Eivät he koskaan lähteneet, S ~ Teddy Lupin

[Subbe93]

Ficin nimi: Eivät he koskaan lähteneet
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Angst, deatfic
Ikäraja: S
Päähenkilö: Teddy Lupin
Summary: Teddy muisteli, miten Harry oli kertonut hänelle sodasta ja äidin ja isän kuolemasta. He olivat taistelleet pahaa vastaan viimeiseen asti.
Vastuunvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille.

A/N: Spurttiraapale III, sana: Harmaa
         Velhojen perhepotretti 3.0, Lupinin perhe, Teddy

Eivät he koskaan lähteneet

Sadepäivä oli yksi synkimmistä ja se sai jopa Teddy Lupinin mielialan laskemaan. Pää nojaten kylmää lasia vasten hän tuijotti Tylypahkan tiluksia. Teddy muisteli, miten Harry oli kertonut hänelle sodasta ja äidin ja isän kuolemasta. He olivat taistelleet pahaa vastaan viimeiseen asti. Teddyn pitäisi olla ylpeä heistä. Ja kyllä hän olikin! Ei hän sitä kieltänyt. Hänen vanhempansa olivat olleet rohkeita ja taistelleet paremman maailman puolesta, mutta juuri nyt hänen mietteensä karkasivat ajatukseen, miten erilaista kaikki voisi olla, jos äiti ja isä olisivat elossa.

Teddy muisti elävästi kuusivuotispäivänsä. Ginny oli leiponut hänelle kakun ja tuonut sen pöytään kuuden kynttilän palaessa. Häntä oli kehotettu puhaltamaan ne ja toivomaan samalla jotakin. Ja Teddy oli toivonut.

”Toivoin, että äiti ja isä olisivat täällä”, pikku-Teddy kertoi kummisedälleen myöhemmin heidän ollessa kahden. Hän muisti, miten Harryn kasvot olivat muuttuneet kovin surullisiksi. Lopulta mies oli kyykistynyt hänen eteensä ja laskenut kätensä pojan olkapäille.

”Kuule Teddy. He…” Harry oli ollut hetken hiljaa. ”Minulle kerran sanottiin, etteivät rakkaimmat koskaan hylkää meitä.” Mies siirsi kätensä hellästi pojan rintakehää vasten. ”He elävät sinussa ja tulevat esiin selkeimmin aina silloin kun sinä heitä eniten tarvitset.”

”Niinkö?” Teddy oli kysynyt hieman epäillen. Vastaukseksi mies oli nyökännyt. Hiljaisuus oli laskeutunut heidän välilleen.

”Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu, Teddy”, Harry oli sanonut lopulta hiljaa ja Teddy oli nostanut katseensa takaisin mieheen. ”Minäkin olen menettänyt vanhempani vauvana, enkä koskaan saanut tuntea heitä. Mutta silti he ovat aina olleet minun kanssani. Ja usko minua, kun sanon: vanhempasi ovat aina sinun luonasi. Eivät he koskaan lähteneet. Et vain… voi nähdä heitä. Mutta…”

…voit tuntea, Teddy jatkoi hiljaa siirtäen katseensa ikkunasta. Hän nosti kätensä rintakehälleen juuri siihen kohtaan, johon muisti Harryn koskeneen häntä silloin. Pieni surullinen hymy ilmestyi pojan kasvoille, kun tämä sulki silmänsä. Siihen Teddy halusi uskoa. Hän halusi uskoa, että isä ja äiti olisivat aina hänen kanssaan. Aina.

[Arctic Heath]

Voih niin surullinen!

Pelkkä aihekin saa jo kyyneliin. Hieno otsikko ja hyvä ficci kokonaisuudessaan.

Kiitos.

[Lily-Rose]

Tää teksti osu silmiin nimensä ansiosta. Upea nimi!

 Musta on hienoa, että Harry kertoo noin paljon asioita Teddylle, vaikka se onkin vasta lapsi, mutta että Teddy tietää, missä sen vanhemmat on kuolleet ja näin.
 
 Tosi vaikee sanoo näin lyhyestä tekstistä mitään, mutta yritän tässä kovasti saada rakentavaa aikaiseksi - vaikka se taitaa jäädä vain yritykseksi.

 Joka tapauksessa tykkäsin tästä paljon ja Harry on ihana kummisetä Teddylle!

”Toivoin, että äiti ja isä olisivat täällä”, pikku-Teddy kertoi kummisedälleen myöhemmin heidän ollessa kahden. Hän muisti, miten Harryn kasvot olivat muuttuneet kovin surullisiksi. Lopulta mies oli kyykistynyt hänen eteensä ja laskenut kätensä pojan olkapäille.

”Kuule Teddy. He…” Harry oli ollut hetken hiljaa. ”Minulle kerran sanottiin, etteivät rakkaimmat koskaan hylkää meitä.” Mies siirsi kätensä hellästi pojan rintakehää vasten. ”He elävät sinussa ja tulevat esiin selkeimmin aina silloin kun sinä heitä eniten tarvitset.”

”Niinkö?” Teddy oli kysynyt hieman epäillen. Vastaukseksi mies oli nyökännyt. Hiljaisuus oli laskeutunut heidän välilleen.

Pakkohan mun oli lainata edes yksi kohta, vaikka olikin vaikea valita sitä yhtä, koska oisin voinu lainata koko tekstin, niin upea tämä oli. Mutta tykkäsin tästä kovasti, liikutuin jotenkin siitä, kuinka Teddy toivoi syntymäpäivänään, että hänen vanhempansakin voisivat olla paikalla. Suloista.

 Pakko kehua vielä erikseen tuota lopetusta! Ihana! En saanut selvää kuvaa siitä, minkä ikäinen Teddy oli tässä ficissä, mutta epäilisin hänen olevan yhdentoista - kahdentoista? Lopetus sopi hyvin yhteen alun kanssa, mutta jätti sopivasti aukkoja.

 Kaiken kaikkiaan ihana ficceröinen, joka pelasti mun tylsän lauantai-illan. Kiitos tästä!

<3: Lily

[DragonHeart58]

Nyyh 

Tosi haikea mutta samalla lohdullinen ficci. Kävi kovin sääliksi Teddyä, ja vaikka kokemusta ei tuollaisesta minulla ole, kyllä siihen tuskaan ja menetykseen pystyy silti samaistumaan. Minusta oli tosi kiva, ettei tämä kuitenkaan ollut sellainen ficci, jossa kaikki olisi ollut vain kurjaa, synkkää ja surullista, vaan tässä oli kuitenkin mukana se toivo ja usko siitä, että meille rakkaat ihmiset jäävät mieliimme pysyvästi. Oli myös tosi kiva, kun Teddyllä oli Harry, jolla oli kokemusta vanhempien menetyksestä, eikä Teddyn tarvinnut olla sen asian kanssa yksin

Tykkäsin tästä todella. Tässä oli sellaista haikeutta ja kaipuuta, mutta silti se, että Teddyllä oli rakastavia ihmisiä ympärillään ja muisto vanhemmistaan sydämessään, oli tosi lohdullista Oli myös kiva, ettei Teddy syyllistänyt vanhempiaan siitä, että he taistelivat ja menehtyivät sodassa. Vaikka Teddy oli nuori, oli tosi kiva että teit hänestä tässä ymmärtäväisen ja sopeutumiskykyisen hahmon, vaikka tuo kuolema tosissaan on rankka aihe.

Ja niin, tuo Teddyn toive oli tosissaan sellainen, joka luo jähmeän palan yhden jos toisen kurkkuun ja saa tuntemaan häntä kohtaan sympatiaa ja sääliä

Mutta siis tosi onnistunut ficci, tykkäsin tosi paljon!

Kiitos kovasti!

-DragonHeart58

[Subbe93]

Wolf Script: Kaunis kiitos Aihe on kyllä surullinen, ja täytyy myöntää, että vuodatin itsekin pari kyyneltä, kun mietin tämän ficin kirjoittamista…

Lily-Rose: Voi kiitos! Ihanaa, että pidit Mitä tulee Teddyn ikään, niin kai se on myönnettävä, etten oikein itsekään tiedä Täytyy sanoa, etten miettinyt muuta kuin sen, että Teddy olisi Tylypahkassa, jossa olisi aikaa pysähtyä joskus miettimään asioita. Pottereilla kun kuitenkin olisi ollut James, Albus ja Lily, joiden ansiosta tuollaisia ei välttämättä olisi ehtinyt miettimään – tai ainakin minä kuvittelen, että Teddyllä olisi hyvin läheinen Jamesille, Albukselle ja Lilylle, vähän kuin isoveli tai jotain. Mutta en sitten tiedä, miten muut ajattelevat

DragonHeart58: Iso kiitos sinullekin kommentista Harry oli oikeastaan heti ensimmäinen vaihtoehto tuohon, juuri siksi, että häntä ja Teddyä yhdistää periaatteessa samanlainen menneisyys. Harry sai oppia tuntemaan vanhempiaan tarinoiden kautta, ja ne tarinat kertoi Sirius ja Remus. Jotenkin siis ajattelin, että ehkä juuri Harry olisi Teddylle se, joka kenties kertoisi Remuksesta ja Tonksista sen, minkä tiesi ja on saanut kuulla.
Itse asiassa mä pidän Teddyä jotenkin sellaisena hahmona, joka on hyväksynyt vanhempiensa kuoleman ja ymmärtää, miksi. En tiedä, ehkä siihen vaikuttaa se, että Teddy on elänyt melkein koko elämänsä ilman vanhempia, ja toisaalta, minun kuvittelemani Teddy on isänsä lailla ymmärtäväinen ja rauhallinen, mutta sitten äitinsä tavoin sen verran innokas ja "täynnä elämää", ettei periaatteessa jää vatvomaan vanhempiensa kuolemaa, jolle ei voi tehdä mitään. Ja kuten sanoit, Teddyllä on ympärillään rakastavia ihmisiä. Kuten Potterit, jotka (ainakin muistaakseni) pitivät Teddyä perheenjäsenenä

Okeih, olikohan mun vastauksissa mitään järkeä? Toivottavasti! Haluan vielä painottaa, että olen todella kiitollinen ja otettu kommenteistänne! Iso kiitos vielä! <3

[sumuinen]

Tämä on kaunis. Surullinen, mutta kaunis.

”Toivoin, että äiti ja isä olisivat täällä”, pikku-Teddy kertoi kummisedälleen myöhemmin heidän ollessa kahden. Hän muisti, miten Harryn kasvot olivat muuttuneet kovin surullisiksi. Lopulta mies oli kyykistynyt hänen eteensä ja laskenut kätensä pojan olkapäille.

Pieni kuusivuotias Teddy
Tämä on kauneutta.
Anteeksi en osaa kommentoida mitään järkevää. Tässäkään ei ole varmaan mitään järkeä mutta jätän tämän nyt tähän koska en keksi sanottavaa. Kiitos mukavasta lukukokemuksesta.

[SpringRose]

Awwww.. Otsikon lukiessani aavistelin kamalia mutta voi..! Ihana ficci, tosi liikuttavaa kun molemmat ovat menettäneet vanhempansa ja kaikkea... >yrittää räpytellä kyyneleet pois silmistä< Kirjoitat upeasti!!

[Subbe93]

Voi kiitos, kiitos kommenteista sumuinen ja SpringRose! Ihana kuulla, että piditte, kiitos!

[Subbe93]

Oi kiitos, ran, olen iloinen, että pidit tekstistä! Silloin kun kirjoitin tätä ja tajusin, mitä oli tulossa, pidin kovasti ideastani ja halusin tehdä tekstistä niin "täydellisen" kuin vain kykenisin. Ja täytyy myöntää, että olin aika ylpeä tästä ficistäni On siis jotenkin ihanaa huomata, että muutkin ovat pitäneet siitä, ja on vielä ihanampaa kuulla, missä kaikessa olen onnistunut!

Esimerkiksi mainitsemasi Harryn ja Ginnyn läsnäolon tärkeys ja luonnollisuus, ja se, että tekstissä oli paljon juttuja, muttei liikaa, ovat ainakin minulle niitä onnistumisen merkkejä Ja koska en ole oikeasti edes ajatellut kumpaakaan asiaa kirjoittaessani, niin on sitten ihana lukea tarkemmin toisten esiin tuomana niitä onnistuneita asioita

[Larjus]

IIii, päätinpä nyt lukasta sulta jotain Potter-tuotantoa, ihan noin muuten vain Ja valitsin juuri tämän, koska se otsikkokeskustelu joskus jossain topicissa (ehkä muistat kun selitin siitä sulle yksärillä XD Tai sitten et.)

Anyways, vaikka otsikko saa mussa sen keskustelun vuoksi hilpeyttä aikaseks, tää fici itsessään oli kaikkea muuta. Surullinen mutta lohdullinen. Lupinit on aina ollut mulle HP:ssä tärkeä perhe (ehkä se kakkonen heti Malfoyden jälkeen, en tiedä, muita en oo rankannu), joten kiva lukea niistä. Harmitti canonissa surulliset käänteet :/ Onhan ne toki tässäkin läsnä, mutta... Ehkä sä ymmärrät. Asiaan on paneuduttu enemmän.

Voih, voin kuvitella, miten aina niin iloinen ja eteenpäin ponnisteleva Teddy (se on mun headcanon XD) hiljentyy miettimään vanhempiaan ja sitä, etteivät he koskaan lähtenetkään...  Oijoi, tässähän herkistyy itsekin... Onneksi Teddyllä on kuitenkin läheisiä ja rakastava perhe <3

[Subbe93]

Voi Larjus, kyllä mä muistan tuon keskustelun xD Kiva kuitenkin, että uskaltauduit tulla lukemaan, ja pidit :3 Lupinit on mun suosikki, lempihahmo Remus, ollu siit asti, kun kolmosessa ilmesty :3 Ja voit uskoo, mikä itkupotkuraivari synty viimisessä kirjassa Joten halusin kirjottaa Teddystä, joka kaikesta iloisuudesta ja positiivisuudesta huolimatta tahtoo hetkeksi pysähtyä kaipaamaan vanhempiaan...

Mutta kiitos kommentista, tosi kiva, että päädyit lukemaan <3

[Chiakara]

Kuule. Tää on eka kerta ikinä kun alan itkeä ficciä lukiessani, yleensä en itke missään. Mutta tämä ficci oli surullinen ja älyttömän hyvin kirjoitettu. Siitä sinulle suuri kiitos.

-L. Luna