Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! o/ Oon tosi laiska lukemaan nykyään mitään, enkä osaa oikein etsiytyä uusien kirjoittajien pariin, joten saatan olla vähän kommenttiruosteessa, pardon me. Näin alkuun kuitenkin: toivon ettet pahastu kritiikistä, tiiän et kaikki ei tykkää mut en jaksa vaan leperrellä ympäripyöreyksiä.
Asiaan. Tää jätti mulle todella ristiriitaisen fiiliksen, mikä on jo saavutus, koska harvemmin näin lyhyet tekstit saa mua tuntemaan mitään. En osaa yhtään sanoa, mitä mieltä tästä olin, en oo pitkään aikaan ollut näin kahden vaiheilla! Eikä siis sillä, että tää olisi keskinkertaista tekstiä, ei ollenkaan, tässä ne mua miellyttävät jutut miellytti oikein kovasti, mutta samalla tässä oli asioita joista olen melkoisen vahvasti pitämättä. Tää oli juuri tällainen perus lyhyt tunnelmointi, joita nykyään yritän kartella kuin ruttoa (nää tosin on vaan mielipideasioita, en vaan koe että tällasilla teksteillä ois mulle pahemmin annettavaa - mutta vahvistit että säännöissä on niitä poikkeuksia koska tällä oli!), tässä kuitenkin oli jotenkin tosi voimakas tunnelma joka uppos syvälle. Et sortunu turhaan epäselvyyteen mitä monet tällasissa teksteissä tekee (mäkin aikoinani...), mutta tää ei myöskään ollut tylsä, joten siis kokonaisuutena varsin onnistunut!
Mulla särähti korvaan kuitenkin noi "yksinäiset kyyneleet", jotka on ehkä yleisin tietämäni klisee. Samoin tässä oli ehkä vähän turhan paljon adjektiiveja, kun ottaa huomioon että tää on minämuodossa, tai en jotenkin usko et hirveen moni ajatellessaan kuvailee asioita noin tiheään tahtiin - toisaalta ilman kuvailua asiat voi jäädä aika pintapuolisiksi, varsinkin kun dialogia ei tässä oo, joten sikäli kaksipiippunen homma! Ja makuasioitahan nää kuitenkin vaan on. Vähän ehkä ite oisin yhdistellyt lauseitakin, tehokeinona lauseiden erottelu lyhyiksi toimii, mutta keinot menettää tehonsa jos niitä käyttää liikaa.
Anyhow, kirjotat kyllä tosi luontevasti! Jotenkin noi yleensä ihan hirmu häiritsevät asiat ei häirinneet mua juuri ollenkaan, kun tää teksti vaan kulki eteenpäin ja tähän oli helppo uppoutua. Itsemurha ja perheväkivalta on aika käytettyjä aiheita, mutta syystä, onhan ne vaikuttavia, ja musta oli hienoa että tässä lopussa hypättiin kalliolta, oon lukenut ihan liikaa pelkälle ajatuksen tasolle jääviä tarinoita joten tää on ihan piristävää vaihtelua mulle (piristävää, voinko sanoa noin? Oon kamala.) Aika romantisoidusti itsemurhaa aiheena käsiteltiin, mutta tähän oli jotenkin tosi helppo samaistua. Erityisesti tää kohta oli ihana:
Se oli kutsu. Kutsu pois täältä kamalasta paikasta. Kuin kuiskaus parempaan elämään.
<33
Joo, en tiiä saitko mitään irti tästä kommentista, mutta tää oli mukava iltapala, ja tykkäsin tästä! Kirjotat ihanan siististi kyllä, virheitä ei ollut, ja juonessa pysyi mukana. Kiitoksia siis tästä, ehkä joskus tsekkailen sulta muutakin tuotantoa! :--)
