SpringRose: Kiitti kommentista
Ei Beatrixia nyt heti voinut luovuttaa Dracon armoille
ja mukavaa, että järkytyit
olin itekin aika järkyttynyt kun tajusin tos Sirius/Bellatrix parituksen mutta olkoot. Se tulee nimittäin olemaan ficin puolen välin tienoilla ratkaisevassa roolissa ficin puolen välin tienoilla. Ja joudun tuottamaan pettymyksen tuvan suhteen...
A/N: Jouduin muokkaamaan hieman Mustien sukupuuta, jotta ficin paritukset olisivat luontevammat. Eli Narcissa, Bellatrix ja Sirius
eivät ole sukua toisilleen mitään kautta. Tai sis Bellatrix on Sirren vaimo, tai siis oli. Mutta eihän sitä tiedä jos jotain vielä tapahtuisi...
Ja tässä jatkoa!
2. luku
"Me taidetaan olla perillä", Harry totesi, kun juna pysähtyi Tylyahon asemalle jarrut kirskuen. Ron tajusi unohtaneensa ostaa kuukieveä, Harryn sukka oli kateissa ja Beatrixllä oli huono olo. Hän oli syönyt liikaa suklaasammakoita ja Bertie Bottin jokamaunrakeita. Ongelmille ei voitu enää mitään, joten he sulkivat matka-arkkunsa ja lähtivät junasta. Ron söi suklaasammakkoa ja Harry tuki Beatrixia, jonka kävely näytti erittäin huteralta.
Junan ulkopuolella seisoi valtavin mies jonka he olivat ikinä nähneet. Mies oli varmasti yli kolme metriä pitkä. Hänellä oli ruskea, takkuinen parta ja hiukset. Hän huuteli ensiluokkalaisia luokseen.
"Ekaluokkalaiset tänne päin! Hoi! Ekaluokkalaiset tänne!"
Harry, Ron ja Beatrix lähtivät valtavaa miestä kohti. He eivät ehtineet kulkea metriäkään, kun Beatrix oksensi. Hän näytti erityisen huonovointiselta. Harry katsoi häntä huolestuneena, mutta Beatrix vain viittoili heitä jatkamaan matkaa.
Kun he olivat päässet valtavan miehen luokse, Beatrix oksensi uudestaan. Mies katsoi heitä ja sanoi:
"Sun pitäis varmaan mennä vanhempien oppilaiden mukana koululle ja suoraan Poppyn luo. Oot varmaan kipee".
"Ei minun tarvitse. Kyllä tämä tästä", Beatrix mumisi ja oksensi jälleen.
"Ei. Kyllä sä meet", mies sanoi ja huusi jollekkin vanhemmalle oppilaalle, varmaankin kolmasluokkalaiselle:
"Hoi! Tulistko tänne!"
Poika tuli miehen luo ja sanoi:
"Ai hei Hagrid. Mitä asiaa?"
"Nii veisitsä tän tytön matami Pomfreyn luo. Se taitas olla sairastunu. Oksentelee koko ajan".
"Kyllähän minä voin hoitaa asian, Hagrid", poika sanoi ja meni Betrixin luokse. Hän sanoi Harrylle:
"Minä otan hänet nyt. Pääsette varmaankin huomenna katsomaan häntä sairaalasiipeen".
"Joo", Harry sanoi. Beatrix oksensi jälleen ja horjui, kun Harry päästi hänestä irti. Poika otti Beatrixin kiinni juuri ennen kuin hän kaatui maahan.
"Kiitos", Beatrix mumisi ja pyörtyi.
Beatrix havahtui tärinään. Hän huomasi istuvansa vaunuissa itseään vanhemman pojan kanssa. Häntä oksetti ja pyörytti.
"Mikä on olo?" poika kysyi.
"Ihan hyvä", Beatrix mumisi.
"Kuka olet?" poika kysyi.
"Beatrix Lestrange", Beatrix vastasi.
"Minä olen Cedric Diggory", poika sanoi.
"Hauska tavata", Betrix yritti hymyillä, mutta oksensi vaunuihin ja pyörtyi jälleen.
Seuraavan kerran Beatrix heräsi jostain lämpimästä. Hetken mietittyään Beatrix totesi sen olevan sänky. Ympärillä oli valkoisia seiniä ja kimmallinen haju leijui huoneessa. Vanha nainen tuöi hänen luokseen.
"Mitenkäs sinä voit?" hän kysyi.
"Ihan hyvin. Pyörryttää vain hieman", Beatrix vastasi.
"Selvä kultaseni", nainen sanoi ja jatkoi sitten: "Olet sairaalasiivessä yön yli ja aamulla professori Dumbledore haluaa tavata sinut kansliassaan. Hän käski minun kertoa tunnussanan aamulla kun lähdet".
"Selvä", Beatrix mumisi ja nukahti.
A/N: Pahoittelen, luku oli hieman lyhyt. Maanantaina sitten tulee pidempi. Ja sitten myös tapahtuukin jo jotain mikäli kaipaatte toimintaa ficciin kun tää on ainakin nyt aika yksiulotteinen.