Kirjoittaja Aihe: The Illusionist: Suurinta taikuutta, S, tuplaraapale  (Luettu 1849 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Fandom: The Illusionist (Silmänkääntäjä)
Disclaimer: En omista leffan hahmoja enkä maailmaa, enkä saa tämän kirjustamisesta mitään palkkiota.

Otsikko: Suurinta taikuutta
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Eisenheim/Sophie
Ikäraja: Sallittu
Genre: Romantiikka
Summary: Ehkä hän ei ollut tunnistanut miestä, koska oli taittanut oman sydämensä kasaan kuin tämän medaljongin.

A/N: Täydellisen random inspiraatio leffan jälkeen, ja teki mieli kirjoittaa jotain pientä kun tällä hetkellä työstämäni tekstit venyvät kaikki kuin purkka. Joten pieneen romantiikannälkään sitten, yksi monista suosikkileffoistani sentään.



Suurinta taikuutta

Sophie ei ymmärtänyt, miksei ollut heti tunnistanut Edwardia. Toki mies oli nyt viisitoista vuotta vanhempi. Kasvattanut parran ja vaihtanut nimensä Eisenheimiksi, mutta Sophie oli kuvitellut että hänen sydämensä tunnistaisi Edwardin missä tahansa.

Hän pyöritteli käsissään medaljonkia, jonka oli kauan sitten saanut Edwardilta. Vain hän osasi avata salaisen mekanismin ja paljastaa vanhan valokuvan pojasta, johon oli aikoinaan rakastunut. Edward oli nyt komeampi, aikuisempi, karismaattisempi. Ne taikurin kädet, jotka olivat Sophien lumonneet, olivat vielä ihmeellisemmät – Edwardin esitykset uhmasivat järkeä kuin tämä todella olisi myynyt sielunsa paholaiselle, kuten prinssi väitti.

Ehkä hän ei ollut tunnistanut miestä, koska oli taittanut oman sydämensä kasaan kuin tämän medaljongin, lukinnut sen tiukasti jaksaakseen elämää ilman Edwardia. Mutta nyt Edward oli palannut Eisenheimina, uskomattomampana kuin ennen, ja nyt Sophie luotti siihen että taikuri todella pystyisi saamaan heidät katoamaan.

Hän ei olisi malttanut odottaa hetkeä, jona olisi vapaa tämän elämänsä kahleista, vapaa prinssistä jota ei halunnut naida, vapaa asemastaan. Hän ei koskaan ollut saanut tehdä mitä halusi, hänen elämänsä oli suunniteltu hänen puolestaan. Mutta Edward voisi viedä hänet pois, suorittaa elämänsä toiseksi suurimman esityksen, täydellisen katoamistempun.

Kaikkein suurinta taikuutta oli se, miten Edward oli onnistunut viemään hänen sydämensä ja pitämään sitä hallussaan vuosikaudet, silloinkin kun he olivat olleet erossa.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)