No, en alkanut Mestaria häätämäänkään tekstistä, vaikka olisi ehkä tehnyt mieli (koska sen ei kuulunut tulla tähän tekstiin!)
Eihän sitä nyt voi häätää, kun se on niin hellunen pikku sulopallero! Eikun. Moi. :-D
Tohtori/Mestaria, joten toki olen lukemassa, ja voisin kommentoidakin, on ainakin päässä paljon sanottavaa. Ensteks! Tykkään hirmusti miten laitoit paritusmerkintään Ten/Rose ja Tohtori/Mestari. Tai siis, kun Tohtorin ja Mestarin suhdehan kestää koko niiden elinkaaren ajan, mutta Tohtori ja Rose, no, ne on romanttisia lähinnä Kympin aikaan. Muutenkin noi kaksi shippiä samassa tekstissä on herkullinen yhdistelmä, Mestarin suhtautuminen Tohtorin naisystäviin nyt tiedetään, ja tässäkin sen mustasukkaisuus ja omistushalu tuli aika ihanasti ilmi. Heti kun Tohtori haluaa vähän muistella Rosea niin Mestari tulee ihan yhtäkkiä nurkan takaa ja yrittää päästä Tohtorin housuihin?? Ihan ihme äijä, oikeesti! Jotenkin nauratti että eka asia mitä se tekee niin painaa Tohtorin seinää vasten, mokoma kiimainen horatsu, mutta ihan osuvaa käytöstä, pitäähän Tohtoria nyt muistuttaa että kuka sille on tärkein tyyppi, kun tuntuu Tohtorilta aina välillä unohtuvan.
A/N:ssä sanoitkin jo, että tää on susta vähän kömpelö, ja pakko hieman kompata, muutamassa kohdassa vähän tökki. Ainakin toi et Mestari voihkii, jotenkin ehkä sopis paremmin joku idk murahtelu tai jotain, mielleyhtymät tuosta voihkia-sanasta on vähän ehkä, hmm, vääränlaisia. :-D Ja sit:
katsella Rosea ja seurata tämän elämää sivusta.
miehen ääni kiemurtelee rakennusten varjoista ja Tohtori pysähtyy. Hän tunnistaa äänen ja jo pelkästään tuon äänen kuuleminen saa kylmät väreet
Näis oli vähän toistoa. Mut pikkujuttuja, pikkujuttuja! Muuten tää oli varsin mukava kohtaus, Tohtorin ja Mestarin välinen särmikäs kemia tuli esiin hyvin näinkin lyhyessä tekstissä. Tykästyin hirveesti, miten Mestari "halusi suudella Tohtorin surun unohduksiin", koska se oikeasti välittää Tohtorista, vaikkakin vähän, noh, omalla tavallaan. Ja tässäkin on ehkä nähtävissä sen obsessio omistamiseen, sitä varmaan harmittaa että joku muu kuin se itse saa Tohtorin tuntemaan kipua.
Miehen kasvot ovat tyynet, mutta tummanruskeissa silmissä väikkyy ikivanha suru.
Tää oli ihana! Toi ikivanha suru, oi, mä näen edessäni Kympin sielukkaat, jäätyneet, murheen täyttämät silmät, oijoi!
Mestari painaa huulensa Tohtorin huulia vasten ja huohottaa tämän suuhun.
IS IT HOT IN HERE OR ?? Okei, joo, ei, en, en nyt ala, voivoi, rauhoitu fanitytön sydämeni, ääh!
”Ei nyt”, Tohtori lepyttelee ja painaa etusormensa Mestarin huulille, estäen tätä marmattamasta.
Marmattamasta, apua ihana! :-D Mestari on niiin lapsi oikeesti, en kestä sitä! Muutenkin ihan kujalla. "Miksei nyt?" no ehkä siksi että Tohtorilla on muuta ajateltavaa, senkin pöhkö kujarotta voi ei.
Inhoan kyllä taas Tohtoria tän pätkän takia vähän enemmän, tai siis rakastan sitä mutta myös vihaan. En tajua miten sillä on pokkaa käyttää muita noin röyhkeästi hyväkseen, Mestarikin on ollut sen paras ystävä mitä, yhdeksänsataa vuotta ja ihan kevyesti Tohtori hyppää sen syliin vaikkei oo päässyt Rosesta vielä yli? Ja se tuntee huonoa omaatuntoa Rosen takia?? Arghjs voisin rageta Tohtorin narsistisuudesta kaiket päivät, mutta ehkä suosiolla lopetan tähän ja pyydän anteeksi kommentin tasottomuutta. Anyhow, pidin tästä ihan hirmu paljon, ja luen ihan varmasti jos joskus lisää tällä parituksella rustailet (oon ne sun runot lukenut myös, ja ashjah ne on ihania!! Mut en osaa kommaa runoja joten mainitsen ne tässä. Iihlkjs.) Kiitokseja tästä kovasti, ihana! ♥