Kirjoittaja Aihe: Kiinanruusu (S) 3/7  (Luettu 2369 kertaa)

Minttukarkki

  • ***
  • Viestejä: 26
Kiinanruusu (S) 3/7
« : 21.04.2014 14:10:07 »
Ficin nimi: Kiinanruusu
Kirjoittaja: Minttukarkki
Fandom: Potter
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Narcissa Malfoy/Severus Kalkaros
Genre: Angst, drama, romance
Haaste: Spurttiraapale III
Tiivistelmä: Todellisuus paiskoi ovet auki viideltä aamuyöllä.
Vastuunvapaus: J.K Rowling omistaa kaiken Harry Potteriin liittyvän
A/N: Osallistun Spurttiraapale III-haasteeseen, jonka ideana on kirjoittaa viikon ajan raapale päivässä. Raapaleeni eivät liity toisiinsa, mutta kaikki sijoittuvat Potter-fandomiin. Nauttikaa.

Kiinanruusu

Narcissa oli rakastunut. Hän oli rakastunut hölmöllä tavalla. Hän oli rakastunut haparoiviin sormiin ja silmissä asuvaan nauruun. Ja hän oli rakastunut Severukseen. Narcissa tunsi olonsa ensimmäistä kertaa kauniiksi ja nuoreksi. Ujo suu vääntyi hymyyn, ja ilo läikehti silmissä.

Mutta todellisuus läimäytti häntä kasvoihin. Todellisuus oli välinpitämättömiä katseita ja kylmiä sanoja. Ivallisia naurahduksia ja painavaa hiljaisuutta. Syyllisyys velloi sakeana ympärillä.

Todellisuus paiskoi ovet auki viideltä aamuyöllä. Todellisuus näkyi sumeana kyynelten läpi. Narcissa tärisi. Hän tärisi, kunnes jäljellä oli enää ilmaa haukkovat keuhkot ja vapiseva selkäranka. Suru oli tylyä ja terävää, se survoi hänet kasaan.

Narcissa katsoi poikansa silmiin. Hän tarrautui niihin kuin hukkuva.

Narcissa makasi hiljaisuudessa ja kuiskasi Severukselle pimeyden verhoamia sanoja. Kuiskaukset olivat varovaisia, ja lupaukset sinetöitiin hiljaisuudella.

Lupaatko?
Lupaan.

Severus oli käsi, joka kiskaisi hänet tympeästä hiljaisuudesta. Severus herätti hänet eloon. Välillä he vajosivat yhdessä. Narcissa tuijotti Severuksen tummia ääriviivoja.

Hiljaisuus.

Narcissalla oli oma tapansa olla elossa.

Huomenna.
« Viimeksi muokattu: 31.05.2015 16:08:17 kirjoittanut zougati »
On me dit que nos vies ne valent pas grand-chose
Elles passent en un instant comme fanent les roses

Arctic Heath

  • House Lannister
  • ***
  • Viestejä: 126
  • flung out of space
Vs: Kiinanruusu (S) 1/7
« Vastaus #1 : 21.04.2014 14:21:33 »
Heipä hei! Mielenkiintoinen tarina, tosiaankin surullinen niin mietiskelin, että sopisiko paremmin Pimeyden voimiin?

Mutta todellisuus läimäytti häntä kasvoihin. Todellisuus oli välinpitämättömiä katseita ja kylmiä sanoja. Ivallisia naurahduksia ja painavaa hiljaisuutta. Syyllisyys velloi sakeana ympärillä.

Todellisuus paiskoi ovet auki viideltä aamuyöllä. Todellisuus näkyi sumeana kyynelten läpi.

Kaunista, mutta surullista. Hienosti kirjoitettu. Ihanan riipaiseva koko tarina. Jos saan kysyä, niin mistä tarinalle nimi? Vai ilmeneekö se myöhemmin tarinassa? (:
Kuitenkin, jatkoa odotellessa :3
hear me roar

Minttukarkki

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Kiinanruusu (S) 1/7
« Vastaus #2 : 21.04.2014 14:34:58 »
Wolf Script, kiitos kommentista!

Itsekin meinasin Pimeyden voimiin laittaa, mutta tulevat raapaleet ovat luultavasti enemmän fluffyn tyylistä romantiikkaa, eli sen perusteella tämä tuskin sopisi Pimeyden voimiin.

En meinannut millään keksiä raapalesarjalleni nimeä, ja lopulta päädyin kiinanruusuun. Olen kukkaoppaasta joskus lukenut, että "kukkien kielellä" kiinanruusu tarkoittaa katoavaa kauneutta, mikä oli aika mielenkiintoista. Ajattelin, että nimeän tulevatkin osat samalla tavalla, eli kukkien nimillä. Tuo katoava kauneus ei varsinaisesti viitannut Narcissan ulkoiseen kauneuteen, vaan ajan katoavaan kauneuteen. Höh, olipas hämärä selitys  :D

Mutta kiva jos tykkäsit!
On me dit que nos vies ne valent pas grand-chose
Elles passent en un instant comme fanent les roses

Minttukarkki

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Kiinanruusu (S) 1/7
« Vastaus #3 : 22.04.2014 17:39:33 »
Ficin nimi: Iiris
Fandom: Potter
Ikäraja: Sallittu
Haaste: Spurttiraapale III
Vastuunvapaus: J.K Rowling omistaa kaiken Harry Pottereihin liitettävän

A/N: Tässä tiistain tekeleeni. Kaksi julkaisemaani raapaletta eivät siis liity toisiinsa, mutta sijoittuvat HP-fandomiin.
Tarkoitukseni oli tehdä tästä jotain kepeämpää, mutta kappas kummaa... Vähän samoissa teemoissa liikutaan kuin viimeksi. Sulkumerkkejä käytin jonkinlaisena tyylikeinona. Tähän tekeleeseen en ole tyytyväinen, mutta julkaisen haasteen takia..


Iiris

Tuuli taivutti lempeästi ohuita heinänkorsia. Auringonsäteet valuivat taivaankantta pitkin ja saivat Kotikolon ikkunat näyttämään entistä pölyisimmiltä. Molly Weasley pyyhkäisi kädellä otsaansa. Aamiaisleipä nökötti koskemattomana pöydällä, ja kahvi jäähtyi kupissaan.

(Molly tunsi kuinka ikävä tarrasi kurkkuun ja pakotti nieleskelemään kyyneleitä. Fredin kuolinpäivä.)

Hän tuijotti astiavuorta kykenemättä toimimaan. Kaikki tuntui etäiseltä, leijuvalta. Molly niiskaisi. Kanat käyskentelivät pihalla, niiden kaakatus kuulosti hiljaiselta pulputukselta.

(Miten nopeasti elämä muuttuikaan. Koko maailma räjähti miljoonaksi pieneksi sirpaleiksi, vaikka kaikki oli paikoillaan. Mikään ei liikahtanut. Joskus se tapahtui hiljalleen. Kuolema hivuttautui ovesta sisään ja katseli ympärilleen. Sen hiveli sormillaan ja yhtäkkiä se oli kaikkialla. Mutta joskus se tapahtui äkkiä. Vihreä välähdys, ja sen jälkeen pimeys, joka nieli kaiken sisälleen. Hänetkin.)

Molly kääntyi ympäri ja silmäili Kotikoloa. Pölyhiukkaset jatkoivat suloista tanssiaan auringonläikässä. Kellon läpättävä sydän täytti huoneen.

Aika kulki nopeasti. Molly tarrasi siihen kiinni, roikkui siinä kynsin ja hampain. Aika valui hänen luotaan. Pian hänkin olisi ainoastaan viimeinen päivämäärä.
On me dit que nos vies ne valent pas grand-chose
Elles passent en un instant comme fanent les roses

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 278
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Vs: Kiinanruusu (S) 2/7
« Vastaus #4 : 22.04.2014 18:33:02 »
Tosi mielenkiintoisia tekstejä! Raapalemitta soljuu ja istuu erinomaisen hyvin mielestäni, ja näiden kahden raapaleen perusteella on ollut kivaa arvailla, mihin suuntaan teleskooppi seuraavaksi suunnataan; on päästy kurkistelemaan ja katselemaan hyvin erilaisia hahmoja ja hyvin erilaisia hetkiä ja tapahtumia. Monipuolisuus on ihana asia, ja on hienoa kun sitä esimerkiksi tällaisessa raapalemaailmassa hyödynnetään. Lukija saa kovasti kiksejä siitä, kun ei tiedä yhtään, minne loikataan seuraavaksi. Kimpussa on tosi erilaisia kukkia. :>

Ensimmäinen raapale oli tyylikäs, vähän niin kuin aristokraattinen itsekin, hyvin leikattu puku tai hoidettu nurmikko. Enterit, pisteet, kursiivit ja pilkut olivat paikallaan ja ja tunnelmaakin sopivasti, ei liikaa, koska yletön ryyppääminen ei ole tyylikästä. Sellainen fiilis minulle lukiessa monesti tuli! Kaikista kiinnostavinta tietenkin oli, että tyylikkyyden vastapainona oli sotku, ihmissuhdesotku. Narcissan ja Severuksen kiihkeä viileä suhde paistoi harkittujen sanojen takaa.

Lainaus
Narcissa tunsi olonsa ensimmäistä kertaa kauniiksi ja nuoreksi. -- Todellisuus oli välinpitämättömiä katseita ja kylmiä sanoja.

Mä en ihan seurannut Narcissan logiikkaa, mutta kai sellainenkin oli. :D Välistä koin, ettei osattu päättää ja sekoitettiin kahta eri rakkaustarinaa; "oih, huomiollaan ja palvonnallaan hän saa minut tuntemaan itseni kauniiksi" ja toisaalta "hän on saaturinmoinen mulkku". Monisärmäisyydessä ei ole vikaa ja harva asia on mustavalkoinen ja puhdas, mutta olisin ehkä kaivannut jotain selkeyttä suhteeseen. En ollut varma, olivatko Narcissa ja Severus soutajia & huopaajia vai sittenkin kirjoittaja.

Ei se tosin mikään iso juttu ollut, ehkä suhde nyt vain oli tosi moniulotteinen, eräänlainen vaihdokas öin ja päivin. :>

Suosikkikohtani oli ehdottomasti tämä:

Lainaus
Narcissalla oli oma tapansa olla elossa.

Huomenna.

Ihan mainion monimerkityksellinen ja -tulkintainen pätkä, josta saisi irti vaikka mitä. Samalla jotenkin ymmärrettävää ja sympatiaa herättävä, inhimillinen ja traaginen. Mikä kombo. ^^

Iiriksessä aika nousi myös voimakkaaksi elementiksi, ja päästiin kiehtovaan muttei liian mystiseen leikkiin jonka nimi on kuolema - tai ehkä sittenkin elämä? Molly oli vanheneva nainen, joka oli kuitenkin menettänyt nuoren pojan, ja tällainen ristiriita elämässä pakottaa ajattelemaan kuolemaa. Eikä sota koskaan lopu siihen, että sota loppuu, se tosiaan jatkuu ihmisten päiden sisällä.

Kuvailusta pidin kovasti, musta kanat ja niiden kuvailu oli tosi rauhoittavaa. Se oli kaunista kuvailua itsessään, leikittelevää ja oivaltavaa, mutta toi ennen muuta onnistuneen arkisen vireen rinnalle, elämän hälyä ja jatkuvuuden pakkoa. Kanat eivät surreet Frediä. Sopi yhteen, kun touhottavana ja ahkerana tunnettu Molly oli lamaantunut istumaan, kuuntelemaan kelloa, alistumaan pölyyn ja odottamaan kuolemaa, kun tiskivuori nousi ja aamiainen jäähtyi. Aurinko paistoi.

Kellon tuomisesta pidin kamalan paljon, koska se sopi Weasleyn perheeseen muutenkin erinomaisesti. Heillähän oli kotonaan kello, jollaista itse en ottaisi vaikka maksettaisiinkin...

Sulkeita sanoit käyttäneesi tehokeinoina, mutta lueskelin ja kääntelin juttua ja täytyy tunnustaa, että minusta ne olivat ehkä hieman turhat. Ne eivät ensinäkään toimineet tehokeinoina, sulutetut kohdat olisivat pärjänneet mielestäni tosi mallikkaasti ilmankin. Mutta mielipidekysymyshän tämäkin on, eivätkä sulkeet varmastikaan ketään syö. Jos niitä tykkää käyttää, niin miksikäs ei käyttäisi. :)

Kiitos lukukokemuksesta. ^^
perhosen siivenisku


Minttukarkki

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Kiinanruusu (S) 2/7
« Vastaus #5 : 22.04.2014 19:06:06 »
Renneto, kiitos kommentista!

Ihanaa lukea noin taitavasti jäsennettyä kommenttia, tuntui että sain kirjoittajana siitä paljon irti. Täytyy myöntää, että sulkeet olivat minunkin mielestäni jälkeenpäin katsottuna aika turhia. Noh, tulipas sekin kokeiltua!

Yritin Iiriksessä tuoda arkea mullistavien tapahtumien keskelle. Tuntui, että sait hyvin juonesta kiinni. Kaikkihan tulkitsevat tarinoita omalla tavallaan, mutta olit pistänyt samoja juttuja merkille kuin minä kirjoittaessani.

Kiitos sinulle!
On me dit que nos vies ne valent pas grand-chose
Elles passent en un instant comme fanent les roses

Minttukarkki

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Kiinanruusu (S) 2/7
« Vastaus #6 : 23.04.2014 20:09:38 »
Ficin nimi: Lilja
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Fandom: Potter
Haaste: Spurttiraapale III
Vastuunvapaus: J.K Rowling omistaa jälleen kerran kaiken Harry Potteriin liitettävän.

A/N: Halusin kirjoittaa jotain kevyttä vaihteeksi. Haastoin itseni kirjoittamaan eläimen näkökulmasta, ja vaikeaa oli. Plääh..

Lilja

Koukkujalka avasi silmänsä ja venytteli. Paahtoleivän herkullinen tuoksu väreili ilmassa.

Koukkujalka tunsi Kotikolon läpikotaisin. Lattia narisi askeleista ja tyynyt olivat kuluneet pehmeiksi. Kotikolo oli täynnä lämpimiä soppeja ja nurkkia, jonne saattoi käpertyä. Pehmeitä mattoja ja lämpimiä sylejä.

Koukkujalka kuunteli kuorsausta ja kaivautui kainaloon. Hänen korvaansa supatettiin salaisuuksia.

Elämä ennen Kotikoloa oli pimeää ja kylmää. Koukkujalkaa ei poimittu syliin. Ilma täyttyi paukahduksista, kivipölystä ja nyyhkäisyistä. Luut törröttivät kissankarvan seasta, eikä kukaan kuullut nälkäistä sähinää. Potkivia jalkoja ja käsiä, jotka sysäsivät Koukkujalan sivummalle.

Koukkujalka oli sopeutuvainen. Hän kesti sisuksissa mylläävän nälän, kolotuksen ja kutittavat kirput.

Mutta ruumiiden hajua Koukkujalka ei kestänyt.
« Viimeksi muokattu: 31.05.2015 16:07:59 kirjoittanut zougati »
On me dit que nos vies ne valent pas grand-chose
Elles passent en un instant comme fanent les roses

Cilla

  • ***
  • Viestejä: 74
Vs: Kiinanruusu (max. K-7) 3/7
« Vastaus #7 : 17.05.2014 22:34:38 »
Klikkasin ficin auki otsikon perusteella ja ilahduin, kun huomasin, että kukkateema jatkuu myöhemmissäkin raapaleissa.

Kiinanruusu kertoi riipaisevan tarinan, jossa oli tosi monitulkintaisia sävyjä. Jäin miettimään Narcissan ja Severuksen suhdetta ja sitä kuinka tosissaan kumpikin oli. Tarjosiko Severus Narcissalle vain hetkittäistä pakoa omasta elämästä vai oliko tämä paljon enemmänkin. Sain mielikuvan, että hahmot tai erityisesti Narcissa ei osannut päättää, ei ehkä uskaltanut tehdä lopullista ratkaisua. Joka tapauksessa sait sinänsä yksinkertaisilla sanavalinnoilla luotua koskettavan raapaleen, joka jäi mieleen lukemisen jälkeen ja herätti ajatuksia.

Lainaus
Narcissalla oli oma tapansa olla elossa.

Huomenna.
Tämä aivan loppu oli hieno, yksinkertaisia sanoja, mutta ne sanat antavat tässä yhteydessä mahdollisuuden ties minkälaisiin tulkintoihin. Riipaisevaa ja samalla kaunista.

En tunne kukkien kieltä, mutta innostuin Iiristä varten googlaamaan, että mitä siitä sanotaan. Löysin sellaisia tulkintoja kuin intohimo tai viesti, joita en kumpaakaan yhdistä Mollyn ajatuksiin raapaleessa. Enemmän raapalessa on esillä ajan kuluminen, johon viitataan useampaankin kertaan. Aika tikittää eteenpäin ja tuo mukanaan epämieluisia totuuksia, kuten Fredin kuolinpäivän ja sen tosiasian, ettei Fred ole enää ole heidän keskuudessaan. Kahvin jäähtyminen kupissa, pölypallojen tanssi, tässä muutamia kohtia, joissa osuvasti tuotiin esille Mollyn lamaantumista ja surua. Kun suree kovasti, niin ei pysty enää toimimaan normaaliin tapaan. Hienoja yksityiskohtia jälleen!

Lilja oli oikeastaan kaikista vaikein teksti tulkita, koska ajattelin automaattisesti Lilyä, mutta teksti kertookin Koukkujalasta. Jäin pohtimaan liljan merkitystä, viattomuutta(?). No joo, ihan osuvasti viattomuus viittaa Koukkujalkaan, joka ei ole ennen Kotikolon aikoja saanut lempeyttä osakseen. Raapaleen alku ja loppu ovat hienosti vastakohtia Koukkujalan elämässä. Alussa kerrotaan tavallaan uudesta mahdollisuudesta, kunnon kissanpäivistä Kotikolossa ja lopussa tulee ilmi Kotikoloa edeltäneen ajan raadollisuus. Olet varmasti tehnyt aivan tietoisen ratkaisun, kun alussa kerrot hyvästä ajasta ja lopussa tuot esille ikävän menneisyyden. Varsinkin loppu on pysäyttävä.
from the road where the cars never stop going through the night
to a life where I can watch the sun set and take my time