten kulman ympäri kävelee mies.

Charlie nyökkää tervehdykseksi, mutta Harry tuijottaa tulokasta pidempään. Kuinka mustat hiukset kiiltävät ilta-auringossa, kuinka jalkojen lihakset värähtelevät askelten tahdissa, kuinka jykevät leukaperät peittyvät tummaan sänkeen, jonka keskeltä huulet venyvät hymyyn.

"Vieraita!"

Miehen aksentti on pehmeä ja soriseva. Harry tuntee Charlien puristavan sormiaan. Kestää kuitenkin vielä hetken, ennen kuin Harry saa silmänsä irti tulijasta ja kääntää kysyvän katseensa Charlieen.

"Raoul?"

Charlie nyökkää. Harryn selkäpiitä juoksevat kylmät väreet ja hän pudistaa päätään. Sitten Raoul on jo heidän edessään ja halaisi, kenties poskisuutelisikin, mutta Charlie ehtii ojentaa kätensä. Harry seuraa helpottuneena elettä.

"Jotain uutta, jotain vanhaa", Raoul kehrää ja katsoo Charlieta pää kallellaan. "Kai jeune tässä tietää mitä tehdä, jos tulee kuumat paikat?"

"Harrysta ei tarvitse huolehtia. Me ollaan totuttu kuumiin paikkoihin", Charlie vastaa leppoisasti, mutta hänen silmissään on tulta. "Ota toki ruokaa, Tom odottelee jo lautasen kanssa."

Raoulin hymy ei värähdä. Hän naurahtaa ja kääntyy kannoillaan, kiirehtimättä.

Harry istuu alas ja solmii sormensa Charlien sormiin. Aurinko on enää pilkahdus horisontissa, ja nuotion matalat liekit heijastuvat istujien kasvoista. Aukiolla käy hiljainen keskustelu. Tom yrittää näyttää tasaiselta, mutta poreilee silti, istuu miltei poski vasten Raoulin poskea puhuen hiljaa, vilkuillen välillä Harrya, sitten taas vierelleen.

Harryn pää on pyörällä kaikista ja kaikesta. Hän ei ole tottunut pinnan alaisiin virtauksiin tai peiteltyyn halveksuntaan. Hän ottaisi mieluummin vihollisen, joka hyökkää vasten kasvoja eikä sellaista, joka pistelee huomaamatta. Charlien siniset silmät kuitenkin maadoittavat hänet ja hän hymyilee.

"Kiitos", Charlie sanoo, ja hänen peukalonsa silittää Harryn rystysiä.

"Kiitos miksi?"

"Kiitos kun halusit tulla. Mä en olisi halunnut, mutta nyt tiedetään paremmin."

Harry rypistää kulmiaan, mutta ei ennätä vastata. Niityltä hänen takaansa kuuluu vaimea rykäisy.

"Herra Potter, olemme nyt valmiina."

Harry kääntyy ja näkee Romanian yhdyshenkilönsä odottavan kunnioittavan etäisyyden päässä. Hän ei tiedä, että mies on Cluj-Napocan pormestari.

"Tulit hakemaan täältä asti?" Harry ihmettelee ja nousee ylös.

Silmälasipäinen mies vaihtaa painoa jalalta toiselle ja nyökkää Harryn polville. Bineînţeles — luonnollisesti.

"Meidän pitää nyt lähteä, mutta oli kiva nähdä", Harry sanoo ja heilauttaa kättään. Charlie seuraa hänen esimerkkiään, jättää vihdoin jäähyväisensä.

Harry kävelee pois kuulematta hämmentynyttä kuiskintaa, lukemattomia olikoseharrypottereita ja valittuja, jopa yhden mikseicharliekertonut. Hän ei tarvitse niitä.

Charlien kuulo on parempi.






Hox!
Mä tiedän, että kuvateksti sanoo "Sirius", mutta kuitenkin ajattelin Raoulin tämän näköiseksi (tosin ilman tassutatskaa) Niin ja jeune on ranskaa, suomeksi tarkoittaa suunnilleen keltanokkaa tai jopa vauvattelua.

[SpringRose]

Hei! Ihmiset, missä kaikki kommentit?
Saan kertankin olla eka kommaaja sun ficeissä
Alku oli mukava mutya sitten kun ne oli siellä jossain.missälie leirissä niin pari kappaletta lli jotenkin vähän tökkiviä..
Nooh, tää kuitenkin korvautui kun Raoul tuli paikalle (mä kuvittelin siitä jotenkin Harmaaselän näköisen )
Ijanaa että joku onnekas suomalainen pääsi näkemään Harryn!
Pidin taas tosi paljon <3 tuntuu kamalalta että nääkin on nyt luettu mutta alan selaamaan nyt sitä sunblistaustasi oikein kunnolla Jos jaksan
-Al

[Hazyel]

Tulenpa nyt kommenttikampanjan merkeissä lätisemään jotain, vaikka täytyy tunnustaa, että olis pitänyt sun ficcejä kommentoida ilman tällaista "pakkoakin".

Niin siis eli, olen viime päivinä vakoillut sun ficcejä sekä täältä että tuolta blogistasi, taisin koukuttua kirjoitustyyliin heti ekasta minkä luin (juu en enää muista mikä se oli). Eikä tääkään ficci ollut lukukokemuksen kannalta pettymys. Epäilin aluksi vähän kun oli kirjoitettu preesensissä, sillä onnistun jotenkin mielessäni kääntämään kaiken imperfektiin enkä itse pysty kirjoittamaan preesensissä kolmea lausetta pidempää tekstiä koska se vaan kääntyy menneeseen aikamuotoon vahingossa. Rispektit siis että oot saanu pidettyä aikamuodon koko tekstin ajan!

Itse tekstin sisällöstä sanoisin, että kun en aiempia osia ollut lukenut, tämä tuntui jotenkin todella irralliselta, enkä aluksi meinannut saada kiinni juonesta. Ensin ajattelin Raoulin olevan ihminen, sitten päättelin että se onkin lohikäärme mutta lopulta tyydyin siihen että taitaa se sittenkin ihminen olla. Uskoisin, että tästä tekstistä saa enemmän irti kunhan lukee nuo muut osat ensin, eikä ehkä toimi niin hyvin oneshottina. Joten voit olla varma, että riennän lukemaan nuo toiset heti kun ehdin!

[Beelsebutt]

-Always-, hyvä kysymys, johan tällä pitäis olla ainakin 1000000 kommenttia tähän mennessä! XD mut hei, kivaa että pääsit ekaksi Joo, tää on toistaiseksi vika RG-versestä, mut mitäs siitä, hyvä vaan jos oot nauttinut lukemisesta!

Lauchuo, hei, osasin kirjoittaa sun nikin ilman kopsaamista! Wohooo, eka kerta \o/ Niin. Ehei mun ficcejä ole mikään pakko tai edes "pakko" kommentoida x) mut joo, jos nyt menee kampanjasta kahmimaan niin ehkä sitten on jo pikkupakkokin tai tulee pahat modet ja syö >: ) Mitä? Myönnät vakoilleesi? Oho. Ja tunnustan, että kaikki mun preesensficit on kääntyneet jossain vaiheessa imperfektiin, jos niiden kirjoittamiseen on tullut hetkenkin katkos! Tai jos olen sanasotiessa wodittanut niitä (silloin usein unohdan, että hitto, preesensiä, nainen!). Mut editointi on sitä varten <3 LOL Raoul lohikäärme! Oispa muuten siistiä, jos se ois sellainen DragonLance-tyyppinen lohikäärme, joka osaa muuttua ihmiseksi halutessaan x) eli siis pottermaailmassa niitä kai kutsutaan animaageiksi :F mut ei se ole, se ois liian siistiä Raoulille tosin vois tulla mielenkiintoista, jos Harry sais kuulla siitä. Tuliskohan sille alemmuuskompleksi? Ei varmaan, onhan se sentään Poika-joka-elää. Tai siis mies. Tää ei tosiaan toimi varmaan kauheen hyvin oneshottina, kun tää on just ficci, joka "piti" kirjoittaa verseen koska ... noh, se vaan piti.

Kauhee kun lärpätän.


Hei, kiitokset kommenteista molemmille!

[Renneto]

Hei! Ihmiset, missä kaikki kommentit?

Mitä nöyrimmin pyydän anteeksi viivyttelyä,

Mikä tarina, siis mikä herkkupala! Ei sellainen namikas kuin Charlie tai Raoul vaan pikemminkin loisteliaasti kärytetty loimulohi, jonka saa nautiskella hyvääkin paremmassa seurassa... Tän lukmeinen teki jollain tapaa oikeasti tosi hyvää, tuli hyvä olo, minkä vuoksi olin todella iloinen, että koit pakkoa tai taivaallista inspiraatiota kirjoittaa tämän. :>

On uskomatonta, miten aava teksti voi olla, antaa siis tilaa tuntemuksille. En tiedä johtuiko se aiheesta, käsittelytavasta, asettelusta vai reitistä, mutta musta tässä oli tiettyä avaruutta. Ei ilmaa, se kuulostaa siltä että juttu olisi pannukakku tai tyhjää täynnä, mutta sillä tavalla kiehtovasti reitietty. Ehkä se johtuu kartasta, joka toimi kirjoittajan oppaana! Mä esimerkiksi jäin kovasti kiinni Harryn ja Charlien patikointiin vaikkei siitä kerrottu juuri mitään. Pari paikkaa, vähän luontoa ja Harryn surkuttelevat jalat ja ylpeät töppöset. Mutta silti saattoi palata hetkellisesti wanhoihin (ei-niin-hyviin?) aikoihin, jolloin Harry ja muut ihmekolmikon jäsenet harppoivat metsässä seuranaan pelkoa ja turtumusta. Samaa hetkellisyyttä koin myös lukiessani Harryn säikähtäessä taikoja leirillä. Jos olisi Rowlingin versen ohella paremmin muistissa sinun versesi tästä parivaljakosta, olisi varmaan avautunut sellaiset näkymät että jää Cluj-Napocakin toiseksi...

... Cluj-Napoca! Dragonlance! Tom-of-Finland! Olin ihan innoissani, musta oli mukavaa kun Harry matkustaa lordi Voldemortin eräänlaisille synnyinseuduille ja tunnustan, että Dragonlance lukeneena minullakin kävi mielessä Launchon malli muotoaan muuttavasta miehestä tai lohikäärmeestä, mutta olisihan se liian siistiä eritoten kun muistelen, ettei Raoul olisi ollut niin neutraali hahmo kuin millaisena hän tässä esiintyi. 2000-luvun rastapäinen, maailmalla liikkuva suomalainen Touko oli aika hieno veto varsinkin, kun Raolia kuvailtiin mieheksi joka voisi hyvinkin olla erään taiteilijan kuvituksista. x)

Harry on aika herkkä poika tässä, pillittää, kävelee perässä, on se jolle ruoka ojennetaan ja hänen sydämeensä näemmä pistää kovaa Raoulin minusta varsin lempeä kommentti. Liekö taustalla sitten muitakin syviä vertauksia ja niistä naarattua roinaa, mustasukkaisuutta ynnä muuta epävarmuutta, kun pitää heti ajatella vihollisena. Ellei kyseinen kohtaus viitannut pikemminkin Toukoon, jota Harryn mielestä vaivasi jokin käärmeisyys aikaisemminkin? Eksien taisto?

Toisaalta Harry ja Charlie ovat teksteissäsi usein aika herkkiä ja romanttisia, joten tunteilu lienee enemmän kuin ymmärrettävää. :> Sanoit tekstin alussa, että odotat innolla tulkintoja Charliesta, mutta mun täytyy tunnustaa, että tää hahmo on ihan helkkarin vaikea tulkittava. On aina ollut, mulle siis! :D Semmoinen outo jörö muttei kuitenkaan kauhan jörö. Hahmossa ei ole juurikaan melankoliaa. Charlien vaikeudesta hahmona (minulle siis) kertonee sekin, etten osannut oikein päättää, että mitä seuraava savolaisuus oikein tarkoittaa:

"Kiitos", Charlie sanoo, ja hänen peukalonsa silittää Harryn rystysiä.

"Kiitos miksi?"

"Kiitos kun halusit tulla. Mä en olisi halunnut, mutta nyt tiedetään paremmin."

"Hyvä että tultiin, nyt mä oon varma että oot sata kertaa hotimpi kuin Raoul."
"Hyvä että tultiin, täällä on ihan kivaa ja nyt kun oon sinisien silmien hymylläni rauhoittanut sut, voin nautiskella siitä ilman että täytyy koko ajan helpottaa oloas."
"Olin alusta asti oikeassa mutta olihan tänne tultava jotta et olis niin hermostunut tosta Raoulista."
"Olin alusta asti oikeassa mutta olihan tänne tultava jotta en olis niin hermostunut tosta Raolista."
"Aina mun pitää tsempata sua, perkele."
"Jne."

Noh, lopulta en osannut päättää ja jätin asian oman onnensa nojaan. :D

Periaatteessa mun teki mieli lukea Charliessa pientä epävarmuutta, hänen haluttomuutensa ei olisi johtunut pelkästään halusta suojella Harrya vaan siitä, ettei ollut varma itsestäänkään, käytöksestään, tunteistaan. Kaikki ne sormenpuristamiset sun muut. Mutta koska Charlieesi ei sovi tällainen käytös ja jäähyväisetkin olivat pitkitetyt, niin tälle lukutavalle ei taida olla ponttaa. Romanttisuus ei anna myöten, mikä on oikeastaan todella positiivinen asia.

Lopussa mietin, että viittaako asettelu siihen, että Chalie jollain tapaa tarvitsisi kuiskauksia? Harry ei kuullut sanoja koska hänen ei tarvinnut, mutta Charlie kuuli koska hänen tarvitsi? Osatakseen suojella Harrya entistä paremmin? Koska erä-jormalla nyt vaan on ultimaattinen kuuloaisti?

Niin tai näin, oli kivaa lueskella ja mietiskellä ja viettää aikaa tarinan parissa. :>

PS. Otsikko ei tainnut valitettavasti avautua minulle täysin, mutta pidin monesta sen sisältämästä ajatukseta. Se oli tosi kiva jo sanana, ja musta se sopi tällaiseen tällaiseen kohtaukseen, jossa saavutetaan jotain, jossa lohikäärmeet väijyvät taustalla ja ovat suurina pelottavina olentoina etuoikeutettuja päärooleihin mutta jossa ihmissuhteet ja ihmiset vievät silti suurimman osan tilasta. Ja kaappasihan pormestari tavallaan Harryn.

[Beelsebutt]

Renneto, oot ihana <3

(viivyttelyä, hohoo XD)

Avaruus on hyvä. Tässä pitikin olla tavallaan tietynlainen rautalankamalli, jossa on kuitenkin kiinnikkeitä ja viilekkeitä lukijoiden ajatusten kulkea mutkaisestikin ja eri suuntiin kuin "on tarkoitus". Ehkä siksi olinkin niin hermostunut tästä tekstistä, kun tällä tuntui olevan niin paljon mahdollisuuksia, etten itsekään enää tiedä, mitkä on "ne oikeat". Ehkä se on hyväkin?

Emmä tiedä, oliko tuossa Harryn säikkymisessä mitään sen kummoisempaa. No, RG:ssä se kavahteli vähän myrskypilviä (kun istuivat Charlezin kanssa siellä katolla viirikukon kitinää kuuntelemassa) ja luuli niitä ankeuttajiksi, mutta sitten Charlez maadoitti sen tähän maailmaan, vuori kun on, ja pelko hälveni. No joo, ehkä se olisi avartanut tätäkin säikkykohtausta XD

Tom of Finland! (tilasin muuten kymmenen arkkia niitä postimerkkejä, oi ihanuutta, kohtahan ne tulevat jo!) Kaikki lähti siitä kun mä lopputilin sain wikitin Romaniaa. Cluj-Napoca on ilmeisesti nykyinen teknopolis Romaniassa ja siellä on ollut vielä vuosituhannen alussa Nokian tuotekehittelypiste tai tutkimuskeskus tai mitä ikinä x) ja wikissä vielä mainittiin, että siellä on ollut paljon suomalaisia vaihdossa/töissä tjsp. Noh, tästä tietysti keksin, että Raoulin uuden "hoidon" tulee olla suomalainen. Mutta millainen suomalainen? No tietysti joku "from Finland". Josta mielleyhtymä "Tom of Finland". Tadaa: Touko syntyi! Kivaa että huomasit <3 ja Raoul, no, täytyyhän siinä olla hyviä puolia, eihän Charlez muuten sen kanssa olisi ollut. Mutta Touko taitaa olla melkoinen taikuri, koska saa Raoulin käyttäytymään ikävästikin (RG:ssähän se oli nakannut Charlien omaisuuden Almalle eli ukrainalaiselle rautarouvalle rautamahalle, lohikäärmeelle. David Bowien levyt myös

Harry on tässä se kaupunkilaispoika, johon viitattiin myös RG:ssä onhan Charlie kuitenkin elänyt ulkoilmaelämää koko ikänsä, Harry taas notkunut pöydän ääressä viimeiset vuodet, eikä ne nyt niin paljon patikoinut telttaretkensäkään aikana x) siksi sen jalkoja hiertää, siksi Charlie säälistä tuo sille ruokaa ettei sen tarvi rasittaa kipeitä reisiään ja mä luulen, että Harrylla oli valmiiksi hivenen negatiivinen asenne Raoulia (ja Tomia) kohtaan ihan niiden levyjen vuoksi. Eikun siis Charlien tavaroiden. Ja olihan se RG:ssä muutaman päivän peloissaan, että Charlie menikin takaisin Raoulin luokse

LOLLOLL noita sun vaihtiksia! Varsinkin viimeinen lämmitti mieltäni XD

Mutta juuri tuo, mistä sun teki mieli Charliessa lukea, se oli se, johon mun mielestä toi ficci koko ajan kulki. Ehkä se ei sitten tullut sieltä fluffyn seasta läpi tarpeeksi (tai onneksi?), mut mun omaan hermooni se alkoi tökkiä ja musta tuntui, että mun Charleziin tuli piirre, josta mä en välttämättä tykkää. Mut onhan se Ronin veli, ja eikö Ronkin olisi ihan pikkiriikkisen iloinen myös siksi, että Harry on maailmanluokan julkkis? Vaikka se ei olisikaan missään nimessä ainoa syy, jonka vuoksi Harry on niin ihqpihqsykkeröinenmurukultsi <3

Koska erä-jormalla nyt vaan on ultimaattinen kuuloaisti?

XDDDDDDDDDDDDD

No mä ajattelin otsikkoa niin, että toisaalta Harry yritti ottaa Charlieta kiinni siellä rinteillä mut ei saanut, joten Charlien piti pysähtyä ja odottaa. Ja toisaalta Harrylla taitaa (tuon vähän ylemmän jutun vuoksi) olla kiinniotettavaa Charlieen ajatuksissa ja tajuamisissa. Tai sitten se jo tajuaa mutta ei välitä, tai sitten Charlie antoi nyt samalla mitalla Raoulille ja Tomille (niistä Bowie-levyistä <3) ja tavallaan otti ne kiinni.

Niin ja sitten se pormestari, mokomakin kaappari


Kiiiiitos polveilevasta analyysista, oli todella hauska seurata mukana, miten tarina näkyy jonkun toisen silmissä ja mielessä <3

[Elfmaiden]

Wow, uusi tarina, upeaa! Ihanaa lukea lisää, tykkään tästä sarjasta todella paljon!!
Kiehtova luku. Repesin nauruun Toukon ensimaininnasta, tuli niin Tom of Finland assosiaatioita ja mietin, millaista kuvitust tämä leiristä tekee... :-D Raoul taisi olla varsin mykistävän näköinen ja Harry hämillään... Mutta loppu tavallaan sai nauramaan, tuli ähäkutti- fiilis Harryn ja Charlien puolesta... Oli myös ihana kuulla Charlien ajatuksia Romaniasta ja leiristä, kompostin hoidosta ym. Entiseen kotiin paluun fiilis...

Jos löydät lisää kirjoitusintoa tästä parista, olisi ihanaa lukea!

[Beelsebutt]

Elfmaiden, mahtavuutta nähdä, että sarja jaksaa kiinnostaa! <3 Joo, vähän oiskin hienoa, jos mun Touko kanavois sitä Toukoa ja tosiaankin maalailisi päivät pitkät toisaalta, mikäs siinä Raoulin komeaa raamia maalaillessa, kankaalla tai ilman

Kiitos kommentista mä jatkan näiden parissa jos inspiraatio iskee, aivan varmasti!