Osa 2
Vaaleahiuksinen poika käveli pitkin pihatietään leuka koppavasti pystyssä. Hän ei enää palaisi tuohon kartanoon, hän päätti. Noin kilometrin kävelemisen jälkeen hän huomasi kuitenkin, että hänellä ei ollut mukanaan muuta kuin päällään olevat, hänelle räätälöidyt, vaatteet , taikasauva ja taskussa muutama kultaisena kimmeltävä kaljuuna. Poika pysähtyi kun seinään, kirosi ja mietti miten pääsisi livahtamaan omaan huoneeseensa isänsä huomaamatta.
Draco tömähti kevyesti huoneensa lattialle. Tämä ilmiintyminen on aika kätevä taito, luihuinen mietti. Onneksi hän oli löytänyt raon kartanon suojakuoresta, muuten olisi pitänyt mennä koputtelemaan ovelle ja esittämään katuvaa. Hän tuhahti ja napautti sauvallaan auki pienen hopeanhohtoisen laatikon, jota säilytti vaatekaapissaan. Isä oli antanut sen hänelle 8-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Siitä asti Draco oli säilyttänyt pahanpäivän varalle kahtasataa kaljuunaa rasiassa, joka oli laajennettu taikuudella. Pikkurahahan se oli, mutta siitä olisi nyt hyötyä. Ne verenpetturi Weasleyt eläisivät tällä summalla parikin kuukautta, hän mietti ja naurahti hiljaa.
Draco havahtui mietteistään, kun kuuli ääntä portaista.
"Lucius, hän on vasta poika", Narcissa Malfoy huudahti epätoivoisena.
"Tämän katon alle hän ei jää!" Draco kuuli isänsä tiuskaisevan.
"Anna pojan olla homppeli, jos haluaa. Kyllä kaikki tietävät sinun ja Severuksen seikkailuista..." käheä naisääni ilkkui.
Bellatrix-täti, Draco tunnisti. Askelten äänet kuuluivat tulevan Dracon huonetta kohti ja pojalle tuli kiire.
Sulavasti Draco ilmiintyi Lontoon keskustaan. Ensimmäiseksi hänen täytyisi muuttua jästin näköiseksi. Pelkkä ajatus puistatti Dracoa, hänen täytyisi luopua tästä uskomattomasta ulkonäöstä isän takia. Draco vihasi tätä sillä hetkellä enemmän kuin koskaan. Hänen pitäisi saada jostain jästirahaa, jotta voisi ostaa vaatteita. Hän, ostamassa vaatteita jostain jästikaupasta, Draco mietti kauhistuneena. Poika lähti astelemaan kohti Vuotavaa Noidankattilaa. Draco katseli närkästyneenä jästityttöjä, jotka jäivät hihittelemään hänen kävellessään ohi. Eivät ilmeisesti olleet ennen minua nähneet, Malfoy ajatteli tyytyväisenä itseensä.
Vuotavan noidankattilan kautta Viistokujalle päästyään hän lähti kävelemään kohti Velhopankki Irvetaa. Tähän aikaan päivästä ahtaalla kadulla oli ruuhkaa, mutta silti toiset velhot väistyivät edestä heti hänet huomattuaan ja vilkuilivat Dracoa pelon sekoittamalla uteliaisuudella. Dracosta tuntui kuin isä olisi loitsinut hänen otsaansa sanat "Homo Malfoy".
Päästyään Irvetaan poika käveli erään tiskin luokse jonka takana istui nuorennäköinen maahinen.
"Vaihtaisin 150 kaljuunaa jästirahaksi", Draco ilmoitti.
"Herra Malfoy tarkoittaa ilmeisesti puntia?" Maahinen nosti katseensa ja katsoi Dracoa päästä varpaisiin.
"Niinhän minä sanoin!", tiuskahti Draco kylmästi ja nosti rasian tiskille taskustaan. Maahinen otti rasian ja kipitti lähimmälle holville ja katosi sinne. Pian se tuli takaisin punnan seteleitten kanssa.
"Tässä", maahinen sanoi ja asetti setelinipun pöydälle.
"Mitä pelleilyä tämä oikein on? Mitä noilla papereilla tekee? En minä aivan hölmö ole!", Malfoy huusi.
"Rauhoittukaa herra Malfoy. Tämä on jästirahaa", ilmoitti maahinen täysin tyynenä Dracon mulkoillessa tätä pahasti.
"Parasta olisi ollakkin tai saat vastata seurauksista isäl... minulle!", Draco ärähti ja marssi ulos pankista.
Poistuttuaan viistokujalta Draco pysähtyi Vuotavaan Noidankattilaan kahville ja selaamaan uusimpia lehtiä. Dracon silmiin sattui juorulehti Räikeitten Räyhääjien kansi, jonka pääotsikko lähes kirkui "SALAKUVAT DRACO MALFOYN JA TUMMAN KOMISTUKSEN KUUMISTA SUUDELMISTA!" Voi paska, ajatteli Draco. Eilinen meni näköjään vähän villiksi. Tämän takia kaikki tuijottavat, poika hoksasi.
Lontoon keskustaan tullessaan Draco marssi ensimmäiseen kauppaan, jossa näki jästivaatteita. Aikansa vaatteita selaillessaan hän päätyi mustiin kuluneisiin farkkuihin, punaisiin tennareihin, valkeaan t-paitaan ja nahkatakkiin. Sovituskopissa hän katsahti peiliin ja oli yllätyksekseen hyvin tyytyväinen kokonaisuuteen. Noh, minä nyt näyttäisin hyvältä jopa jätesäkissä, hän myhäili.
