Luin tän kiireessä jo jokin aika sitten, mutten silloin ehtinyt kommentoimaan. Päätin kuitenkin palata astialle, koska tässä oli mun mielestä hyviä teemoja.
Tykkään kovasti ficeistä, jossa kuvataan yhden hahmon suhteita useampaan eri hahmoon, olivat ne suhteet sitten seksuaalisia tahi eivät. Erityisesti Siriuksen miellän sellaiseksi hahmoksi, jolla olisi hyvin voinut olla vispilänkauppaa ties kenen kanssa. Ja pointsit Eppu Normaalista!
1. Kutsuhuudon kuulen minäkinEnsimmäinen pätkistä saattaisi varmaan olla oma suosikkini. Tässä oli hyviä kielikuvia ja sellainen miellyttävän katkeransuloinen tunnelma. En ole paljoa Sirius/Jamesia lukenut, mitä nyt muutaman tunnetuimman suomenkielisen, eikä mulla ole kovin laajaa käsitystä tästä parista, mutta sellainen mielikuva mulle on kuitenkin syntynyt, ettei näiden(kään) suhde voi olla kovin tasapainoinen ja onnellinen enää siinä vaiheessa, kun se ylittää ystävyyden rajat.
Lilyä ei mainittu, mutta oletin canonin kuitenkin olevan syy sille, ettei James voinut kuulua täysin Siriukselle? Se tuntuisi realistiselta. Saattoi mulle tietysti syntyä tässä kohden väärä mielikuvakin.
Yhä useammin Jamesista jäi vain paha maku suuhun.
Hän maistui liian usein tuliviskiltä tai petokselta, ei ikinä siltä, miltä kuuluisi. Ei parhaalta ystävältäni, ei ensirakkaudeltani. Hän vei minua ilotaloihin, kun Rääkyvä Röttelö ei riittänyt, hän vei minua kauemmas kaikesta mahdollisesta.
Lempikohtani löytyi jo ihan tekstin alusta. Erityisesti tuo ensimmäinen lause tuntui jotenkin hienosti kiteyttävän loput tekstistä.
2. Näen nyt enemmänJa katkeransuloinen meininki vain jatkuu! Tämä oli mun mielestä jo aika raastava. S/R on mulle kelmiparituksista se läheisin, mutta tuntuu hyvin luontevalta, että jos James on mukana pelissä, niin se tekee äkkiä Remuksesta jonkinlaisen korvikkeen.
Tässä pätkästä parhaat palat löytyivät mun mielestä tekstin lopusta.
Mutta pikkuhiljaa minä tajusin rakastuvani häneen. Se alkoi siitä, kun en enää sanonut, etteikö hän saisi jäädä. Se jatkui siihen, kun ostin hänelle sitä, mitä hän tarvitsi. Se loppui siihen, kun suutelin häntä kynnyksellä aina, hänen lähtiessään Killan kokoukseen jos se oli jossain muualla, kuin täällä.
Koska tänne minä olin jäänyt, Kalmanhanaukio 12:sta.
Tuntuu ihan mahdolliselta, että mikäli näiden kahden suhde olisi syventynyt vasta myöhemmällä iällä, se olisi voinut tapahtua näin. Mä olen oikeastaan aina halunnut lukea jotain S/R:ää näillä teemoilla. Olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin siitä, miten haavoitettu Sirius yrittäisi osoittaa välittämistään yrittämällä vaikkapa ostaa rutiköyhälle Remukselle jotain, mitä tämä kipeästi tarvitsi (ja miten Remus siihen reagoisi).
Vaikka ylläolevan lainauksen sisältö on musta huippua, niin kieliasussa jokin kuitenkin tökkii mua.
Se loppui siihen, kun suutelin häntä kynnyksellä aina, hänen lähtiessään Killan kokoukseen jos se oli jossain muualla, kuin täällä.
Tässä on mun mielestä pilkutuksessa jotain häikkää. Mä ehkä jättäisin tuon 'aina'-sanan pois tuolta keskeltä, se tuntuu olevan vähän irrallinen. Ainakin mun nähdäkseni sanoma välittyy lukijalle ilmankin. Ja tuonne loppuun ei kuuluisi pilkkua ennen 'kuin'-sanaa, vaikka joissain yhteyksissä pilkku tuollaiseen paikkaan tulisikin.
Koska tänne minä olin jäänyt, Kalmanhanaukio 12:sta.
Tässä ei ole mitään muuta vikaa kuin lukujen taivutus. Oikea taivutus olisi 'Kalmanhanaukio 12:een'. Tuollaisenaan tuo tarkoittaisi 'Kalmanhanaukio kahdestatoista'. Lukujen taivutus on oikeasti ihan älyttömän hankalaa.
Remus hymyili aina surullista hymyä, kun voihkin Jamesin nimeä. Hän ei sanonut mitään, puristi sormiani ja silmät huusivat, että hän ymmärsi.
Mutta minä en ymmärtänyt, kuinka saatoinkaan satuttaa häntä niin.
Yhyy, en kestä! Sattuu niin paljon. Munkin headcanonissa Remus on ehkä ollut Siriukselle jonkinlainen hiljainen ymmärtäjä, joka oman rakkautensa tähden sietää siltä aika paljon enemmän kuin ehkä olisi henkisen jaksamisen kannalta terveellistä. Pidin siitä, että tässä Sirius tuntuu kuitenkin ymmärtävän sen, että satuttaa toista omalla toiminnallaan, vaikkei osaakaan sitä muuttaa. Tämän pätkän viimeinen rivi yhdistettynä James-pätkän viimeiseen riviin on vaan niin itkuparku, että en oikeasti kestä.
3. Kun olet poissaTämä pätkä aiheutti mussa hetkellisen wtf-tuntemuksen. Sirius/Severus on musta ehkä yksi koko fandomin epätodennäköisimmistä parituksista, ainakin siis ilman mitään raiskaus-hyväksikäyttö-kelmijekku-bdsm-kuolonsyöjäorgia -elementtejä.
Tämä olisi ehkä toiminut vähän paremmin pidempänä tekstinä, jossa olisi avattu sitä, miten näiden kahden välille on syntynyt seksisuhde. Jotenkin tuntuu vaikealta kuvitella, että Sirius pystyisi mitenkään näkemään tai yrittämään nähdä Severuksessa Jamesin, vaikka Remuksen tai varsinkin Harryn kohdalla sellainen tuntuu ihan uskottavalta.
Toki ajatus siitä, että toinen haikailee Jamesin ja toinen Lilyn perään, jotka päätyivät yhteen keskenään ja kuolivat nuorina, on aika mehukas. En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, ehkä siksi, kun en ole niin kovin S/J -orientoitunut. Silti hassua kuvitella vihamiehet hakemassa lohtua toisiltaan.
Oli aamu, hiljainen sellainen ja minä join kahvia mustana. Olin tehnyt tämän saman muinakin aamuina ja silti jokin tuntui puuttuvan.
Tästä puuttuu parit pilkut.
'Oli aamu, hiljainen sellainen, ja minä join kahvia mustana. Olin tehnyt tämän saman muinakin aamuina, ja silti jokin tuntui puuttuvan', näin mä tämän pilkuttaisin itse. Ei sinänsä häiritsevää, kunhan ajattelin mainita.
Hän antoi minun ottaa vallan itsestään, kuin toivoisi, minun olevan jotain muuta.
Tässäkin muokkaisin lauserakennetta hieman. "Hän antoi minun ottaa vallan itsestään, kuin toivoen (/kuin olisi toivonut) minun olevan jotain muuta", tai jotain sellaista. Alkuperäisessä on musta vähän turhia pilkkuja, joita voisi siivoilla pois vähän lauserakennetta hiomalla. Nää on toki makuasioita.
4. Ei katoa milloinkaanSirius/Harry taas kuuluu mun mielestä ehdottomasti niihin fandomin mielenkiintoisimpiin parituksiin, joista kirjoitetaan ihan liian vähän. Mitään hattaraista fluffya en näiden kahden välillä oikein pysty näkemään, eikä siitä tässä toki ollutkaan kyse. Paritus tuntuu oikeastaan aika uskottavalta siinäkin valossa, mitä Rowling on FK:n aikaisesta Siriuksesta meille kertonut. (Oletan tässä nyt siis, että teksti sijoittuu about FK:n aikoihin).
Silti hän turvautui minuun, hänen silmänsä kutsuivat minua luokseen ja minä huomasin jälleen tekeväni kaikkeni jonkun ihmisen vuoksi. Minä nukuin hänen vierellään, kun muut eivät sitä nähneet, kiedoin käteni hänen vyötärölleen, kun hän tarvitsi tukea ja suutelin häntä, kun hän tarvitsi armahdusta.
Tämä oli lempikohtani tästä pätkästä. Helppo kuvitella, miten Sirius haluaa nähdä Harryssa edesmenneen parhaan ystävänsä (ja tässä kontekstissa toki myös rakastajansa), ja miten toisaalta taas Harry etsii kipeästi jonkinlaista isähahmoa, jollaiseksi Siriuksesta ei ole, eikä ollut kirjoissakaan. Harry tuntuu tässä mun mielestä jotenkin oikealla tavalla haavoittuvaiselta.
Pidin myös kovasti tuosta tekstin alun Severus-maininnasta. Siinä sidotaan taas kivasti kaikkia neljää ficciä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Voi olla, että mun pää nyt vaan lyö tyhjää, mutta mä en yhtään tajunnut, että kenen hautajaisista tuolla ihan lopussa puhutaan?
No niin, kiitoksia tästä lukukokemuksesta tosiaan! Kokonaisuutena pidin näistä teksteistä kovasti, kirjoita ihmeessä lisääkin Siriuksesta, niin palaan kyllä lukemaan ja kommentoimaan.
- Trauma
