Author: Willy
Genre: romance
Pairing: Ron/Narcissa
Rating: S
Summary: Miten tehdä puhdasverisen naisen päivästä ainutlaatuinen?
Disclaimer: Rowin hahmot, joita lainasin hiukan.
A/N: FanFic100, sana 085. Nainen
3 kertaa kun-haaste
Aina kohdatessaan Narcissa Malfoyn, Ronin ensimmäinen ajatus oli se miten kaunis nainen oli. Narcissa oli pitkä ja hyvin siro. Solisluut erottuivat selkeästi kahden pyöreän, täsmälleen samankokoisen rinnan yläpuolella ja korostivat naisen hoikkaa rakennetta entisestään. Iho oli maidonvaalea, mutta se ei suinkaan saanut Narcissaa näyttämään sairaalta niin kuin jotkut kalpeat ihmiset näyttivät vaan kalpeus oli kuin tehty hänelle. Sormet olivat pitkät ja kapeat ja ne päättyivät pitkiin, hyvin hoidettuihin viininpunaisiksi lakattuihin kynsiin. Joihinkin sormiin oli pujotettu kauniita, varsin kalliin näköisiä sormuksia joista osassa säihkyi pieniä timantteja. Narcissalla oli näitä kalliita koruja myös ranteissaan, kaulassaan ja korvissaan ja myös hänen kaapunsa olivat hienojen suunnittelijoiden käsialaa ja sopivat naiselle täydellisesti, ihan kuin ne olisi suunniteltu yksinomaan hänelle. Narcissan platinanvaaleat hiukset olivat pitkät, silkinpehmeät, kiiltävät ja ne kehystivät erinomaisesti kasvojen kapeita piirteitä. Pehmeät huulet oli punattu ruusunpunaisiksi, silmät olivat suuret ja siniset ja nenä täydellisen suora, joskin aavistuksen nyrpistynyt. Ron muisti Harryn maininneen, että Narcissa näytti alituiseen siltä kuin tämän edessä olisi jotain haisevaa, mutta punapää oli vakaasti sitä mieltä että hänen ystävänsä liioitteli. Hänestä Narcissan nenä sopi täydellisesti naisen hiottuun ja eleganttiin rotunaisen ulkokuoreen.
Yleensä tässä vaiheessa Ronin mieliala laski yhtä nopeasti kuin Narcissan kohtaaminen oli sitä nostanut. Hänelle ei ikinä olisi mahdollisuuksia sellaiseen naiseen, ei kun Narcissa kuului puhdasveristen noitien suuresti arvostettuun kermaan ja sattui vielä olemaan häikäisevän rikas sekä Ronia huomattavasti vanhempi. Weasleyn perheen nuorimmalla pojalla ei ollut mitään tarjottavaa Narcissalle, jolla taatusti oli jo kaikkea ja kaiken lisäksi punapää satuttiin tuntemaan verenpetturina. Ronilla ei ollut pienintäkään aikomusta lopettaa verenpetturina olemista, mutta silti hän olisi tahtonut kovasti miellyttää naista jotenkin.
Siispä Ronin oli keksittävä keino, jolla voisi miellyttää Narcissaa paljastumatta ja ilman että tarvitsisi järkyttävää kasaa kultaa. Hänen oli selvitettävä, miten hurmataan puhdasverinen nainen.
I
Ronista oli itsestäänselvyys, että Narcissalle kuului lähettää kaikista kukista juuri narsisseja. Narcissa oli varmasti saanut kyseisiä kukkia usein aikaisemminkin, mutta Ronista narsissit sopivat naiselle parhaiten eikä se johtunut pelkästään nimestä. Narsissi oli kestävä kasvi, se saattoi selvitä ankaristakin talvista hengissä. Lisäksi sen kauniin ulkomuodon alle kätkeytyi kasvin petollinen, myrkyllinen olemus. Pikkujyrsijät jättivät narsissit koskemattomiksi ja jos ne joskus erehtyivät niitä maistamaan ei jälki ollut kaunista. Narsissi selviytyi tässäkin tapauksessa voittajana ja Ron uskoi, että Narcissa oli yhtä vahva kuin kasvi jonka mukaan hänet oli nimetty. Kaupasta Ron osti kaksi kimppua keltakukkaista kasvia ja noista kimpuista hän karsi huonoimmat osat pois ja yhdisti jäljelle jääneet yhdeksi suureksi kimpuksi. Puhdasverinen nainen ansaitsi vain parasta.
II
Jokainen tiesi, että puhtaan veren ja hyvän viinin välillä oli tärkeä side. Ne kaksi tuntuivat kulkevan käsi kädessä eikä puhdasveristä voinut sanoa verensä arvoiseksi, ellei hän osannut erottaa hyvää viiniä huonosta. Puhdasveriselle oli kohteliasta tarjota parhainta saatavilla olevaa viiniä, sen tuli olla hyvää vuosikertaa ja täsmälleen oikean ajan käynyttä. Sen tuli olla valmistettu parhaista saatavilla olevista rypäleistä, jotka oli kasvatettu maaseudulla eristyksissä kaupungin saasteista ja joiden kasvattamisesta ja murskauksesta olivat huolehtineen alansa pätevimmät ammattilaiset. Hinta ei saanut olla este viiniä ostettaessa.
Kun Ron astui viinikauppaan, hän ohitti suosiolla ne halpoja viiniä pursuilevat hyllyt joista hän tavallisesti juomansa valitsi. Ron suunnisti suoraan kassalle keskustelemaan myyjän kanssa ja teki selväksi, että halusi ehdottomasti parhaan viinin jota oli tarjolla. Kauppias poistui hetkeksi kellariin ja palasi pian mukanaan kristallipullo, joka oli täynnä hyvän viinin ystävän odotuksia vastaavaa juotavaa. Hinta oli moninkertainen verrattuna siihen mitä nuori mies oli yleensä tottunut viinistä maksamaan, mutta hän ei surrut hetkeäkään menettämiensä rahojen perään. Vain parasta kauniille, puhdasveriselle naiselle.
III
Koska Ron ei voinut viedä kukkia ja viiniä itse, hänen oli kerrottava kirjeessä kaikki mitä halusi tai ainakin pystyi sanomaan. Hän varasi postitoimituksesta pöllön, joka oli hienoa rotua, hyvin koulutettu ja tarpeeksi kestävä viemään lahjan perille. Posityyhtysen käyttäminen ei tullut kysymykseenkään, koska sen omistajan olisi voinut liian helposti jäljittää, lisäksi se oli liian pieni eikä sitä voinut kehua kovinkaan sivistyneeksi postinviejäksi.
Ron veti pätkän pergamenttia eteensä, latasi sulkakynänsä ja alkoi miettiä mitä haluaisi sanoa. Hän ei halunnut olla liian tungetteleva, Narcissa oli sentään naimisissa ja hienovaraisuus oli hyvä muistaa. Pieni aistikkuus ja imartelu oli kuitenkin ehdotonta, jos halusi tehdä vaikutuksen kyseiseen naiseen. Ron keskittyi kehumaan varovaisin sanoin naisen kauneutta ja kertomaan, miten hemmottelisi tätä jos olisi kyllin sopiva astumaan Narcissan eteen. Ron olisi halunnut luvata, että lähettää uuden lahjan varmasti hyvinkin pian, mutta päätti sitten jättää sen yllätykseksi. Allekirjoitukseksi hän ei laittanut mitään, koska hänen oma nimensä olisi pilannut tyylikkään kokonaisuuden ja salanimet olivat Ronin mielestä kerta kaikkiaan typeriä.
Sen lisäksi, että tekstin tuli olla rakenteeltaan sopivassa suhteessa runollista, se tuli myös kirjoittaa haalistumattomalla musteella ja hyvässä vireessä olevalla sulkakynälle parhaalle mahdolliselle, kestävälle pergamentille. Pieniinkin asioihin tuli kiinnittää huomiota, kun lähetettiin kirje puhdasveriselle naiselle.
Seuraavana aamuna Narcissa oli paremmalla tuulella kuin aikoihin eikä Lucius pitänyt siitä, varsinkaan kun hänen vaimonsa ei suostunut kertomaan mikä tätä niin hymyilytti.
