Ikäraja: K11
Varoitukset: Puhetta murhasta
Sanoja: 150
Murre: Etelä-Pohjanmaan murre
A/N: Tekstissä mainitut tapahtumat ja paikat ovat
tosia.
Juttutuakio suahaurallaMetsäpolku päättyi yhtäkkiä mustikanvarpujen joukosta kohoavaan kivipaateen. Aava katsoi Joonaa ihmeissään.
”Miksi me oikeen tänne tulimma?”
”Katto tarkkahan. Tieräkkö mikä tuo on?”
”En tierä. Kiveltä näyttää.”
”Se on Kyllikki Saaren suahauta. Yli puali vuasisataa sitten joku tappoo sen ja haurasi tähän. Viäläkään ei tiäretä, kuka.”
Aava värähti inhosta ja otti askelen kauemmas. ”Kauhian ahristavaa! Meinaakko, että ruumis on vielä tuolla?”
”Sehän olisi jo märännyt pois. Mutta kyllä se sieltä nostettihin ja haurattihin kirkkomaahan. Olisivat vooneet jättää nostamatta. Miäti miten kaunis paikka täs puiren kalaves. Ekkö itte mialuummin nukkuusi täällä?”
”Kylymät väreet tulova kun ajattelen. Kauheeta juttuja tierät.”
Joona vakavoitui. ”Ihimisten pitääsi tietää enemmän. Äitee ei yhtään tykkää siitä, että minä kuljen mettäpoluulla ettimässä merkkejä hirimuteoista, mutta on tärkiää muistaa.”
Ystävykset istuivat vierekkäin suohaudan reunalle ihastelemaan keväistä hiljaisuutta.
”Onneksi on viälä valoosaa”, Aava sanoi. ”Pimiällä en uskaltaisi. Enkä yksin.”
”Kaikki mitä tapahtuu yällä voi tapahtua myäs päivällä.”
”Näin on silti turvallisempaa.”