Rakkaus on ruma sana | S, Hermione/Ron

[Siiseli]

Title: Rakkaus on ruma sana
Author: Siiseli
Paring: Hermione/Ron
Genre: drama, raapale (250 sanaa)
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: Pieleen mennyt avioliitto.

Haasteet: Ficlet 300: 230. Avioliitto, Vuosi raapalehtien IV

A/N: Oliko kaikki kuitenkaan niin auvoista onnea uranaisen ja rohkelikkopojan välillä? Tuskimpa vain, vai olenko ainoa, joka ei näe Hermionea ryntäämässä avioliiton satamaan.

Rakkaus on ruma sana

Kukaan ei kertonut meille, että oli virhe rakastua parhaaseen ystävään. Kukaan ei varoittanut, että saattaisi tuntea toisen liian hyvin. Ei kukaan maininnut siitä, että seitsemän vuoden läheisyyden jälkeen suhde olisi tuomittu tuhoon. Heikoista pilareista koetimme rakentaa kestävää ja tervettä parisuhdetta, joka oli vain täysin valetta. Ystävyys toimi, suhde ei. Maailmalle näytimme, että olisimme onnellisia.

”Ron, antaisitko ne paperit?” – saattoi olla ainoa kysymys, jonka soin aviomiehelleni koko päivänä. Ystävyydessä olisimme keskustelleet jo muutaman tunnin henkeviä kermakaljatuopin ääressä tai tehneet töitä hilpeästi naureskellen. Parisuhde muuttui avoliitoksi nopeasti, siitä kiisimme avioliiton auvoiseen satamaan ystävien juhliessa meitä ja rakkauttamme. Jotenkin kaikki tämä oli jotain sellaista, joka oli vaan tappanut sen mitä meillä oli. Ei ollut enää mitään menetettävää. Tiuskimme toisillemme, mittasimme voittojamme työasioissa. Oli hirveä ajatus koettaa edes keskustella jostain muusta kuin töistä.

Nukuimme samassa sängyssä, mutta olimme vain kaksi tyhjää kuorta. Olimme liian ylpeitä myöntämään, että epäonnistuimme. Yritimme kaikkemme, teimme lapsia ja lopulta huomasimme olevamme jumissa tilanteessa. Yhdeksäntoista pitkää vuotta olimme kestäneet, taistelleet olemattoman puolesta ja olimme yhdessä vain lapsien tähden. Turtuneita tunteita, toivottomia kuoria vailla omaa tahtoa tai tietoa paremmasta. Kumpikin halusi tilanteeseen muutosta, jota emme sallineet itsellemme. Kahden lapsen yksinhuoltajaksi ryhtyminen ei ajatuksena houkutellut, saati sitten lasten pompottelu vanhemmalta toiselle. Me emme olisi epäonnistujia, vaikka teimme virheitä. Emme oppisi koskaan rakastamaan toisiamme, mutta tunteet osasimme pitää erillään. Ei ollut enää meitä, oli minä ja sinä ja lapset. Perhe oli täysin vieras käsite, vaikka meillä kummallakin oli ollut perhe – hyvä perhe. Emme osanneet rakentaa sellaista meille. Olimme epäonnistujia, vaikka emme sitä halunneet.

[Ales]

Iltaa (:

Mun kirja loppu ja oon vasta huomenna menossa kirjakauppaan (sattuneesta syystä) joten piti tulla täältä etsimään lukemista. Tää teksti keikkui tuolla etusivulla ja otsikon perusteella tän sitten nappasin. Kommentin päätin jättää siksi, koska tässä ei ollut vielä kommenttia, ja tykkäsin tästä tekstistä.

Tässä ficissä nousee esille se, että oikeesti sitä avioliittoa pitäis harkita kunnolla. Ei pitäis mennä liian nuorena naimisiin... Mut anyway, hieno teksti. Kuvailit tätä kivasti, kuinka noiden kahden suhde oli lähes alusta asti tuhoon tuomittu. En jotenkin tykkää Romionesta parituksena, kyllähän se canonissa menee, ei siinä mitään, mut ficeissä se ei vaan toimi. Siks yleensä ne Romione ficit joita luen käsittelee niiden eroa (ja päätyy yleensä Dramioneen :'D)

Kuvailu oli mukavan selkeää ja soljui kivasti eteenpäin. Kirjoitusvirheitä en huomannut, enkä kyllä etsinytkään. Täs tekstissä oli kiva se, että tässä ei ollut vuoropuhelua, vaan pelkkää kuvailua (+toi yks kysymys mut lasken sen kuvailuun mukaan koska se on esitetty tuolla tavalla).

Kiitokset tästä lukukokemuksesta!
-A

[Renneto]

Musta oli erityisen kiinnostavaa, miten tässä kohdeltiin otsikkoa. Sana rakkaus tuotiin tarinassa maailmaan, jossa yleisin sana lienee epäonnistuminen - mikä yhtälö! Tässä ei tosiaankaan annettu armoa eikä oikeastaan edes arvoa rakkaudelle, joka ei ole sellaista kuin haluttiin tai kuviteltiin. Tekstissä oli suorastaan jotain hyytävää, mikä on tietenkin ehdoton plussa. Ihan kuin lapsetkin olisivat pelkkiä... noh, pakkoja ja kulisseja.

”Ron, antaisitko ne paperit?”

Luulin oikeasti avatessani tekstin, että jompikumpi hahmoista pyytää toista ojentamaan avioeropaperit. :D Kysymyksessä oli kuitenkin ihan toisenlainen lausahdus, sillä siinä missä avioeropaperit olisivat voineet luoda tilanteesta ulospääsyn, tuollainen yleismaailmallinen tyhjä puhelu on taas omiaan jollain tavalla sementoimaan tilannetta.

Musta tässä käsitellyt tunteet oli näytetty mielenkiintoisella tavalla ja kuten jo alussa sanoin, musta oli jännää huomata että mitkä asiat nousivat pääkohdiksi. Kenties Hermionen kaltaiselle hikipingolle on luontevaa ajatella koko elämää onnistumisen ja epäonnistumisen kaltaisin käsittein. Tekstissä kerrottiin kuinka myrkyttyneet tunteet tekivät asetelmasta kilpailullisen, joka näkyi esimekriksi työelämässä, ja musta se oli hieno kortti vedettäväksi. :)

Kaiken kaikkiaan tykkäilin!

En jotenkin tykkää Romionesta parituksena, kyllähän se canonissa menee, ei siinä mitään, mut ficeissä se ei vaan toimi. Siks yleensä ne Romione ficit joita luen käsittelee niiden eroa (ja päätyy yleensä Dramioneen :'D)

x)

[Iloinen Sipuli]

Heiii, täähän oli tosi hyvä!

Loistava esimerkki siitä, miten, niin kuin juuri olen itsekkin aina headcanonissani ajatellut, Ronin ja Hermionen suhde ei vain toimi. Se kuulostaa täysin järkeenkäypältä, että nuorena he varmasti tunsivat puolin ja toisin ihastusta, mutta että kunnon parisuhde ja vielä avioliitto, eipä ei.

Olet saanut lyhyeen pätkään mahtumaan paljon järkeä ja hyviä pointteja.

Jotenkin kaikki tämä oli jotain sellaista, joka oli vaan tappanut sen mitä meillä oli.

Esimerkiksi tämä oli niin hyvin sanottu. Vaan tappanut sen mitä meillä oli. Tämä kertoo niin täydellisesti sen, ettei avioliitto todellakaan ole aina se paras ratkaisu, päinvastoin.

Ensimmäinen kappale oli kaiken kaikkiaan täydellinen, ja niiiiiiiin totta! Melkein hymyilytti kun sitä luin, vaikka eihehan on periaatteessa aika vakava ja synkkä.

Kovin onnistunut teksti siis, onnitteluni!

-Iloinen Sipuli

[SpringRose]

Surullista    Tää jätti mulle sellaisen tyhjän ja surkean olon.. Ihan upeasti kirjoitettu mutta voi niin surullinen!
”Ron, antaisitko ne paperit?”
Tuli mullekin sellainen olo, että avioeropaperitko?
En pysty nyt parempaa kommenttia vääntämään, kosketti kuitenkin ja syvältä.
SR