Kosmik: Kiitos paljon kommentistasi. Olen melko sanaton, sillä en olettanut kenenkään kommentoivan tätä, kun nämä raapaleet eivät ole niin viimeisteltyjä kuin mä ehkä toivoisin niiden olevan. Mutta jatkoa tulee tässä kolmen raapaleen verran. Ja ehkä mä voisin kirjoittaa näitä enemmänkin, jos vaan inspistä riittää
3. Sydän tyhjää lyö
Hahmot: Eelis, myöhemmin Eelis ja Jirko
Ikäraja: K-7
Varoitukset: Yksi kirosana sieltä löytyy sekä kahden pojan välistä söpöilyä
Yhteenveto:
”Seistessään koko koulun edessä helvetin naurettavan kevätjuhlan jälkeen Eelis toivoo olevansa lapsi eikä teini...”Sanoja yhteensä: 190
Päivän aikana Eelis on saanut pari kertaa ovenkarmeista sormilleen. Sekin vain, koska hän on yrittänyt estää sitä painumasta lukkoon. Tummahiuksisen pojan käydessä nukkumaan yksin vuoteessaan, hän kuuntelee, miten katolta kuuluu lintujen rapistelua niiden hyppiessä siellä. Poika kääntää kylkeään huokaisten, mutta ei meinaa saada nukahdettua. Seuraavana aamuna hänen peruskouluaikansa on ohi.
Isoäidin huhuilu seuraavana aamuna havahduttaa Eeliksen katkonaisesta unestaan. Eelis kiroaa ääneen huonoa tuuriaan, sitä, että hänen täytyy viettää aikaa isoäitinsä valvovan katseen alla. Joskus isoäiti lukee jopa pojalle lähetetyt kortit, joita on kertynyt jääkaapin oveen melko mukavasti viimeisen vuoden aikana. Eelis ihmettelee, miksi Mike ja hänen muut kaverinsa lähettävät hänelle kortteja, kun hänellä on mahdollisuus käyttää nettiyhteyttäkin, rajoitetusti tosin.
Seistessään koko koulun edessä vastaanottamassa todistuksia aivan helvetin naurettavan kevätjuhlan jälkeen, Eelis toivoo vain olevansa lapsi eikä teini. Hän ei tiedä, että hänellä ei kuitenkaan ole asiat huonosti. Kevätjuhlan jälkeen Eelis raahautuu isoäitinsä kotiin keskinkertainen todistus kourassaan ja tuntee, miten joku halaa yllättäen häntä takaapäin. Hän kääntyy ja näkee Jirkon vihreät, uteliaasti ja onnellisesti kimaltelevat silmät.
”Sä se osaat aina yllättää”, Eelis toteaa pojalle tuntiessaan tämän hiusten kutittavan hänen leukaansa.
”Niin mää tairan osata”, Jirko hymähtää painaen huulensa tummahiuksisen pojan huulille.
4. Voi, kuinka me sinua kaivataan
Hahmot: Teemu, Jarkko ja Mikael
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintana kuolema ja kiroilua
Yhteenveto:
”Mikael tietää Eeliksen ajattelevan kavereitaan, ainakin toivoo tämän ajattelevan...”Sanoja yhteensä: 235
”Miksi Eeliksen piti lähteä?” Teemu kysyy taas Mikaelilta ja Jarkolta.
Pojat huokaisevat. Ei helvetti, taasko tuolle saa selittää koko jutun juurta jaksain?
”Koska se ajoi ojaan ja oli ihan vitun kännissä sen vanhempien nähden. Sen vanhemmat katsoi parhaaksi lähettää sen muualle käymään peruskoulunsa loppuun, kun me oltiin niiden mielestä vitunmoisia kauhukakaroita, jotka on turmelleet Eeliksen mielen”, Jarkko toteaa katsoen Teemuun tavalla, joka kertoo, että asia on loppuunkäsitelty.
Mikael ei sano mitään, tuijottaa vain kenkiensä kärkiä ja toivoisi, että voisi kutoa kitarallaan sävelten verkon, johon kietoutua ja unohtaa muun maailman. Siinä maailmassa ei olisi sijaa kyynelille, jotka valuvat hänen poskilleen joka vitun ilta hänen miettiessään Eelistä, mutta myös samana iltan kuollutta Sanelmaa. Sanelma oli tyttö, joka rakasti häntä, mutta hän ei kyennyt vastaamaan tytön tunteisiin samalla tavalla eikä tiennyt Sanelman masennuksesta mitään.
”Kai se on tulossa joskus takaisin?” Teemu kysyy sitten.
”Kai se joskus tulee. Nyt peruskoulu loppui, niin kyl se varmaan tulee takas Kurkumaan”, Jarkko vastaa katsoen Mikaelia kysyvästi. Mikael nyökkää.
”Mä en oo saanut siltä tosin vastausta yhteenkään Facebook-viestiin, jonka oon laittanut sille. Tai edes niihin kortteihin, joilla oon muun muassa muistanut sen synttärit”, Mikael kertoo ja antaa kaipauksen taas vallata mielensä.
Mikael tietää Eeliksen ajattelevan kavereitaan, ainakin toivoo tämän ajattelevan niin kuin hän on ajatellut tummatukkaista teinikundia, ”vitun reilua räppifrendiä” lähes päivittäin. Samalla tavalla Mikael ajattelee myös Julia, viulistityttöä, josta on ehtinyt muodostua hänelle todella rakas. Mutta Juli ei korvaa Mikaelille hänen kavereitaan.
5. Tähdenlennon tiellä
Paritus: Eelis/ Jirko
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintana masennus ja miesten välistä söpöilyä
Yhteenveto: Eelis päättää lähteä kesäksi takaisin kotikulmilleen ja hänellä on samalla ehdotus Jirkolle
Sanoja yhteensä: 209
”Mun on korkea aika lähteä takaisin Kurkumaan”, Eelis kertoo yhtenä iltana ja saa Jirkon hätkähtämään huolestunut katse silmissään. Nytkö Eelis hylkää hänet samalla tavalla kuin Pyry?
Jirko yrittää olla ajattelematta Pyryn kuolemaa, vaikka se on viimeisen vuoden aikana vallannut hänen mielensä. Kuoleman ajatteleminen on saanut vaalean pojan niin sekaisin, että hänen on ollut pakko mennä terapiaan ja ruveta syömään mielialalääkkeitä, joiden käytöstä Eelis ei tiedä mitään. Ei tiedä, vaikka on kokenut varmasti kaveriporukkansa kanssa pahempiakin asioita kuin Jirko Pyryn kanssa.
”Kai sä tulet mun mukaani?” Eelis haluaa hetken päästä tietää.
”Mää en tierä viel, saanks mää eres lupaa mun porukoilt...” Jirko aloittaa epävarmasti.
”Kyllä ne antaa sulle luvan, mä uskon sen. Ja sitäpaitsi... Meillä on edessä koko kesä”, Eelis sanoo hymyillen ja tarttuu Jirkoa kädestä hellästi.
He suutelevat toisiaan välittämättä siitä, vaikka joku näkisi heidät. Suudelma johtaa kaatumiseen nurmikolle, tupakan sytyttämiseen, toiseen tupakkaan ja kevyisiin kosketuksiin vaatteiden alla. Eeliksen sormet sujahtavat Jirkon housunkauluksesta sisään, silittelevät hellästi tämän ihon nukkaista pintaa, jolle karva ei ole ehtinyt kunnolla vielä edes kasvaa. Jirko sulkee silmänsä toivoen, ettei hetki loppuisi mihinkään keskeytykseen.
Mutta Jirkon toive ei toteudu, vaan Eeliksen on lähdettävä pakkaamaan tavaroitaan. Vielä ennen heidän teittensä erkanemista Jirko lupaa soittaa Eelikselle seuraavana päivänä ja kertoa, mitä hänen vanhempansa ovat sanoneet tämän lähtemisestä.