FMA: Hätätapaus, K-11, one-shot

[Kaatosade]

Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä minä saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.

Otsikko: Hätätapaus
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Roy ja Maes
Ikäraja: K-11
Genre: draama, fluff
Summary: "Tämä on hätätapaus!"

A/N Jaaha. Tällaisenkin menin sitten kirjoittamaan. Kun nyt menin, niin kuitataan tällä FF50-haasteessa sana 16. Perhe. (Amestrisin armeija)



Hätätapaus

Roy ojensi kätensä koputtaakseen Maesin työhuoneen oveen, mutta joutui loikkaamaan äkkiä syrjään jotta auki lennähtävä ovi ei tyrmäisi häntä. Maes ryntäsi huoneestaan kuin se olisi ollut ilmiliekeissä eikä edes vilkaissut Royta, vaikka he olivat sopineet tapaamisen.

Roy nappasi ohi säntäävää ystäväänsä käsivarresta ja pysäytti tämän lievällä väkipakolla. "Hei, mitä nyt?"

"Päästä irti!" Maes ärähti "Tämä on hätätapaus!"

Maes näytti niin kiireiseltä ja hätääntyneeltä, että Roy melkein totteli. Mutta hän voisi ehkä olla avuksi jos kyse oli jostakin todella pahasta, eikä Maes sekopäisessä mielentilassaan tullut edes ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa. Niinpä hän päätti selvittää mistä oli kyse. "Mitä nyt?"

"Tämä on kauheaa! Gracia soitti minulle juuri."

Mitä hirveimmät visiot alkoivat tipahdella Royn mieleen. Ehkä Elysia oli loukannut itsensä pahasti, tai joku oli kidnapannut tytön – sellainen selittäisi Maesin paniikin. Roy valmistautui henkisesti kärventämään alhaisen kidnappaajan rasvaiseksi mustaksi läntiksi. "Ja mitä hän sanoi?"

"Elysia on sairastumassa!" Maes ulvaisi.

Sen täytyi olla jokin äkillinen ja dramaattinen tauti, joka yllättäen oli kaatanut tytön vuoteeseen. Roy kuvitteli Elysian kuumeesta hourailevana ja kasvot täynnä vihaisia rokonpilkkuja, ja huomasi että Maesin mielentila alkoi tarttua pahemman kerran. "Tulen mukaasi sairaalaan."

"Sairaalaan?" Maes räpytteli silmiään lasiensa takana ja näytti hölmistyneeltä pöllöltä. "Olen menossa apteekkiin ostamaan yskänlääkettä."

Apteekkiin? Yskänlääkettä? "Sekö on hätätapaus, että tyttäresi on vilustumassa?"

"Totta kai se on."

"Ja minkä vuoksi Gracia ei voi käydä ostamassa sitä lääkettä?" Roy alkoi ärsyyntyä. Hän ei ollut nähnyt Maesia moneen kuukauteen, ja nyt kun hän oli pitkästä aikaa käymässä Keskuksessa, pieni vilustuminen oli tärkeämpää kuin oluella käyminen hänen kanssaan?

"Tietenkään hän ei voi jättää sairasta lasta yksin kotiin, eikä myöskään ottaa mukaansa apteekkiin. Sehän voisi pahentaa Elysia-kullan tilaa!" Maesin silmiin kohosi haaveilevan lälly ilme tämän ajatellessa perhettään.

Roy halusi takoa päätään seinään. Hän vannoi, että jos hänellä joskus olisi jotain mitä voisi kutsua perheeksi, hän ei käyttäytyisi yhtä naurettavalla tavalla kuin Maes.

Mutta... hänen oli myönnettävä, että oli hiukan kateellinen.

[hamsu]

Voi Maes. Olet onnistunut tyypissä täydellisesti, Roykin on onnistunut ja onnistuit saamaan minunkin miltei lyömään päätäni seinään, kun hätätapaus sitten selvisi Ihana hössöttäjä.

Roy halusi takoa päätään seinään. Hän vannoi, että jos hänellä joskus olisi jotain mitä voisi kutsua perheeksi, hän ei käyttäytyisi yhtä naurettavalla tavalla kuin Maes.
Mutta... hänen oli myönnettävä, että oli hiukan kateellinen.

Roy parka, kävi sääliksi mussukka ei halua olla samanlainen ja kuitenkin haluaisi, edes maistiaisen tuosta huolettomuudesta(?).  Ehdottomasti Roy tarvitsee Edin kainaloonsa paijattavaksi.

   hamsu

[DulzGraham]

Luin ensin tuon Millainen elämä, sellainen kuolema ja tämän suoraan siihen perään ja tämä oli totaalisulatus siitä kieroutuneisuudesta höperöön hymyyn. Ja pentele, saat miut itkemään, koska tällainen Maes aidoimmillaan laittaa aina alitajunnan tunkemaan ne hirveät hautajaiset verkkokalvolle... Miksi parhaat kuolevat aina?

Itkut sikseen. Tämä oli ihana.

Roy oli tässä suloinen ja ihan oma itsensä. Juuri tällaista toisinaan kaivataankin. Jos olisin tuolla paikan päällä, repeäisin Maesin poistuttua semmoiseen nauruun että Roy ihan varmasti uudistaisi kampaukseni, eikä välttämättä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla x)

Kiitoksia siis tästäkin. Rakentava lomalla ja hatunnosto ja kumarrus ja pyörähdys ja ai niin, paluu takaisin, uusi kumarrus ja railakasta kesää, päästäkäähän sisäiset itsenne vapaaksi ja antakaa mennä (what)!!

-Duzku

[Kaatosade]

hamsu: Maesin hahmoa on aina hirmu kiva kirjoittaa, kiva jos hän tuntui itseltään vaikka tämä olikin tällainen lyhäri. Voin kuvitella Royn ilmeen, kun tämän hätätapauksen todellinen luonne selviää... *facepalm* Joo, Roy selkeästi alitajuisesti kaipaa Ediä tuossa.

DulzGram: Maesin kuolema sarjassa jaksaa kyllä ahdistaa joka kerran, mutta onneksi hän elää ikuisesti ficeissä. <3 Mun teksteissä hahmo tuppaa kyläilemään ainakin melkein liiaksi, kun jotenkin en osaa kirjoittaa edes Roy/Ediä ilman että hän tunkee uteliaan nenänsä mukaan. Mulla oli tämän kirjoitettuani kyllä kriisi siitä, oliko tässä koko ficletissä nyt mitään sellaista pointtia että tätä olisi edes kannattanut kirjoittaa, mutta onhan tällaiset ihan hyvänmielenkamaa toisinaan, ja välillä pitää tyhjentää ideoita päästä, vaikka en ei niin elämää suuremmilta tuntuisikaan.

Kiitos teille kommenteistanne, kiva että joku eksyi lukemaan tämän pikkuisenkin. <3

[Elfmaiden]

Voe ei... 
Maes oli tässä juuri niin yliampuvan hössö kuin mahdollista, Roy tuntuu niin järkevältä... Loppu oli suloinen. Mihinkähän maailmaan tämä liittyy, 9 kk?

[Kaatosade]

Elfmaiden: Tällaista Maesia on aina hauska kirjoittaa, ja mun oli helppo kuvitella Royn tuskastuneisuus moiseen käytökseen. Ei tämä taida liittyä mihinkään aikaisempaan ficciini, en ole ainakaan tietoisesti sellaista tarkoittanut - useimmat niistä eivät liity toisiinsa mitenkään vaikka jotkin visiot voivatkin olla samankaltaisia - mutta tulkita saa toki miten haluaa. Kiitos kommentistasi. <3