Nimi: Liian vanha, köyhä ja vaarallinen - vai onko sittenkään?
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Remus/Tonks
Yhteenveto: Nymfadora Tonks ajattelee vuosiaan Remuksen kanssa...
Haaste: Velhojen perhepotretti Nymfadora Tonksilla ja Multifandom haaste Harry Potterilla.
Oma sana: Mulla vähän kesti tän Tonksin one-shotin kanssa, koska kaksi ensimmäistä Lupinia on helppo kirjottaa (Teddy ja Remus) mutta Tonks oli sitten astetta vaativampi. Sain kuin sainkin tän toteutettua (kiitos kuuluu Nymfadora Tonks and Remus Lupin videoille youtubessa, joista tuli inspiraatiota aika paljon) ja tässä lopputulos. En tiennyt, miten Tonksia tässä kutsuisin, joten siksi laitoin sen Nymfadoraksi.
Liian vanha, köyhä ja vaarallinen - vai onko sittenkään?
Nymfadora ei ollut koskaan välittänyt siitä, että Remus oli ihmissusi.
Hänelle asia oli yhtä vähäpitoinen kuin heidän ikäeronsa, sillä jo tavatessaan Remuksen ensimmäisen kerran, hän oli ihastunut tähän. Siriuksen kuoleman jälkeen Nymfadora ei ollut päässyt tunteistaan eroon sen enempää kuin siitäkään faktasta, että Sirius oli tosiaan kuollut. Silloin Remus oli hylännyt hänet ensimmäisen kerran.
Remus oli sanonut, että hän oli liian vanha hänelle. Sanonut, että hän voisi saada monta paljon parempaa, hänen arvolleen sopivaa. Moni auroori kuulemma oli katsellut häntä, mutta mistä Remus olisi sen voinut tietää? Remus, joka ei koskaan käynyt ministeriössä ellei ollut ehdoton pakko. Nymfadora oli tiennyt jo silloin, että Remus oli lausunut valheita.
Ja Nymfadora oli joutunut monesti uskottelemaan, että hän ei halunnut ketään muuta, että hän halusi vain Remuksen. Dumbledoren kuoleman jälkeen Remus oli vasta alkanut uskomaan häntä.
”Usko nyt minua, Remus”, Nymfadora sanoi katsoen ihmissutta suoraan tämän silmiin. ”Minä en halua ketään muuta.”
”Sinä voisit valita paljon paremminkin”, Remus vastasi tuskin liikuttaen huuliaan. Hän näytti äreältä ja kireältä. ”Sinä tiedät, mitä Marylle tapahtui kun ratkesin! Luuletko sinä, että minä haluan, että sinulle käy samoin?”
”Minä olen auroori, Remus!” Nymfadora nauroi. ”Mary oli nuori tyttö ja hän ei kuollut sinun takiasi. Voldemort ei tappanut häntä teidän suhteenne tähden, Mary vain sattui olemaan tiellä. Äläkä sano, etten minä tiedä tästä mitään, minä olen tiennyt vuosia, Remus, mitä silloin tapahtui. Minun työtäni on jahdata pimeyden velhoja ja vaikka olen käsittämättömän kömpelö, se ei tarkoita sitä, ettenkö hallitsisi työtäni.”
”En minä sitä tarkoittanut -”, Remus aloitti, mutta Nympfadora keskeytti hänet.
”Tiedän ettet tarkoittanut! Sinä näit, miten Fleur reagoi Billin haavoihin! Hän ei välitä, vaikka Billiä on purtu, hän rakastaa Billiä silti!”
”Se onkin ihan eri asia!” Remus sanoi tuohtuneena ja kireänä. ”Billistä ei tullut kokonaista ihmissutta eli hän ei ole koskaan täysin vaaraksi Fleurille! Mutta minä olen kokonainen ihmissusi ja kerran kuukaudessa minä olen erittäin vaaraksi sinulle jos olet lähelläni silloin!”
”Sinä et saa minun mieltäni muuttumaan!” Nymfadora huusi nyt ja hänen hiuksensa muuttuivat punaisen värisiksi. ”Minä rakastan sinua! En halua ketään toista enkä välitä vaaroista, jotka rakkauteni sinuun muka tuo lähelleni.”
”Minä olen sinulle liian vanha, köyhä ja vaarallinen!” Remus toisti jo vanhaksi käyneen lauseensa. ”Minulla ei ole mitään, minkä voisin antaa sinulle, jos vaaroja ei lasketa. Millainen mies ei anna mitään naiselleen?”
”Minä keksin vaikka sata asiaa, jotka vain sinä voit antaa minulle”, Nymfadora sanoi hymyillen äkkiä pirullisesti pilke silmäkulmassa. Hän käveli kohti Remusta. ”Voimme aloittaa sinun sydämestäsi.”
Ja ennen kuin kumpikaan ehti tajuta, mitä oli tapahtunut, Nymfadora suuteli Remusta niin kuin oli suudellut monta kertaa aiemminkin. Ja Remus huokaisi suudelman välistä, sillä hän tiesi, että vaikka hän tulisi sanomaan tuolle naiselle ei monta kertaa, Nymfadora voittaisi silti.
Remus kietoi kätensä Nymfadoran ympärille ja Nymfadora huokaisi.
”Muistatko, mitä professori McGarmiwa sanoi kun me väittelimme sairaalasiivessä Billin vuoteen ääressä?” Nymfadora kysyi kääntyen Remuksen sylissä ympäri ja kietoen kätensä tämän niskaan.
”Dumbledoresta vai?” Remus kysyi.
”Hän taisi sanoa silloin jotakin sen suuntaista, että Dumbledore jos kuka olisi iloinnut voidessaan ajatella, että maailmassa on rahtunen enemmän rakkautta”, Nymfadora sanoi hiljaa. ”Sekö muutti sinun mielesi?” hän kysyi katsoen suoraan Remuksen silmiin.
Hänen yllätykseksi Remus pudisti päätään.
”Ei”, mies sanoi. ”Myönnän kyllä, että se oli suuri osa sitä. Mutta oikeastaan minä kyllästyin riitelemään sinun kanssasi. Tajusin, että voittaisit kuitenkin.”
Nymfadora hymyili ja kurottautui varpailleen pystyäkseen suutelemaan Remusta.