Ficin nimi: Rahtunen rakkautta
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Draama, hieman romantiikkaa.
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Nymfadora Tonks/Remus Lupin
Summary: Killalla on kokous ja Tonks yrittää ehtiä paikalle edes juuri ja juuri ajoissa, kunnes pelaakin itselleen vahingossa lisäaikaa…
Vastuunvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille.
A/N: Velhojen perhepotretti 3.0, Lupinin perhe, Nymfadora.
Pakko se on taas valloittaa tätä Codrickin notkoa, kun en oikein suoranaisesti voi sanoa, että tämä Hunajaherttuaankaan kuuluisi
Ja pyydän otsikkoakin valmiiksi anteeksi. Olen aina ollut huono nimien kanssa: niin otsikoissa kuin hahmojenkin suhteen.
Rahtunen rakkauttaÄkkiä nyt tai myöhästyn…
RÄKS!
Jalka kolahti sateenvarjotelineeseen. Valtava peikonjalka tömähti maahan sylkien ulos jokaisen sateenvarjon, ja samaan aikaan kun Tonks kiljaisi törmätessään lattiaan, alkoi raivokas kiljuminen:
”
Saastat! Roskasakki! Puoliveriset kummajaiset, painukaa tiehenne täältä! Kuinka kehtaatte vallata kallisarvoisen taloni?! Verenpetturit…”
”Pää kiinni senkin vanha eukonkuvatus!” Siriuksen ääni huusi, ja Tonks nosti katseensa huomaten juuri ja juuri, miten Sirius juoksi suorinta tietä taulun luokse Arthur perässään.
”Voi Sirius, olen niin pahoillani”, hän voihkaisi, mutta turhaan, sillä anteeksipyyntö hukkui rouva Mustan solvauksiin ja Siriuksen karjuntaan. Tonks huokaisi hitusen lannistuneena ja kolautti otsansa lattiaa vasten. Miten ihmeessä hän aina onnistui?
”Oletko kunnossa?”
Kuin sähköiskun saaneena nainen hätkähti ja nosti kasvonsa. Remus Lupin seisoi hänen edessään kasvoillaan hitusen huolestunut ilme ja oikea käsi ojennettuna häntä kohti. Tonks tunsi, miten hänen sisimmässään alkoi kihelmöidä. Pieni puna alkoi kohota hänen kasvoilleen samalla kun pieni hämmentynyt hymy levisi naisen kasvoille. Tonks oli myös varma, että hänen hiuksensa elivät omaa elämäänsä ja vaihtoivat sävyään kenties pinkistä hempeän vaaleanpunaiseksi, mutta hän toivoi, ettei Remus laittaisi merkille sellaista pikkuseikkaa. Hän todella toivoi…
”Eh, olen ihan kunnossa”, hän naurahti hitusen hermostuneena ja tarttui miehen käteen kiinni. Tonks tunsi lämmön aallon pyyhkäisevän lävitseen tuntiessaan, miten tuo vahva ja tukeva käsi puristui hänen hennon kätensä ympärille. Hän tunsi, miten miehen käden lämpö sulatti hänen kohmeiset sormensa, joita hän oli palelluttanut tammikuun pakkasessa suorittaessaan Killan tehtävää.
Tonks kampesi itsensä ylös ja kohtasi meripihkanväriset silmät. ”Kiitos.”
Remus hymyili lempeästi, kenties hymyn seassa oli hitunen huvittuneisuutta, ja nyökkäsi pienesti. Tonks ei irrottanut katsettaan noista paljon kokeneista silmistä ja keräsi kaiken lämmön, mitä Remuksen katse ja käsi välittivät häneen. Hän ei uskaltanut puristaa lujempaa. Hän pelkäsi, että mies tajuaisi pitelevänsä edelleen naisen kädestä kiinni ja rikkoisi kosketuksen, palauttaisi hänet takaisin siihen todellisuuteen, jossa rouva Musta ulvoi täyttä kurkkua solvauksia, todellisuuteen, jossa Voldemort oli palannut ja Kuolonsyöjät tuhosivat maailmaa pala palalta. Todellisuuteen, jossa jokainen sai taistella omasta elämästään, odottivat olevansa seuraava...
”Voi kultaseni, onhan kaikki hyvin?”
Kysymys oli hiljainen, mutta se kuului niin läheltä, että sai Tonksin hätkähtämään. Hän käänsi katseensa vauhkona Mollyyn, joka kipitti heidän luokseen huolestuneen näköisenä. Siinä samassa Tonks tajusi, että rouva Musta oli taas hiljennetty, ja hänen pettymyksekseen käsi valahti alas hänen vierelleen, melkein yhtä kylmänä kuin hetki sitten ulkoa tultuaan. Remus oli päästänyt irti.
”On, on, Molly, ei ole mitään hätää”, Tonks vastasi naurahtaen peittäen pettymyksensä vanhemmalta naiselta. ”Ei mitään vakavampaa, kompastuin vain..”
”Hyvä, hyvä”, Molly mutisi hieman poissaolevana ja vilkaisi kaadettua peikonjalkaa ja levällään makaavia sateenvarjoja. ”Remus, olisitko kultainen ja laittaisit nuo takaisin? Aloitetaan sitten kokous.”
”Mielihyvin, Molly”, Remus vastasi. Tonks loi mieheen vielä kiitollisen hymyn ennen kuin lähti Mollyn saattelemana omiin ajatuksiinsa vajonneena kohti keittiötä, jossa suurin osa kiltalaisista jo odotti.