Mä en pysty edes selittämään itselleni, miten tällainen herkkupala on mennyt multa ihan ohi.
Regulusta sun kirjoittamana ja vielä mielenkiintoinen paritus! En muista edes bonganneeni tätä aikaisemmin, vaikka onhan tämä varmaan tässä Pimeyden voimien ekalla sivulla pyörinyt hyvän aikaa. Gaah!
Sanotaan nyt ihan tähän alkuun jo, että tykkäsin tästä ihan hurjasti! Regulus hahmona on vähän sellainen tyhjä taulu; kehykset on valmiina, mutta maalauksesta voi tehdä millaisen ikinä haluaa. Mielenkiintoinen teoria tässä sulla siitä, miksi Regulus päätti kääntää takkinsa. Mä aina mietin, että vaikka varmasti Oljon osakseen saamalla kohtelulla on ollut paljon painoarvoa siinä asiassa, mutta ainakin mun mielikuvissa Reguluksen on pakko olla sen verran rationaalinen jäbä, ettei se ehkä ihan pelkästään sen takia uhraisi omaa henkeään.
Ensimmäisestä raapaleesta mulla ei sen erityisempää sanottavaa ole. Oon vähän samoilla linjoilla aiemmin kommentoineen
Verisen Paronittaren kanssa; lähtökohdat käyvät selväksi lukijalle. Mulle ainakin syntyi tästä ensimmäisestä pätkästä jonkinlaisia ennakko-odotuksia tulevan suhteen, jotka olivat sitten osittain oikeassakin.
Kakkosraapaleessa alkoi jo tapahtua, tykkäsin kovasti tuosta pätkästä. Kohtaus oli jotenkin erityisen helppo kuvitella.
Evan kurotti kohti nuorempaa poikaa nähdäkseen tämän käsivarren tarkemmin. Regulus ojensi kättään ja tunsi toisen tarttuvan siihen. Ensin Regulus värähti aiemman poltteen palatessa hetkeksi, mutta rentoutui pian. Vanhemman pojan sormet hivelivät pimeän piirtoa. Regulus kavahti uuden tunteen vallitessa hänet.
Tässä mun lempikohta kakkosraapaleesta. En osaa sitä tarkemmin eritellä, mutta jotenkin tässä oli mun mielestä jotain erinomaisen kutkuttavaa. Mäkin haluan pimeän piirron ja jonkun hottiksen kuolonsyöjän hivelemään sitä!
Reguluksen teki mieli potkaista mahonkisen sänkynsä jalkaa. Asioita oli liikaa, eikä niistä meinannut saada otetta. Iltaisin peitto tuntui kiertyvän liian tiukasti ympärille ja hikikarpalot nousivat otsalle, vaikka ikkuna olikin auki.
Varmasti tottuminen ajatukseen kuolonsyöjyyden virallistamisesta veisi muutaman päivän, mutta Regulus tiesi tilanteessa olevan muutakin. Joka kerta Evanin vinosti hymyilevien kasvojen ilmestyessä mielen perukoilta Reguluksesta tuntui kuin hänen vatsansa kääntyisi ympäri.
Tuntuu vähän hassulta quotata kolmosraapaleesta melkein puolet,
mutta kun.
Tämä vastasi hyvin voimakkaasti omaakin käsitystäni siitä, kun Regulus alkaa hahmottaa tilannetta ja uutta asemaansa kuolonsyöjänä. Ja sitten toki tämä Evan-aspekti tässä mukana. Purr!
Regulus hymähti hajamielisenä. Pojan ajatukset juoksivat Evanin jalkateristä aina otsalle valuviin tummiin hiuksiin saakka. Regulus tunsi sykkeensä kiihtyvän, eikä tiennyt mitä tehdä. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotakin, mutta sanat tuntuivat tarttuvan kurkkuun ennen kuin hän oli ehtinyt ajatellakaan niitä. Eihän hän sitä paitsi edes tiennyt mitä mieltä Evan tästä kaikesta oli.
Nelosraapaleessa ja tässä lainauksessa mussa kiteytyy tosi hyvin se epävarmuus, mikä syntyy kun ei voi tietää, mitä toinen osapuoli ajattelee. Hyvinkin samaistuttavaa näin lukijana! Tuon kohtauksen ympäriltä lukisi mielellään pidemmänkin ficin.
Viidennestä raapaleesta en oikein osaa lainata mitään tiettyä kohtaa; se oli ihan kauttaaltaan mun mielestä aika vaikuttava. Mun näkemyksen mukaan tässä pätkässä koko raapalesarja otti tietyn suunnan, jota sitten seurattiin katkeraan loppuun asti.
Hetkeksi kaikki tuntui pysähtyvän; taistelun äänet muuttuivat taustahälyksi ja ympärillä välähtelevät valot sumeaksi massaksi.
"Evan!" Regulus kuuli itsensä huutavan käheällä äänellä. Huimausaalto pyyhkäisi Reguluksen yli. Silmänräpäyksessä sormet kuitenkin puristuivat tiukemmin taikasauvan ympärille - muulle ei olisi nyt aikaa. Eikä sitä paitsi saanut näyttää haavoittuvalta.
Vasta jälkeenpäin jalat juoksivat käskemättä ja poika huomasi seisovansa Evanin liikkumattoman ruumiin vierellä. Regulus tunsi vartalonsa valahtavan veltoksi. Pikkukivet repivät polvet ja kämmenet verille. Vapisevalla kädellään Regulus siirsi Evanin hiuksia sivuun tämän silmien edestä.
Mulla meni ehkä vähän roska silmään nyt.
Taistelua tai mitään actionia ylipäätään on mielestä tosi vaikea kuvata sanoin, mutta sä olet mun nähdäkseni onnistunut siinä hyvin. Muutamilla oikeastaan aika vähäeleisilläkin ilmauksilla tässä on mun mielestä hyvin rakennettu semmosta kohtalokasta tunnelmaa. Kuulostipa nyt vähän hölmöltä, mutta en osaa sitä paremminkaan sanoa.
Nomen est omen, viimeinen raapale ja tämä raapalesarja kokonaisuudessaan jättivät kyllä meikälle lukijanakin sangen onton olon.
Toistan itseäni, tykkäsin tästä hurjasti! Evan jäi tässä vähän ehkä etäisemmäksi kuin olisin toivonut, mutta Reguluksen ja hänen valintojensa ympärillähän tämä toisaalta tuntui muutenkin enemmän pyörivän.
Tää kommentti on kyllä nyt vähän päätön ja sekava, anna mulle anteeksi, en ole vielä ehtinyt nukkumaan!
Kiitoksia lukukokemuksesta!
- Trauma