Title: Rakkaus on ruma sana
Author: Siiseli
Paring: Hermione/Ron
Genre: drama, raapale (250 sanaa)
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: Pieleen mennyt avioliitto.
Haasteet: Ficlet 300: 230. Avioliitto, Vuosi raapalehtien IV
A/N: Oliko kaikki kuitenkaan niin auvoista onnea uranaisen ja rohkelikkopojan välillä? Tuskimpa vain, vai olenko ainoa, joka ei näe Hermionea ryntäämässä avioliiton satamaan.
Rakkaus on ruma sana
Kukaan ei kertonut meille, että oli virhe rakastua parhaaseen ystävään. Kukaan ei varoittanut, että saattaisi tuntea toisen liian hyvin. Ei kukaan maininnut siitä, että seitsemän vuoden läheisyyden jälkeen suhde olisi tuomittu tuhoon. Heikoista pilareista koetimme rakentaa kestävää ja tervettä parisuhdetta, joka oli vain täysin valetta. Ystävyys toimi, suhde ei. Maailmalle näytimme, että olisimme onnellisia.
”Ron, antaisitko ne paperit?” – saattoi olla ainoa kysymys, jonka soin aviomiehelleni koko päivänä. Ystävyydessä olisimme keskustelleet jo muutaman tunnin henkeviä kermakaljatuopin ääressä tai tehneet töitä hilpeästi naureskellen. Parisuhde muuttui avoliitoksi nopeasti, siitä kiisimme avioliiton auvoiseen satamaan ystävien juhliessa meitä ja rakkauttamme. Jotenkin kaikki tämä oli jotain sellaista, joka oli vaan tappanut sen mitä meillä oli. Ei ollut enää mitään menetettävää. Tiuskimme toisillemme, mittasimme voittojamme työasioissa. Oli hirveä ajatus koettaa edes keskustella jostain muusta kuin töistä.
Nukuimme samassa sängyssä, mutta olimme vain kaksi tyhjää kuorta. Olimme liian ylpeitä myöntämään, että epäonnistuimme. Yritimme kaikkemme, teimme lapsia ja lopulta huomasimme olevamme jumissa tilanteessa. Yhdeksäntoista pitkää vuotta olimme kestäneet, taistelleet olemattoman puolesta ja olimme yhdessä vain lapsien tähden. Turtuneita tunteita, toivottomia kuoria vailla omaa tahtoa tai tietoa paremmasta. Kumpikin halusi tilanteeseen muutosta, jota emme sallineet itsellemme. Kahden lapsen yksinhuoltajaksi ryhtyminen ei ajatuksena houkutellut, saati sitten lasten pompottelu vanhemmalta toiselle. Me emme olisi epäonnistujia, vaikka teimme virheitä. Emme oppisi koskaan rakastamaan toisiamme, mutta tunteet osasimme pitää erillään. Ei ollut enää meitä, oli minä ja sinä ja lapset. Perhe oli täysin vieras käsite, vaikka meillä kummallakin oli ollut perhe – hyvä perhe. Emme osanneet rakentaa sellaista meille. Olimme epäonnistujia, vaikka emme sitä halunneet.